Olen ajatellut, ettei minua blogikirjoittamisessa enää jännitä mikään, mutta nyt kuumottaa. Olen julkisen kirjoittamiseni vuodet lillunut eri väyliä tulleiden positiivisten palautteiden ja kannustavien viestien lämpimässä kylvyssä. Nyt odotan mielenkiinnolla, mitä neljän seuraavan kirjoituksen sarjasta seuraa. Ihan tiedoksi: lupaan kirjoittaa siitä erikseen. Kerron seuraavien viikkojen ajan loppuvuoden 2023 kokeilustani, joka saa nyt päästä eetteriin. Syvä huokaus. Tästä se lähtee.

Totuus paljastuu

”Arvaa mitä? Se moderointityö onkin jotain seksipalvelua, joku aikuisviihdejuttu”, puuskahdan ovesta sisään astuvalle puolisolleni. Mies purskahtaa mehevään nauruun ja alkaa imitoida minua läppärin ääressä.

Hän kirjoittaa käsiään kurottaen, pysyttäytyen mahdollisimman kaukana kuvitteellisesta näppäimistöstä. Kasvojaan hän pitää mutrussa, kuin jotain pahan hajuista kohdatessa. Silmät ovat sirrillään, niin vaikeaa on kehdata katsoa. Minua edelleen imitoiden hän sulkee silmänsä kokonaan tai kääntää katseensa puistatusten vallassa pois kuvitteelliselta näyttöruudulta. Karikatyyrini kädet kuitenkin käyvät näppäimistöllä tauotta.

Näin hän hahmottaa vaimonsa työskentelyn aikuisviihteen parissa. Olen nimittäin saanut hakemastani työpaikasta työtehtävien luonnetta täsmentävän viestin, joka kuuluu näin:

”Työnkuvaan kuuluu vastata viesteihin, joita asiakkaamme lähettävät kännyköillään tai nettisivujen kautta. Eli asiakkaat käyttävät palvelua, jonka kautta he voivat ”chattailla” tekstiviesteillä/www-sivujen kautta viestittämällä. Nämä viestit ovat luonteeltaan pääsääntöisesti eroottisia, joten sinun pitäisi olla avomielinen viestinnän suhteen. Viestit voivat tulla joko miehiltä tai naisilta, kuitenkin pääsääntöisesti miehiltä.”

Otetaan askel taaksepäin ja aloitetaan alusta. Somea selaillessani eteeni oli sattunut ilmoitus matalan kynnyksen digitöistä, joita voisi tehdä täysin kotoa käsin. Olin hahmotellut, että saattaisin haluta loppuvuodeksi vähän lisää reissurahoja. Olin täyttänyt yhteystietoni somessa avautuneeseen hakulomakkeeseen oikeastaan tarkemmin miettimättä. Ja nyt olen siis päätynyt aikuisviihteen äärelle.

Hylkään ajatuksen, vai hylkäänkö sittenkään?

Ensimmäinen ajatukseni on poistaa sähköpostiviesti ja unohtaa koko juttu. Mutta en mahda mitään sille, että kela jatkaa päässäni kiertymistään. Ajatus on niin pähkähullu: tienata kirjoittamalla vihjailevia tai ronskejakin viestejä eetteriin, ihan päätöntä. Toisaalta olenhan vaikeillut firettäjä-identiteettini kanssa ja etsinyt sopivaa titteliä, jolla voisin itseni nykyisessä elämäntilanteessa määritellä.

Voisiko rehvakkaasti käyttää titteliä seksityöläinen? Vai olisinko sittenkin ammattikirjoittaja?

Ensimmäistä vastausvaihtoehtoa käyttämällä saisi kasuaalit ”mitä sä teet työksesi” keskustelut lentämään ihan uusille leveleille.

Millaista palkkaa olisi tarjolla?

Ennen asian eettiseen puoleen perehtymistä tutkitaan hieman euroja. Työntekijälle ei makseta linjoilla päivystetystä ajasta, vaan lähetetyistä viesteistä, joista saa laskuttaa ensimmäisen 3kk ajan 12 senttiä, sen jälkeen 14 senttiä kappaleelta.

Pikaisella laskeskelulla 12 sentin viestejä pitäisi lähettää 100 tunnissa, jotta pääsisi minimipalkkatasoon. Testailen ja kellotan lauseita näppäimistöllä. Tiedän kirjoitusnopeuteni olevan ammattilaistasoa (ja uskon olevani nokkela kirjoittaja). Puolessa minuutissa ehtii hyvin kirjoittamaan usean lauseen mittaisen viestin, joten uskon mahdollisuuksiini kohtuullisen tulotason saavuttamiseen.

