Hoksasin jokunen viikko sitten, että olen suorittanut uskoakseni kohtuullisen harvinaisen ihmiskokeen. Olen 12 kuukauden aikana työskennellyt ylemmässä johdossa, siivoajana ja hoitajana. Haluan hetken pohtia, mitä eroa näillä hommilla on ja millaisia näkymiä eri perspektiiveistä avautuu.

Kirjoitan tekstin haastattelun muodossa. Muodostan ensin kysymykset, joihin alan yksi kerrallaan pohtia vastauksia. Korostan, että kerron vain omasta kokemuksestani, enkä voi tietenkään antaa yleispäteviä määritelmiä.

Annan kysymys kerrallaan pisteet jokaiselle eri hommalle. Mitä enemmän pisteitä positio saa, sen paremmasta duunista on mielestäni kyse. En teksiä aloittaessani tiedä kirjoitukseni lopputulemaa.

Tiedän kaivavani verta nenästä

Ymmärrän, että kirjoitukseni on provokatiivinen. Kerron kuitenkin vain omista kokemuksistani. Kyseenalaista ihmeessä kirjoittamani, jos sinulla on omaa kokemusta näistä kolmesta tehtävästä. Toivon, että luet avoimin mielin. Näinkin nämä asiat voi nähdä.

Mikä työ on fyysisesti raskainta?

Tjaah. Ajattelin aloittaa helpolla kysymyksellä, mutta tähän vastaaminen onkin yllättävän hankalaa. Lopulta päädyn yllättävään valintaan: minulle ihan ehdottomasti fyysisesti raskainta on ollut esihenkilön työ, sillä se sisältää eniten paikallaan istumista ja koneen ääressä oloa. Erilaisia vapaa-aikaan vaikuttaneita kremppoja minulla on ollut ylivoimaisesti eniten silloin, kun olen tehnyt toimistotyötä.

Kakkossijan saa hoitajan työ. Kunhan pitää itsestään fyysisesti huolta, ei raskaskaan perushoivatyö kuormita liiaksi. Se, mikä hoitajan työssä kuormittaa, on paikallaan seisominen. Aika montaa asiaa saa odottaa tapahtuvaksi paikallaan ollen, varsinkin jos yhtään panostaa kuntouttavan hoitotyön periaatteisiin eikä kiirehdi tekemään kaikkea pikaisesti itse. Jalat ja selkä väsyvät, jos ei käytä tuki- tai kompressiosukkia ja kunnon kenkiä. Ja nekään eivät aina auta, myönnetään.

Siivoajan työ on ollut minulle kevyintä, vaikka liikkeessä ollaan koko ajan ja työpäivien jälkeen on usein perusteellisen väsynyt. Liike on ihmiselle luontaista ja voin siivoajan työssä ehdottomasti fyysisesti parhaiten.

Siivoaja 3p, hoitaja 2p, esihenkilötyö 1p.

Mikä työ on henkisesti raskainta?

Tämä kysymys on edellistä huomattavasti helpompi, ihan täydellinen nobrainer. Esihenkilön työssä saa kohdata paineita asiakkailta, omilta esihenkilöiltään ja työntekijöiltä. Esihenkilötyössä kantaa vastuuta itseään laajemmista kokonaisuuksista ja pitää olla jatkuvasti hereillä myös tulevaisuuden suhteen. Lisäksi esihenkilötyö kurottuu vapaa-ajalle, varsinkin hoitotyössä. Kun johtaa ympärivuorokauden auki olevaa toimintaa, ei kännykkää voi laittaa pois päältä koskaan.

Hoitotyössä en tässä iässä ja tällä työkokemuksella koe asiakkaita, asukkaita tai potilaita henkisesti raskaaksi. Huomasin viimeisessä pestissäni myös kirkkaasti, että minua ei pelota tai arista tippaakaan tilanteissa, joissa nuori kollega voi kokea olonsa uhatuksi. Syyllistävät ja kohtuutonta kritiikkiä antavat omaiset sen sijaan harmittavat välillä. Hoitotyö saa myös työn henkistä raskautta arvioitaessa hopeasijan.

