Kaikki alkoi oikeastaan joululeipomisista. Yksinkertaisesta taatelikakun valmistuksesta sukeutui viiden viikon projekti, joka näin etukäteen sekä jännittää että kuumottaa. Tänään kirjoitan etukäteistunnelmistani ja suunnitelmistani. Tavoitteeni on yksinkertainen: haluan kehittää taitoani käydä mahdollisimman harvoin ruokakaupassa.

Tämä on kolmesta kirjoituksestani ensimmäinen. Ensi viikolla kirjoitan väliarvion ja sen jälkeen loppusanat. En tätä kirjoitusta laatiessani tai julkaistessani vielä tiedä, miten projektini lopulta onnistuu.

Liian täydet kaapit saivat toimimaan

Joulunalusviikolla etsin leivontatarvikkeita kuiva-ainekaapista ja turhaudun. Ruokakaappi on niin täynnä, että sitä on hankala käyttää: hyllyillä on erilaisia paketteja ja pussukoita toinen toistensa takana. Montaa tuotetta on näköjään tuotu kaupasta varuiksi lisää, vaikka vanhaakaan ei ole kulutettu loppuun tai löydetty kaapista vielä jäljellä olevaa varastoa.

Päädyn tyhjentämään mökin kuiva-ainekaapin kokonaisuudessaan ruokapöydälle ja laitan takaisin kaappiin vain sopivan määrän tuotteita, joiden tiedän olevan meillä jokaviikkoisessa käytössä. Kaappiin siirtyy kattava kokoelma eri sortin jauhoja, pastoja, nuudeleita, leivontatarvikkeita ja viljatuotteita. Haluamme pitää mökillä kunnollisen kotivaran.

Ruokapöydälle jää silti tolkuttomasti tavaraa. Jäljelle jää erilaisten yksittäisten ruoanvalmistusprojektien raaka-ainejämiä, monen joulun puuroriisinrippeet, erilaisia leseitä, suurimoita ja vaikka mitä. Perunajauhoja on liisteröimään hyvinkin kattava remonttiprojekti, myös papuja ja linssejä on joka lähtöön. Mitä ihmettä näille tekisi, kaappiinkaan nämä eivät tunnu mahtuvan?

Päätän aloittaa projektin

Ruokakaappini ylijäämävarastoa tutkaillessani päätän aloittaa projektin: en tunge kotikaappeja enää liian täyteen. En myöskään heitä tavaraa pois. Päätän pakata tämän sekalaisen ylijäämävaraston mukaani Lappiin. Sillä hahmotan myös yhden liian täysien ruokakaappiemme alkusyyn: minä itse.

Olen lähtenyt Lappiin kahdelle eri työjaksolle aloittaen uudessa majapaikassa aina uuden kuiva-ainevaraston. Vaikka olen koittanut elää vaatimattomasti, olen kuljettanut kotiin viime vuonna kahden eri kotitarvevaraston rippeet. Olen lähdössä kolmannelle työreissulleni Lappiin ja nyt päätän, että tällä kerralla keskityn outojen elintarvikkeiden hävittämiseen.

Ensi viikolla alkava hotellisiivousreissuni jakautuu kahteen viiden viikon jaksoon, joiden välissä puolisoni käy luonani yhden lomaviikon. Päätän, etten aio käydä alkavan viiden viikon aikana kertaakaan ruokakaupassa. Suunnittelen ruokatalouteni siten, että vien mennessäni viideksi viikoksi tarvitsemani ruokamäärän.

Kokeiluni alkaa loppiaisesta, ja kunhan puolisoni palaa ystävänpäiväviikolla luokseni, hän voi kuljettaa nälkiintyneen vaimonsa jälleen ruokakauppaan. Väliaika on pärjättävä itsenäisesti. Ihan mahtava idea, eikö olekin!

Myös kaupunkikaapit tulevat raivatuksi

Pakkaan mökiltä mukaani kukkurallisen kestokassin tavaraa. Ja kun pääsen kotiin, suoritan saman raivausoperaation myös kaupunkikodin kaapistolle. Jatkan samalla linjalla: jätän jäljelle vain tavalliset, arkikäytössä olevat tuotteet, joiden menekistä olen varma. Mukaan pakkaan kaiken ”ongelmajätteen”.

