Kirjoitan asuntokuulumisista, teen uusia arjen taloustaulukoita ja jaarittelen.

Alkuvuodesta kerroin kotimme myyntiprosessin käynnistämisestä. Asiat etenivät rivakkaa tahtia ja lopulta kotimme ehti olla myynnissä vain alle kaksi viikkoa. Tuntui, että asunnon myynti oli osa onnellisten sattumusten aallonharjalla taitelua, niin mukavasti asiat lopulta järjestyivät. Nyt on otettu seuraava askel, meillä on uusi koti.

Jossittelua ja panikointia

Universum on viime vuosina hoidellut asioitani hyvin suotuisalla kädellä. Niin suotuisalla, että välillä perisuomalaista hirvittää: kyllä ei pitäisi näin onnekas ja onnellinen olla, kohta kaikki kuitenkin kostautuu. Vieläkin nimittäin epäilen: onkohan tämä elämänvalintani ja raha-arkeni sittenkin vain jonkinlainen korttitalo, joka vain odottaa romahtamistaan?

Voihan sitä aina pari vuotta pärjätä säästöillä ja koronan jälkeiseen osinkotulvaan tukeutuen. Mutta osaanko suunnitella raharatkaisuni ja sijoitukseni siten, että tämä elämäntyyli kantaa päätyyn asti?

Miksi kirjoitan epäröinnistä? Siksi, että saisin jonkun toisen epäröijän vakuutettua. En usko, että on olemassa ihmisiä, jotka rinta rottingilla puskevat kohti uutta ja tuntematonta ratkaisujaan koskaan epäröiden, vaikka ulkopuolisesta siltä sivusta seuratessa tuntua.

Asunnon vaihdon monta yksittäistä askelta herättivät etukäteen suurta hermostuneisuutta. Onnistuisinko löytämään uuden kodin, joka olisi sekä taloudellisesti että elämänlaadullisesti hyvä ratkaisu, sitä jännitin.

Esitöitä Lapista käsin

Oman asuntomme myyntiin laittamisesta lähtien olen kuumeisesti selaillut etuoven tarjontaa lähes päivittäin. Käytännössä selasin Tampereen asuntotarjontaa 4 kuukautta, tammikuulta huhtikuulle. Kriteereistäni uudelle kodille kirjoitin jo aiemmin: etsin noin 100k€ hintaista, mieluiten peruskuntoista ja ihanteellisessa tapauksessa vuokrattuna olevaa vanhaa kaksiota. Haluan isot huoneet, joista pieneenkin asuntoon muodostuu tilan tunnetta.

Kuumeisen myynti-ilmoitusten selailun tuloksena olin löytänyt vain kaksi alustavasti mieleistä asuntoa, vaikka kaksioita on Tampereella myynnissä runsaasti. Asuntonäytöt olin varannut jo Kilpisjärveltä käsin, jotta heti Tampereelle palatessani saisin asunnon etsinnän käyntiin. Tehokasta peliaikaa asunnon löytämiseen ei olisi montaakaan viikkoa.

Meillä ei ollut painetta löytää uutta kotia siksi, että saisimme katon päämme päälle. Olimme asennoituneet siihen, että irtaimistomme kannetaan kesämökin vierasmajaan. Kiire oli ainoastaan siksi, että tiesin olevani Tampereella vain 7 viikkoa, jonka jälkeen palaan takaisin Kilpisjärvelle. Touko- kesäkuun aikana pitäisi siis löytää uusi koti, jotta voisin rauhassa keskittyä Lapin loppukesään.

Miksi haluan uuden kodin, vaikka olen vähintään puolet vuodesta poissa kotoa? Siksi, että elämässäni on sattunut sen verran vakavia asioita sen verran äkillisesti, että tarvitsen turvaa olemassa olevasta kotipesästä, vaikka maailmalla haahuilenkin. Lisäksi ukkokulta pitää asuttaa jonnekin, eli haluan kulkurielämäni taustalle raamit tavalliseen parisuhdearkeen.

Toiveet korkealla

Ensimmäisellä etukäteen varaamallani näytöllä kiinteistönvälittäjä avasi ulko-oven avaimella ja siirtyi sitten syrjään päästääkseen minut ensimmäisenä avaamaan asunnon sisäoven. Käsi jo ovenkahvalla käännyin vielä katsomaan taakseni ja totesin puolisolleni: ”voi, kun mä tykkäisin tästä asunnosta”. Halusin ihastua asuntoon, sillä kaikki muut palaset olivat jo kohdillaan.

