Olen kirjoittanut aika paljon eri työjaksoistani Lapissa ja saan niistä säännöllisesti kysymyksiä Instan tai sähköpostin kautta. Kokosin nyt yhteen tekstiin minulta useimmin kysytyt kysymykset vastauksineen. Kannattaako lähteä kausitöihin Lappiin? No tietenkin kannattaa! Jos lähteminen kuumottaa, tämä teksti on Sinulle.

Kausitöillä on huono maine

Olen tosi surullinen siitä uutisoinnin ja somekirjoittelun sävystä, jolla kausityö määritellään. Uutisia puuttuvista palkoista, kamalista työoloista, kauheista työajoista ja vajavaisesti toteutetuista työnantajavelvoitteista löytyy pilvin pimein.

Muistaakseni vasta eläköitynyt uutisankkuri Matti Rönkä lainasi haastattelussaan jotain toista uutismiestä lohdulliseen sävyyn. Jos uutinen on se, että jokin asia on huonosti, se tarkoittaa sitä, että asiat ovat lähtökohtaisesti hyvin.

En tietenkään voi puhua kuin omista kokemuksistani ja uskaltaudun kirjoittamaan myös tutustumieni henkilöiden kertomuksista ja kokemuksista. Ristiriita oman tuntuman ja median antaman kuvan välillä on hämmentävän suuri. Kausityö Lapissa on paitsi henkilökohtainen mahdollisuus, mutta myös jotain perin hyödyllistä meille kaikille: kansantaloutemme hyötyy siitä, että mahdollistamme ulkomaisen rahan virrat Suomeen.

Käyn omaa yhden naisen kampanjaani kausitöiden puolesta, sillä täällä on tarjolla hienoja mahdollisuuksia elämyksiin, oppimiseen, elämästä nauttimiseen, rauhoittumiseen ja irrottautumiseen. Olen loppuelämäni kiitollinen, että uskalsin lähteä ja jokainen reissu on avannut minulle uusia ovia, joiden en tiennyt olevan olemassakaan. Kausityöt mahdollistavat minulle ”barista fire”- ajen, johon olen supertyytyväinen.

Keitä kausitöissä on?

Kausitöissä on kaiken ikäisiä ihmisiä vähän joka puolelta Eurooppaa, jopa maailmaa. Kausitöissä on välivuosiaan viettäviä opiskelijoita ja ikähaitari ulottuu meihin iäkkäämpiin elämänkoululaisiin. Osa voi iloita työjaksoista vielä eläkkeelläkin, eli seitsemääkin kymppiä lähestyviä työntekijöitä löytyy.

Omassa tämän vuoden työryhmässämme kuopuksen ja vanhimman työntekijän ikäero on 50 vuotta. Erityisen sopivaa ikää kausitöihin siis ei ole, etkä ole koskaan niihin väärän ikäinen.

Kausitöissä ollaan peruskoulupohjalta, akateemisella taustalla ja kaikkea siltä väliltä. Jokainen koulutus- tai työtausta on ihan yhtä oikea ja sopiva. Ehkä juuri tämä onkin kausityön suola: en missään muussa työyhteisössä olisi saanut tutustua entiseen ammattilaisjääkiekkoilijaan, maatalousyrittäjään, puutarha-alan esimieheen, sairaalan välinehuoltajaan, eräoppaaseen ja vaatemyyjään.

Oma kokemus- ja ajatusmaailma rikastuu väkisin. Ehdottomasti hauskimmat työvuoroni tänä kautena tein tämän kevään abiturientin kanssa. Toisesta työryhmämme jäsenesta sain uskoakseni pitkäaikaisen ystävän, jonka elämänpiiri ja -tapa on minulle kokonaan uusi. Siihen pääsen toivoakseni tutustumaan ensi kesänä.

Mitä kieliä pitää osata?

Monet työryhmät ovat hyvin monikulttuurisia, henkilökuntaa on useista Euroopan maista. Ravintolan työkielenä on työryhmän keskenkin usein englanti. Kielitaitoa siis tarvitaan, toisaalta olen myös yllättynyt sen puutteesta.

