Tapahtunut tähän mennessä

IG:n storyjen feedissä eteeni tuli ilmoitus, jossa tarjottiin mahdollisuutta tienata kokonaan etänä tehtävillä töillä. Halusin kasvattaa syksyn reissukassaa samaan aikaan mökillä lorvaillen. Laitoin yhteystietoni palveluntuottajan nettilomakkeelle ja huomasin yllätyksekseni hakeneeni aikuisviihdechattiin keskustelijaksi.

Tämä on kolmas kirjoitukseni asiasta, tarinan alkumetrit voit käydä lukemassa kahdesta edellisviikkojen tekstistä. Tänään teen ekan työvuoron ja pidän itselleni defusing-istunnon blogitekstiä kirjoittamalla. Mitä salaperäisyyden verhon takaa lopulta paljastuu?

Jännittää ihan sikana

Olen sulkeutunut kesämökin vierashuoneeseen ja ilmoittanut, ettei minua saa missään tapauksessa häiritä. Laitan etäpäiväänsä vierasmökin puolella tekevälle puolisolleni viestillä ohjeet, mitä hänen kuuluu omatoimisesti noukkia jääkaapista lounaaksi ja ilmoitan syöväni itse myöhemmin.

Ihan kohta alkaa ensimmäinen työvuoroni aikuisviihteen chatin mielikuvituksellisena keskusteluhahmona. Jännittää ja hermostuttaa aivan vietävästi. Pelkään, että myöhästyn ensimmäisenä päivänä töistä ja lähden kirjautumaan sivustoille hyvissä ajoin. Paitsi etten sittenkään hermostuksissani löydä tunnuksia ja salasanoja mistään. Ja kun ne vihdoin löydän, en muista miten päin ne laitetaan. Kello tikittää ja kädet hikoavat.

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, halusin varata ensimmäiseksi vuoroksi arkipäivän keskipäivävuoron, jotta saisin rauhassa perehtyä työhön ja väistämätön hitauteni ei aiheuttaisi linjoilla tyytymättömyyttä.

Pääsen vihdoin kirjautumaan palveluun ja tuijotan viestijonoa ilmaisevaa kuvaketta. Jonossa ei sen mukaan ole yhtään viestiä. Harhaudun selaamaan kalenteriani, kunnes sydämeni pysähtyy. Chatin merkkiääni kertoo, että olen saanut ensimmäisen viestin, johon odotetaan vastaustani. Voi apua, en muista, että olisin pelästynyt mitään yksittäistä kilahdusta näin paljon. Mitä viestissä lukee ja mitä minun nyt kuuluu tehdä?

Kupletin juoni

Olin ajatellut, että pääsen chatin työntekijänä luomaan omat aliakseni, eli saisin itse kehitellä erilaisia hahmoja, joiden nimissä työtäni teen. Tässä onkin ensimmäinen yllätykseni varsinaisena keskustelijana. En itse keksi hahmojani, vaan alustoille on jo luotu erilaisia mielikuvitusnaisia, joita chattiin hakeutuvat miehet päättävät kuvien ja esittelytekstien perusteella lähestyä.

Jännitettävänä on siis kaksi asiaa: millaista hahmoa pitää milloinkin esittää ja mitä osaan ruudulle lävähtäneeseen viestiin vastata. Jokainen uusi viesti on paitsi eri mieheltä, mutta se on myös osoitettu eri hahmolle. Esitän siis jokaisessa viestissä eri henkilöä. Tuon henkilön pitäisi paitsi olla aina johdonmukaisesti omansalainen, mutta myös muistaa ja tietää, mitä hänelle viestittelevä asiakas on aikaisemmissa viesteissä kertonut.

Oikeastaan kuvassa on mukana vielä kolmaskin muuttuja. Palkattuna keskustelijana vastaanotan samaan aikaan viestejä, jotka on lähetetty hyvin erisävyisiin osoitteisiin, tyyliin ”haluatkojuttuseuraa.fi” tai ”kiimaisetisoäidit.tms”. Erilaisia osoitteita on hyvin viattomankuuloisista aika ronskeihin sanavalintoihin.

Kellotin chattityöhön valmistautuessani kirjoitusnopeuttani ja laskeskelin tarpeellisten viestien minuuttimäärää, jotta chatissa pääsisi tarvittaviin tienesteihin. Minuutissa pitää lähettää noin 100 viestiä. Aivan noin monta kertaa ei oma hahmo ehdi minuutissa vaihtua, mutta silti: ajatuksen pitää lentää ja hoksottimien on oltava kunnossa. Tilanteet vaihtuvat todella nopeasti.