• Lähiympäristö ja pihapiiri olivat rauhallisia ja mieluisia
• Talon julkisivuremontti oli tehty miun maun mukaan
• Etäisyys keskustasta oli itselle sopiva
• Asunto oli ylimmässä kerroksessa korkealla paikalla
• Hinta oli itselle sopiva, pyynti 95 000 euroa.
• Pohjaratkaisu miellytti paperilla
• Putkiremontti oli tehty
• Asunnossa oli oma vesimittari
• Taloyhtiö oli fiksusti hoidettu ja hyvinvoiva

Ainoa puuttuva tekijä omiin ennakkotoiveisiin oli se, ettei asunnossa ollut vuokralaista. Toinen miinus tuli vuokratontista. Muutoin jokainen uudelle asunnolle asettamani kriteeri täyttyi, joten odotukset olivat kovat. Olisipa kurja, jos en tykkäisi asunnon valosta tai tunnelmasta.

Sen tietää kun sen tietää

Sillä lopulta se on kuitenkin tunne, joka ratkaisee: tuntuuko asunnossa hyvältä? Onko siellä helppo hengittää? Onneksi asunto oli myös sisältä mieluinen. Pintoja tai värejä me emme arvioineet. Tiesimme, että kaikki laitetaan uusiksi. Mutta jokaisesta ikkunasta näkyi metsää, mitään harmillista ei pistänyt silmään ja märkätilat olivat hiljattain remontoidut ja siistit. Peruspalikat olisivat siis kunnossa omaa remonttiamme silmällä pitäen.

En ole sitä sorttia, että osaisin esittää ynseää, vaikka näytöllä kohde minua kovasti miellyttäisikin. Jos tykkään jostain kovasti, se näkyy. Tämän huomasi välittäjäkin ja sanotaanko nyt vaikka niin, että hän johdatteli painokkaasti tilannetta siihen suuntaan, että tekisimme tarjouksen asunnosta saman tien.

Lähellä tarjouksen tekeminen olikin, sillä kuumeisen asuntoselailuni tuloksena tiesin, ettei pitkän toivelistani täyttäviä kohteita ole tarjolla kuin jokunen. Hopeasijalle etukäteisselailussa tullut kohde maksaisi 115k€ eli prosenteissa pieneen budjettiini nähden reilusti enemmän. Juuri tämä asunto oli kuukausien selailuni ylivoimaisesti paras vaihtoehto ja kieltämättä huoletti, että joku nappaisi asunnon ennen minua.

Olen tekemässä elämäni kuudetta asunto- tai kiinteistökauppaa ja joka kerta tapahtuu sama ”asioiden loksahtaminen kohdalleen”. Joskus etsintä on pitänyt sisällään kuukausia kestänyttä näytöillä juoksemista ja epätoivoakin, joskus se oikea on löytynyt nopeasti. Mutta sen tietää, kun sen tietää. Ja nyt olin ekanäytöllä ihan varma, että haluan juuri tänne asumaan. Myös puoliso oli asuntoon tyytyväinen, joskin hänelle kaupunkiasunto on enemmän arjen tekninen ratkaisu kuin uusi koti.

Malttia vaikka väkisin

Kerroin välittäjälle, etten voi siltä seisomalta tehdä tarjousta, sillä olen tässä etsintäprosessissa nähnyt vasta yhden asunnon. Ja vaikka olisin nähnyt jo montakin, haluaisin aina nukkua yön yli ennen lopullista päätöstä.  

Olin aika pitkällisesti arvioinut myynti-ilmoitusten hintatasoja. Asunnon hintapyyntö oli realistinen, eikä siitä olisi paljoakaan tingittävää, niin olin ajatellut etukäteen. Samoin sanoin välittäjä esitteli asian, tinkimisen varaa ei juurikaan olisi. Itsekseni mietin, että saattaisin koittaa kepillä jäätä 90 000 euron tarjouksella, mutta alle tuon ei mielestäni olisi realistista tarjota. Asunnon hintapyyntö vaikutti asialliselta ja olisin ollut valmis maksamaan myös sen, 95 000 euroa.

