Leppoistajan Lokikirja

Leppoistajan Lokikirja

Digityöstä pientä lisätienestiä, osa 2

Olen ottanut vastaan työn, jollaista en viikko sitten tiennyt olevan olemassakaan. Tänään perehdyn tuleviin tehtäviin ja jatkan hermoilua. Oliko tässä sittenkään mitään järkeä? Pitääkö sitä uteliaisuuttaan kaikkeen mahdolliseen johkaantua?

Tapahtunut tähän mennessä

IG:n storyjen feedissä tuli eteeni ilmoitus, jossa tarjottiin mahdollisuutta tienata kokonaan etänä tehtävillä töillä. Nautin mökillä lorvailusta, enkä haluaisi täältä lähteä mihinkään. Miten voisin kasvattaa syksyn reissukassaa samaan aikaan mökin rauhasta nauttien? Laitoin yhteystietoni palveluntuottajan nettilomakkeelle ja huomasin yllätyksekseni hakeneeni aikuisviihdechattiin keskustelijaksi. Stoorin alkumetrit voit käydä lukemassa viime viikon tekstistä.

Asiat etenivät nopeasti ja muutaman edestakaisen sähköpostiviestin, perheneuvottelun ja perusteellisen googlettelun jälkeen asia alkoi olla selvä. Toimitin työnantajalle tarvittavat dokumentit ja allekirjoitin sähköiset sopimukset ja jäin odottamaan. Oloni oli tässä vaiheessa hyvin ristiriitainen. Toisaalta olin malttamaton ja utelias, toisaalta olisin halunnut perääntyä koko hommasta.

Sain perehtymismateriaalia

Kahden päivän kuluttua sopimusten allekirjoittamisesta saan uuden sähköpostin, jossa on nippu liitteitä ja tervetuloa-viesti. Saan tiiminvetäjien nimet ja tarkempaa käytännön tietoa siitä, miten työ ihan konkreettisesti sujuu. Tiiminvetäjän viesti on ystävällinen ja kannustava, lisäkysymyksiin luvataan vastaukset ja kommunikaatio on tähän mennessä sujunut asiallisesti ja luotettavan oloisesti.

MUTTA:

Tarkempien ohjeiden avaaminen liitetiedostosta pelottaa ihan sikana. Nytkö minulle avautuu se musta ja hähmäinen po**o-maailma, jota en enää saa korvienvälistäni koskaan pois? Kerään uskallusta ja kirjoitan uuden blogitekstin alun: ne liitteet on nyt vaan luettava.

Päätän avata liitteitä varovasti tiedosto kerrallaan ja jos jokin ällöttää tai kauhistuttaa minua yli sietorajan, kirjoitan asiasta ensin tekstiä ja pohdin kirjoittamalla mikä sisällössä minua triggeröi ja miksi. Vasta kun edelliset tunteet on pureskeltu, voi avata seuraavan dokumentin.

Työvuorolista

Uskallan ekaksi avata ohjeet työvuorojen varaamiseen. Ok, ei mitään ihmeellistä. Vuorot saa siis itse klikkailla netin kautta, järjestelmä muistuttaa mitä tahansa yhteistä varaussivustoa. Mukana on yleistä statistiikkaa vuorokaudenajoista ja viikonpäivistä, jolloin chatissa on eniten liikennettä.

Ensimmäinen miinus on se, että aktiivisin viestiliikenne näyttää tapahtuvan iltaisin klo 22 jälkeen. Harmi, olen pitkien yöunien erikoisnainen ja haluan aina aikaisin nukkumaan. Noin myöhään en halua työskennellä, minun on siis tyytyminen hiljaisempiin tunteihin ja näin ollen myös pienempiin tienesteihin.

Ainoa todella ikävä asia tässä vaiheessa on, että vuoroa ei saa sen varauksen jälkeen perua, vaan sen voi ainoastaan vaihtaa. Toisaalta ymmärrän tämän. Olen palkannut satoja keikkahoitajia ja joka ikinen kerta korostan samaa asiaa: keikkahoitajan tärkein ominaisuus on luotettavuus: se, minkä on luvannut, on pidettävä. Jos vuoroja peruu toistuvasti, ei saa enää uusia työtarjouksia. Eli tietysti saa sanoa ”ei”, mutta on todella, todella harmillista, jos sanoo ensin kyllä, ja seuraavaksi ”ei sittenkään”.