Arkisuus yllättää

Mutta palataan siihen ekaan viestiin, jonka merkkiääni sai verenpaineeni nousemaan: eteeni ilmestyy viestittelijän profiili: hänen itsensä lataama kuva ja hänen itsensä palveluun antamiaan tietoja. Lisäksi profiiliin on eri chattailijöiden toimesta kirjattu erilaisia tietoja viestittelijästä ja hänen mieltymyksistään. Selaan pikaisesti viestihistoriaa: mistä asiakas ja hahmo ovat edeltävästi jutelleet? Keskustelu on ollut aika arkista ja pääsen ekoissa viesteissä aika helposti virtaan mukaan. Ei mitään ahdistavaa tai pelottavaa, rupattelua vaan.

Viestien arkisen sisällön lisäksi yllättää moderoitujen hahmojen arkisuus. Asiakkaat eivät suinkaan viesti pelkästään katalogitähtösiltä näyttävien tyyppien kanssa, vaan kuvat ovat tuikitavallisten naisten arkisia kuvia. Kunnes ekaa kertaa hätkähdän ja on pakko nauraa ääneen.

Pääsen viestittelemään hahmona, joka ei poseerauksessaan todellakaan jätä mitään arvailujen varaan. Kuvakulma mahdollistaisi aika perusteellisen gynekologisen katselmoinnin. Tulkinallisuutta ei ole myöskään häntä lähestyvän miehen viestissä. Pyrin pysymään heidän valitsemansa keskusteluaiheen teemassa, mutta vastaan minulle sopivilta tuntuvin ilmauksin.

Homma on kuin pingistä: pitää olla koko ajan hereillä, osata syöttää taitavasti ja hoksata, kenestä on milloinkin kyse. Ylivoimaisen vaikeaa tämä ei ole, oikeastaan yllättävän arkistakin. Pulssi alkaa laskea ja alan saada hommasta kiinni.

Nopeat syövät hitaat

Viestittelyssä pitää olla nopea. Nopeudesta tietenkin maksetaan enemmän, mutta se voi myös olla toimeentulon kynnyskysymys. Eli saman asiakkaan viesti saattaa tulla palvelussa useammallekin kirjoittajalle. Riskinä on, että aloitan vastaamaan viestiin, johon joku toinen ehtiikin painaa ”lähetä”- nappia ennen minua. Tuolloin oma viestiaihioni katoaa bittiavaruuteen, enkä ehdi saada palkkiotani. Hidastelu ei siis todellakaan kannata.

Minulle ei näin käy kertaakaan. En tiedä johtuuko tämä siitä, etten joudu tilanteeseen, jossa sama viesti olisi useamman kirjoittajan pöydällä samaan aikaan, vai olenko aina nopein.

Eräässä chateista tehdyssä lehtijutussa haastateltu työntekijä kuvaa juuri näiden päällekäisten viestien ongelmaa. Hän kertoo, että kun on kymmenenkin minuuttia kirjoittanut viestiä, tuntuu turhauttavalta, kun joku muu ehtiikin lähettää viestin ennen sinua. En aivan käsitä, miten tällaisen argumentin kautta on lähdetty palvelua kritisoimaan.

On kirjoittajalta eeppinen virhe, jos hän jää hiomaan viestiään edes minuutiksi. Jos yksittäistä viestiä kirjoittaa 10 minuuttia, tienaa tunnissa bruttona 0,72€. Vauhdin pitää olla kova: kuuden viestin sijaan viestejä pitää tunnissa saada aikaiseksi sata, jotta pääsee palkoille. Yhteen viestiin saa kuluttaa noin 30-40 sekuntia. Jahkailu, pohdiskelu tai tekstin hiominen eivät lyö leiville.

Palveluntuottajan etu on, että jokaiseen viestiin vastataan mahdollisimman nopeasti, eikä yksikään viesti saisi jäädä roikkumaan. Joku voi pitää kirjoittajien keskinäistä kilpailua epäreiluna, minua asia ei häiritse.

Laatukriteeritkin löytyvät

Vaikka viestittelyssä pitää olla nopea, ei verkkoon saa naputella ihan mitä tahansa. Asiakas saattaa vastata hyvin lyhyestikin, mutta kirjoittajilta edellytetään pidempiä viestejä. Vastausta ei pääse lähettämään, ennen kuin vaadittu merkkimäärä täyttyy. Käytännössä jokaisen lähettämäni viestin tulee olla usean lauseen mittainen.

