Leppoistajan Lokikirja

Leppoistajan Lokikirja

Rakkauskirje puolisolleni

Ensi viikolla on 15-vuotishääpäivämme. Yhteisiä vuosia on tänä kesänä kertynyt 22. Kirjoitan monessa kohtaa blogissani uskaltamisesta ja rohkeudesta. Saan myös säännöllisin väliajoin palautetta, että olen rohkea ja teen asioita, jotka palautteen antajalta jäävät uskalluksen puutteen vuoksi tekemättä. Mielestäni olen melkoinen pelkuri ja hermoilen pieneltäkin tuntuvia asioita. Silti uskallan paljon. Uskallan paljon, koska minulla on sinut.

Turvallisuus ennen kaikkea

Ehkä ihaninta sinussa on se, että kanssasi oloni on turvallinen, tuli eteen sitten mitä hyvänsä. Ehkä viimeisin tilanne, jossa tätä piirrettäsi erityisesti arvostin, tapahtui tänä keväänä metsäpalstallamme. Halusin mukaan, kun lähdit pitkospuita pitkin iltauinnille. Halusin mukaan, mutta sitten alkoikin pelottaa. Jostain syystä rannan pitkospuilla makasi tasaisin väliajoin kuolleita sammakoita. Osa hiljattain, osa selkeästi jo jonkin aikaa sitten henkensä heittäneitä.

Minua nuo ruumiit ällöttivät, vaikka elollisiin sammakoihin nyttemmin jo suhtaudunkin rauhallisesti. En pystynyt astumaan niiden yli. Kärsivällisesti, yhtään asiaa kommentoimatta, siirsit pitkospuilta edestäni pois jokaisen vainajan. Ihanaa sinussa on se, että saat oloni turvallisemmaksi. Vielä ihanampaa on se, ettet kyseenalaista maailmani merkittäviä uhkatekijöitä vaan asetut tyynesti puolustusrintamaan.

Miten onkin niin, että toinenkin erityistä tyyneyttäsi kuvaava muistikuvani liittyy sekin sammakoihin. Tästä muistosta on jo aikaa kahdeksan vuotta. Ajankohta on selkeänä mielessäni, sillä perkasin omakotitalomme pihapiirin kukkapenkkejä myyntikuntoon. Ilta hämärsi, ja edessä oli enää illan viimeinen työsarka. Pettymyksekseni työni keskeytyi, sillä pionien seassa majaili jättimäisen kokoinen sammakko.

Kavahdin kauemmas ja huusin sinut sisältä tv:n äärestä turvaamistehtäviin. Hait harjanvarren, jonka avulla heiluttelit kukkapenkin kasvustoa, luonnollisesti kasvatuksiani varovaisesti käsitellen. Harjanvarrella pyrit pelottelemaan kukkapenkin ei-toivotun asukkaan muualle, jotta saisin työrauhan. En aivan vakuuttunut siitä, että häätötoimet olisivat olleet tehokkaat. Kukkapenkki piti kuitenkin sinä iltana saada kitkettyä.

Niinpä jäit pyynnöstäni kukkapenkin viereen harjanvarren kanssa vartiointitehtäviin. Minä kykin perennojen seasta vuohenputkea ja voikukkia pois, sinä seisoit eleettä kunniavartiossa ilmeelläkään elehtimättä sitä, että vaatimani turvaamistoimenpiteet saattoivat olla hitusen ylimitoitettuja.

Cooleinta sinussa

Asia, jota sinussa ihailen, on malttisi tehdä asioita tekemättä niistä numeroa. Toivoakseni minäkin teen joskus asioita vain saadakseni sinulle hyvän mielen. Mutta en malta olla välittömästi tiedottamasta niistä. Sinun erityinen taitosi on tehdä asioita suoritteitasi erikseen mainitsematta. On ihan supercoolia, että olet esimerkiksi useaan kertaan pessyt asuntomme ikkunat poissaollessani ilman, että olet maininnut asiasta minulle lainkaan. Annat minun omia aikojani huomata asian.

Viimeksi istuimme joitakin viikkoja sitten saunan lauteilla, kun listailin kesämökkimme tämän kesän pieniä to-do-projekteja. Jotenkin aika napakkaan sävyyn totesin, että terassin ulkolaidat pitäisi kyllä nyt vihdoin verhoilla. Et sanonut mitään. Kun hetken päästä lähdimme uimaan, huomasin portaita pitkin mökille kävellessäni, että terassin ulkolaidat oli kuin olikin jo verhoiltu. Tuo, jos mikä, on coolia.