Ensimmäisellä Lapin reissullani minut yllätti se, kuinka monelle aikuiselle suomalaisen koulujärjestelmän tuotokselle englannin puhuminen tai edes ymmärtäminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Omat arkiset työasiat täytyy pystyä hoitamaan englanniksi, muutoin työssä muodostuu liikaa solmukohtia ja itselle turhaa epämukavuutta. Rallienglannti riittää, sen suurempi taituri ei tarvitse olla.

Kuinka pitkäksi aikaa pitää sitoutua?

Kausitöitä on 2-3 viikon jaksosta puolen vuoden pesteihin asti. Ruska-aikaan syyskuussa töitä on kerrallaan vain muutamaksi viikoksi. Jouluna aina jokunen työntekijä tulee vain kuukaudeksi töihin. Talvikausi sen sijaan kestää lokakuun lopulta huhtikuun puoleen väliin. Itse tein viime vuonna puolen vuoden työjakson.

Kun minua pyydettiin täksi vuodeksi takaisin, lupasin tulla jos saisin tehdä töitä tammi-maaliskuun ja tämä oli työnantajalle ok. Viimeisin työryhmämme jäsen aloittaa maaliskuun puolivälissä ja on töissä vain reilun kuukauden. Summa summarum: kaikki käy. Sovittele, neuvottele ja kerro omista toiveistasi. Älä pidä työnhakuilmoituksessa esitettyjä määräaikoja ehdottomina raja-arvoina.

Miten asuminen järjestyy?

Asuminen voi järjestyä monella tapaa ja monen tasoisesti. Suosituimmissa ja suurimmissa matkailukeskuksissa, joihin tarvitaan myös eniten työntekijöitä, asutaan ahtaimmin. Siellä saa todennäköisesti jakaa makuuhuoneen toisen henkilön kanssa.

Omassa työyhteisössäni työntekijöitä asuu vanhoissa hotellihuoneissa, jotka eivät enää täytä laadullisia vaatimuksia asiakaskäyttöön. Lisäksi henkilökunnalle on käytössä vanhoja pieniä lomamökkejä ja rajavartiolaitoksen vanhoja, ihan ”oikeita” rivitalo- ja kerrostaloasuntoja. Itse asun nyt toista kauttani normaalin kerrostaloneliön yhtä makuuhuonetta. Pyysin päästä samaan taloon kuin viime vuonnakin, sillä viihdyin hyvin.

Asumisen kustannukset riippuvat tietenkin laadusta, koosta ja sijainnista. Halvimmillaan voi asua reilulla satasella kuussa, isompien rivitaloasuntojen kuukausivuokra on reilut 400 euroa. Vuokralla tarkoitan tässä asumiskulua, johon sisältyy vesi ja sähkö. Vuokra pidätetään työnantajan toimesta suoraan palkasta.

Olen itse ollut töissä kahdella ja menossa kolmannelle työnantajalle. Kaksi kolmesta työnantajastani on luvannut asunnon osana työsuhdetta. Yhden asunnon hain itse, mutta sekin onnistui vaivatta.

Kenelle kausityö sopii?

Kausityö sopii avoimelle, sopeutumiskykyiselle ja fyysisesti kohtuullisen hyväkuntoiselle ihmiselle. On töissä sitten rinteessä, ravintolassa, lentokentällä tai hotellin eri tehtävissä, työ on fyysistä ja ajoittain tiivistahtista. Mikään ihmenainen tai -mies täällä ei kuitenkaan tarvitse olla, ihan normaalilla peruskunnolla pärjää. Mutta jos portaissa alat puuskuttaa, et pärjää täällä.

Minulla on jokaisessa työsuhteessani ollut työtovereita, jotka ovat olleet perusteellisen pitkästyneitä ja/tai yksinäisiä. Syystä tai toisesta vapaa-aika on tuntunut heistä tyhjältä, merkityksettömältä tai siitä on puuttunut virikkeitä tai aktiviteetteja. Vaikka työtä tehdään ryhmässä ja asuminenkin tapahtuu aika tiiviisti, täällä pitää osata olla yksin. Ystävät ja perhe ovat kaukana.