Pidän tätä reiluna, eli ihan jokaisessa viestissä pitää olla ajatus ja asiaa. Maksaahan asiakas keskustelusta aika korkeaa hintaa, sitä ei voi hymynaamoilla kuitata. Kirjallisissa ohjeissa onkin painotettu, että vaadittuun merkkimäärään ei saa pyrkiä pelkällä hymiöjonolla.

Huomaan, että ohjetta viestin pituudesta ja asiasisällöstä kierretään. Ajaudun osaksi keskustelua, jossa minua edeltänyt kirjoittaja on lisännyt jokaisen viestin loppuun pitkän ritirimpsun naurua, eli jokainen viesti loppuu hih hih hih hihhhiii tai jotain sinne päin.

Huomaan harmistuvani: jotain laatua pliis. Vasta herännyt ammattiylpeyteni kärsii laiskotteluviesteistä, joissa asiasisältö on korvattu hekotuksin.

Tunne vie mukanaan

Pääsen myös kyytiin keskusteluihin, joissa edellinen kirjoittaja on provosoitunut. Hän on tiuskinut asiakkaalle tai vastannut vähintään melko kylmäkiskoisesti tai vähätellen. Taas harmistun. Asiakas on viestissään todennut jotain negatiivista, chattaaja on harmistunut ja vastannut ärtyneesti ja lumipallo on lähtenyt pyörimään yhä epäystävällisempien viestien seuratessa toisiaan, aivan kuin millä tahansa keskustelupastalla.

Chatissa ei tietenkään tarvitse vastaanottaa mitä hyvänsä, mutta jotkut viestiketjut ovat kuin vanhan avioparin riitelyä. Kun vastausvuoro vaihtuu minulle, vastaan osaltani ketjuun ”haluavani palata vähän taaksepäin” ja pyrin palauttelemaan keskustelua ystävällisemmille raiteille.

Yllätyksekseni harmistun jo toistamiseen kirjoittamisesta korvausta saavien chattaajien, enkä asiakkaiden käytöksestä, mielenkiintoista. En todellakaan ajatellut asian olevan näin päin.

Joudunko epämukaviin tilanteisiin?

Palveluntuottajan ohjeistus on selkeä: missään tilanteessa ei saa valehdella. Selailen vielä keltaisen lehdistön ja keskustelupalstojen juttuja aiheesta ja jokaisessa jutussa väitetään samaa:

• sivuilla on valheellisia profiileita, joita asiakkaat uskovat oikeiksi.
• asiakkaita johdetaan harhaan edottamalla tapaamista, josta sitten luikerrellaan pois
• asiakkailta lypsetään pitkissä viestiketjuissa rahaa

Opponoin itseäni ja tutkin väitteitä tarkemmin.

Huijataanko sivustoilla?

Haluan vielä tarkistaa asioita. Käyn tutkimassa chattisivuja ”asiakkaan näkökulmasta”. Voiko jollekin todella jäädä sellainen olo, että hän luulee viestittelevänsä aitojen, seuraa hakevien naisten kanssa, vaikka palvelussa väitetään informoitavan, että se sisältää ”moderoituja profiileita”.

Meillä kaikilla on erilainen medialukutaito. Tosi ja fiktio voi mennä pahasti sekaisin, tai niiden ero voi olla kristallin kirkas. Muistan näyttelijä Risto Aution kertoneen jossain haastattelussa, että häntä lähestyttiin usein maitokaupassa ja annettiin neuvoja raitistumiseen, koska hänen näyttelemänsä hahmo muistaakseni Kotikatu- nimisessä tv-sarjassa oli sairastunut alkoholismiin.

Ei ole montaakaan viikkoa siitä, kun luin suomalaisen nuoren tv-tähden saamista vihaviesteistä hänen henkilökohtaiselle sometililleen hänen aloitettuaan esittää ilkeää ja juonittelevaa hahmoa suomalaisessa saippuasarjassa. Eli aina on ihmisiä, joilla menee todellisuus ja viihdemaailma sekaisin, aina.

Pitäisin kuitenkin tosi erikoisena, että luokanopettajaksi tai lastenhoitajaksi esittäytyvä, avoimesti kasvonsa, nimensä, kotipaikkansa ja genitaalinsa paljastava ”yleisellä treffisivustolla” poseeraava nainen vaikuttaisi uskottavalta, todelliselta henkilöltä.

