Missä mennään?
Olemme ajelleet reilut 2500 kilometriä Tampereelta Etelä-Ranskaan Limogesiin. Viikkoon mahtuu myös kolme lauttamatkaa Suomesta Ruotsiin, Ruotsista Tanskaan ja Tanskasta Saksaan.
Olemme siis ajaneet Ruotsin läpi Tanskaan, josta jatkoimme Saksaan, josta siirryimme pikaisesti Hollannin puolelle, josta jatkoimme Belgiaan. Belgiasta matka jatkui Ranskaan. En osaa sanoa, mikä maa olisi ollut mieluisin. Joka maassa on ollut erilailla kaunista ja ihasteltavaa on riittänyt kauniista luonnosta persoonallisiin kaupunkinäkymiin.
Olemme ajelleet pienen pieniä ja mutkallisia maanteitä, mutta myös ihan rehellistä motaria. Jossain vaiheessa matkapäivää on maisemienkatselukiintiö täynnä ja sitten on mukava vaihtaa isommalle tielle, jota pitkin matka taittuu seuraavaan määränpäähän hieman jouhevammin.
Totesinkin puolisolleni, että tämän saman reissun voisi tehdä kymmeniä kertoja ja aina se olisi jollain tapaa uusi. Pysähtymispaikkoja ja tutkittavaa löytyy loppumattomiin.
Mikä on ollut ihaninta?
Ihania asioita on monta, en osaa laittaa niitä ihanuusjärjestykseen. Tässä päällimmäiset:
Spontaanius. On mukavaa lähteä aamulla ajelemaan, ilman että tietää, mihin tarkkaan ottaen on matkalla. Viikon suunta ja määränpää on toki ollut selvillä, eli jos ja kun haluan seuraavan matkaviikon toteutuvan Espanjassa, pitää tällä viikolla päästä Etelä-Ranskaan asti. Reitti ja päivämatkat sen sijaan on hahmoteltu joka päivä erikseen. Joko aamulla lähtiessä, tai sitten vasta tien päällä. Ja useamman kerran määränpää on myös kesken päivän ehtinyt vaihtua.
Puskaparkit. Yksi tämänhetkisen elämäni suuria ilon lähteitä on ulkoilmaelämä. Puskaparkit ovat mahdollisuus valita yöpymispaikka hyvin luonnonläheisissä kohteissa, joissa useinmiten saa olla yksinään tai ainakin todella rauhassa. On ihan eri asia kantaa kassinsa hotellihuoneeseen verrattuna siihen, että iltapalan virittelee tarjolle luonnon ulkoilmaterassille. Käytämme Park4night-sovellusta, jonka kautta on helppo hakea ex-tempore-yöpaikkoja.
Luonto. Emme ole tehneet mitään supervaeluksia, mutta on ihana saada pieniä makupaloja ympärillä vaihtuvasta luonnosta. Näköpiiriin on osunut haikaroita, kauriita, kettuja ja haukkoja kasapäin. Niin ihanaa kuin esimerkiksi käsivarren Lapin karu luonto onkin, on myös mahtavaa saada ihastella eteläisemmän Euroopan vehreyttä.
Millaista on nukkua autossa?
Sanalla sanoen mahtavaa. Yöllä lämpötila on laskenut autossa alle kymmeneen asteeseen, mutta kylmä ei ole tullut kuin yhtenä yönä, ja sekin omasta syystä, kun varustauduin huonosti. Muutoin vilpoisessa nukkuu hyvin ja auto on pesämäinen ja mukava nukkumapaikka, josta minulla ei ole mitään valittamista. Kyse ei siis todellakaan ole siitä, että nuukuuttamme kituuttaisimme auton takakontissa, vaan siellä on todella mukava nukkua.
Päivän suosikkihetkeni on jokaisella reissulla se, kun saan aamuisin katsella maisemia avoimesta takakontista kirpeää aamuilmaa haistellen, kun vielä saan pysyttäytyä makuupussin lämmössä.
Viikon seitsemästä yöstä vietimme kolme puskaparkeissa: Naantalissa, Nyköpingissä Ruotsissa ja Nismesissä Belgiassa. Helsingborgissa Ruotissa ja Saksan Achimissa olimme leirintäalueilla. Hollannin Venloon varasin meille samaksi illaksi Bookingin kautta yksityisen majoittajan huoneen. Viikko päättyi etukäteen Suomesta käsin vaaamaani Limogesin majoitukseen, joka oli suunniteltu huoltpysähdykseksi.
Onko pelottanut?