Löydän kaupunkikaapeista muun muassa kolme eri pussia keliaakikon vierailua varten ostettuja jauhoja. Minusta kehkeytyy siis näköjään Lapissa gluteenittoman leipomisen asiantuntija. Löydän lisää papuja ja teevaraston, johon ei ole kajottu vuosiin. Tuleviin viikkoihini mahtuu näköjään myös aimoannokset vispipuuroa.

Voisi ajatella, että olen unohtanut ruokatarvikkeiden muodossa eri takkien taskuun aika paljon rahaa. Jos en isoa setelitukkoa, niin aika painavan määrän kolikoita ainakin. Nuo rahat olen jättänyt käyttämättä ja samaan aikaan olen nostanut käyttöön tililtä uutta pääomaa. Nyt on erittäin hyvä aika kaivella taskun pohjia.

Kun kotikaapit on raivattu, minulla on valmiina kaksi isoa kestokassillista ruokatarvikkeita. Näillä en kuitenkaan vielä pärjää, tarvitaan täydennystä. Hoksaan, että yksi unohtunut kolkka on vielä ratsaamatta.

Pakastimen aarteita

Omavaraistelu on sekä puolisolleni että minulle rakas harrastus. Pakastimiin karttuu marjoja, sieniä, riistaa ja kalaa, sekä viljelylaatikoiden antimia. Syksyllä meillä on käytössä kolme eri pakastinta, joista arkkupakastin syödään tyhjäksi kevääseen mennessä.

Yleensä pakastettujen ruokien kanssa ollaan tarkkoja, eli kaikki pakkaseen laitettu pyritään syömään pois. Silti pakkasessa retkuu myös niitä vähemmän suosittuja jämiä, jota sinne on joskus kiireessä laitettu. Reissuun lähtöä edeltävänä iltana käyn kolme pakastinta läpi ja pakkaan jokaisesta mukaan tavaraa.

Mukaani lähtee kaksi kylmälaukullista: toinen tuoretuotteita ja toinen proteiineja varten. Marjoista on kotipakkasesta tarjolla mukaan mustikoita ja puolukoita. Ajattelen tarvitsevani niitä päivässä reilun desin verran, eli otan marjoja mukaan toista litraa viikkoa kohden.

Proteiineiksi otan pakastimesta mukaan rouskuja, kanttarelleja, korvasieniä ja hirven jauhelihaa. Lisäksi pakkaan mukaan kaikki löytämäni pakastetut jämäruoat ja mealpreppaukset, jotka ovat jääneet aikanaan syömättä. Pakko myöntää: ne perimmäiset löytämäni rasiat eivät kyllä innosta yhtään. Löydän vanhoja mausteliemiä ja ruoan loppuja, joita en ole raaskinut laittaa pois. Nyt ne on syötävä kaikki. Jipii.

Millaiseen ruokarytmiin valmistaudun?

Kun kaikki varastot on inventoitu, voin tehdä lopullisen kauppalistan. Syön yksin ollessani päivässä 3-5 ateriaa. Vapaapäivinä nukun niin myöhään, että päivääni mahtuu aamiainen, myöhäinen lounas ja iltapala. Työpäivinä syön sen pituudesta riippuen neljä tai viisi kertaa: aamiaisen, lounaan, välipalan ja illalla vielä kerran tai kahdesti.

Ruokaa teen isomman annoksen muutaman päivän välein, noin kahdesti viikossa. Aiemmin vannoin pienten annosten pakastamisen nimeen. Pakastaminen jättää kuitenkin aina jälkensä, joten olen siirtynyt tekemään ruokaa useammin. 3 päivää samaa ruokaa ei ole minulle ongelma. Teen ruokaa ”lomittain”, ja kun jääkaapissa on valmiita annosrasioita kahta erilaista ruokaa, saa päivittäisiin lämpimiin aterioihin vaihtelua.

Päätän valmistautua matkaan kahdella kauppareissulla. Käyn Tampereella Leivon leipomossa hakemassa mukaan pussillisen hävikkileipää ja teemme Lappiin ajaessamme yhden huolella valmistellun pysähdyksen Prismaan.

Näillä meinaan pärjätä viisi viikkoa:

Mökkikaappien tyhjennys	30 pakettia erilaisia ruoka- ja raaka-aineita
Kotikaappien tyhjennys	21 pakettia erilaisia ruoka- ja raaka-aineita
Pakastin	8,25 litraa marjoja
Pakastin	5x250g hirven jauhelihaa + runsaasti eri sieniä
Pakastin	Kaikki jämäruoat + itsekasvatettua persiljaa ja lehtikaalia
Leivon Leipomo	13 pakettia hävikkileipää
Tornion Prisma	Tuoretuotteet viideksi viikoksi

Kirjaan määrät ylös, sillä haluan viiden viikon jälkeen pystyä arvioimaan, paljonko lopulta kulutin. Tärkein tavoitteeni ruoan suhteen kuitenkin on, että jaksan ja voin hyvin. Lisäksi haluan minimoida hävikin. Ja lopulta tietenkin lähteä Lapista kotiin ilman turhia kantamuksia.