Tarkemmin määritellen chattityöstä ei makseta palkkaa, vaan chattailijan pitää itse laskuttaa työnantajaa. Jokainen chattityöntekijä on siis periaatteessa itsenäinen yrittäjä. Yrittäjä vastaa itse eläkevakuutuksestaan ja muista lakisääteisistä velvoitteista. Laskutuksella tehdystä työstä ei siis kerry eläkettä eikä päivärahojen pohjia, jollei laskuttaja siitä itse huolehdi.

Erilaisia arvioita löytyy

Onkohan tämän asian harkitsemisessa mitään järkeä? Googlettelen asiaa eri näkökulmista ja aika pian päädyn keskustelupalstojen syövereihin. Palstoilla neuvotaan, että ansiotason varmistamiseksi kannattaisi samaan aikaan tehdä töitä useampaan chattiin.

Vauva.fi:ssä chattityöskentely lytätään täysin. Ok, otetaan tämäkin huomioon. Mutta samalla keskustelupalstalla lytättiin esitietoja etsiessäni myös Lapin kausityöt ja hotellisiivous, joista siis päädyin tykkäämään ihan mahdottomasti.

Kun mietin asiaa tarkemmin, joka ikinen uutinen ja keskustelupalsta, somesta puhumattakaan kertoo myös kamalia juttuja hoitoalasta. Tätä tekstiä kirjoittaessa viihdyn jälleen hoitajana erinomaisesti. Ehkä olisi jo aika hahmottaa, että keskustelupalstoille kirjoittajien maailmankatsomus ja asenteet ovat melko kaukana omistani.

Googlettelen lisää ja päädyn vastentahtoisesti elämäni ensimmäistä kertaa Ylilaudalle lukemaan pitkää keskusteluketjua chatissa työskentelystä. Luvut ja firmojen nimet ovat tuttuja omasta rekrytointiprosessistani.

Yllätyksekseni ”Yliksen” pitkä keskusteluketju on suhteellisen neutraali ja asiallinen. Ketjussa monikin palstalla työskennellyt kertoo kokemuksistaan. Työllä on puolustajansa ja kriitikkonsa, mutta perusvire on kokemuksen rintaäänellä varovaisen positiivinen: paskahko palkka, mutta työ määritellään harmittomaksi ja joustavaksi sivuduuniksi, jota voi tehdä tarpeen vaatiessa.

Ala on saanut myös julkisuutta

Yliksen sivuilla on myös linkki MOT:n juttuun ”hämäristä firmoista”. Eli ne firmat, joihin chatissa työskentelevä on yhteydessä, ei ole se varsinainen firma, joka palveluita tuottaa. Ylen jutussa chateista saa todella hähmäisen kuvan. Jutussa kerrotaan viestien lypsämisestä ja asiakkaiden harhaanjohtamisesta.

En aivan tavoita ohjelman poleemista asennoitumista. Olenhan itsekin kausityöläisenä pitkiä aikoja työsuhteessa firmaan, joka ei tuottanut varsinaista palvelua. Siitähän kaikessa henkilöstövuokrauksessa on kyse, eikä tuossa asetelmassa sinällään ole mitään epäilyttävää.

Ylen jutussa kerrotaan, että asiakas maksaa viestin lähettämisestä chattiin 1,15-1,50 euroa. Viestiin vastaava työntekijä saa palkkioksi kymmenyksen asiakkaan maksamasta summasta.

Suoritan riskianalyysin

1. Onko tässä jotain epäeettistä?

Tauteja tai muuta fyysistä terveyttä vaarantavaa ei siirry. Kenenkään turvallisuus ei vaarannu. Kaikki on vapaaehtoista ja virallista. Chattaaja tietää etukäteen mitä mikäkin maksaa, vaikka ei sitä ehkä viestittelyn hetkellä mieti.

Voiko chatissa luoda valheellisia mielikuvia, jotka kuvittelijan päässä johtavat johonkin epäsuotuisaan? Voiko jonkun muun kuin minun mielenterveys tai henkinen hyvinvointi järkkyä? En osaa sanoa.