Kuten fyysisesti, myös henkisesti on ehdottomasti kevyintä pestä työkseen vessanpönttöjä ja vaihtaa lakanoita. Siivoajan työssä on välillä tulinen kiire ja paljon kovempi tahti kun hoivan puolella tai esihenkilötyössä koskaan. Mutta kiire päättyy aina lopulta siihen, että työt on tehty, eikä kenenkään henki tai terveys ole koskaan vadilla, joten henkiset paineet jäävät aika kevyiksi.

Siivoaja 3p, hoitaja 2p, esihenkilötyö 1p.

Missä työssä kokee eniten stressiä?

Tämä kysymys on aika lähellä edellistä, mutta haluan vastata vähän eri näkökulmasta.

Ylivoimaisesti eniten minua vakuuteltiin työn stressaavuudesta aloittaessani hotellisiivoajan työt. Stressaavaksi koettiin tiukat aikataulut ja työn sekä asiakaskunnan joskus keskenään ristiriitaiset vaatimukset. Lisäksi muistuteltiin, että työ on kuormittavaa, sillä se pitää sisällään erilaisten eritteiden käsittelyä.

Koitin siivoajana aloittaessani hissukseen vakuutella, että uskon selviäväni työn sekä henkisistä että fyysisistä kuormitustekijöistä. Ainoa asia joka hotellisiivouksessa minua stressasi, oli työpäivien epämääräinen pituus. Työpäivälle ei ole päätösaikaa, vaan se päättyy, kun kaikki työ on tehty. Tuo järjestely ei kovinkaan paljon haittaa yksin asuvaa kausityöläistä, mutta esimerkiksi pienten lasten yksinhuoltajalle asetelma on mahdoton.

Myös hoitajistossa on olemassa laaja kansanosa, joka on lähtökohtaisesti sitä mieltä, että heidän työnsä on erittäin stressaavaa. Hyvin usein kollegojen välinen perehdytys aloitetaan korostamalla työn vaatimuksia ja kuormittavuutta.

Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus. Hoitajissa on myös rohkeita etsijöitä. Nuo hoitajat tietävät, että on olemassa todella rankkoja työpaikkoja. Ja sitten on olemassa työtehtäviä, joissa voi ihan aikuisten oikeasti ottaa rennommin. Myös se on totta, että joskus hoitaja vaihtaa työpaikkaa, koska työn tahti on liian verkkainen.

Jos hoitaja ihan aikuisten oikeasti kokee kuormittuneisuutta, hän vaihtaa töitä, niin paljon erilaisia työmahdollisuuksia on tarjolla. Hoitajat, joille on tärkeää saada puhua työn kuormittuneisuudesta, jäävät vuosiksi jauhamaan siitä saman kahvipöydän ääreen. Puhetta riittää niin paljon, että töitä jää tekemättä.

Entä johtajan kuormittuneisuus? Esihenkilöt eivät kuormittuneisuudesta huutele. Työn paineet otetaan vakioituna osana tehtävänkuvaa. Oma kokemukseni on, että mikään siivoajan tai hoitajan työssä ei kuormita lähimainkaan niin paljon kuin esihenkilön työ. Jään pohtimaan, miksi on niin vaikeaa sanoa, että jonkun toisen työ on varmasti omaa työtä paineisempaa. Miksi oma työ pitää aina nähdä stressaavimpana?

Yksi esihenkilötyön harmi on, että saman organisaation siivoaja ja hoitaja ovat usein satavarmoja siitä, että esihenkilön työ on lähestulkoon pelkkää lekottelua vailla varsinaisen työn aiheuttamaa kuormitusta.

Siivoaja 3p, hoitaja 2p, esihenkilötyö 1p.

Miten työryhmä vaikuttaa työntekoon?

Palatessani esihenkilötyöstä takaisin ”riviin” tämä asia häkellytti minua ehkä eniten: esihenkilöt eivät yksityisimmissäkään keskusteluissa mollaa organisaation toisilla tasoilla työskenteleviä henkilöitä samaan tapaan, kun työntekijät mollaavat pomoja. Vähättelevää puhetta toisten töistä on vain hoitajilla ja siivoajilla.