Huolella kuratoitu kauppalista

Viiden viikon kauppalista on retkunut monta päivää keittiön pöydällä ja olen pikkuhiljaa käynyt lisäilemässä tuotteita listaan. Huomaan, että tarvitsen pääosin kolmea asiaa: maitotuotteita, rasvoja ja juureksia. Listani on jo melkein valmis, kun huomaan ruokavaliossani yhden aukon: siinä ei ole viideksi viikoksi lainkaan kalaa. Päätän täydentää kauppalistaani muutamalla kalasäilykkeellä.

Humputteluosastoon kirjaan kaksi pakettia metvurstia ja kaksi pussia tortilla chipsejä. Tiedän hikoilevani reilusti joka päivä. Ja tiedän, että silloin tekee jatkuvasti mieli suolaista. Yksi Lapin reissun parhaita puolia onkin se, että siellä voi syödä täysin holtittomasti, jokainen kalori tulee käyttöön. Ja nyt olen siis hassaamassa tämän mässäilyoptioni outojen jämätarvikkeiden käyttämiseen. Wau.

Lopullinen kauppalistani viideksi viikoksi:

Sokeri	1kg
Munia	3x10kpl
Metvursti	2x300g
Nachot	2pss
Kaurahiutale	1pkt
Kahvi	1 pkt
Kuivahiiva	1pkt
Pasta	400g
Tomaattipyree	2prk
Kalasäilyke	3prk
Levite	2x400g
Rypsiöljy	1l
Leivontamargariini	500g
Oliivit	2prk
Mantelit	500g
Pähkinät	500g
Juusto	1kg
Maito	3l
Creme Fraiche	1pkt
Smetana	1pkt
Kermaviili	1pkt
Jogurtti	2l
Lanttu	2kg
Porkkana	4kg
Sipuli	3pss
Omena	2kg
Valkosipuli	2 kpl

Säilytystilaa on niukasti

Ai niin, yhden haasteellisen asian unohdin vielä mainita: minulla on luultavasti käytössäni kylmäsäilytystä varten vain yksi jääkaapin hylly. Soluasunnon keittiössä tilaa on aina vain vähän. Tutkailen kauppalistaani ja pohdin: ehkäpä saan maitotuotteet ja kylmäsäilytystä vaativat rasvat mahdutettua rasiatetristä pelaten jääkaappiin. Vihanneksia varten etsin tarvittaessa kerrostalon kellarista sopivan paikan viileäsäilytystä varten.

Pakastin ei ole helmikuisessa Lapissa ongelma: mukana tuodut lihat mahtuvat aivan varmasti pakastimeen, muu jäätyneenä säilytettävä pysyy asiallisessa kunnossa parvekkeella, jossa on usein pakastinta kylmempää. Aikomukseni on joka tapauksessa syödä viidessä viikossa varastoni tyhjäksi, ja olen testannut prosessin jo viime vuonna: marjat ja leivät säilyvät parvekkeella hyvin.

Mistä olen eniten huolissani?

Murheita miettiessäni ensimmäinen kirkkaana mieleen nouseva riski on kahvin (ja kahvimaidon) loppuminen. Pohdin, montako kahvipakettia tarvitsen viiteen viikkoon? Lopulta linjaan: on turhaa juoda aamulla kahvia kotona ennen töihin menoa, koska sitä on heti tarjolla töissä.

Päätän siis lopettaa työaamujen kotoiset aamukahvit, joten pärjään viisi viikkoa uskoakseni yhdellä kahvipaketilla. Maitolitroja päätän ostaa kolme: osa menee leivontaan.

Ostan maidon iskukuumennettuna, jolloin minun ei tarvitse murehtia sen säilyvyydestä. Oikeastaan minkään muun yksittäisen aineen loppuminen ei huolestuta: kaikki muu on jollain lailla korvattavissa.

