Olen lähdössä kevääksi Kilpisjärvelle. Mistä oikein on kyse ja miten kaikki sai alkunsa?

Lähes tasan vuosi sitten..

Viime vuoden kausitöissä hotellisiivoajana hyödynsin aktiivisesti työnantajani suomaa mahdollisuutta edullisin yöpymisiin ketjun muissa hotelleissa. Olinkin joka kuukausi yötä jollain toisella paikkakunnalla joko yksin tai luokseni lomailemaan saapuneen puolisoni kanssa. Viimeinen hotellivierailu kohdistui Kilpisjärvelle.

Miksi viimeinen? Siksi, että Kilpisjärven matkailusesonki alkaa siinä vaiheessa, kun muu Lappi laittaa jo kamoja kasaan. Kilpisjärven keskitalvi on niin synkkä ja pimeä, ettei siitä löydy riittävästi Lapin lumoa intomielisimmällekään turistille. Parhaat hiihtokelit Kilpisjärvellä on huhti-toukokuussa.

Kun oma kausityöpestini oli jo aivan loppusuoralla, varasin yöpymisen vasta kautensa avanneeseen Kilpisjärven hotelliin ja ostin bussiliput. Olin aikaisemmin vieraillut Kilpisjärvellä vain kesäisin, talvisena ympäristönä seutu oli minulle vieras.

Maisemat hurmaavat jo matkalla

Kilpisjärventie on huikeaa ajettavaa, varsikin jos istuu korkealla bussin kyydissä. Maisemat karuuntuvat entisestään ja näkymät ovat hyvin vaikuttavia. Kilpisjärvelle johtavalla tiellä on Suomen valtateiden korkein kohta, Muotkatakka, joka on 565,8m meren pinnasta. Pelkkä bussimatka teki siis vaikutuksen. Perillä minun ei tarvinnut olla kauaakaan, kun jo laitoin perhewhatsappiin viestin: ”mun on pakko hommata itseni jollain keinolla tänne ensi kevääksi”.

Kilpisjärven kevättalvinen valo on tulvivaa, ylitsevuotavaa, kirkasta ja jollain lailla moninkertaista verrattuna tutumpien leveysasteiden aurinkoisiin päiviin. Valo yhdistettynä karuun maisemaan on jotain erityistä, ja Kilpisjärven ystäviä onkin edellisen vuoden jälkeen sattunut kohdalleni monia, kun olen omasta keväisestä ihastuksestani kertonut.

Viime keväänä tähän aikaan kävelin Kilpisjärven jäällä ja huokailin. Koitin epätoivoisesti ja täysin turhaan vangita tunnelmaa kännykkäkameraan ja koitin löytää sanoja sille, miten maisema ja ympäristö vaikuttaa fyysisesti ihmisen olotilaan, mieleen ja energiaan.

Takaisin on päästävä

Palattuani viikonloppureissulta takaisin sorvin ääreen kävin henkilöstövuokrausfirman konsultin juttusilla. He olivat tulleet työpaikalleni tapaamaan kauttaan päättävää henkilökuntaa ja kartoittamaan kiinnostuksia seuraaviin pesteihin. Kävin kertomassa, että koska olen päätoiminen työnvieroksuja, en kesäajalle halua minkäänlaisia töitä. Mutta ensi talveksi haluan taas Lappiin. Haluan Lappiin talveksi, jotta pääsen kätevästi kevääksi Kilpisjärvelle.

Kilpisjärven hotellisesonki on näet keväällä niin lyhyt, ettei sitä varten oikeastaan kannata lähteä reissuun. Viime keväänä hotelli oli auki vain kuusi viikkoa. Tiesin tarvitsevani keväälle pidemmän työpestin kuin Kilpisjärven kausi mahdollistaisi, joten Kilpisjärven työsuhde pitäisi ketjuttaa johonkin toiseen pestiin. Konsultit kuuntelivat ja kertoivat laittavansa asian muistiin.

Syksyllä minulle soitettiinkin ja tarjottiin työtä Muoniosta. Lupasin tulla, mutta tarkistin uudestaan: pääasiallinen tavoitteeni on päästä Kilpisjärvelle: kuuluuko niistä paikoista vielä mitään? Miten voisin nyt, alkusyksystä, edistää tavoitettani päästä käsivarren Lappiin? Asian kerrottiin olevan muistissa ja tiedossa papereissani. Kevään paikkoja jaettaisiin vasta myöhemmin, eikä syksyllä, kun muihin Lapin tehtäviin jo haettiin aktiivisesti porukkaa.

Ensimmäinen askel varmistettu

Niinpä tyydyin viime syksynä varmistamaan projektini ensimmäisen askelen ja lähdin rauhallisin mielin Italiaan loppuvuodeksi. Luotin, että Kilpisjärvi-tavoitteeni järjestyy tavalla tai toisella. Hotellikortti jäi siis vetämään, mutta marraskuulla somesyötteeseeni ilmestyi henkilöstöfirman mainos kaupan alan töistä kevääksi Kilpisjärvellä. Työt pitäisi aloittaa helmikuulla ja niitä olisi syyskuulle asti. Hetken epäröityäni päätin hakea.