Toisaalta on ihan sama, kenet sitä koneen viereen istuttaa omilla tunnuksillaan, jos ja kun oma chattivuoro on. Heh, milläköhän hinnalla puolisoni lirkuttelisi muiden miesten kanssa iltapuhteen? Mitäköhän palveluksia minun pitäisi siitä hyvästä suorittaa?

Positiivinen yllätys

Jatkan arkaillen liitetiedostojen avaamista. Aloituspostissa on mukana useita tiedostoja, joissa on ohjeita chatissa käyttäytymiseen. Ne yllättävät pelkästään positiivisesti ja joudun tunnustamaan, että tässä kohtaa saan pyörtää omia ennakkoluulojani. Omasta, psykiatrisen sairaanhoitajan näkökulmastani ohjeistus korostaa joka tilanteessa asiakkaan kannattelua, kasvojen säilyttämistä ja hyväksyntää. Chatti määritellään palveluna eskapismiksi.

”Älä koskaan pakota asiakasta katumaan sitä, että hän avautuu sinulle esimerkiksi vastaamalla negatiivisesti, pilkaten tai tuomitsevasti.

Ohjeissa korostetaan, että asiakas on saattanut pyöritellä asioita mielessään kauankin, ennen kuin uskaltaa sanoittaa niitä ehkä ensimmäistä kertaa koskaan vähän koemielessäkin chatin kautta. Kun puhutaan seksuaalisuudesta, meistä jokainen on haavoittuvimmillaan. Vaikka sanasto voi olla ronskia tai muuten punastuttavaa, liikutaan kuitenkin minuuden sensitiivisimmillä osa-alueilla, eikä sitä saa unohtaa.

9 hyvää ja 10 kaunista

Vaikka luen ohjeita kieltämättä erittäin vahvoin ennakko-oletuksin varustettuna, en löydä moitittavaa tai mitään hämäriäkään sävyjä. Kaikki on asiallista, neutraalia ja selkeää. Hienotunteisuuden lisäksi korostetaan rehellisyyttä, eli viesteissä ei saa erehdyttää lupaamaan asioita, jotka eivät pidä paikkaansa.

Ohjeissa korostetaan ystävällisyyttä ja asiakaspalveluhenkisyyttä, eli provosoitua ei saa ja pitää pystyä säilyttämään huomaavainen ja positiivinen keskustelun sävy, vaikka ei samaa mieltä viestijän kanssa olisikaan. Käytännössä saan perusohjausta ihan mihin tahansa asiakaspalvelutyöhön.

Ohje ohjeen perään linja on selkeä. Pitää osata erottaa totuus ja leikki. Mielikuvitus ja heittäytyminen viestittelyn luomassa todellisuudessa on eri asia kuin asiakkaan erehdyttäminen. Eetterissä pitää siis leikkiä, mutta siellä ei saa huijata piiruakaan. Halutessaan eroa voi pitää häilyvänä, ohjeita lukiessa raja piirtyy selvästi.

Välimerkkeihin ryhtyjä yllättyy

Voi ihanaa! Saan myös ohjeet huolehtia viestieni oikeinkirjoituksesta ja ohjeessa näytetään, mitä kautta saan koneellani toimimaan automaattisen oikeinkirjoituksen. Ymmärrän hyvin. Kirjoitusvihreet ovat mitä pahin moodkiller.

Ohjeissa on myös askelmerkit nettityön käytännön yksityiskohtiin. Kaikki on tähänkin mennessä selkeää, neutraalia, rehelliseltä vaikuttavaa ja asiallista. Myös protokollat erilaisiin ongelmatilanteisiin selvitetään tarkasti. Perehtymisen tässä vaiheessa käsitykseni palvelusta on kohentunut huimasti verrattuna ennakkokäsityksiin.

Perehdytysmateriaali on asiallisempaa ja laadukkaampaa kuin missään niissä suorittavan tason töissä, joita olen leppoistaja-arjessani tehnyt.