Ehdotellaanko tapaamisia?

Ehdotellaan. Siis miehet ehdottelevat. Tästä on myös varoitettu perehdytysmateriaalissa etukäteen. Ohjeet ovat selvät, ei saa valehdella tai erehdyttää. Jos joku ehdottaa minulle tapaamista, alan aika luontevasti ekojen kertojen hämmennyksen jälkeen vastaamaan, etten halua tavata, vaan viestitellä. En vedätä enkä lupaile mitään. En keksi tekosyitä. Yleensä tämä otetaan ihan asiallisesti vastaan.

Lypsetäänkö pitkillä viestiketjuilla rahaa?

Kyllä ja ei. Chatissa on tarkoitus pitää yllä keskustelua. Se ei ole vastausautomaatti, johon viestivän kuuluisi saada napakka ja yksiselitteinen kuittaus ja homma olisi sillä selvä. Chatti on viihteellistä ja viihdyttävää vuorovaikutusta, ja silloin hyvä keskustelija antaa toiselle aina koukun, johon hän voi vastata.

Minulle ei tule olo, että mitään lypsettäisiin, tai en oikein tiedä, mitä asialla tarkoitetaan. Jokainen asiakas saa itse päättää, jatkaako keskustelua vai laittaako puhelimen pois. Huomaan myös ketjuja, joissa asiakas on yli-innokas ja viestejä tulee solkenaan. Alan tuolloin vastailla aika lyhytsanaisesti ja koitan saada keskustelun loppumaan.

En itse voi ”katkaista” linjaa, eli minun on aina vastattava viestiin, joka linjoille lähetetään. Jos jätän viestiin vastaamatta, en pääse lukemaan seuraavaa ja omat rahahanani kääntyvät kiinni. Minulle saapuvissa viesteissä ei siis ole ”ohita” – painiketta. Jos saan eteeni viestin, johon en halua vastata, ainoa vaihtoehtoni on kirjautua palvelusta ulos.

Alan kuitenkin pitkissä ketjuissa himmailla. ”Pitäisiköhän mennä jo nukkumaan”… ”On ollut kiva jutella…” koitan saada ketjun katki. Huomaan sen toimivan ja opin hitusen paremmaksi. Samalla mietin, pääsenköhän jossain kohti puhutteluun, mutta ajattelen että tämä on myös palvelun laatua. Ei voi olla niin, että viestejä tykitetään solkenaan kirjoittajan aina vain vaihtuessa.

Mikä olisi kaikista kamalinta?

Tätä pohdin mielestäni perusteellisesti ennen aloittamistani. Satutanko heitä, joille viestittelen palvelun kautta? Satutanko heidän läheisiään, tuleeko minun tuntea esimerkiksi syyllisyyttä siitä, jos mies kertoo viestivänsä salaa vaimoltaan? Entä satutanko itseäni, etenenkö poluille, joista ei pääse pois, eli jääkö minuun jotain mustaa, jota en saa pestyä puhtaaksi tai tulenko esimerkiksi taloudellisesti huijatuksi?

Tai entä jos vaan joudun naurunalaiseksi, kun ryhdyn tällaiseen ja vielä härkäpäisesti päätän tästäkin kirjoittaa? Kaikki nuo uhat olen pystynyt pyyhkimään pois. Huolehdin, että olen viesteissäni aina ystävällinen, rohkaiseva ja positiivisia tunteita herättävä. Enkä ole kohdannut mitään kamalaa tai ahdistavaa, hyvin arkisia asioita vain.

Mutta palvelussa ekan vuoron tehtyäni havaitsen järkyttävän uhkakuvan: entä jos tunnenkin jonkun viestittelevistä miehistä? Joskus taannoin olisi ollut kamalinta kohdata esimerkiksi lasteni opettaja tai valmentaja kuvaruudun kautta. Nyt pelkään naapureita ja sukulaisia.

Voi apua, miten kamalaa olisi kirjoitella pikkutuhmia verisukulaiselle, yök yök yök. Ja sitten kohdata kahvikuppien ja juhlapuheiden äärellä.

No, tuolloin vain minä olisin hämmentynyt ja vaikeassa tilanteessa, joten kyllähän sen ehkä kestäisi. Koska hoksaan vielä kamalamman asian: entä jos kohtaan palvelussa jonkun ystäväni puolison? Silloin mieleeni jäisi taakka, jonka kanssa en osaisi olla. En saisi kertoa asiasta ystävälleni, mutta en voisi olla kertomattakaan. Jotain rikkoutuisi välttämättä.