Hakemuksessani kerroin, etten pysty aloittamaan töitä helmikuulla, sillä olen vielä maaliskuuksikin sitoutunut toisaalle. Enkä oikein pysty olemaan syyskuulle asti töissä, sillä haluan kesällä lorvailla. Enkä muuten ole koskaan ollut kaupan alalla töissäkään.

Kerroin, että olen rivakka, työteliäs, nopeaoppinen, kielitaitoinen ja sopeutuva tyyppi ja haluan palavasti Kilpisjärvelle. Muutaman päivän kuluttua puhelimeni soi ja kanssani sovittiin työhaastattelu Teamsin kautta.

Silppua tarjolla

Asiallisen oloinen rekrykonsultti puhutti minua työtilanteestani ja tavoitteistani. Kerroin jo pitkään haaveilleeni hyllyttäjän tehtävistä (kirjoitin asiasta jo ihka ensimmäisessä blogitekstissänikin). Hän kertoi Kilpisjärvelle itse asiassa haettavan henkilöitä eripituisiin työsuhteisiin sesongin eri huiput huomioiden. Kilpisjärvellä yksi sesongin huippu on siis huhti-toukokuussa ja toinen loppukesästä.

Sanoin, että minulle sopisi erinomaisesti kaksiosainen työsuhde, jossa käyn ensin Kilpparilla kevään ja sitten palaan alkukesäksi kotiin lomailemaan. Ja lupasin palata loppukesällä uudestaan töihin.

Asia jäi muutamaksi viikoksi hautumaan, mutta vielä marraskuulla puhelimeni soi ja sain ilmoituksen: olen päässyt kauppaan töihin Kilpisjärvelle. Sain siis jo vuosia haaveilemani hyllyttäjän paikan aivan täydellisestä ympäristöstä, enkä olisi voinut olla tyytyväisempi. Työsuhteeni ensimmäinen jakso alkaisi saumattomasti sydäntalven hotellisiivouspestini jälkeen. Sitten ehtisin kahdeksi kuukaudeksi kotiin ja palaisin vielä loppukesästä tienaamaan loput tähän vuoteen tarvittavista rahoista. Aivan täydellistä.

Pettymys ei haitannut lainkaan

Kun sitten tammikuussa puhelimeni soi ja minulle kerrottiin, että Kilpisjärvelle on niin paljon halukkaita hotellisiivoajia, etten tule työllistymään sinne tänä keväänä, en ollut kovin harmissani. Tai siis en ollut harmissani lainkaan, olihan asia ratkennut paljon ensimmäistä suunnitelmaani paremmin. Itse asiassa minusta on ihan mahtavaa, että Kilpisjärvelle on paljon halukkaita työntekijöitä.

”Kelpaako siulle asunnoksi yksiö”, kysyi kauppias soittaessani hänelle rekrykonsultin ohjeen mukaan. Kelpaa kyllä, vakuutin. Työpaikkailmoituksessa oli mainittu työsuhdeasuntojen sijaitsevan kävelyetäisyydellä työpaikalta. Tuo määritelmä on tietenkin hyvin tulkinnanvarainen, mutta uskoakseni suoriudun jalkaisin hitusen pidemmästäkin matkasta, joten työmatkat eivät aiheuta minulle huolestuneisutta.

Paitsi nyt, kun asiaa tarkemmin ajattelen, muistan kaikki ne kerrat, kun Kilpisjärvellä olen törmännyt poroihin. Myönnän vielä hieman pelkääväni suoraan vastaan jokottelevaa laumaa. Se on nyt ehkä työmatkojeni suurin uhkatekijä, johon minun täytyy varautua.

Kun pohjoisemmaksi lähtö on tällä hetkellä vain päivien kysymys, suhtaudun loppukevääseen malttamattoman innokkaasti, uteliaasti ja lievällä jännityksellä.

Mitä tämä tarkoittaa euroissa?

Tuntipalkkani uutena kaupan alan työntekijänä on 12,56€. Kuukausipalkaksi käännettynä se tarkoittaa melko tarkkaan 2000 euron kuukausiansioita. Käyn tutkimassa kaupan alan työehtosopimusta, joka on minulle aivan uusi. Löydän itselleni merkillisiä asioita:

Hoitotyöstä tuttua iltalisää saa myös kaupan alalla. Matkailu- ja ravintola-alalla saa iltaisin sai tehdä töitä peruspalkalla. Kaupan alan työehtosopimuksen mukaan iltalisä on euro- ei prosenttimääräinen. Sitä maksetaan tutusti klo 18 jälkeen tehdystä työstä. Hassua on se, että marras- joulukuussa korvattu euromäärä on kaksinkertainen! Ilmeisesti joulusesongin iltavuorot ovat tiukkoja paikkoja. Tuolloin iltatunneista saa siis neljän euron sijaan 8 euron tuntikohtaisen lisän.