Lukemista riittää

Ohjeita on reilusti ja niihin perehtyminen kestää. Saan luettavaa sekä suomeksi että englanniksi. Kieltä pitääkin verrytellä, sillä olen ilmoittanut pystyväni vastaanottamaan viestejä myös englanniksi. Muusta kielitaidosta ei palvelussa oltu kiinnostuneita, toisella kotimaisella ei ilmeisesti jutella tuhmia verkossa.

Sorteeraan tiedostot heti lukemisen jälkeen eri kansioihin ja etenen dokkari dokkarilta. Uskallus kasvaa, mitään pelottavaa ei tule eteen. Selvältä vaikuttaa, kaikki on selitetty mielestäni hyvin. Luen ohjeita useamman tunnin kahtena eri päivänä.

Mukana on vaitiolopykälät ja luottamuksellisuusvelvoite. Pohdin, miten asian kanssa etenen. Minulle on selvää, että se mitä verkossa lukee tai näkee, jää sinne. Eli kunhan lain rajoissa pysytään, kaikki palveluiden käyttäjiin liittyvä on tiukasti vaitolovelvollisuuden piirissä. Mutta entä yhtiöön, työhön, sen käytäntöihin ja muuhun toimintaan liittyvät asiat?

Haluan kirjoittaa tästä kokemuksestani. En tee mitään elämässäni muodostaakseni blogisisältöä, mutta tässä tehtävässä yhdistyy monta blogini teemaa: raha, uskaltaminen ja työelämän erilaiset haasteet. Tästä on ihan mahtava päästä kirjoittamaan. En kuitenkaan halua mitään uhkasakkoja niskaani.

Päätän, että kerron täysin avoimesti siitä, mitä itse teen, mitä asiasta ajattelen ja miltä tämä tuntuu. Ja euroista tietenkin, niistähän kirjoitan aina. Silti tietyt asiat ovat luottamuksellisia, kuten missä tahansa työssä. Jokaisella yrityksellä on omat protokollansa ja yrityssalaisuutensa, tämä tehtävä ei ole sen suhteen erityinen.

Ilmoitan olevani valmis

Onko minulla lisäkysymyksiä? Ei ole. Kuittaan työnantajalle perehtyneeni saatuun etukäteismateriaaliin ja ilmoitan olevani valmis aloittamaan työt. Vaikka en siis ole lähellekään valmis, en todellakaan. En tiedä mitä jännitän, ehkä eniten omaa valmiuttani roisiin kielenkäyttöön tai pelkään jollain lailla jäätyväni. Pelkään, että hämmennyn ja että ajatus ei kulje. Empiminen ei lyö leiville, jahkailijalta jäävät tienestit saamatta.

Saan jälleen uuden sähköpostiviestin, jossa on tunnukset työvuorosuunnitteluohjelmaan ja pääsen nyt varamaan ihan aikuisten oikeat vuoroni. Koska tämä jännittää niin sikana, päätän varata ensimmäiseksi vain tunnin mittaisia vuoroja. Että jos chatissa alkaa kamalasti ahdistaa, pääsee sieltä tunnin jälkeen pois. Päätän myös, etten jatkossakaan tee neljää tuntia pidempiä vuoroja.

Ohjeiden mukaan chatissa voi käydä kurkkaamassa, vaikka ei olisikaan merkittyä vuoroa. Kauhunsekaisin tuntein testaan tunnukseni ja käyn katsomassa mitä chatissa tapahtuu. On arki-iltapäivä: chatissa ei ole minkäänlaista viestiliikennettä, poistun tyhjin käsin paikalta. Tai ehkä minulle ei ohjattu viestejä, koska en ollut merkittynä työvuoroon, en tiedä.

Psyykkaan itseäni: ei tämä voi olla pelottavampaa kuin moottorisahan käyttö tai laskimoverinäytteet ja opinhan minä nekin. Ja samalla harmittelen: mikä ihme koukku minulla on tällaisiin juttuihin? Että pitää ryhtyä juuri niihin asioihin, jotka eniten pelottaa? En tajua.

En suostu nyt perääntymään, tämä on katsottava loppuun. Jatkoa seuraa: ensi viikolla olen jo tosi toimissa.

**********

Jätä kommentti