Pitkä roadtrip Eurooppaan on ollut haaveissani jo vuosia. Nyt elämäntilanne on sopiva, reissuun löytyy sekä aika että raha. Tänään hermoilen ja teen lähtövalmisteluita.

Minne me olemme menossa?

Reissureittimme on suurin piirtein alla olevan kuvan kaltainen. Suunnitelmissamme on

1. ajaa viikossa Tampereelta Pohjois-Espanjaan
2. viettää viikko Pohjois-Espanjassa
3. ajella viikossa Espanjasta Ranskan etelärannikkoa pitkin Italiaan
4. viettää viikko Work Away- perheessäni Italiassa
5. viettää 2vk uudessa Work Away – kohteessa Sloveniassa
6. ajella viikossa Sloveniasta kotiin Tampereelle

Meillä ei ole paluulippuja lautalle tai muutenkaan lukkoon lyötyä loppuaikataulua, joten yllätyskäänteet ovat loppusuoralla vielä mahdollisia. Kaikki riippuu siitä, miten rahaa ja voimia on alkumatkasta kulunut.

Lähdemme uskoakseni hyvin syksyisestä Suomesta, mutta sää alkaa lämmetä aika pian siirtyessämme etelään. Ainakin viime syksynä lokakuussa oli Italiassa vielä täysi suomalainen kesä.

Palatessamme marraskuussa kohti pohjoista tulemme takaisin hyvin talvisiin maisemiin. Tämä aiheuttaa haasteita paitsi pakkaamiseen ja pukeutumiseen, mutta myös auton rengasvalintoihin. Jos emme pärjää samoilla renkailla kotiin asti, ne vaihdetaan matkalla siten, että vanhat jäävät kohteeseen. Se on yksi alkavan reissun mahdollisista riskeistä.

Kulmakarvat nousevat

Vaikka se ei olekaan koko totuus, olemme puolisoni kanssa molemmat hämmentäneet kahvipöytäkeskusteluissa kertomalla, että aiomme toteuttaa monen viikon reissun asuen autossamme.

Jos sataa, tuulee, jos ollaan kipeitä tai muuten jokin asia on perustavasti pielessä, meillä on varaa halpoihin hotelleihin. Toiveena kuitenkin olisi viettää ulkoilmaelämää, ja tähän tarkoitukseen autossa asuminen on paras ja se toivotuin ratkaisu. Autoteltasta majoitusratkaisuna olen kirjoittanut pidemmästi erillisen blogipostauksen.

Mitä matkalla tehdään?

Matkalla on tarkoitus tehdä kolmea asiaa:

1. Ajellaan. Katsellaan, ihmetellään, pysähdellään, valitaan kiertotie tai maisemareitti. On ihanaa olla matkalla olematta matkalla oikein mihinkään. En halua istua autossa mitään päivittäisiä himomatkoja. Reittiä on hahmoteltu siten, että päivämatkat jäävät suurimmissakin siirtymissä alle 500 kilometriin.

2. Ulkoillaan. En ehkä tohdi luonnehtia liikkumistamme sittenkään vaeltamiseksi, sillä aikomuksemme on tehdä vain päiväretkiä. Suunnitelmissa on pysähtyä matkanvarren luonnonpuistoissa ja tavoitteena on nähdä ja liikkua erilaisissa ympäristöissä.

3. Koetaan. Odotan muutamaa taide-elämystä, haluan ihmetellä paikallisia pikkukaupunkeja, haluan käydä ajan kanssa ruokakaupassa ia ihmetellä mitä kaikkea niissä on tarjolla ja maistella. Haluan osua outoon kahvilaan tai matineaan. Haluan istuskella ja katsella.

Mikä jännittää?

Puoliso jännittää, että autolle tapahtuu jotain. Minua tuo asia ei huoleta lainkaan. Jos niin käy, voimme jäädä odottelemaan että se korjataan. Tai voimme ostaa jonkin matkarottelon, jonka turvin jatkamme matkaa. Tai voimme ottaa reput selkään ja jatkaa reissua yleisten turvin ja murehtia autoa sitten myöhemmin.

Syyskuun lopulla lähtiessämme meillä ei ole dediksiä. Kunhan saamme itsemme joulukauden alkuun mennessä Lappiin, aikataulumme on joustava eivätkä vastoinkäymiset kaada aikatauluhimmeliä, jos jotain odottamatonta tapahtuu.