Pyrin selittämään asian itselleni niin, että hoitaja ja siivoaja tarvitsevat tuekseen vakuuttelevaa ajattelua siitä, että he ymmärtävät ja hahmottavat organisaation toiminnan ja realiteetit esihenkilöitä paremmin. Esihenkilö ajattelee kokemukseni mukaan, että jokainen ymmärtää asiat omasta näkökulmastaan. Tässä kysymyksessä joudun vastaamaan surukseni niin, että hoitajan ja siivoajan työ on huomattavasti raskaampaa kuin esihenkilönä toimiminen. Se, että ympärillä puhutaan negatiivisesti, kuormittaa.

Hulluinta on, että hoitaja ja siivoaja valittavat, ettei heidän työtään arvosteta. Samaan aikaan he antavat piut paut toisten työlle, jota he vähättelevät ja moittivat surutta. Pelkkä negatiivisen puheen kuunteleminenkin vie energiaa ja murentaa omaa hyvinvointia. Sitä paitsi: mitä katsot, se kasvaa. Kun alat etsiä ympäriltäsi virheitä, et enää kohta muuta näekään.

Siivoustyö on monella tapaa läpikulkutyötä. Sitä tehdään erilaisissa elämän nivelvaiheissa tai täytehommana, kun jokin muu elämän intohimo ei tuo pöytään riittävää määrää leipää. Siivoajakollegani ovat kokemukseni mukaan erittäin mielenkiintoisia ihmisiä elämän eri saroilta.

Negatiivisen puheen lisäksi hoitajien työryhmissä on eräs merkillinen piirre: niissä on usein olemassa voimakas yksimielisyyden paine. Vastakkaisia ajatuksia työn luonteesta, organisaatiosta tai esihenkilöistä ei kannata esittää, se on työyhteisössä sosiaalinen itsemurha.

Hoitatovereihini on mahtunut pakahduttavan ihania, lämminsydämisiä piinkovia ammattilaisia, joita ihailen syvästi. Samaan aikaan minun on pakko myöntää, että hoitajien työyhteisöissä on myös selvästi eniten nättinokkaisuutta ja ongelmalähtöisyyttä.

Esihenkilöiden joukossa saat olla turvallisesti eri mieltä. Näkökantasi voidaan haastaa ja eri näkökulmista voidaan keskustella. Lopputulos voi olla sovussa etabloitu erimielisyys. Esihenkilökollegat ovat kokemukseni mukaan fiksuja ja mukavia ihmisiä muutamaa hapanta kollegaa lukuun ottamatta.

Esihenkilöt 3p, siivoajat 2p, hoitajat 1p.

Miten eri hommissa tulee johdetuksi?

Tässä onkin toinen kysymys, jossa esihenkilötyö voittaa omissa kokemuksissani ylivoimaisesti kaikki hoitajan ja siivoajan työpestini. Korostan, etten vertaa itse kokemaani johtamistyötä siihen, miten kuvittelen joskus itse johtaneeni. Vertailen kokemuksia siitä, miten minua on eri positioissa työskennellessäni johdettu. Olen typertynyt siitä, kuinka huonoa johtamista organisaation alimmilla tasoilla työtä tehdessä saa osakseen.

MILTÄ SINUSTA TUNTUISI, JOS KAIKKI SINULLE KOHDISTETTU ORGANISAATION KIRJALLINEN VIESTINTÄ SAAPUISI TÄLLAISESSA MUODOSSA??!!

Henkilökohtaisista whatsapp-viesteistä puuttuvat konditionaalit, pyyntösanat ja kiitokset. Onhan yksinkertainen käskymuoto tietenkin varmin ja selvin tapa saattaa asiat alaisten tietoon. Olen suorittavaa työtä tekevien puolesta todella pahoillani: jokaisella portaalla on oikeus asialliseen johtamiseen.