Googlettelen aihetta ja törmään vauva.fi:n ehtymättömässä tietovakassa kahteen vähän pohdituttavaan asiaan: miehet haluavat chattailla hyvin nuorten tai jopa suojaikärajan alittavien lasten kanssa ja vaimot valittavat miehensä chattiriippuvuudesta.

Jos tähän lähden, vedän rajan: aina kun havaitsee laittomuuksia, on syytä olla yhteydessä virkavaltaan. Muutoin otan erilaiset mahdolliset roolit eläytymisharjoituksina.

2. Tulevatko asiakkaat huijatuksi?

Jossain keskustelupalstalla chatissa työskennellyt henkilö kertoi, että hankalinta oli keksiä chattaajille tekosyitä, joiden vuoksi ei pysty tapaamaan, vaikka kovasti haluaisikin.

Jos tähän lähden, vedän rajan: en kiertele tai valehtele. En halua erehdyttää ketään. Kerron tavalla tai toisella, etten aio tai halua tavata oikeassa elämässä.

3. Tulenko minä huijatuksi?

Entä jos istun langoilla tyhjän panttina verenpaineet tapissa, mutta vastausta kaipaavia viestejä ei tulekaan? Eli kulutan aikaani ja stressaan, mutta en tienaa mitään? Tai entä jos palkkojani ei maksetakaan sovitusti?

Jos tähän lähden, vedän rajan: haluan päästä samoihin ansioihin kuin hotellisiivouksessa. Tuolloin minulle jäi käteen reilu kymppi tunnilta. Seuraan tilannetta ensimmäisen kuukauden, jonka määrittelen totuttelu- ja opiskeluajaksi. Jos tulotaso jää onnettomaksi, jättäydyn pois.

4. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua?

Löydän kaksi vaihtoehtoa:

1. Menetän mielenrauhani. Jään kiinni ikäviin ja hähmäisiin juttuihin. En pysty nauttimaan joutilaisuudesta tai reissuistani, kun mielessä pyörii saastaisia juttuja. Yök, yök, yök.

2. Minusta ajatellaan ikävästi. Eihän tämä työ millään sädekehällä ole varustettu, myönnetään. Ja niin pänkki olen, etten suostu tätä(kään) asiaa tekemään hissukseen, kenellekään kertomatta. Asiat pitää tehdä rinta rottingilla tai olla tekemättä. Menetänkö nyt viimeisetkin rippeet kunniallisuudestani? Joudunko häpeämään?

Jos tähän lähden, vedän rajan: Päätän pitää työtuntimäärän vähäisenä. Lisäksi varaudun jo etukäteen henkisesti siihen, että totuttelu vie aikaa, kuten mihin tahansa uuteen työhön opettelu. En siis saa heti pelästyä ja hermostua. Mutta jos tämä työ jatkaa tunkeutumista vapaa-ajalleni, luovun siitä yhtä kokemusta rikkaampana. Työn pitää poistua mielestä, kun läppärin kansi läsähtää kiinni.

Ja lopulta palaan taas samaan asiaan, joka on ollut turvani aika rankoissakin kriisitilanteissa: minulla on ympärilläni sopiva määrä rakkaita ihmisiä: perhettä, sukua ja ystäviä.

Omien ihmisten luoma turvallisuudentunne on vahva, vain heidän mielipiteillään minusta on merkitystä. ”Henkilöbrändini” mahdolliset säröt eivät vaikuta onnellisuuteeni, hyvinvointiini tai toimeentulooni.

Tiedän, etteivät tämän sorttiset kokeiluni vaikuta oman heimoni ajatuksiin minusta ihmisenä. Voin siis edetä aivan rauhassa.

Harmaalla alueella mennään

Okei, myönnetään. Tässä chatti-jutussa on vähän sheidejä puolia, mutta toisaalta, niin on esimerkiksi yökerhossa työskentelyssäkin: asiakkaat humaltuvat, pettävät puolisoitaan, kaatuilevat ja hölmöilevät. Onko Alkossa työskentely eettisesti kestävällä pohjalla? Entä Veikkauksessa tai broileritilalla tienaaminen? Tarkemmalla ajattelulla eettistä törmäilyä liittyy aika moneen tehtävään ja ammattiin.

Meistä jokainen on vastuussa vain omista tekemisistään. En asiasta lueskeltuani löydä mitään mahdotonta, ja olen kieltämättä hyvin utelias. Utelias ja jännittynyt. Koitan päästä tutkimaan chattisivustoja asiakkaan näkökulmasta. En kuitenkaan pääse alkua pidemmälle ilman, että loisin sivuille jonkinlaisen tunnuksen ja antaisin henkilötietojani jossain muodossa. Sitä en halua tehdä, joten selailuni jää kansikuvien tasolle.