Yhtenä yönä, kyllä. Saavuimme Nyköpingissä rauhalliseksi ja hiljaiseksi mainostettuun puskaparkkiin pilkkopimeässä (tämän kirjoituksen kansikuva). Pysäköintipaikka oli aivan keskellä metsää eikä minkäänlaisia valoja ollut näköpiirissä. Viritimme makuusijamme ja nautimme iltapalamme säkkipimeässä, vain otsalamput valonamme.
Koitin ajatella, että jos minä en näe täällä mitään, ei täällä näe kukaan muukaan. Kunnes muistin Uhrilampaiden pimeänäkökiikarit ja olin loppuyöstä varma, että kaikki lähiseutujen hanniballecterit ovat aivan varmasti saapuneet Nyköping vindsurfinklubin parkkikselle odottelemaan pahaa-avistamattomia matkailijoita.
Ehkäpä jokainen park4night-sovellukseen kirjoitettu, paikkaa turvalliseksi ja rauhalliseksi kehuva arvostelukin on paikallisen sarjamurhaajan laatima hunaja-ansa?
Pelätä toki saa, eli en tavoittele pelotonta elämää. Sellaisen jos itselleen toivoo, muodostuu arki aivan varmasti kuolettavan tylsäksi. Eli joskus pelottaa, mutta pelolle ei saa antaa valtaa. Minä annoin sen verran, että herätin puolisoni, kun yöllinen pissahätä äityi pakottavaksi tarpeeksi käydä ulkona. ”Riittäkö, että mä olen tässä hereillä”, kysyi puolisoni. Ei riittänyt.
Hänen piti kömpiä meistä ensimmäisenä autosta ulos ja seistä kunniavartiossa minun toimittaessa asiani. Hänelle kunniaksi olkoon se, ettei hän +3 asteisessa yössä turvaamispalveluita tuottaessan eleelläkään ilmaissut, että vaatimukseni oli saattanut olla hieman ylimitoitettu.
Löytyykö pettymyksiä?
No ei oikeastaan. Jos ekaviikon negatiivisia asioita pitäisi kirjata, niin ehdottomasti harmillisin asia on se, että olen kolauttanut ukkovarpaani johonkin sillä seurauksella, että varpaan kynsi on haljennut kynnen keskeltä poikittain. Koko varvaspolo on kipeä ja jalkaani mahtuvat tällä erää vain Crocksit, jotka otin mukaan autojalkineiksi. Mitään supervaelluksia ei siis nyt tehdä, vaan rauhallisia kävelyjä ilman varvastyöntöä.
Tämän harmin merkitystä vähentää se, että säät ovat olleet melko viileät ja ajoin kosteatkin, joten pidempiin ulkoiluihin ei ole ollut houkutusta, vaan liikkuminen on ollut vaeltamisen sijaan kävelylenkkejä.
Universum on kuljettanut meitä kauniisiin ja rauhallisiin paikkoihin yöksi. Ainoastaan Saksan Achimin pieni leirintäalue oli hienoinen pettymys. Meitä oli vastassa vain muutaman sanan englantia puhuva pariskunta, jolle maksoimme yömme käteisellä. Kahdenkympin seteli katosi isännän taskuun ilman kuittikyselyitä. Mukavuuksia tuolla rahalla sai konttiin tehdyn vessan ja suihkun, edes vesipistettä ei alueella ollut.
Kaikki ei tietenkään voi olla aina pelkkää enkelikuoroa, joten tuo yksi hitusen epämieluinen yöpymispaikka on ekalle matkaviikolle vielä hyvin vaatimattomalta tuntuva miinusmerkki, niin mukava viikko meillä on muuten ollut.
Tyhmyydestä sakotettiin 30€
Tämän viikon pahin moka oli se, että yksi päivä unohtui välistä. Tai siis minä sekoitin lomatunnelmissani sen, mitä päivää eletään ja luullessani, että eletään keskiviikon alkuiltaa ymmärsinkin, että nyt on jo torstai-ilta, jolloin meidän pitäisi olla 250km edempänä, kuin olimme sille päivälle ajomatkaa suunnitelleet.
Onneksi tuon kuvitteellisen keskiviikon (joka oli siis torstai) ajomatkaksi oli suunniteltu vain lyhyehkö siirtymä, joten alkuiltainen oivallukseni siitä, että etukäteen varattu huoltopysähdys pesukoneellisessa asunnossa onkin varattu jo tälle illalle ei aiheuttanut suurta katastrofia. Olimme perillä suunnitellussa kohteessa ihmisten aikoihin, ennen kahdeksaa.