Olen sekä hoitajan että siivoajan tehtävissä kohdannut käsittämättömän huonoa esimieskäytöstä, tiettyjen työntekijöiden suosimista sekä alentuvaa ja holhoavaa toimintaa. Minua on aika-ajoin perusteellisesti nolottanut esihenkilöideni puolesta ja olenkin monessa kohtaa pyrkinyt sinnikkäästi keskittymään varsinaiseen työhön esihenkilötyön aktiivisesti unohtaen. Näillä vuosilla siihen jo pystyy, enkä stressaile asiasta sen enempää, kunhan keskityn havainnoimaan asiaa välillä humoristisesti, välillä lievästi harmistuneena.

Kokemukseni mukaan esihenkilötyö ei todellakaan aina tue suorittavan työn tekemistä, vaan työtä tehdään esihenkilötyöstä huolimatta. Kritisoin edellä sitä, että hoitajien kahvihuoneissa esihenkilöt saavat kuulla kunniansa, eikä heitä arvosteta. No, pakko myöntää. Kaikki esihenkilöt eivät arvostavaa puhetta ansaitse.

Sen sijaan esihenkilönä (ja myös asiantuntijatehtävissä) minua on johdettu poikkeustapauksia lukuun ottamatta erinomaisesti. Olen saanut tukea, kannustusta ja tilaa. Mielipidettäni on kunnioitettu ja olen kokenut tulleeni kuulluksi. Esihenkilöni ovat olleet paitsi tukenani, mutta myös innoittaneet minua osaamisellaan ja esimerkillään. Vastaukseni siis on, että esihenkilötyössä tulee huomattavasti paremmin johdetuksi kuin siivoajan tai hoitajan työssä tapahtuu.

Esihenkilö 3p, hoitaja 2p, siivoaja 1p.

Minkä työn palkka on parhaiten kohdillaan?

Tämä kysymys on helppo vastata suoralta kädeltä: hoitaja voittaa esihenkilön ja siivoajan mennen tullen. Miksi? Hoitajan hyvin vaatimattoman peruspalkan lisäksi muodostuu hyvin monenlaisia korvauksia, joita erittelin edellisen lähihoitajapestini tilinpäätöksen yhteydessä. Pelkästään ylityöt lasketaan siivoajien (Majoitus- ja ravintola-alan tes) ja hoitajien (sekä KVtes että yksityiset sopimukset) välillä eri tavalla.

Käytännössä jokainen hoitajien tekemä extratunti korvataan myös prosentuaalisesti korotetulla palkalla, MaRan sopimuksen työajan tasoittumisehdot syövät käytännössä kaikki ylitunnit pois. Siivoaja ei saa lauantaista tai iltatyöstä minkäänlaista hyvitystä, hoitaja sen sijaan saa. Myös erilaisia hälytysrahoja ja muita korvauksia on hoitajien työssä tarjolla.

Esihenkilön paremmasta palkasta syö progressio osansa ja vaikka hoitajan peruspalkka alkaa kakkosella, pääsee nettotuloissa vasta hyvän matkaa viitosella alkavalla esihenkilön palkalla tasoihin hoitajan palkan kanssa. Nykyisissä siivoajan tehtävissäni kuukausipalkkani on 2150€/kk.

Hoitaja 3p, esihenkilö 2p, siivoaja 1p.

Mikä työ tuottaa eniten iloa?

Tähän kysymykseen mietin vastausta mopin varressa yhden työpäivän verran. Hoitotyön sykähdyttävä asia ovat aivan erityiset kohtaamiset ja mahdollisuus olla osana jossakin tärkeässä ja ainutkertaisessa. On mahtavaa saada iloita pienistä onnistumisista ja on koskettavaa kulkea mukana vaikeissa hetkissä. Jokaisen hoitajan sydämessä on jälkiä näistä ainutkertaisista kohtaamisista.

Ja samalla tavoin, on aivan mahtavaa onnistua esihenkilötyössä työryhmän kanssa: kehittää uusia toimintamalleja tai palveluita, onnistua pitkäjänteisessä kuntouttavassa työssä tai vaikka henkilötasolla rohkaista ja innostaa nuorta ammattilaista uusia haasteita päin.