Lähdimme asuntonäytöltä viemään ensimmäistä muuttokuormaa kesämökille ja ajomatkalla avasin jälleen tuttuun tapaan etuoven verkkosivut. Ja kas: samasta taloyhtiöstä, viereisestä talosta oli tullut myyntiin toinen ylimmän kerroksen kaksio. Tämän toisen asunnon hintapyyntö oli 87 000 euroa. Laitoin saman tien välittäjälle viestin ja pyysin päästä katsomaan. Näyttö järjestyikin heti seuraavalle päivälle.

Sanoin puolisolleni, että nukun rauhassa suunnitelmineni yön yli, mutta huomenna aion pukea ostohousut jalkaan.

Kriitikko mukaan

Toista asuntoa katsomaan lähdin tyttäreni kanssa ja pyysin häntä olemaan mahdollisimman kriittinen. Itse kun tiedostin jo olevani niin vahvan tunteen vallassa, että halusin mukaan opponentin, joka ilman turhia tunteita (ja suodatinta) osaisi toimia järjen äänenä.

Toista kertaa tämän taloyhtiön pihaan ajaessa tuli jollain erityisellä tavalla hyvä olo, ympäristön tunnelma oli rauhallinen ja luonnonläheinen. Itse asiassa fiilis oli paljon mukavampi kuin nykyisen kotimme ympäristössä. Tyttäreni oli asunnosta samaa mieltä kanssani: kaikki vaikutti hyvältä ja mieluiselta. Hän siunasi ajatukseni ostotarjouksesta.

Tässä naapuritalon asunnossa oli sekä huonompia että parempia puolia kuin aiemmin katsomassani asunnossa. Olin päättänyt, että teen ratkaisuni näiden kahden asunnon välillä pelkästään tunnelma edellä. Kummatkin asunnot olivat niin edullisia, etten (vaikka nuukailija olenkin) halunnut ostaa halvempaa vaan mieluisemman asunnon.

Ensimmäisessä kohteessa olisimme joutuneet tekemään lähes täydellisen keittiöremontin. Tässä toisessa vaihtoehdossa meille riittäisi uudistamiseksi välitilan levyn vaihto. Puolisoni vaihtoi välitilalevyn vain joitakin kuukausia sitten juuri myytyyn asuntoomme, eli tiedämme prosessin vaivan ja kustannukset pieniksi. Halvempi asunto tarvitsisi siis tuhansien eurojen arvosta vähemmän remonttia kuin kalliimpi. Eurojen valossa valinta olisi helppo.

Ratkaisevaksi tekijäksi muodostuivat lopulta maisemat: näkymät jälkimmäisestä asunnosta olivat mukavammat kuin edellisestä, ja sitä myöten ratkaisu oli selvä.

Moni asia vaikuttaa

Kohteen hinta määrittyy monen asian summana: siihen vaikuttaa paitsi myytävän asunnon arvo, mutta myös myyjän oma tilanne. Kalliimpaa asuntoa myi sen itse ostanut ja sitä kunnostanut henkilö. Tätä edullisempaa sen sijaan myi kuolinpesä. Väistämättä päätyy johtopäätökseen, että kun on kauppaamassa toisen rahoilla hankittua, vaikkakin nyt jo itselle siirtynyttä omaisuutta, ei hinnanmuodostuksessa ole yhtä kunnianhimoinen.

Kuolinpesä ei välttämättä ole varoissaan, jolloin tyhjänä oleva asunto ja useammasta remontista rullaava rahoitusvastike voi tuoda myyntipaineita. Tai sitten vain halutaan siirtyä nopeasti eteenpäin, kuinka vaan. Tein asunnosta suullisen ostotarjouksen heti näytöllä ja kiinteistönvälittäjä laittoi minulle sähköisen tarjouslomakkeen allekirjoitettavaksi pari tuntia myöhemmin. Ja kun päästiin saman illan kymppiuutisiin, välittäjä soitti. Tarjoukseni, 85 000 euroa oli hyväksytty.

Sain siis uuden kodin noin 15k€ alle budjetin. Lisäksi vältymme keittiöremontilta. Olemme viime vuosina uusineet sekä nykyisen kotimme että kesämökin keittiön. Uusi keittiö on maksanut kumpaankin noin 12 000 euroa. Uusi asunto tuntui siis monella tapaa täysosumalta. Ohhoh.

