Tunnustan viimeisimmän ison sijoitusvirheeni ja kerron mikä virhe minua toisten tekemänä sapettaa eniten. Miten oma suhtautumiseni virheisiin on muuttunut ja miten virheisiin pitäisi mielestäni suhtautua?

Kirjoitus ei sisällä sijoitusneuvontaa. Kerron vain omista raha-asioistani ja ränttään.

Jo miljoona suomalaista omistaa osakkeita. Mutta vasta miljoona. Suomalaisia on kohta kuusi miljoonaa. Kaikki eivät voi aloittaa sijoittamista, mutta todella, todella moni voisi sen tehdä, mutta ei kuitenkaan aloita.

Jos ja kun aloitamme, siis jos ja kun aloitamme ihan mitä tahansa, tunnemme olomme epävarmaksi. Epävarmuus on usein myös aloittamisen esteenä. Epävarmuus johtuu uskoakseni siitä, että pelkää tekevänsä virheitä. Eräällä IG- tilillä oli listaus otsikolla ”aloittelevan sijoittajan sijoitusmokat”. Ne oli ansiokkaasti listattu:

1. Puutteellinen hajautus
2. Liian korkeat kulut
3. Yliaktiivinen osakekauppa
4. Ostaminen perustuen virheelliseen hinta-arvioon
5. Putoaviin puukkoihin tarttuminen
6. Epäitsenäiset päätökset
7. Pelko olla myymättä tappiolla
8. Oman osaamisen yliarviointi
9. oman osaamisen aliarviointi

Listaus on oivallinen ja mielestäni sangen tyhjentävä. Siitä puuttuu hälstääminen, kaikki muu oleellinen on mukana. Kaikki tuo voi mennä pieleen.

Ei ole olemassa aloittelijan virheitä

Mikä minua tuossa listauksessa ottaa perusteellisesti otsalohkoon on sen otsikointi. Termi aloittelijan virhe luo juopaa: jaon aloittelijoihin, jotka tekevät virheitä ja sitten niihin ”oikeisiin” tyyppeihin, jotka jo ovat virheiden tekemisen yläpuolella.

Ymmärrän, että aloittelijoiden virhelistoilla pyritään neuvomaan ja auttamaan. Samanlaisia listoja tehdään ihan jokaiseen harrastukseen tai toimintaan liittyen. Mutta: virhelistat voivat tuolla tavoin nimikoituna olla myös pelottavia: miksi edes aloittaisin, koska edessä on aloittelijan kivinen tie, jolloin tehdään virheitä ja menetetään rahaa?

Virheitä tehdään ihan koko ajan, niin aloittaessa kuin pitkin matkaa.

Vertaillaan vähän

Väitteeni on ehkä helpompi hahmottaa, kun siirretään virhekeskustelu sijoittamisesta johonkin arkisempaan, kuten urheiluun. Kopioidaankin tuo yllä laadittu ”aloittelevan sijoittajan virhelistaus” urheiluun.

• Puutteellinen hajautus = yksipuolinen harjoittelu
• Liian korkeat kulut = ostat salikortin joka jääkin käyttämättä
• Yliaktiivinen osakekauppa =  et huolehdi levosta ja palautumisesta
• Ostaminen perustuen virheelliseen hinta-arvioon = harkitsemattomat välinehankinnat
• Putoaviin puukkoihin tarttuminen = Innostut alennusmyynneissä ja tuhlaat tarpeettomiin varusteisiin
• Epäitsenäiset päätökset = aloitat uuden muotilajin vain koska muutkin tekevät niin
• Pelko olla myymättä tappiolla = huomaat, ettei laji ollutkaan sinua varten, mutta et raaski lopettaa, koska rahaa on kulunut paljon. Jatkat, vaikka hyvinvointi ei yhtään lisäännykään, päinvastoin.
• Oman osaamisen yliarviointi = loukkaannut varomattomuuttasi
• oman osaamisen aliarviointi = et uskalla tai kehtaa aloittaa uutta lajia, vaikka mieli tekisi

Vaikka ihminen olisi ammattiurheilija, hän mitoittaa välillä osaamisensa väärin. Hän tekee virheellisiä tilannearvioita ja vääriä välinevalintoja. Milloin sukset vaihdettiin turhaan, milloin renkaidenvaihto jäi toteuttamatta. Valmistautuminen oli puutteellista, harjoittelu oli vääränlaista. Matkalla sattui jotain odottamatonta eivätkä tulokset olleetkaan sitä, mitä etukäteen oli suunniteltu.