Ehkä itselle suurin harmi olisi, jos meistä jompikumpi sairastuu tai jos matkaa himmentää esimerkiksi jokin kompastuminen tai muu tapaturma. Olisi myös kurjaa, jos meiltä varastetaan jotain. Emme omista mitään arvokasta, mutta varusteiden katoaminen on tietenkin harmillista ja uusien hankkiminen hankalaa ja aikaaviepää.

Toisaalta olemme elämän hyvin monissa liemissä keitettyjä. Osaamme suhtautua erilaisiin kolhuihin maltillisesti ja jos jotain odottamatonta sattuu, osaamme ilman suuria tunnemyrskyjä suuntautua uudelleen ja yleensä löytää tilanteista myös positiivisia puolia, tai ainakin hyvää tilannekomiikkaa ja mustaa huumoria.

Puntin hienoista tutinaa

Täytyy myöntää, että autossa nukkuminen jännittää hieman, vaikka siis takakonttielämän suurin ystävä olenkin. Olemme yöpyneet autossamme metsäpalstallani, festareilla, erilaisilla kylä- ja juhareissulla ja ulkomailla Gotlannissa. Yhden treeniyön olimme tänä syksynä myös Helsingissä, nukuimme rauhallistakin rauhallisemman yön Kulosaaren kartanon parkkipaikalla.

Olemme nukkuneet autossa paljon, mutta vain rauhallisilla paikoilla turvallisessa pohjolassa. Miten meille nyt maailmalla käy?

Skandinaaviaa edempänä en uskoakseni uskalla nukkua takakontti auki, vain telttakangas suojanamme. Turvallisuushan on aina vain tunne, johon useinkaan ei sisälly kovinkaan paljon järkeä. Eli ihminen voi kokea pikkuruiset asiat suureksikin uhaksi elämässään ja toisella saralla ottaa siinä samaan aikaan suuriakin riskejä.

Moni telttailee yksinään vaikka minkälaisissa kohteissa, eikä kyse ole millään lailla vastuuttomista valinnoista, ei tietenkään. Minä haluan joka tapauksessa auton takakontin sillä tavalla sulki, ettei sieltä ihan kuka tahansa yrittäjä pääse yöllä helposti sisään.

Ihan kokonaan emme autoa voi kiinni laittaa, sillä emme pitkinä ihmisinä mahdu autoon nukkumaan ja suljetussa autossa taitaisi ilmakin olla aamuyöstä jo aika kosteaa ja tunkkaista. Niinpä puolisoni rakensi auton takaluukkuun ”käikäle” nimellä kulkevan lisäosan, jolla auton takaluukun saa lukkoon, vaikka luukku jääkin raolleen. Rakoa on sen verran, että ilma vaihtuu ja että jalkamme saavat lisäsenttejä.

Mutta mikään ei ole ihanampaa kuin nukahtaa siten, että tuntee tuulen vireen kasvoillaan. Se onnistuu vain takakontin ollessa kunnolla auki ja kun teltta on takaa avattuna siten, että nukkumatilaa suojaa vain teltan sisempi, hyttysverkko-osuus. Uskoakseni saamme reissussa myös tällaisiakin öitä, mutta tuo käikäle oli silti minulle reissuunlähdön kynnyskysymys.

Jotain sattuu aina

Selvää on toisaalta sekin, että kun lähtee moneksi viikoksi reissuun ja on tarkoitus jatkuvasti olla jonkin uuden äärellä, sattuu matkalla väistämättä jotain odottamatonta. Näin olemme reissuillamme ennenkin ajatelleet. On turha toivoa, ettei mitään sattuisi. On syytä ajatella, että kannattaa pysyä rauhallisena ja positiivisena, kun jotain sattuu.

Odottamattomien asioiden äärellä ei kannata hötkyillä. Pitää istua alas, keittää kahvit ja miettiä rauhassa mitä vaihtoehtoja meillä nyt on.

Siihenkin kannattaa varautua, että vaikka parisuhteemme onkin kolhuissa koeteltu ja kestävä, jossain vaiheessa matkan aikana myös äksyillään. Murjottaminen on lapsellista ja aivan turhaa ajantuhlausta, mutta uskoakseni jossain kohtaa olemme samaan aikaan liian väsyneitä ja nälkäisiä, eikä kommunikaatio jollain lailla onnistu.