Eikä tässä vielä kaikki

Vaikka haluan, että minulla on Tampereella pysyvä koti, näyttää lähitulevaisuutemme siltä, että tarvitsemme vakituista asuntoamme varsin vähän. Palaan loppukesästä vielä kesätöihin Kilpisjärvelle, sieltä palattuani lähdemme murulaiseni kanssa pitkälle roadtripille Eurooppaan ja sen jälkeen toivoakseni yhdessä koko talveksi Lappiin kausitöihin. Puolisolleni on on myönnetty työvapaata huhtikuulle 2025.

Yksi mahdollisuus olisi ollut etsiä kotiimme vuokralaista, mutta en kokenut tätä asiaa mieluiseksi. On monella tapaa ihan napakymppiratkaisu, että uuteen kotiimme muuttaa ystäväperheemme opiskelijatytär, joka maksaa minulle asunnosta vain sen kiinteät kulut. Hän muuttaa asuntoon jo kesällä ja pitää kotiamme halussaan ensi kevääseen.

Minulle ei siis noin vuoteen kerry Tampereelta minkäänlaisia asumiskuluja, joten voin joko entisestään vähentää työntekoa tai sijoittaa enemmän. Joka tapauksessa ratkaisu on oivallinen.

Kululaskelmia

Laskeskelin ensimmäistä kertaa syksyllä 2022 asunnon vaihtamisen kuluja ja arvioin, millaisilla asumisratkaisuilla pystyisin lähentymään taloudellisia tavoitteitani. Määrittelin tuolloin, että nykyisen kotini pitäisi vaihtua 20% pienempään ja 50% halvempaan asuntoon.

Kerrostaloasunnon vaihtaminen pienempään ei uskoakseni kenellekään ole merkittävä taloudellisen tilanteen ratkaisija. Pienempi asunto muuttaa tilannetta vain hiukan. Omistusasunnossa pelkkä vastikkeen määrän vähentyminen ei tuo varsinaista säästöä, sillä muuttamisen erilaiset kulut syövät jopa vuosien ajalta tulevaisuuden vastikesäästöt.

Laitetaanpa vanhan ja uuden kodin numerot vierekkäin. Tämä muuttomme on siis tehty pelkästään fire-mielessä, eli tavoite on asuntoa vaihtamalla mahdollistaa yhä suurempi vapaus ja vähäinen vuosittainen ansiotyön määrä. Millaisia ratkaisuja siitä näkökulmasta tein?

Asumiskulujen muutos

	vanha	uusi
hoitovastike	339,00 €	230,00 €
vesi	44,00 €	30,00 €
tolppapaikka	12,00 €	16,00 €
tietoliikenne	0,00 €	1,00 €
asumiskulut/kk	395,00 €	277,00 €
muutos, €/kk		-119 €
muutos, %		-30,13 %

Alkuvuodesta määrittelemä tavoitteeni pienentää vakituisia asumiskulujamme kolmanneksella näyttää onnistuneen lähes desimaalin tarkkuudella. Jonkin verran kuluja madaltaa jatkossa myös se, että kotivakuutus maksaa luonnollisesti pienempään asuntoon vähemmän kuin isompaan.

Vesimaksulla iso paino

Ajatukseni vesimaksusta perustuu arvioon. Asuntokohtainen vesimittari on itselleni uuden asunnon tärkeä kriteeri monestakin syystä. Minun ei enää tarvitse ilmoitella taloyhtiölle tulemisistani ja menemisistäni, jonka olen kokenut vähintäänkin kiusallisena. Jos olen puoli vuotta pois, en halua maksaa asukasmäärään sidottua euromäärää vedestä. Mutta en halua myöskään joka vuosi ilmoitella reissuistani useampaan kertaan.

Yhteisessä kotiarjessamme olemme aina vähintään puolet viikosta mökillä, joten on tilanteemme mikä hyvänsä, kulutamme vettä vähän. Siksi uskallan arvioida, että taloutemme vesimaksut olisivat noin 15 euroa henkilöltä kuukaudessa. Sekin taitaa olla yläkanttiin.