Alansa huiput: kaiken aikansa, voimansa, osaamisensa ja energiansa urheiluun käyttävät tyypit tekevät ihan samoja virheitä kuin tuulipukukansa omissa harrastuksissaan. Urheiluruudut ja kisastudiot ovat täynnä jälkiviisautta siitä, mitä virheitä tehtiin sekä ennen suoritusta että sen aikana.

Teen virheitä (myös) sijoittajana jatkuvasti

Pointtini on, ettei mielestäni ole olemassa aloittelevan sijoittajan mokia. Se on rumasti sanottu. On olemassa toimintatapoja, joita kannattaa pyrkiä välttämään. Mutta se ei tarkoita, että jonkinlaisen aloittelijajakson jälkeen virheiden tekeminen loppuisi

Ainoa asia, joka omissa virheissäni on yli kymmenen sijoittajavuoden aikana muuttunut, on niiden kokoluokka. Ennen tein satasten virheitä, nyt ne ovat tonnien luokkaa. Hahaa, näen sieluni silmillä kuinka sijoittamisen aloittamista harkitsevan lukijan pupillit laajenevat kauhusta. Kaikki sijoitukseni eivät onnistu. Minut, kuten ihan kenet tahansa muutkin pelastaa hajauttaminen. Yhtä epännistumista kohden on monta onnistumista.

Ihan samalla tavalla kuin ammattiurheilija tai muu kokenut konkari hahmottaa välillä voimansa väärin, niin tekee aina ja maailman loppuun asti myös jokainen sijoittaja. Jos ammattimaiset sijoittajat eivät koskaan tekisi virheitä, tuottaisivat aktiivisesti hoidetut sijoitusrahastot tietenkin tähtitieteellisiä summia. Sinnehän valikoituisi osaajien toimesta vain menestyviä, jatkuvasti hyvää tulosta tekeviä yrityksiä. Niin asiat eivät kuitenkaan taida olla.

Elämä on täynnä virheitä

Jokainen autoileva henkilö lommottaa vähintään peltiä aika-ajoin, mokailemattomia kuskeja ei ole olemassakaan. Myös parisuhdemarkkinoilla teemme joskus isojakin virheitä. Ruoka palaa pohjaan, ravintola tuli valittua väärin, hotellihuone ei ollutkaan hyvä päätös. Voi että, miten paljon arkeemme mahtuukaan eri sortin virheitä. Myös jokaisen sijoittajan salkussa on onnistujia ja epäonnistujia.

Ei ole olemassa aloittelijan virheitä. On olemassa epäkypsä suhtautuminen epäonnistumisiin.

Tässä oma listaukseni:

• Virheiden liiallinen pelkääminen, joka estää toiminnan aloittamisen.
• Virheiden kiistäminen: kieltäytyminen myöntämästä edes itselleen, että jokin aiempi ratkaisu vaatii nyt korjausta.
• Valikoiva havainnointi: kiinnitämme huomioita vain seikkoihin, jotka vahvistavat omaa käsitystä tai jo aiemmin tehtyä ratkaisua.
• Äkkipikaisuus: Kun jokin omista ratkaisuista osoittautuu virheelliseksi, tehdään tunteen vallassa harkitsemattomia korjausliikkeitä.
• Uskonsa menettäminen: Virheisiinsä voi jäädä niin kiinni, että menettää uskonsa itseensä ja antaa menneisyyden vaikuttaa negatiivisella tavalla tulevaisuuteen.