Ylen jutussa kerrotaan, että chattien sivuilla informoidaan asetelmasta: ”sivuilla on viihteellisiä profiileita, joilla tarkoitetaan fiktiivisiä henkilöitä”. Chatissa asioiden johdattelu on varmasti osa sitä ostettua palvelua, jota asiakas on tullut hakemaan. Raja on kuitenkin olemassa ja palaan vakuuttamaan itselleni, etten suostu valehtelemaan tapaamisista, jos sellaisia aletaan kyselemään. Tähän asiaan viittaa Ylen jutussa myös poliisi: asiakkaan erehdyttäminen on aina rikollista.

Olen samana päivänä, kun tieto hakemani digityön luonteesta minulle paljastui, julkaissut blogitekstin, jossa kirjoitin näin: ”Joku toinen haastaa itsensä avantouinnilla, maratonjuoksulla tai salitreenillä. Minä haluan haastaa itseni sopeutujana. Haluan päästä kurkkimaan erilaisia töitä ja työympäristöjä. Osaanko? Opinko? Pärjäänkö?”

Sanasta naista, vai miten se nyt meneekään. Jos olen uhonnut, että haluan kokeilla rajojani työelämässä, niin tässä nyt olisi todellakin siihen mahdollisuus. En saa itseltäni anteeksi sitä, jos en edes kurkista, mitä tämän oven takana on.

Unettoman yön laskelmia

Totuttu 10 sekunnin nukahtaminen ei nyt onnistukaan, vaan valvon pohtien järkeviä ratkaisuja. Teen itseni kanssa sopimuksen:

1. Päätän ryhtyä chattityöläiseksi puolen vuoden ajaksi.
2. Päätän tehdä työtä 2-3 iltana viikossa
3. Syksyn tulotavoitteeni on 2500 euroa.

Mitä minä tästä hyödyn? Jos onnistun chattiurallani, onnistuisin tänä vuonna välttämään suunnittelemani budjetin mukaisen vapausrahastollani käynnin. Säästöni saisivat siis olla rauhassa ja olisin yhtä hyvin erikoista kokemusta rikkaampi. Säästöihin kajoaminen olisi toki ennakoitu osa tämän vuoden rahoitusratkaisua, mutta silti se on epämieluinen osanen tämän vuoden toimeentuloa. Mieluummin kirjoitan tuhmia juttuja nettiin kuin käyn varatilillä, joten valinta on nyt tehty.

Laskelmat jiiriin verotoimistossa

Käyn laskeskelemassa vero.fi-palvelussa tämän vuoden tulotilannettani. ilmoitan, että aion tienata ei-ALV-velvollisena, ei ennakonpidätysrekisterivelvollisena palkkioita 2500 euroa. Saan tulokseksi, että sekä palkastani että palkkioistani suoritetaan loppuvuoden aikana 1,5% ennakonpidätys. Ok, hyväksytään. Käytännössä siis saan jokaisesta tienaamastani eurosta 98,5 senttiä itselleni, joka on hyvä hyötyprosentti.

Tässä on myös yksi hyvä pointti siihen, miksi jokainen vähän outokin työ nyt kannattaa hyvin: kun tekee vähän töitä, maksaa veroja todella, todella vähän. Erilaisilla keskustelupalstoilla on todettu kiistattomana faktana, ettei kukaan tietenkään ilmoita chattipalkkioita verottajalle. Tämä onkin mielenkiintoista: meillä kaikilla on omia eettisiä rajojamme.

Minulle ajatus seksuaalissävytteisten viestien kirjoittamisesta työnä on lopulta aivan ok, mutta ajatus pimeänä tehdystä työstä on täysin hyväksymätön.

Täsmentävä keskustelu ja lisäperehtymistä

Pyörittelen asiaa päivän verran ja käyn vielä keskustelun puolisoni kanssa: näkeekö hän tässä jotain, johon ei voisi suostua? Hänen puolestaan asia on ok, joten lähetän chatin ylläpitäjälle uuden viestin:

”Kiitos lisätiedoista koskien hakemaani työtä. Mikään ilmoittamasi ei kavahduttanut minua, joten voimme puolestani edetä asiassa.”