Sinun pitää osata nukkua. Jos heräät pienimpäänkin rasahdukseen ja hermostut eritahtisiin kämppäkavereihin tai askeliin käytävällä, kannattaa jäädä kotiin. Yhteisissä kämpissä ei juhlita, sitä en tarkoita. Mutta jokaisen työaikataulu on hieman erilainen ja siksi aamu- ja iltatoimissa ollaan väliin aamuyöstäkin. Joskus rytmit menevät yksiin: illallisravintolan tarjoilija on iltapesulla ja aamiaisravintolan kokki on keittämässä aamupuuroa samaan aikaan, aamuneljän jälkeen. 😊

Soluasumisesta kirjoitin erikseen viime syksynä. Tähän asumismuotoon totuttuani valitsen ilman muuta jatkossa aina yhteisasumisen, jos se suinkin on mahdollista.

Tarvitseeko kausitöissä oman auton?

Ei. Sinulla on enemmän vapauksia ja valinnan mahdollisuuksia asumisen ja työpaikan suhteen, jos tulet auton kanssa. Toisaalta saat Lapin talvessa autoillessasi myös erilaisia huolia ja epävarmuutta arkeesi. Mikään ei ole autojen kanssa kovin varmaa, kun pakkasta on pitkään yli 30 astetta, niin kuin kauden aikana jossain välissä väistämättä on. Lämpimistä autohallipaikoista on täällä turha unelmoida.

Oman työyhteisöni kausityöläisistä noin puolet on arvioni mukaan autollisia, puolet ei. Osa autottomista asuu vain kivenheiton päässä työpaikalta, osa kävelymatkan päässä. Kaupassa käynnit sujuvat nekin joko kävellen, bussikyydillä tai jonkun autollisen kyytiin hyppäämällä.

Oma ratkaisuni on sähköpyörä, joka on ollut jo kaksi talvea oivallinen ja luotettava kulkupelini säässä kuin säässä. Kesäaikaisen reissuni tein ilman autoa ja polkupyörää. Itse en missään nimessä toisi talveksi autoa Lappiin. Mutta jos haluaa vapaa-aikana esimerkiksi nauttia lähiseudun eri laskettelurinteistä, taitaa auto olla välttämättömyys.

Yllätyin siitä, kuinka moneen paikkaan Lapissa bussit kulkevat. Eli tänne myös pääsee kohtuullisella vaivalla pelkästään yleisiä kulkuvälineitä käyttäen ihan Kilpisjärveä myöten.

Onko elämää työn ulkopuolella?

Talvikausi ei ole pelkkiä hohtavia hankia, vaan se on myös tosi pimeitä ja kylmiä jaksoja, joten oman hyvinvoinnin turvaksi kannattaa olla jokin kotoiluharrastus, on se sitten pleikka, sudokut tai kaunokirjallisuus.

Minulle ulkoilmasta nauttimiseksi riittää työmatkapyöräily, muun ajan kotoilen omassa kuplassani. Leivon, kokkailen, bloggaan ja neulon. Kuuntelen rajattomasti äänikirjoja ja podeja. Ja tietenkin nukun ihan poskettoman pitkiä yöunia. Jos haluan olla sosiaalinen, puhun pitkiä puheluita. Myös kämppä- ja työkavereista saa seuraa niin halutessaan.

Sen sijaan loppukesään ja alkusyksyyn sijoittuneen pestini aikana en käynyt kämpillä kuin nukkumassa ja vietin kaiken vapaa-aikani vaeltaen, marjastaen, sienestäen ja opettelin jopa käymään viilentyvissä vesissä päivittäisen uintireissun.

Kausityöläisissä on myös intomielisiä talvilajien harrastajia, jotka nauttivat vapaapäivien iloista hulppeissa maisemissa lasketellen, hiihtäen, lumikenkäillen tai kelkkaillen. Mikään eräjorma tai hiihtohirmu ei missään nimessä tarvitse olla, mutta ehkä pitää jollain tavalla olla luontoihminen, jotta Lapissa ihan oikeasti viihtyy.

Mitä kausitöistä maksetaan?

Palkat eivät kausitöissä päätä huimaa. Matkailu- ja ravitsemusalan työehtosopimus ei tunne ilta- tai lauantailisiä. Ylitöistä maksetaan korotettua prosenttia vasta, kun niitä on tehty paljon. Pitkistäkin päivistä toki maksetaan, mutta vain normaalia perustuntipalkkaa.

Tärkeintä on kausityöläisen oma aktiivisuus ja osaaminen: veroprosentin kanssa kannattaa olla tarkka. Verotuksessa voi

• vähentää tulonhankkimiskuluina matkat uudelle työpakkakunnalle
• viikonloppumatkat aviopuolison tai alaikäisten lasten luo kotipaikkakunnalle
• työtä varten vuokratun asunnon kulut

Omasta reilun 2000 euron palkastani maksan tänä vuonna ennakonpidätystä 0,5 %.