Lauantai koittaa kaupan alan työntekijälle näköjään vasta klo 13. Sitä ennen tehdään viikonloppunakin töitä normaalipalkalla. Iltapäivästä alkaen alkaa saada reilun viiden euron tuntikohtaista lauantailisää. Hoitotyöstä poiketen lisiä ei saa päällekäin, joten lauantai-illalla saa vain lauantailisää, ei iltakorvausta ollenkaan. Hmm.

En tiedä, tuleeko tämä koskemaan minua, mutta laitetaan nyt tämäkin muistiin: pakkashuoneessa tehdyistä tunneista saa 20% lisäkorvauksen. Mielenkiintoista. Useimmat korvaukset ovat kuitenkin euro- eivätkä prosenttiperusteisia. Linjaus on mielestäni positiivinen: aloittelijalle lisät ovat suurempi lohtu kuin kokeneemmalle työntekijälle.

Olen nyt kuitenkin laskelmissani vielä varovainen ja määritän tuloikseni pelkän peruspalkan. Ennakonpidätysprosenttini tälle vuodelle on 0,5. Vuositulorajani on 16 000 euroa. Koska palkasta menee vuosittain vaihteleva määrä sotu-maksuja, vähennän yleensä ennakkoarvioissani tuloistani 10 prosenttia.

Töihin Kilpisjärvelle, tuloja ja menoja:

Nettopalkka 6vk + 8vk	6000€
Työsuhdeasunnon vuokrat yht.	820€
Matkat edestakaisin x2	400€

Minulla ei ole tarkkoja euromääräisiä tavoitteita sille, millaisen rahatukun kanssa minun tulisi palata etelään. Mikäli pyhä- tai lisätunteja alkaa kertyä, poden suurta houkutusta tehdä seuraava pohjoisen reissu Norjan puolelle, ehkä Tromssaan.

Tuolloin ketjureaktion uhka on ilmeinen: ehkäpä sieltä löytyy seuraava reissutyön kohde. Norjan reissua suunnittelen kuitenkin vasta loppukesän työjaksolle, kevään lyhyemmän pätkän aion vaellella lähituntureilla ja istua auringossa kutomassa.

Ainahan sitä panikoitavaa riittää

Uusi on aina uutta ja jännittävää. Tämän reissun kohdalla en hermoile asumista, tiedänhän asuvani nyt yksin. Myös ympäristön tiedän olevan minulle kovin mieluinen. Jännityksen kohteet liittyvät uuteen työtehtävään.

Pelkään, että toopeilen. Että en opi uusia asioita riittävän nopeasti. Että sössin kassakoneiden, veikkauslaitteiden, vaakojen ja minkälieneekään kanssa.

Pelkään, että fyysinen työ ottaa liian koville, varsinkin kun töitä tehdään vuoroissa, jolloin vuorokausirytmiin tulee vaihtelua. Olen nukkumisen ja extrapitkien yöunien erikoisnainen ja tarvitsen reilusti unta.

Pelkään, että uusi ala on minulle liian uusi. Olen siivonnut ja hoitanut koko elämäni. Työyhteisöjen kulttuuri on alasidonnainen ja nyt en tiedä yhtään mikä minulla on uudessa ympäristössä edessä.

Pelkään, etten saa norjalaisten asiakkaiden puheesta selvää. Että teen vääriä tulkintoja, ymmärrän vaillinaisesti tai jotain.

Uusilla asioilla on aina hintansa

Mikään uusi ja kutkuttava asia ei ilmesty elämään ilman pientä hermoilua, yöunien menetystä ja entäjossittelua. Jännitys ei ole epämukavalla tasolla, mutta sitä on.

Vaikka pelkään, että tulen työmatkalla porojen tallomaksi ja saan pahimpaan ruuhka-aikaan kassakoneen tilttiin, odotan malttamattomasti maisemia ja luonnossa liikkumista. En voi käsittää, että saan kivuta Saanan rinnettä edestakaisin niin paljon kuin sielu sietää.

Työvuoroista, työajoista ja mistään varsinaisiin hommiin liittyvästä minulla ei nyt, vain muutama päivä ennen työsuhteen alkua ole mitään käsitystä. Tiedän minä päivänä työt alkavat, mutten edes sitä, monelta minun pitää töihin saapua. Uskoakseni asia selviää, kun käyn työpaikaltani hakemassa työkämpän avaimet.

Siirtymäaikaa on 24h. Lopetan työni Muoniossa ja ehdin yhden vapaapäivän turvin vielä käyttää hyväksi nyt taakse jäävän työnantajani työsuhde-etua. Yövyn jälleen Kilpisjärven hotellissa etuhintaan, aivan kuten vuosi sitten. Paitsi että tällä kertaa mukanani on puolisoni ja tavarat kuuden viikon kevätrutistusta varten. Yliyön hotellireissun ja yhteisen ulkoilun pääteeksi puolisoni lähtee ajamaan etelään ja minä menen ilmoittautumaan kaupalle: tässä olen, tarvitsisin avaimet, uuden kämpän osoitteen ja tiedon, moneltako tulen töihin?

**********

Olen 49-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.