Missä mennään?
Matkamme kolmas viikko alkoi Buronin pikkukylän uskomattoman kauniissa vuorimaisemissa, vain muutaman asteen lämpötilassa. Aamutoimia varten kaivoinkin meille molemmille pipojen lisäksi kassien pohjalta sormikkaat, jotta ei ihan ehtisi kylmettyä. Lämpötila ei ollut kuitenkaan mitenkään pettymys tai takaisku, sillä sää oli muutoin erinomainen: poutainen ja tyyni.
Buronista matkamme onkin sitten jatkunut hyvin erilaisten todellisuuksien läpi Ranskaan, Montpelierin kaupungin eteläpuolella sijaitsevaan la Grande Motten loma-asuntokeskittymään. Alueella on paitsi hienoja hiekkarantoja, myös erilaisia kosteikkoalueita, jonne olin suunnitellut pysähdyksen flamingobongaus mielessäni. Jäimme la Grande Motteen kahdeksi yöksi. Paitsi huono sää, mutta myös levon tarve sai meidät pysähtymään.
Ekaa kertaa kolmeen viikkoon olimme kaksi yötä samassa paikassa. Mitään pakonomaista tarvetta meillä ei ole ollut joka päivä edetä, vaan päiväkohtaisesti on aamulla mietitty, tekeekö mieli jatkaa matkaa ja jos tekee, niin kuinka paljon.
Majoitusvaraukset on aina tehty vasta saman päivän aamuna tai sitten vasta matkan varrelta poislukien Tausten pysäydys, joka oli toinen, etukäteen Suomesta käsin suunnittelemani huoltopysähdys. Tarkoitus oli näillä etukäteisvarauksilla rytmittää matkaamme siten, että pysyisimme kohtuullisesti etukäteen hahmottelemassani aikataulussa.
Epävakainen ja hyvin tuulinen sää ajoi meidät kolmannen matkaviikkomme lopuksi rannikolta sisämaahan päin ja viimeinen yöpymispaikkamme oli pieni kylä Marseillen koillispuolella.
Kolmannen matkaviikon yöpymispaikat:
- Huermeces, Espanja
- Logrono, Espanja
- Tauste, Espanja
- Roses, Espanja
- la Grande Motte, Ranska
- Sillans de Cascade, Ranska
Ajokilometrjeä kertyi kolmannella matkaviikolla reilut 1400.
Kokemuksia laidasta laitaan
Kolmas matkaviikkomme on ollut ihana sekametelisoppa keskenään täysin erilaisia tai oikeammin sanottuna jopa vastakkaisia kokemuksia.
Yöpymispaikoista pökerryttävin oli Taustessa kukkulalla sijainnut vanha luostari, jonka maisemat olivat henkeäsalpaavat. Hotellimme oli kukkulan ainoa rakennus, ja sieltä avautuivat 360-näkymät aavalle tasangolle.
Päiväaikaisista tekemisistä Figueresin pikkukaupungissa sijaitseva Salvador Dalin museo oli pakahduttavan runsas ja moniulotteinen taidekokemus. Dali kunnostutti synnyinkaupunkinsa rappioituneen teatterirakennuksen oman taiteensa pyhäköksi, jossa jokainen käytävä, nurkka, kulkuväylä ja muu yksityiskohta henkii Dalin omintakeista mielenmaisemaa.
Seinillä oleva taide on lopulta vain pieni yksityiskohta ja rakennus ympäristöineen itsessään on jo kokemus. Sitä onkin luonnehdittu maailman suurimmaksi yksittäiseksi taideteokseksi.
Vierailukohteista vaikuttavin oli Marseille, joka on Ranskan toiseksi suurin kaupunki. Monituhatvuotinen merenkulun historia näkyy kaupunkikuvassa ja jollain lailla kaupungilla oli minusta ainutkertainen väri ja tunnelma, josta pidin kovasti.
Lämpötila on vaihdellut vain muutamasta plus-asteesta Buronissa Marseillesin suorastaan tukahduttaviin hellelukemiin.
Myös latteuksia mahtuu
Ei pelkästään tämän viikon vaan koko kolmiviikkoisan matkamme lattein ja arkisin matkaosuus oli ehdottomasti ajomatka Taustesta keskisestä Espanjasta Välimeren rantaan. Maasto oli lattanaa ja maisemat mitäänsanomattomia, tiet olivat huonoja ja kuoppaisia ja alueella on mitä ilmeisimmin paljon sikaloita, sillä ajoittain myös haju oli melkoinen. Lisäksi reitin taukopaikat olivat kamalia kaatopaikkoja, joissa ei todellakaan tehnyt mieli pysähtyä.
Onneksi tämä vaihe kesti vain yhden päivän, joten Tausten henkeäsalpaavista tasankomaisemista ehdittiin yhden pahanhajuisen ja mitäänsanomattoman päivän aikana Rosesin rantamaisemiin palmujen katveeseen.
Olin etukäteen odottanut kovasti myös Välimeren rantamaisemia, mutta ne eivät Ranskan Espanjanpuoleisella rannikolla olleet mitenkään erityisiä. Kosteikkoalueita pitäisi varmaankin päästä tutkimaan muutoin kuin autosta käsin. Pittoreskit rantamaisemat ja söpöt kylä- ja kaupunkikohteet antoivat siis odottaa itseään.