Törmään taas omiin ennakkoluuloihini

Päätän uskoa, etteivät ystävieni puolisot seikkaile tällaisissa palveluissa salaa vaimoiltaan ja päätän uskoa myös sukulaisteni valmiuteen kommunikoida vastakkaisen sukupuolen kanssa ilman chatin apua. En silti pääse eroon mielessäni kummittelevasta uhkakuvasta, että tutut kasvot tulevat vastaan.

Mutta määrittelenkö tämän kirjoittamalla, että on hyviä miehiä, jotka eivät chattaa ja huonoja, jotka niin tekevät? En halua tehdä moista päätelmää, eli vaihdan mielipidettä. En ahdistu siitä, jos törmään tuttuihin. Tämä on elämää niin kuin kaikki muukin. Harmitonta ja vaaratonta eskapismia, niinhän tämä on määritelty. Jokaisella on lupa hoitaa mieltään parhaaksi katsomallaan tavalla.

Minut ehkä eniten yllättänyt tooli oli esiintyminen vanhusikäisinä naisina, jotka eivät todellakaan olleet mitään Jane Fonda-osastoa, vaan aidosti ikääntyneiltä vaikuttavia naisia. Opin, että on olemassa nuorten miesten segmentti, joka haluaa lähestyä näitä isoisoäitinsä ikäisiä hahmoja hyvin suoraviivaisen eroottisesti. Ei siinä mitään, antaa kaikkien kukkien kukkia. Itselleni tämä joka tapauksessa oli ilmiönä uusi.

Paljonko tienasin ensimmäisen tunnin aikana?

Viestien lähettely on kuin peliä. Pystyn koko ajan seuraamaan ruudun ylälaidassa olevan ”score”- painikkeen alta vuoron aikana lähettämiäni viestien määrää. Saldon kasvaminen on kuin pisteiden keräämistä missä tahansa tietokonepelissä.

Vuoron päättyessä minulla on 30 pistettä. Olen siis lähettänyt tunnin aikana 30 viestiä, josta jokaisesta maksetaan minulle palkkiona 12 senttiä. Olen tunnissa saavuttanut 3,60€:n bruttotulot.

En tällä neitsytmatkallani olisi uskoakseni pystynyt parempaan. En olisi ehtinyt, osannut tai hoksannut kirjoittaa nopeammin tai paremmin. Uskon kehittyväni kyllä, mutta tästä on nyt lähdettävä nousuun. Miltä nyt tuntuu? Oikeastaan ei miltään erikoiselta. Kokemus oli odottamaani huomattavasti arkisempi.

Otanko tätä kirjoittaessani riskin?

Palvelussa toimimiseen sisältyy vaitiolon velvoite. Olenko näillä kirjoituksillani rikkonut sitä? En osaa sanoa. Kaikki blogiteksteissäni kirjoitettu löytyy muun muassa useasta iltapäivälehden artikkelista. En halua linkata noita artikkeleita tähän, mutta ne löytyvät helposti, jos tätä teemaa yhtään googlettelee. Ihan jokainen tässä tekstissä mainittu yksityiskohta on jo ollut julkista.

Minulle oudointa ei ole näiden chattipalveluiden ”moraalittomuus” tai niillä tapahtuva ”huijaaminen”, kuten keltaisen lehdistön jutuissa väitetään. Minulle oudointa on, miten kaikki voivat olla samasta asiasta verkon keskustelupalstoilla ja lehtiartikkeleissa yhtä aikaa vihaisia. Miehet kertovat, että heitä huijataan. Ja samoissa jutuissa chatissa työskentelevät naiset kertovat, että heitä huijataan.

Toisaalta minulle on jo entuudestaan tuttua ilmiö, jossa toimittaja koittaa väen vängällä puristaa skandaalia ulos tapahtumaketjusta, joka ei lopulta sisällä mitään kovin dramaattista. Kirjoittajan nälkä kohujuttuun on niin kova, että se laittaa sävyttyneet lasit päähän.

Mihin tämä päättyy?

Digityörupeama on tämän tekstin julkaisuvaiheessa jo kokonaan elettyä elämää ja olen yhtä kokemusta rikkaampi. Ensi viikolla kirjoitan loppupäätelmät ja kerron kokemuksestani kokonaisuutena. Miksi lopetin ja mitä jäi käteen?

**********

Olen 49-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.