Erimielisyyksiä kannata pelästyä tai hätkähtää. Mutta on kummankin vastuulla osata sanoittaa omat toiveet ja tilannekohtaiset tarpeet sekä vireystila. Ja olla toista kohtaan salliva, jos itseilmaisu ei yrityksistä huolimatta kuitenkaan onnistu rakentavasti.

Mitä tämä kaikki maksaa?

Polttoainekulut laskin ajatuksella, että ajaisimme noin 10 000 kilometriä. Karkeissa etukäteissuunnitelmissa reittimme ei näytä niin pitkältä, vaan on jotain 9000 km:n luokkaa. Tosiasia kuitenkin on, että alkuperäisestä reitistä pyöritään erilaista ylimääräistä ajoa etsien näytävyyksiä, yöpaikkaa tai muuta paikallisajoa, joten +10% lisäys kilometreihin tuntui realistiselta laskelmalta. Kilometrikulujen yhtälö on suurin piirtein 10 000 km x 6l/100km x 1,8€/litra.

Yöpymiskuluihin laskin matkan suunnitteluvaiheessa 50€/yö. Välillä siis budjetti sallisi hotellit, välillä yövymme puskaparkeissakin nollakuluin. Keskiverrosti olemme luultavasti erilaisilla leirintäalueilla tai matkaparkeissa, jotka maksavat yleensä 30-40 euroa yöltä.

Ruoka maksaa kotonakin, meidän normaali ruokabudjettimme on noin 200 euroa / hlö / kk. Ruokaextra tarkoittaa sitä, että laskin matkan ajalle meille kummallekin 15€/pv lisää ruokakuluja. Pääosin syömme reissun aikana tavallista kotiruokaa ja uskoakseni syömme reissussa halvemmalla kuin kotona, sillä lämpimässä ei paljon lihoja tai maitoja säilytellä. Ruokabudjetilla saa juoman tai kaksi ravintolassa, leivoskahvit tai pitsat. Eli jotain voi joka päivä syödä ulkonakin, jos siltä tuntuu.

Seitsemästä reissuviikostamme kolme teemme töitä, joten emme noina viikkoina maksa majoituksesta tai ruoasta. Toki viemme tuliaisia, eli kuluja on noilta viikoilta joka tapauksessa.  

Matkabudjetti

Matkabudjetti, etukäteisarvio
polttoaine	1 000 €
lautta Naantali-Kappelskär	150 €
yöpymiset	1 500 €
ruokaekstra	1 000 €
lautta Tallinnna- Hki	100 €
yllätykset	250 €
yhteensä	4 000 €
Oma osuus	2 000 €

Lähdön lähestyessä näyttäisi siltä, että budjetti vaikuttaa turvallisen reilulta, ja saattaisimme päästä halvemmallakin. Paljon riippuu kuitenkin esimerkiksi ajoreiteistä. Puolisoni oli selvitellyt Euroopan tiemaksuja, ja ilmeni, että esimerkiksi Ranskan suurin piirtein päästä päähän ajaminen, jonka me ensimmäisellä reissuviikolla teemme, maksaisi moottoriteitä pitkin yhteensä noin 90 €. Onneksi suunnitelmamme on välttää pääväyliä ja ajella pikkuteillä.

Ja tietenkin kaikki menee uusiksi, jos esimerkiksi autolle tapahtuu jotain. Reissuun on kuitenkin varauduttu tekemällä huollot ja mm. öljyjen vaihdot siten, että meillä olisi edessä mahdollisimman vakaata kyytiä.

Etukäteishankintoihin on matkan alkuun mennessä kulunut vajaa satanen. Ruokalaatikko on Siperian opetus aiemmilta reissuilta: jos tavaraa säilyttää ulkona, pitää eväät olla säilöttynä ötökkätiiviisti.

Etukäteishankinnat
leirintäaluekortti	15,00 €
retkivalaisimet	14,74 €
Invertteri	32,90 €
ruokalaatikko	13,50 €
Autoillen Euroopassa-kirja	20,00 €
Yhteensä	96,14 €

Mitä odotan eniten?