Oma suhtautuminen virheisiin muuttuu

Niin kauan kuin sijoitan, tulen tekemään myös sijoitusvirheitä. Se asia ei muutu. Muuttuva asia on oma suhtautuminen virheisiin. Tässä on mielestäni se tärkein asia, joka vaikuttaa omaan menestymiseen. Asiaa hahmotellen päädyn seuraavaan listaukseen:

1. En enää pelkää virheitä. En niiden pelossa jätä mitään tekemättä. En hermoile niitä etukäteen.
2. En enää häpeä virheitä. Kerron peittelemättä ja silottelematta niistä ihan jokaisen. Virheeni ovat omiani, en satuta niillä ketään.
3. En enää jää virheisiini jumiin. Virheet pitää hyväksyä ja jatkaa matkaa. Niissä piehtarointi ei vie minua eteenpäin.

Virheistäni huolimatta vaurastun. En vaurastu siksi, etten tekisi virheitä. Vaurastun, koska en pelkää virheitä tai jähmety niistä.

Oma virheinhokkini

Aika usein voi somesta lukea sijoittamiseen liittyviä kommentteja, jossa henkilö kertoo pieleen menneestä sijoituksestaan. Sehän on tietenkin vain osa sijoittamista, eikä millään tavalla harmillista. Kannattamaton sijoitus ei ole se harmittava asia, vaan sen seurauksena valittu toimintalinja:

”Olipa huono sijoitus. odotan että kurssi nousee takaisin sille tasolle, jolla tein ostokseni ja sitten myyn kaikki osakkeeni pois.”

Itselle ihan ehdottomasti suurin ja vaikein oppimisen paikka on ollut rohkaistuminen siinä, ettei oma, joskus vuosia sitten toteutunut ostohinta saa painaa millään lailla tilanteessa, jossa päättää luopua yhtiön omistamisesta. Haluan uskaltaa ja rohjeta luopua omistamisesta silloin, kun en enää usko yhtiön menestymiseen ja tulevaisuuteen. Omille arvokkaille pennosille pitää löytää uusi koti.

Jos tajuaa laivan vuotavan tai potkurin olevan rikki, kannattaa viivyttelemättä hypätä uuteen kyytiin, vaikka aikanaan ostettu matkalippu olisi ollut kalliskin, eikö niin?

Toki minulla on monia sijoituksia, jotka ovat miinuksella. Nuo sijoitukseni ovat nyt vähempiarvoisia kuin ne ostaessani, mutta uskon edelleen noihin yrityksiin ja haluan jatkaa pitkäaikaisena omistajana. Enkä tietenkään halua hötkyillä, vaan olla mukana pitkällä tähtäimellä. Pitkäjänteisyys on kuitenkin eri asia kuin hampaat irvessä omistaminen. Tunteeni nousevat pintaan, kun joku kertoo jäävänsä odottamaan kurssinousua, tilanteessa, jossa oma usko on lopussa.

Kaksi huonoa lopputulosta

Tässä kohtaa vaihtoehtoja on kaksi, eivätkä kummatkaan ole kovin hyviä. Joko sijoittaja odottaa ja odottaa, eikä mitään tapahdu. Suuttumus ja turhautuminen kasvaa ja kiinnostus sijoittamiseen vähenee entisestään. Raha ei tuota mitään, sijoitusten arvo pienenee entisestään. Halu välttää realisoitumattomia tappioita saa pitämään kiinni omistuksesta, vaikka se ei enää ole järkevää.

Tai sitten tapahtuu se toivottu kurssinousu ja sijoittaja luopuu huojentuneena omistuksistaan. Kokemus miinuksella olleista sijoituksista sai aikaan niin suurta epävarmuutta, ettei uusia sijoituksia enää haluta tehdä. Vaurastuminen jää siis tältäosin lähtökuoppiin, jäljelle jää sama summa raha kuin aloitettaessa, mutta suuhun jäänyt hapan maku sulkee mahdollisuudet tulevaisuudelta.