Lienee päivän selvää, ettei mikään määrä puhtaana kiiltäviä vessanpönttöjä tai särmäksi pedattuja petejä sykähdytä samalla tavalla kuin hoitajan tai esihenkilön työ voi parhaimmillaan tehdä. Vaikka toki on perustavanlaatuisesti palkitsevaa nähdä joka päivä työnsä jälki.

Lopulta päädyn tasapeliin hoitajan ja esihenkilötyön kesken.

Esihenkilötyö 3p, hoitaja 3p, siivoaja 1p.

Mikä työ on minusta mukavinta?

Mikään mahti maailmassa ei saa minua enää esihenkilötyöhön. Never say never, tiedetään. Mutta tuo polku on osaltani kuljettu, reilut 10 vuotta riitti. Toivoakseni saan loppuelämäni vaihdella erilaisia suorittavia töitä.

Hakeudun jatkossakin erittäin mielelläni hoitajan määräaikaisiin tehtäviin, mutta haluan aika-ajoin myös olla siivoaja ja nauttia erittäin tiivistahtisen työn fyysisyydestä. Ja vain muutaman viikon kuluttua aloitan ihka ensimmäisen työpestini kaupan alalla. Kääk, jännittää ja innostaa samaan aikaan.

Tästä viimeistä kysymyksestä en anna pisteitä, mutta kun laskee edellisten seitsemän kysymyksen pisteet yhteen, on ranking seuraava:

• Siivoajan työ 16 pistettä
• Hoitajan työ 15 pistettä
• Esihenkilön työ 14 pistettä

Pitkääkö työn olla aina mukavaa, kevyttä tai stressitöntä? No ei tietenkään. Työn pitää olla kussakin elämäntilanteessa sopivaa. Kaikelle työlle on aikansa, paikkansa ja tekijänsä. Sen sijaan ympäristöään myrkyttäviä, ja joko omaa tyytymättömyyttään tai epävarmuuttaan työssään oireilevia henkilöitä meistä kukaan ei tarvitse lähelleen. Mitä sinä säteilet lähiympäristöösi?

Miten löytää stressitön työ?

Lopuksi omat viisasteluni keinoista sopivan työn löytämiseksi.

1. Jos työ stressaa sinua, opettele ottamaan se rennommin tai vaihda työpaikkaa. Korostan: vaihtoehtoja on vain nämä kaksi.

2. Jos haluat vaikuttaa työsi stressaavuuteen, ala toimia. Puheesi työn stressaavuudesta ei ratkaise tilannetta, vaan ainoastaan huonontaa sinun ja työtovereittesi hyvinvointia. Opettele uutta ja avaa keskusteluja työn kehittämisestä. Uskalla kuunnella ja kysyä, älä toitota.

3. Huomaatko: ympärilläsi on tyyppejä, jotka tekevät sitä sinun erittäin kuormittavaksi kokemaasi työtä hyvällä sykkeellä ja jokaisesta päivästä innostuen. Mitä voisit oppia heiltä? Jos et löydä työyhteisöstäsi näitä positiivisia esimerkkejä, etkä itsekään koe sellainen olevasi, vaihda työpaikkaa kiireen vilkkaa. Älä hukkaa arvokasta elämääsi ja terveyttäsi toksisessa ympäristössä.

4. Jos et koskaan ole ollut esihenkilö, et voi tietää siitä työstä kovinkaan paljon. Jos ajattelet osaavasi tehdä työn pomoasi paremmin, hakeudu ihmeessä itse esihenkilötehtäviin.

5. Kunnioita ja kehu. Omia lähimpiä työkavereita on helppo me-hengessä kiitellä, mutta muista myös naapuritiimit muine hommineen. Kysy neuvoa, tutustu ja ole utelias.

6. Hyödynnä kaikki työ- ja tehtäväkierron mahdollisuudet. Uusi väliaikainenkin näkökulma virkistää ja opettaa aina sekä helpottaa myös jatkossa omien vakihommiesi hoitamista.

Ihan mahtavaa työviikkoa sinulle!

*************

Olen 49-vuotias työn vieroksuja. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.

**********

PS. lisää avautumisia työelämästä:

Rutinaa työpaikan hankalista tyypeistä

Pohdintaa, mitä tehdä kun työasiat vaivaavat lomalla