Ihailen suhtautumistasi elämään

Olet heittäytyjä ja ikuinen optimisti, et ota elämää tai itseäsi turhan vakavasti. On ihanaa, millä antaumuksella rakennat paheellisesti käyttäytyviä lumiukkoja. Olet aina ensimmäisenä tanssilattialla. Osallistut vilpittömin mielin mihin tahansa kiusaannuttavaan seuraleikkiin tai aktiviteettiin. Et pelkää laittaa itseäsi likoon

No olenko nyt sitten onnistunut löytämään miesmarkkinoilta jonkin aivan erityislaatuisen, virheettömän kultakimpaleen? No en tietenkään. Olen joka kerta valmis ottamaan avioeron, kun et taaskaan huomaa minun käyneen kampaajalla. Tuo asia harmittaa minua vielä joka kerta. Siihen olen jo tottunut, ettei sinulla ole mitään käsitystä siitä, mikä vaatteistani on uusi tai vanha. Meissä kaikissa on uskoakseni sama määrä virheitä ja vajavaisuuksia, niin minussa, sinussa, kuten kenessä tahansa muussakin.

Ihanaa sinussa on se, että jätät hienotunteisesti sivuun heikkouteni ja puutteeni niin ihmisenä kuin vaimonakin. Saan kerta kerran jälkeen kuulla olevani kaikkea hyvää ja kaunista niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Jaksat kehua minua milloin mistäkin. Tiedän, että puhut minusta aina kauniisti ja arvostavasti. Niin kuulteni, kuin myös silloin kun en ole paikalla.

Ei koskaan rahariitoja

Jos jostain uskallan parisuhteessamme ylpeillä, niin siitä, ettemme ole koskaan riidelleet rahasta. Sinulla on aina ollut omasi, minulla omani. Sovitun osan kuluista puolitamme. En myöskään unohda sitä, että kun halusin opiskella (jälleen) uuden tutkinnon, otit yksin vastuullesi suuren uusperheemme ruokakulut opiskelujeni ajaksi.

Raha-asioissa kehut minua eniten siitä, että olen herätellyt sinutkin sijoittamaan. Ensimmäiset vuodet se oli vain oma harrastukseni, sittemmin sinäkin olet johkaantunut laittamaan rahaa sivuun. Arvostan sitä, että voin pallotella kanssasi myös sijoituspäätöksiäni. Tiedät, osaat ja tunnet paljon sellaista, johon itse en ole paneutunut. Luotan arvioihisi ja näkemyksiisi.

Kauneinta mitä olet sanonut

Et jätä milloinkaan epäselväksi, etteikö suhteemme olisi sinulle tärkeä. Osoittaa todellista rohkeutta olla haavoittuva ja avoin. Olet kertonut monen monta kertaa, että olen sinulle tärkeintä maailmassa. Niin kuin sinä tietenkin olet minulle.

Vuosi vuoden jälkeen minulle on tärkeämpää, että saan olla kanssasi. Olen useassa ikävässä hetkessä todennut, että ihan sama missä ruuhkassa, jumissa tai muutoin solmussa olevassa tilanteessa joudumme viipymään, asiat eivät ole kovinkaan huonosti, jos olemme yhdessä.

Haluan olla kanssasi, mutta samalla haluan palavasti matkaan ja maailmalle. Ihanaa sinussa on se, ettet piirunkaan vertaa jarruttele tai pidättele minua laatiessani jälleen uusia matkasuunnitelmia. Ja reissuissani ihaninta on se, että saan sinut kerta toisensa jälkeen luokseni. Viime vuodet ovat tuoneet sinulle uuden loma-aikaisen harrastuksen: vaimon jahtaamisen maailmalla.

Ehkä kauneinta, mitä olet minulle vuosien saatossa sanonut ei kuitenkaan liity minuun tai yhteiseen aikaamme. Sanoit jossain keskustelussamme, että olet parempi versio itsestäsi, kun olet kanssani. Jostain syystä tuo lause tuntuu minusta erityisen tärkeältä.

Kauneinta mitä olet tehnyt

No okei, ihaninta on kyllä ne sammakkojutut ja salaiset ikkunanpesu-urakat. Mutta on myös ihan poikkeuksellisen ihanaa, että näet erityistä vaivaa. Jokaiseen hääpäivään liitetään jokin metalli tai jalometalli. Minä en tästä asiasta tiennyt, ennen kun sain sinulta kolmantena hääpäivänämme helmikorun. Tiesit, ettei vaimosi ole helminauha-tyyppiä, joten ostit minulle yhden makean veden viljellyn siniharmaan helmen ja hankit siihen nahkanyörin.

En usko, että olen osannut koskaan yhdistää samalla tavalla vaivannäköä, romantiikkaa ja toisen tuntemisen osoittavaa henkilökohtaisuutta mihinkään. Koruja en enää tarvitse yhtäkään lisää. Nyttemmin nautin erityisesti yhteisestä arjestamme, joka ei ole itsestäänselvyys.

