Missä mennään?
Nyt täytyy tunnustaa, että aloittaessa neljännestä matkaviikosta kertovaa blogitekstiä, on pakko palata omiin muistiinpanoihin. Matkapäiviä, maisemia, maita ja paikkakuntia on ehtinyt kertyä jo sen verran paljon, että rehellisesti sanoen pää alkaa mennä pyörryksiin. Tämä ei tarkoita sitä, että matkanteko väsyttäisi tai kyllästyttäisi, tai että matkalla olo tuntuisi millään tapaa epämieluiselta. Ei todellakaan. Mutta silti muistoja on jo kertynyt sen verran, että ne alkavat mennä sopaksi.
Aloitimme neljännen matkaviikkomme Ranskan puolelta pienestä Sillans la Cascadin kylästä ja jatkoimme matkaa Ranskan Rivieralle Mentoniin, jossa tapasimme vanhempani. Reilun kolmen matkaviikon jälkeen neljännen matkaviikon loppupuolella alkanut pysähdyksemme Grizzanaan Italiaan oli sattumalta suunniteltu, mutta juuri tähän kohtaan matkaa hyvä ja tarpeellinen tauko. Oli kiva asettua paikalleen ja pysyä yhdessä ja samassa osoitteessa viikon verran.
Neljännen matkaviikon yöpymispaikat:
- Menton, Ranska
- Rapallo, Italia
- Grizzana, Italia
Neljännen viikon matkareitti. Ajokilometrejä kertyi noin 600.
Kokemuksia laidasta laitaan
Kolmas matkaviikkomme on ollut ihana sekametelisoppa keskenään täysin erilaisia tai oikeammin sanottuna jopa vastakkaisia kokemuksia. Niin kuvailin edellistä matkaviikkoamme. Nyt on pakko toistaa sama lause, joka uskoakseni on tällä viikolla vielä enemmän totta kuin edellisellä.
Ranskan Rivieran rannikkokaupungit olivat mahtava pastellinen ilotulitus. Helminauhana poukama poukaman perään avautuu kauniita rantabulevardeja, sävy sävyyn rapattuja kauniita julkisivuja, palmuja, rantakahviloita ja sivistynyttä, mutta ihanan raukeaa leppoisuutta. Kaikki oli kaunista ja idyllistä.
Raha ja vauraus eivät jää piiloon, joskaan sillä ei tunnuta brassailtavankaan. Kaikki on vaan yleellisesti low key chick.
Tästä välimerellisestä idyllistä rysäytimmekin sitten Italian maaseudulle, jossa oli kuraa ja savea puoleen sääreen. Sade oli katkaissut teitä, aiheuttanut maanvyöryjä, aiheuttanut sähkökatkoja ja junaliikenteen hankaluuksia. Bolognassa pormestari oli antanut ohjeen pysyä kotona, niin sekaisin moni asia lähiseuduilla oli.
Katkenneita tiereitteijä olivat valvomassa poliisipartiot ja liikennettä ohjattiin vaihtoehtoisille väylille. Aurinkoinen poutasää ja hiekkarannalla istuskelu vaihtuivat sateeseen ja sumuun, sekä huomattavasti koleampiin lämpötiloihin.
Lämpimiä kohtaamisia
Säätyypiin ja olosuhteiden vaihtuminen olisi harmittanut, ellei Grizzanassa olisi ollut vastassa koko Leenan porukka sirkusfarmiksi kutsumallani tilalla, jossa vietin viime syksynä kolme kuukautta workawayerina. Oli ihanaa palata takaisin.
Aikomuksemme on tehdä viikon verran polttopuita ja yksi ensimmäisiä toimenpiteitä olikin moottorisahakaupoilla käynti. Tilalta on puuttunut pitkään sellainen välttämättömyyskapine ja nyt oli hankintojen aika puolisoni toimiessa konsultanttina.