Tuo unohdus kuitenkin maksoi 29€. Olimme suunnitelleet ajelevamme tietullittomia pikkuteitä, mutta kun määränpäämme siltä illalta siirtyi äkisti etelämmäs, siirryimme motarille ja vähän vauhdikkaamman ilta-ajelun hinta oli siis noin 250km:n matkalta vajaat 30€.
Mitä olemme oppineet?
Kantapää on opettanut tällä viikolla kaksi asiaa. Kun googlen navi tarjoaa kesken ajomatkan uutta, nopeampaa reittiä, tarjoukseen kannattaa tarttua. Jos niin ei tee vaan haluaa pysyttäytyä aiemmin suunnitellulla ajoreitillä, saattaa päätyä lusimaan ruuhkajumiin, josta pääsee eteenpäin vain hyvällä tuurilla onnistuvalla uukkarilla.
Eli google seurailee liikennevirtoja ja jos ne jossain kohtaa syystä tai toisesta hidastuvat, on matkailijan onni, että siitä varoitellaan etukäteen toista reittiä tarjoamalla.
Toinen saamamme oppi on, että motareilla, niin Saksassa kuin Ranskassakin, polttoaine on huomattavasti kalliimpaa kuin pikkuteiden varsilla. En tiedä tälle asialle perusteita, mutta hintaero on jotain 20-25% luokkaa, joten kannattaa tankata joko ennen tai jälkeen isommalle baanalle siirtymistä.
Paljonko on kulunut rahaa?
Rahaa on kulunut enemmän kuin suunnittelin ja vähemmän kuin suunnittelin. Loppusumma on kuitenkin lähellä sitä, mitä ensimmäisen viikon menoiksi hahmottelin. Eniten huvittaa arviolaskelmani polttoainekuluista. Olin laskenut, että ekaviikolla menisi löpöön arviolta 325 euroa. No, viikon polttoainekulut olivat 328,33€ eli lähelle osui tuo valistunut arvaus.
Lautta Tanskasta Saksaan oli yllättävän hintava, kun vertaa lähes saman pituisen lauttamatkan kuluja Ruotsista Tanskaan. Toisaalta yöpymisiin meni vähän rahaa, sillä olimme puskaparkeissa.
Matkakulut, ensimmäinen viikko:
Lautta Suomesta Ruotsiin | 143 € |
Lautta Ruotsista Tanskaan | 28 € |
Lautta Tanskasta Saksaan | 115 € |
Tietullit | 29 € |
Pysäköinti | 18 € |
Polttoaine | 328 € |
Yöpymiset | 134 € |
Ruokakauppa | 82 € |
Ulkona syönti | 119 € |
Retkeily | 29 € |
Viikko yhteensä | 1025 € |
Ensimmäinen viikko oli suunnitellusti reissumme kallein. Kokonaisbudjetti on edelleen noin 4000 euroa ja uskoakseni pysymme siinä hyvin. Myös ikävien yllätysten varalle on laskettu jonkin verran rahaa, jolloin ensimmäiset pettymykset eivät keikuta taloudellista mielenrauhaa.
Mikä fiilis?
No ihan tosi hyvä. Jotenkin jaksan joka päivä ihmetellä sitä, että olemme niin onnekkaita, että saamme täällä ihan rauhassa kahden kesken seikkailla menemään. Olla ottamatta stressiä tai aikataulupaineita yhtään mistään, sopia kaikki fiiliksen mukaan ja nauttia vaan kaikesta, mitä eteen tulee.
No oikei, vähän on ressiä. Italian tuliaisten villasukat ovat vielä pahasti vaiheessa. Olin ajatellut, että ehtisin matkalla kutoa, mutta päivät ovat menneet liikkumiseen ja vähinä iltahetkinä on innostanut enemmän tubevideoiden editointi. Ehkä ensi viikolla, kun autossa kuluu vähemmän aikaa, tulee istuttua pidempiä rauhallisia iltahetkiä, jolloin kutimetkin ehtivät käteen. Mutta jos valmistumattomat villasukat ovat tämän hetken suurin harmi, lienee stressitaso suhteellisen matalalla.
Jos haluat käydä kurkkimassa millaista matkantekomme ihan aikuisten oikeasti on, käy katsomassa Joutilaan kanavan tubevideoita. Olen videoiden tekemisessä edelleen aloittelija, mutta ainakin matsku on teeskentelemätöntä ja fiilis välittyy videoiden kautta monesta asiasta paremmin kuin paraskaan kuva tai taitavinkaan lause mahdollistaa.
Jotenkin haluan olla rummuttamassa myös tällaisen matkailun puolesta. Kaikki ei ole aina kovin siloiteltua ja hienoa, mutta siitä huolimatta, tai juuri siksi, ihan älyttömän ihanaa.
**********
Olen 49-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.