Vastoinkäymisiäkin on
Sää voi olla meille ongelma kahdella tapaa. Joko voi olla liian kuuma tai sitten voi sataa ja tuulla liikaa. Kumpikin vaihtoehto blokkaavat tehokkaasti ulkoilmaelämään painottuvasta reissustamme nauttimisen. Tällä viikolla on sadellut, mutta lopulta mikään ulkoilu tai kohde ei jäänyt sateen vuoksi toteutumatta. Erittäin navakka tuuli sen sijaan piti meidät pois rantamaisemista ja sai vaihtamaan matkasuunnitelmaa sisemmäs, toivottavasti tyynempiin maisemiin.
Uskollinen matkaratsumme Dacia on tällä viikolla voinut huonosti. Matkaa varten ostettu jännitteen muunnin, josta ladattiin samaan aikaan läppäriä ja kännykkää, rikkoi ensin yhden ja sitten toisen auton tupakansytyttimistä.
Asia ei onneksi enää tällä viikolla haitannut kovinkaan paljon, sillä oli jo etukäteen tiedossa, että puskaparkit jäävät tämän viikon hoodeilla taakse, sillä olemme liian vilkkailla alueilla turvalliseen, takakontti raollaan nukkumiseen.
Matkamme siis jatkuu niin, että kännykät ja varavirtalähde ladataan hotellihuoneessa yön aikana ja dataa pyritään päivän mittaan säännöstelemään siten, että ainakin yksi laite on navigointivalmiudessa koko ajopäivän.
Onko pelottanut?
Koska tällä viikolla olemme yöpyneet hotelleissa, ei ole tarvinnut yöllä herätä murehtimaan villipetojen tai sarjamurhaajien mahdollista uhkaa. Myöskään minkäänlaisilla kallionkielekkeillä ei ole tullut uhmattua kuolemaa, kuten viime viikolla vaeltaessa tapahtui.
Tällä viikolla olo on ollut epämukava ajettaessa Marseillen esikaupunkialueiden läpi. Erilainen huono-osaisuus näkyi siellä vahvasti ja puoliso napsauttikin ekaa kertaa auton ovet lukkoon myös siten, että liikennevaloissa seistessä ovemme eivät olisi yrittäjälle auenneet.
Sen sijaan jo Marseillen metrossa oli väljää ja rauhallisen tuntuista, eli epämukavuuden tunne oli lyhytaikainen ja ohimenevä.
Onko koti-ikävä?
Ei. Eikä ole puolisollakaan, kun viimeksi tarkistin. Seikkailumme on edelleen, kolmen viikon jälkeen mukavan makuista ja matkanteko mieluisaa. Mikään ei kyllästytä, mikään ei harmita ja sopukin on säilynyt poislukien normaalit arkikinat, joita olisi ilmassa riippumatta siitä, olisimmeko kotona vai tienpäällä.
Jollain lailla meistä kumpikin tietää oman roolinsa ja vastuunsa. Minä en puutu puolisoni vastuualueisiin ja hän antaa minun huolehtia ja päättää itsenäisesti niistä asioita, jotka minulta luontevammin onnistuvat.
Tuntuu ihan hassulta ajatella, ettemme ole kolmeen viikkoon oikeastaan keskustelleet kenenkään muun kanssa kuin keskenämme. Emme uskoakseni ole puhuneet kertaakaan puhelimessakaan ja muu, ulkopuolisten kanssa käyty sananvaihto on liittynyt erilaisiin palvelutapahtumiin. Varmasti sitä pidemmän päälle tulisi seurankipeys, mutta vielä tässä vaiheessa ei tiivis yhteiselomme tunnu mitenkään hankalalta. Suomea olemme kuulleet kerran kolmen viikon aikana, Logronon kaupunkileirintäalueella.
Paljonko on kulunut rahaa?
Budjetin suhteen olemme suunnitelluissa raameissa. Ensimmäinen viikkomme oli noin tuhannen euron viikko, toinen viikko oli suunnitellusti puolet halvempi. Kolmannen viikon tiesin asettuvat budjetissa kahden ensimmäisen viikon väliin, ja niin tapahtuikin.
Kolmannen matkaviikon kulut | |
Yöpymiset | 340,00 € |
Polttoaine | 210,19 € |
Ruokakauppa | 122,15 € |
Ulkona syönti | 79,70 € |
Muut matkakulut | 58,00 € |
Tietullit ja metroliput | 28,90 € |
Viikko yhteensä | 838,94 € |
Kun lasken yhteen jo kuluneet rahat ja etukäteisarvioni tulevien matkaviikkojen kuluista, uskon koko reissumme maksavan hitusen alle 4000 euroa, joka oli etukäteisbudjettimme.
Mikä fiilis?
Toistan edellisen viikon lauseeni: mieli ja olo on hyvä. Seikkailumme on ollut juuri sellainen, kun siitä etukäteen toivoin. Tunnelmapaloja matkamme varrelta voit käydä katselemassa joutilaan tubekanavalta.
Neljäs matkaviikkomme jatkuu välimeren maisemissa ja päättyy Italian Grizzanaan, jossa aloitamme work away-viikkomme Leenan hoiteissa.
**********
Olen 49-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.