Uuden kotimme taloyhtiössä on uusittu pesutupa, jota saa käyttää 60 euron vuosimaksulla. Vanhan kotimme ostaja halusi ostaa myös pyykkikoneemme, joten käytämme ilman muuta ainakin aluksi taloyhtiön konetta. Viiden euron kuukausimaksu säästää myös omaa vesimaksua ja sähkölaskua, joten se on kahden aikuisen taloudessa mielestäni oivallinen ratkaisu.

Myynti- ja ostohinnan väliin mahtuu paljon

Kuukausittain saavutettu 120 euron säästö asumiskuluissa on lopulta mitätön pikkuseikka, sillä ne ihan oikeasti vaikuttavat luvut ovat muualla. Asunnon myyminen maksaa, ostaminen maksaa ja muuttaminen maksaa. Ja se levoton elämänvaihe, jolloin koko arki on levällään ja kaikki rutiinit hukassa, maksaa monta pikaruoka-ateriaa ja muuta hätäratkaisua, joita ei rauhallisemmassa elämänvaiheessa olisi valmis tekemään.

Tällä erää asunnonvaihtokulumme näyttävät tältä:

Välityspalkkio	6 170 €
Muuttolaatikot	90 €
Pakettiauto	120 €
Varainsiirtovero	1 275 €
Asunnonvaihtokulut	7 655 €

Miksi tarkan euron naisena maksoin välittäjälle yli kuusi tonnia, enkä hoitanut asunnon myyntiä itse? Siksi, etten unelma-asuntoni menettämisen hinnallakaan suostu menemään asuntonäytöille, joissa esittelijänä on isäntämies itse. Tilanteessa on monta oudoksuttavaa asiaa eri näkökulmista. Ammattilaisten työtä on syytä arvostaa ihan joka alalla. Alunperin ajattelin ostaa loppusiivouksen, mutta kalenterini on nyt niin väljä, että ehdin ja jaksan ihan hyvin siivoilla vanhan kotimme muuttokuntoon itse.

Isoja ja pieniä puroja

Tulee kulumaan viisi vuotta ja neljä kuukautta, ennen kuin olen pienentyneillä asumiskuluilla kuitannut asunnon vaihdosta koituneet kulut. Jos asian laskee näin, tässä ei ollut mitään järkeä. Tässä on kuitenkin vasta pienin niistä askelista, jolla asuntoa vaihtamalla säästän.

Oman tilanteeni seuraava muuttuja ovat korkomenot. Maksoin asuntoni myyntihinnalla sekä asunto- että metsävelkani pois. Vuonna 2023 maksoin lainojen korkoja yhteensä noin 3600 euroa. Tänä vuonna maksettavaa olisi kertynyt noin 4200 €. Metsän ostamista varten otettu laina on 100 % verovähennyskelpoista, mutta se ei tee lainasta korotonta, ainoastaan laskee reaalikuluja 30 %. Ihan oikeasti korkomenoina pankille maksettua rahaa minulta olisi tänä vuonna kulunut noin 3400 euroa, eivätkä korot ole näillä näkymin pomppaamassa nollaan, vaikka laskemassa ehkä ovatkin. Nyt asunnon vaihto alkaa jo näyttää järkevältä.

Pihvi ei kuitenkaan ole säästyneissä asumis- tai korkokuluissa vaan vapautuneessa pääomassa. Pääomaa vapautuu paitsi seinistä, myös pankkitileiltä. Kun kuukausittaiset säännölliset kuluni puolittuvat eikä velanhoitovelvollisuuksia enää ole, uskallan huomattavasti keventää käteispuskuriani. Tämä tarkoittaa, että minulla on sekä nyt, että tulevaisuudessa enemmän mahdollisuuksia sijoittaa.

Neliöhinta puoleen?

Puolitoista vuotta sitten määrittelin, että vanhan kotimme ”listahinta” on 2400 euroa neliöltä. Tuolloin hahmottelin, että se ihan oikea taloudellinen vaikutus matkalla vapaampaan elämään saataisiin sillä, että uusi koti saisi maksaa korkeintaan 1200 euroa neliöltä. Aivan näin ihanteellisiin summiin ei lopulta päästy. Kun nyt käyn tutkailemassa, mitä 1200 euron neliöhintaan olisi ostettavissa, löytyy tarjonnasta, noh, sanotaanko että laarin pohjimmaisia vaihtoehtoja monessa mielessä.