Haikeat jäähyväiset

Huomaan yllätyksekseni, etten laita kauppalistaani lainkaan karkkia tai suklaata. En keksejä enkä jätskiä. Makeaa lähtee mukaan jouluna saadussa herkkukorissa ollut vähän outo suklaakeksipaketti, itse keitettyä omenahilloa, Nutella-purkin rippeet ja leivontaa varten ostettua sokeria.

Suureksi yllätyksekseni syksyni Italiassa totutti minut karkittomuuteen. Erinomainen ruoka ja aidot maut saivat aikaan jopa yllättävän vahvan käänteisreaktion: miksi laittaisin suuhuni esanssilla maustettuja kumin palasia?

Ei minusta puritaania tule, mutta jätän makeiset ja muun hyväskän rauhallisin mielin pois kauppalistaltani. Ratkaisu on todella monesta näkökulmasta oivallinen. Sen sijaan yksi päätös ahdistaa, ja juuri siksi se tulee tehdä.

Yksinkertaisesti tai jopa askeettisesti syöminen ei ole minulle ongelma. Mutta se on, etten vapaapäivän kunniaksi saa kaataa itselleni lasillista valkoviiniä. Minulla on aina reissuillammekin mukana pahvituubiin pakattu kaunis viinilasi, jonka kanssa ruokailen, vaikka ateria toteutuisikin auton takakontista parkkipaikalla. Juuri siksi, että ajatus viidestä viikosta ilman viiniä tuntuu hyvin ikävältä, tämä harjoitus on nyt tarpeellinen.

Kaikkea sitä saa päähänsä

Kyllä voi ihminen elämässään innostua perin juurin oudoista asioista, todellakin. En väitä, että mahdollisimman harvoin ruokakaupassa käyminen olisi jollain lailla ihanteellista rahan tai vaivan säästämisen vuoksi. Jokainen operoi arjessaan itselleen sopivalla tavalla, eikä oikeita patenttivastauksia ole olemassakaan.

Haluan kokeilla tätä, sillä ratkaisu sopii arkeeni, omiin tarpeisiini ja tilanteeseeni nyt hyvin. Ajatus arjesta, jossa ei tarvitse uhrata ajatustakaan ruokakaupassa käymiselle, vaikuttaa houkuttelevalta.

Haluan hyggeillä omassa kuplassani: kutoa, kirjoittaa, leipoa ja kokkailla. Kaiken arkihälyn haluan säätää minimiin.

Lisäksi ajattelen, että tämä on hyvä koeponnistus kohti jotain, josta en vielä tiedä mitään. Toivon, että jossain kohtaa polkuani tulee eteen tilanne, jossa tarvitsen kokemuksen ja osaamisen siitä, miten omat ruokatottumukseni ja hyvinvointini tuntien varaudun pitkään jaksoon yhdellä ruokasatsilla.

Tämä vaihe on kirjoitettu Tampereella, kotisohvalla maaten. Silloin, kun tämä ajatus vielä vaikutti ihan tosi hyvältä. Paitsi että kirjoitan suunnitelmastani intoa puhkuen, päässäni pyörii erilaisia jemmaussuunnitelmia. En yksinkertaisesti kehtaa tehdä ensivaikutelmaa kantamalla solukeittiöön 5 kestokassillista ja kaksi kylmälaukullista ruokaa. Minun tulee ensitöikseni suorittaa jonkinlainen ruokatarvikkeiden kätkentäoperaatio.

Jatkoa seuraa

Arvioin etukäteen, että viiden viikon ruokamääräni voisi maksaa noin 130 euroa. Ensi viikolla tarina jatkuu kaupassakäynnin tunnelmilla. Päätän jo tässä vaiheessa kokeiluani laatia viikkokohtaisen väliarvion: kuinka pitkään tämä oli minusta hyvä idea? Riittikö ruoka hyvin vai oliko sitä liikaa? jouduinko heittämään jotain pois tai kärvistelemään vain nahistunutta lanttua järsien? Vai luovutinko ja lähdin taksilla kylille pitsalle?

Kehtaisinkohan ottaa kuvia gourmet-annoksistani? Sitä en välttämättä lupaa, mutta jos en ole kuollut nälkään, puutostautiin tai ruokamyrkytykseen, jatkan ensi viikolla kauppareissukokemuksilla ja kahden ensimmäisen viikon kuulumisilla.

**********

Olen 49-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.

**********

ps. Muita kirjoituksia liittyen ruokakuluihin:

Älä turhaan vertaile ruokakuluja

Vain kerran viikossa ruokakaupassa