Akkukäyttöinen moottorisaha oli käyttökokemukseltaan sekin kahtiajakoinen. Toisaalta se on naishenkilön kätevä käyttää, kun sitä ei tarvitse reuhtoa käyntiin. Mutta ääni on kauheaa ininää verrattuna bensiinikäyttöisen sahan ääneen ja jotenkin vähän nössöltä koko peli tuntuu.
Akku loppuu verrattain nopeasti, eikä sahalla ole mitään asiaa ihan oikeisiin metsätöihin. Mutta pihapelinä se on bensavehjettä todella paljon parempi ja kätevämpi ja sahalla olikin kiva suristella viikkoa menemään. Italiahupinsa kullakin.
Viikon vastoinkäymiset
Luottokumppanimme Dacian kytkin on alkanut oikutella ja varsinaisella koetuksella se oli kiipeiltäessä Monacon jyrkkiä mäkiä etanavauhtia. Murulainen oli jo etukäteen yhteillyt Italian Leenan kanssa ja autollemme oli suunniteltu huoltopysäkki. Korjaamossa diagnoosi varmistui: kytkin on menossa rikki eikä sille enää anneta kovin pitkää elinaikaa. Ja meillähän on edessä vielä 3000 kilometrin kotimatka.
Päätös oli selvä: Dacia jää telakalle ja matka jatkuu sitten, kun kytkin on vaihdettu. Voi olla, että se onnistuu Italian viikkomme aikana, tai sitten ei. Joka tapauksessa matka jatkuu vasta korjatulla autolla, sitten kun sellainen alle saadaan. Neljännen matkaviikkomme päättyessä Dacia on edelleen telakalla, mutta toivoa on. Murulainen oli ohi kulkiessaan nähnyt, että auto on ainakin työn alla. Milloin tulee valmista, se on vielä epävarmaa.
Onko pelottanut?
Taaksepäin katsellen jokaisella viikolla jokin on pelottanut. Ekaviikolla olin varma, että kuolen Nyköpings surfing clubilla pimeässä vaanineen sarjamurhaajan uhrina. Tokaviikolla pelotti erittäin jyrkissä maisemissa autoilu ja vaeltaminen. Kolmannella viikolla suurkaupungin karut lähiöt toivat epämukavan tunteen.
Neljännellä viikolla pelotti Monacossa. Paikka ei ehkä etukäteisvaikutelman perusteella tuntuisi kovin uhkaavalta, mutta kun auto nykii ja pitää kummaa ääntä ja jonot edessä ja takana ovat pitkät, ja sivuun ajamiseen on noin kolmen sentin pientare, sekä jyrkkää mäkeä edessä ties kuinka monta risteystä, tuntuu olo todella epämukavalta.
Tuntui, että oli pakko pidättää hengitystä jokaisessa pysähdyksessä: päästäänkö tästä vielä eteenpäin? No päästiin, ja nythän Dacia on jo hoidossa, mutta kylläpä viimeisinä ajopäivinä todellakin kuumotti.
Toinenkin epämukavuustunne liittyy autoiluun. Siirtyessämme Ranskasta Italian puolelle emme tienneet, mihin asti pääsisimme, sillä rankkasateet olivat ihan tosissaan saaneet liikenneolosuhteet(kin) sekaisin. Kyllähän Suomessakin myrskyää, peltikattoja lentelee ja sähköjä katkeaa, se on selvää.
Mutta eteläisessä Euroopassa sään ääriolosuhteet tekevät aivan toisen mittaluokan tuhoja ja vievät jopa henkiä. Siksi jännitti ajaa kohti ”tuhoalueita”, kun ei tiennyt mitä on edessä. Mutta hyvin pääsimme kohteeseen ja neljättä viikkoa tarvomme nyt turvallisesti tutussa savessa. Nyt jännittää enää se, ettei vetäisi kamalan pahoja lippoja rähmälleen tuonne savivelliin.
Onko koti-ikävä?