Odotan liikkuvaa ulkoilmaelämää. Odotan hienoja luontopolkuja ja kahvitteluhetkiä erilaisissa maisemakohteissa. Odotan spontaaniutta, eli vaikka reitti on kartalle piirrettykin, ei ensimmäiselle kolmelle viikolle ole varattu kuin kaksi yöpymistä. Muutoin etenemme fiiliksen mukaan ja nuo kaksi varattua yötä ovat lähinnä rytmittämässä matkaa: jos haluamme edetä sen mukaan, mitä olemme suunnitelleet, pitäisi tiettyinä päivinä olla tietyssä kohteessa.

Odotan uteliasta kokkailua, eli ajatus on tehdä paikallisista kauppareissuista oma elämyksensä, eikä nälissään tai kiireessä turvautua mihinkään liian tuttuun tai tavalliseen. Kunhan auto mökkipihasta starttaa, on ensimmäinen pysähdyksemme ruokakaupassa jossain Tampereen ja Naantalin välillä. Seuraavat ostokset olisi tarkoitus tehdä Limogesissa viikon kuluttua.

Muutama odotettu taidepläjäys mahtuu myös mukaan. Olen pitkään halunnut päästä käymään Bilbaon Guggenheimissa, ja nyt minulla on sinne etukäteen netistä varatut liput. Samoin listalla on Salvador Dalin kotimuseo Pohjois-Espanjassa. Eli pitää se tukka välillä kammatakin ja laittaa kaupunkivaatteet päälle.  

Vanhaa ja uutta

Odotan tietenkin kovasti sitä, että pääsen takaisin Italiaan minulle rakkaiksi muodostuneiden ihmisten luokse satumaisen kauniiseen paikkaan, jossa vietin work away-työläisenä viime syksyn. Mukaan on pakattu kasapäin erilaisia Suomentuliaisia ja koska haluan lomaviikostani irti optimaalisen pihatyökokemuksen, otan luonnollisesti mukaan oman pokasahan.

Luvassa on myös uusi work away– kokemus Sloveniassa. Pysähdymme kahdeksi viikoksi vanhalle viinitilalle, jota kunnostetaan sekä matkailu- että viljelytarkoituksessa. Pienikin Slovenia-googlettelu vie niin uskomattomien luontokuvien äärelle, että suorastaan pelkään pettymyksiä. Voiko siellä tosiaankin olla niin kaunista, kuin kuvittelen.

Mikä tolkku tässä on?

Mitä järkeä on änkeytyä kohtuullisen pieneen autoon syömään nuudeleita seitsemäksi viikoksi? Miksi ei voisi elää laveammin tai edes jollain tavalla mukavammin? Ei hajuakaan. Jollain lailla minulle on tärkeää ja sitä paitsi äärimäisen mieluista, että matka tehdään juuri näin.

Reissusta ei jää puuttumaan mitään iloa tuottavaa tai merkityksellistä, vaikka se säästeliäästi tehdäänkin. Ilo tulee irrallisuudesta, vapaudesta, spontaaniudesta ja siitä, ettei tänään tiedä, missä huomenna ollaan tai mitä siellä odottaa.

Kaikki on vielä edessä

On jollain lailla outoa kirjoittaa asiasta, joka on vielä tällä hetkellä pelkkiä mielikuvia ja omia odotuksia. On jännä päästä kirjoittamaan, vastasiko todellisuus lainkaan sitä, mitä kuvittelin matkan olevan. ”Entä jos Sieravuoressa sataa”, kyselin tänään puolisoltani, kun ajelimme sateen läpi Tampereen keskustaan.

Sieravuori on ensimmäinen pysähdyspaikkamme. Lähdemme matkaan perjantai-iltana puolisoni töiden päätyttyä. Ajelemme ekana iltana kohti Naantalia ja jäämme matkan varrelle yöksi. ”No sitten muutetaan suunnitelmia ja mennään kylpylään”, vastasi puolisoni. Just niin.

Omg miten kuumotavaa, että seuraavan viikon tekstin kirjoitan toivoakseni Etelä-Ranskasta. Reissun ajan blogini muuttuu matkapäiväkirjaksi, johon haluan taltioida vaiheitamme tien päällä. Kirjoittelen tunnelmia ja kuulumisia talteen ja pidän kirjaa viikkokuluista. Ja teen tietenkin kauhistuttavan amatöörimäisiä tubevideoita.

**********

Olen 49-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.