Heti seuraavana päivänä saan taas postia. Koska en ole kavahtanut rekrytoijan antamia lisätietoja tehtävästä, minut ollaan nyt valmiita palkkaamaan. Tai siis ei palkata, vaan kanssani solmitaan freelancer-suhde.

Kynnys on näköjään hyvin matala. Olen täyttänyt netissä heidän hyvin lyhyen rekrytointilomakkeensa, ja tämän jälkeen olen vastannut muutamalla lauseella sähköpostiin. Ja humps. Olen aikuisviihdelan freelancer.

Muodollisuudet kuntoon

Minun pitää toimittaa palveluntuottajalle pankkitilin numero, jotta he voivat maksaa laskuni. Lisäksi he tarvitsevat kopion henkilöllisyystodistuksestani ja puhelinlaskustani. Konsultoin kummissani puolisoani: hän kertoo, että nämä tositteet ovat osa ”know your customer”- protokollaa: yrityksillä on tätä nykyä velvollisuus ottaa selvää, kenelle heidän kassastaan liikkuu rahaa. Lopullinen tavoite yhteiskunnallisella tasolla on rahan pesun ehkäiseminen.

Täytän sopimuslomakkeet netissä: kyllä, ymmärrän että vastaan itse terveydenhuollostani, verojen maksusta ja eläkevakuutuksestani. Kyllä, ymmärrän, että tulotasoa ei voida taata. Kyllä, ymmärrän että palkanmaksu tapahtuu laskutuksen kautta, josta itse olen vahvasti vastuullinen.

Puoliso googlettelee sopimuspapereissa mainitun yrityksen tietoja erilaisista yrityspalveluista. Mitään ihmeellistä ei tule eteen, firma on olemassa ja löytyy sieltä mistä pitääkin.

Entä jos tulen katumapäälle?

Tarkistan vielä tämänkin. Yrityksen kanssa solmimani sopimus on voimassa toistaiseksi, mutta on irtisanottavissa kahden viikon irtisanomisajalla.

Allekirjoittamani sopimuksen mukana on ohjeet, joissa on kolme sääntöä:

1. Mihinkään rikolliseen ei saa rohkaista, mitään rikollista ei saa simuloida tai mistään rikollisesta ei saa edes keskustella.
2. Alaikäisten kanssa ei saa keskustella mistään seksiin liittyvästä tai muuten heidän kehitystään vahingoittavasta asiasta.
3. Palvelussa tulee keskustella aina ystävälliseen ja miellyttävään sävyyn ja sen tarkoitus on saada asiakkaat käyttävään palvelua pitkään ja säännöllisesti.

Mikään ohjeista ei tunnu mahdottomalta tai oudoksuttavalta. Vaikka ymmärrän, että viimeinen ohje tarkoittaa ”rahan lypsämistä” asiakkaalta, onko se sittenkään sitä? Jokainen palveluntuottaja ja yrittäjä haluaa samaa: pitkäkestoisia asiakassuhteita. Ei kai sitä voida toisilta yrittäjiltä strategiana kieltääkään?

Tarvitsenko lisäkoulutusta?

Pitäisiköhän perehtyä jollain lailla alan sanastoon tai työtapoihin? Lyhenteisiin, mieltymyksiin ja skeneihin? Olen ehkä vähän arkinen ja tavallinen tyyppi tällä saralla, if you know what I mean.

Sekava olo

En oikein tiedä, miltä minusta nyt tuntuu. Olen todella, todella utelias, malttamaton ja snadisti epäileväinen. En halua jättää tätä kiveä kääntämättä, haluan kurkistaa chattimaailmaan ilman ennakko-oletusten tai hienostelun asettamia rajoja. Ja toisaalta haluaisin perääntyä ja unohtaa koko asian.

Joko ehdit paheksua? ”Minä en ainakaan tuohon lähtisi…”. Noh, jos luit tänne asti, ilmiö taitaa kiinnostaa Sinuakin. Olen ihan varma, että kahvipöytäseurueessa, jossa joku esittäytyy chatissa työskenteleväksi seksikeskustelijaksi, jutustelu suuntautuu aika suurella todennäköisyydellä hänen työkuvioihinsa, jos niistä suinkin kehdataan kysyä.  

Jatkan tarinaa ensi viikolla. Onpahan taas lapsenlapsille kertomista. Ja vitsit, minkä merkinnän tästä saa ansioluetteloon.

**********

Olen 49-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.