Ei, vielä emme kaipaa kotiin. Mutta pysähdystä kieltämättä kaipasimme. Ja jos nyt matkamme kulkua hieman jälkiviisastelee, niin ensimmäinen ”kunnon” pysähdys olisi ehkä pitänyt olla hieman aikaisemmin, kuin neljännen matkaviikon puolessa välissä. On ihanaa lähteä reissuun ja alussa onkin enemmän ”nälkää” uusien paikkojen suhteen, mutta kaikki alkaa ennemmin tai myöhemmin väsyttää ja pysähdys tekee hyvää.
Nyt ehdimme pysähtyä hyvissä ajoin ennen kuin tuli riitaa, tuskastumista tai suurempaa väsymystä, mutta näin jälkikäteen ajatellen olisi ehkä kannattanut rytmittää alkumatka hitusen toisin. Mutta mistäpä näitä tietää, ja jälkiviisastelu on toisaalta aivan turhaa.
Mutta kirjataan nyt kuitenkin muistiin, että liikkuvan elämän maksimi tuntuisi meillä olevan kolme viikkoa. Sitten alamme kaivata taukoa.
Paljonko on kulunut rahaa?
| neljännen matkaviikon kulut | |
| Yöpymiset | 122,00 € |
| Polttoaine | 92,00 € |
| Ruokakauppa | 22,00 € |
| Ulkona syönti | 24,00 € |
| Muut matkakulut | 89,00 € |
| Tietullit ja metroliput | 78,58 € |
| Viikko yhteensä | 427,58 € |
Seitsemän viikon matkamme kokonaisbudjetti on 4000 euroa. Viikkomme ovat suunnitellustikin olleet hyvin erihintaisia.
| Ensimmäinen viikko | 1 005,62 € |
| Toinen viikko | 524,90 € |
| Kolmas viikko | 838,94 € |
| Neljäs viikko | 427,58 € |
| Tässä vaiheessa kulutettu | 2 797,04 € |
| Jäljellä | 1 202,96 € |
Uskoakseni tulemme pysymään budjetissa. Neljäs matkaviikkomme oli hitusen suunnittelemaamme kalliimpi, mutta edelliset viikkomme ovat olleet edullisempia, joten rahatilanne on reissussa hyvä. Enää en väitä, että alitamme budjetin, mutta emme sitä kamalasti ylitäkään.
Auton korjaamiseen oli varauduttu jo ennen matkaa, ja kytkin olisi mennyt joka tapauksessa aikanaan, olisimme olleet matkalla tai ei, joten sitä en nyt laske matkakuluihin.
Mikä fiilis?
No kurainen ja savinen, jos neljännen viikon loppufiiliksiä kysytään 😊. Mieli on silti hyvä, sopu on säilynyt hyvin ja hyvin monena iltana olemme tyytyväisenä kippistelleet ja taivastelleet sitä, millaisen seikkailun Universum on meille antanut. Että täällä vaan jo ties kuinka monetta viikkoa ajellaan suht huolettomina.
Meillä ei ole hajuakaan päivämääristä eikä välillä paikkakunnistakaan. Nukkumaan mennään kun väsyttää ja herätään kun herätyttää. Velvollisuuksia tai välttämättömyyksiä ei ole lainkaan. Ihan käsittämätön etuoikeushan tämä on.
Teen edelleen tuben puolelle päivittäistä matkavlogia. Videoiden tekeminen on ollut ihan superhauskaa ja se on ollut hyvä tapa tässä kokemusten tulvassa saada asioita itselle säästöön. Omat suosikkini ovat tietenkin Italian jaksot, josta tein oman soittolistan. Toivoakseni jaksot välittävät sitä hyvää tuulta ja arkikomiikkaa, jota päivämme olivat Italiassa täynnä.
Viides matkaviikkomme tulee kuljettamaan meidät Sloveniaan ja allekirjoittanut saavuttaa puolen vuosisadan merkkipaalun. Ihan hullua sekin.
**********
Olen 49-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.