Ihaninta tässä kohtaa arkeamme on se, ettei minun koskaan tarvitse nousta ensin. Saan kuunnella vielä rauhassa vuoteessa venytellen, kun teet meille aamiaista tai nouset leiripaikalla laittamaan tulet. Rakastan aamutuimaan keittiöstä kantautuvaa kolinaa ja kahvinkeittimen purputusta.  

Olet taitava

Arvostan kaikkea, mitä osaat. Arvostan, että haet luonnosta pakastimen täyteen ruokaa. Arvostan, että hallitset prosessin alusta loppuun: väijyssä seisomisesta lautaselle asti, ja kaiken mitä siihen väliin tarvitaan. Marjastat, kalastat ja sienestät.

Olet vuosien saatossa rakentanut tilauksestani milloin mitäkin, toimeksiantojen määrä on ollut valtaisa. Olen saanut hyllyjä, kukkalaatikoita, kasvatuslavoja, pari terassiakin jo, vierasmajan ja nukkumasuojan. Laminaattia ja laattaa, karmeja ja listoituksia.

Olet minut säännöllisesti pulasta pelastava ATK-mieheni. Kaikenlaisten läppäri- ja kännykkäharmien ilmaantuessa käännyn suutuksissani puoleesi ja sinä ratkaiset asiat.

Jostain syystä monenmoiset verkon kautta hoidettavat virastoasiat tuskastuttavat ja hermostuttavat minua. Jotenkin olen ilman minkäänlaisia kohtuullisuuspykäliä ottanut tavakseni sälyttää kaikkien mielestäni hankalien asioiden hoitamisen sinulle. Voi että, miten ihanaa on, että hoidat ne koskaan asiasta millään tavoin negatiivisesti kommentoimatta.

Olen oppinut sinulta

Vaikka blogini perusteella voisi jotain muuta luulla, olet muuttanut suhtautumistani elämään. Vaikka edelleen todellakin vatuloin ja pyörittelen asioita, arvostan mutkatonta suhtautumistasi asioihin ja uskoakseni olen kanssasi myös itse omaksunut ajattelutapaasi. Jokaisen asian perustelua tai pohjamutia ei tarvitse pysähtyä analysoimaan, jos sen vaihtoehtona on yksinkertainen mukavilta tuntuvista asioista nauttiminen.

Arvostan todella myös kykyäsi ja erityisesti haluasi kehittyä. Muuttuminen aikuisella iällä on vaikeaa ja keski-ikäiselle jo melko haasteellista. Arvostan sitä, miten olet kehittänyt tyyneyttäsi esimerkiksi liikenteessä, se ei varmasti ole ollut helppoa.

Olet myös tosissasi tehnyt töitä, että jotkin hieman varjoisat ajatuskulut hälventyisivät. Ihmisen ei todellakaan ole helppo muuttua. Tai edes haluta sitä. Tai edes hahmottaa, että jokin asia omassa toiminnassa kaipaa hiomista.

Uskot minuun itseäni enemmän

En muista yhtään kertaa, jolloin olisit todennut jostain ideastani tai suunnitelmastani, ettei se tule onnistumaan. Useimmiten kerron sinulle haikailevani jotain tai pohdin jotain epävarmana pitämääni asiaa. Sinä vakuutat, että asia kyllä onnistuu. Välillä hämmästelen, kuinka vankkumattomasti vaikutat luottavan kykyihini milloin missäkin mielestäni vähintään huteralta tuntuvassa suunnitelmassa.

Uskallan lähteä reissuun ja kokeilla asioita, koska hädän tullen olet aina olemassa. Autat, tuet tai tulet luokse, mitä milloinkin tarvitaan. On helppo huolettomasti haihatella liikkuvassa ja tilapäisyyksiä täynnä olevassa elämässä, kun tietää mistä löytyy tuttu peruskallio.

Hyvää hääpäivää murulainen. Rakastan sinua.

**********

Ikääntyminen: 7 kuolemansyntiä – synttäriteksti murulaisen täyttäessä pyöreitä

Puoli vuotta erossa – Pitkän parisuhteen fundamentit uusiksi

5 kommenttia artikkeliin ”Rakkauskirje puolisolleni”

  1. Voi kuinka kauniisti kirjoitat! Se on kyllä suurin onni, kun on löytänyt hänen kaltaisen peruskallion elämäänsä.

    Vastaa
    • Kiitos kauniista sanoista. 🙂 Tässä iässä tajuaa, että lapset vain vilahtavat elämässä ja jatkavat omia polkujaan, vaikka läheisiä aikuisiällä olisivatkin. Puolison kanssa sen sijaan matka voi jatkua läpi vuosikymmenten.

      Vastaa

Jätä kommentti