Ja se tärkein: jos on odottanut siihen asti, että yhtiön kurssi alkaa nousta, niin minua harmittaa sen suutuspäissään ja pettyneenä omistuksistaan luopuvan sijoittajan puolesta. Miksi ihmeessä hän kertoo jo etukäteen luopuvansa yrityksestä, kun sillä (nousevan pörssikurssin valossa) alkaa mennä paremmin? Silloinhan kannattaa olla kyydissä, kun vauhti kiihtyy, eikö niin?

No miten nämä virheet sitten välttäisi? Suurilta tuntuvat, kurssilaskujen aiheuttamat pettymykset tai nousussa olevista osakkeista suutuspäissään luopumisen? Tjaah. Uskoakseni kunnollinen hajautus auttaa teknisenä toimena, mutta suurin jumppa pitäisi tehdä korvien välissä. Mukaan tarvitaan optimismia ja itsemyötätuntoa.

Oma eeppinen tämän kevään mokani

Kirjoitin pari kuukautta sitten muuttoahdistuksestani. Olin väsynyt, poissaoleva ja kuormittunut. Tässähän piirtyykin oivallinen tilanne sijoitusten uudelleenjärjestelyyn, eikö niin? Minulla oli jo pitkän ollut mielessä luopua kahden eri yhtiön omistuksesta ja siirtää tuo osa pääomaani uusiin yhtiöihin.

Omistan sekä metsäyhtiötä että metsää. Metsänomistajana seuraan kuitu- ja tukkipuun hintoja ja ne ovat tänä vuonna ennätyslukemissa. Minun on helppo hahmottaa, että jos raaka-aine kallistuu tätä vauhtia, on yhtiöillä edessään yhä suurempia kannattavuusongelmia (vaikka toki materiaalia saadaan muualtakin kuin Suomesta). Elän jo suurelta osin osinkotuloilla, joten tarvitsen salkkuuni yhtiöitä, jotka maksavat minulle voita leivän päälle.

Siispä päätin toukokuussa myydä kaikki Metsäboardin osakkeeni. Tein pörssitoimeksiannon ja jatkoin kotihommia. Jokusen tunnin päästä menin tarkistamaan, onko toimeksiantoni toteutunut. Kyllä se oli. Paitsi että vatsaani valui jääkylmää vettä huomatessani mitä olin tehnyt: myyntitoimeksiannon sijaan olinkin tehnyt ostotoimeksiannon ja tuplannut omistukseni: olin ostanut uusia osakkeita 2000 eurolla.

Epäuskoa ja suuttumusta

Hui, miten ehdin pelästyä ja harmistua. Voiko tosiaan olla, että kaikkien näiden vuosien jälkeen, 12 vuotta sijoitettuani teen tällaisen alkeellisen virheen? Näköjään kaikki on mahdollista, vaikka kuvittelen olevani kuinka tarkka. Vedin henkeä ja jaloittelin hieman. Ja palasin koneen ääreen tekemään uuden myyntitoimeksiannon. Nyt myytävää ei ollutkaan 2000 euron, vaan 4000 euron edestä.

Minut pelasti omistamiseni perusstrategia. Omistan tuttua, turvallista ja vakaata. Omistusteni kurssit muuttuvat etanavauhtia. Sain myytyä koko osakepotin pois muutaman sentin kalliimmalla kun olin ne ostanut. Ja koska ”vanhatkin” osakkeeni tulivat lopulta aikuisten oikeasti myytyä vasta iltapäivällä, sain niistäkin muutaman lantin enemmän, kuin olisin aamupäivästä saanut. Nuo lantit kattoivat söhläämisestäni koituneet kasvaneet kaupankäyntikulut.

Oma virheeni oli puhdas huolimattomuus. Asioin pörssissä kiireessä ja väsyneenä. Aivan varmasti pidän jatkossa huonoina päivinä koneen visusti kiinni.

Hyvää sijoitusyksyä/kevättä/talvea, mitä hyvänsä. Etene rauhassa ja harkiten. Hyväksy ja anna itsellesi anteeksi virheesi, jotka joka tapauksessa teet ja opi niistä. Hyvä siitä tulee.

**********

Olen 49-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.

**********

ps: on sitä sössitty ennenkin, tässä yksi tunnustus lisää.