Lapissa(kin) saa kulutettua rajattomasti rahaa vaikkapa moottorikelkkavuokriin, juhlimiseen ja muihin kalliisiin viihdykkeisiin. Toisaalta vapaa-aikaa voi viettää hyvinkin pienellä budjetilla, mutta silti erityisestä luonnosta ja ulkoilmasta nauttien. Useimmin kuulemani kommentti on, että rahaa kuluu täällä vähän, joten vaatimattoman palkan ei kannata antaa olla lähtemisen esteenä.

Mitä itse suosittelisin?

Mene isolle työnantajalle. Työllistyminen pikkukahvilan ainoaksi työntekijäksi yrittäjäpariskunnan rinnalle voi sisältää riskejä. Ison työnantajan HR-prosessit ovat todennäköisemmin kunnossa, ja organisaatiosta löytyy sinulle apuja ja tukea tarvittaessa. Henkilöstövuokrauksen kautta työskentely on hyvä vaihtoehto, jonka olen nähnyt auttaneen myös silloin, kun asiakasyrityksessä kaikki ei sujukaan. Tuolloin apu löytyy suuremmat hartiat ja osaamisen omaavasta vuokrafirmasta, jolle on tärkeää, että jokaisen työntekijän asiat hoidetaan kunnolla.

Mene avoimin mielin. Kausityö ei ole nättinokkaisen vaikeilijan hommaa. Lapin ihmiset ovat usein aika kulmikkaita ja kannattaa varautua pienoiseen kulttuurishokkiin. Aika harva asia on työn melskeessä ihan jiirissä, eikä sitä auta jäädä vatuloimaan. Ihmettele ja tutustu. Saat oivallisen mahdollisuuden vahvistaa omaa sopeutumiskykyä.

Varaudu tekemään kovasti töitä. Kausityö on kausityötä. Alku- ja loppukaudesta on uneliasta, ja suvantokausia mahtuu myös esimerkiksi tammikuun alkuun. Mutta työjakso sisältää myös piikkejä, jolloin töitä tehdään kelloa katselematta ja rankan ankarasti.

Varaudu tapaamaan huikeita tyyppejä. Kun mietin, mikä täällä on parasta, niin lopulta se ei olekaan luonto, rauha ja kauniit maisemat. Hienointa on tavata uusia, todella mielenkiintoisia ihmisiä, jotka avaavat omaa maailmankuvaa ja ajattelua.

Lähde kokeilemaan!

52-vuotias tietotyöläispuolisoni on katsellut reissujani nyt parin vuoden ajan ja ensi syksynä hän haluaa mukaan. Työloma vakituisesta työpaikasta onkin jo hyväksytty ja alustavat tunnustelut työnhaun suhteen on jo tehty. Hän uskalsi anoa puolen vuoden palkattoman vapaan ennen tietoa työllistymisestä puskurirahaston ja vaimon luona vietettyjen lomien muodostaman paikallistuntemuksen perusteella.

Minusta on tietenkin ihan mahtavaa, että saan suosikkipoikaystäväni ensi talveksi mukaani ja voimme kokea jotain uutta yhdessä. Luotamme siihen, että jotain töitä meille löytyy. Kumpikaan ei vielä tiedä mitä, mutta se on vain positiivisen jännittävä asia.

Jos siis oma esimerkkini täysipäiväiseksi vapaaksi harhailijaksi ryhtymisestä ei inspiroi, voi Lapissa käydä pitämässä myös yksittäisen hengähdystalven etelän toimihenkilöelämästä ja palata sitten takaisin omaan tuttuun arkeen.

Nyt on hyvä hetki alkaa valmistella asiaa käytännön ja ajatusten tasolla. Haku ensi talven tehtäviin aukeaa elokuussa. Erilaisia koontisivustoja Lapin asumis- ja työmahdollisuuksista on runsaasti, voit käydä haistelemassa mahdollisia uusia tuulia vaikka täältä. Ei muuta kuin suunnittelemaan!

**********

Olen 49-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.

**********

ps. tästä pääset lukemaan muita kausityöjuttuja.