Vanha kotimme myytiin 2392 euron neliöhintaan. Uusi kotimme maksoi 1478 euroa neliöltä. Vaikka uuden kodin neliöhinta ei ollut puolet vanhasta, kuten joskus tavoittelin, puolittuu silti asumiseen käytetty pääoma, sillä 79 neliötä vaihtuvat 57,5 neliöön.

Meillä on jatkossakin tilaa oivallisesti, emme tarvitse enempää. Elämänlaadullisesti en katso meidän menettäneen mitään. Päin vastoin, palaamme takaisin siihen osaan Tamperetta, jonka vehreitä lenkkipolkuja ja ihania iltakävelyitä olen kaivannut. Myös uimaranta on lähellä, joka on kesäisten arki-iltojen pelastus.

Vaikka muuttomme tehdään vain rahan takia, en siirry pitkin hampain johonkin kaukaisen lähiön kämäseen kämppään, jotta ei tarvitsisi käydä töissä. Pääsen uudessa kodissamme kaatamaan kaksi väliseinää (näitä remontteja on jo taloyhtiössä tehty muissa asunnoissa) ja toteuttamaan muutaman muun asumisunelman.

Asuntokauppojen taloudellinen lopputulos:

Vanhan asunnon myyntihinta	189 000 €
Asunnon vaihtokulut	-7 655 €
Uuden asunnon ostohinta	-85 000 €
Lainojen poismaksu	-74 750 €
Jää	21 595 €

Raha töihin vai huvituksiin?

Minulla on tallessa edellisen remonttimme kulukirjanpito (olisitko uskonut 😊) joten pystyn mielestäni realistisesti hahmottelemaan, mitä uuden kotimme kunnostus tulee maksamaan. Tiedän, hinnat ovat nousseet ja sen jyvitän toki laskelmiini. Mutta kun emme koske pesutiloihin emmekä keittiöön, vältymme suurimmilta kuluilta. Komerohankintojakaan tarvitse tehdä, sillä asunnossa on suuri vaatehuone joten pintaremontti hoituu hyvin pienillä euroilla, varsinkin kun teemme kaiken itse.

Varaan kaksion remonttiin kokonaisuudessaan 6000 euroa. Sillä saa reilun määrän maalia ja lattiamateriaalia, muita kuluja tulee kaatopaikkamaksuista, mahdollisesta asbestikartoituksesta ja keittiön välitilalevystä. Myös vaatehuone saattaa kaivata jokusen lisähyllyn tai säilytyskikan. Uusia huonekaluja emme tarvitse.

Käytännössä pystyn suorittamaan tulevan remontin kokonaan keventämällä nykyistä käteiskassaani. Eli asunnon vaihdosta jäänyt, reilut 20 000 euroa odottelee nyt päätöksiä. Käytimme jo yhden automatkan ajatusleikkiin: miten tuo 20 000 euroa tuottaisi eniten onnea elämäämme? Asia jää vielä hautumaan ja ansaitsee oman blogikirjoituksensa.

Velvollisuudet kutsuvat

Nyt on pakko laittaa kone kiinni ja siirtyä kokoamaan muutama Ikean muuttolaatikko. Edessä on vaatekaappien tyhjennys ja pakkaus. Huoh, kestää varmaankin yli vuoden, ennen kuin sukka- ja kalsaripinot ovat siellä, minne ne lopulta ovat matkalla. On ihanaa ja huojentavaa, että ne suurimmat palaset, eli asunnon myynti ja uuden osto ovat jo järjestyneet ja raha-arki näyttäisi rullaavan eteenpäin turvallisen tuntuisesti.

Silti edessä on useampi stressaava vaihe pakkaamista, kantamista, siivoamista, skrapaamista, pölyä, pakkelointia, maalaamista, roudaamista, kantamista ja purkamista. Kipeitä niskoja ja hartioita, hitusen latautuneita projektipalavereja ja erilaista väsymistä. Siisteydestä ja järjestyksestä nauttivalle erilaiset muuttokasat tuovat kuormittumista kesämökillekin. Mutta juna on jo liikeellä, ja ihan kivahan tässä on kyydissä olla.

**********

Olen 49-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.

**********

ps. Tämän postauksen kuvat eivät sittenkään taida olla Tamperelaisesta lähiöstä, vaikka ne kotoisia ja kauniita ovatkin. Kuvissa on Montesen pikkukaupunki viime syksyn Italian reissulta.