Leppoistajan Lokikirja

Leppoistajan Lokikirja

Pintamatka Italiasta Tampereelle

Kolme kuukautta sitten toteutin haaveeni pitkästä pintamatkasta ja matkustin Tampereelta Pohjois-Italiaan lähelle Bolognaa. Nyt on aika palata takaisin ja haluan valita eri reitin. Olen nyt jo yhden pintamatkan suorittaneena hitusen kokeneempi. Vertailen euroja ja kokemuksia: kannattaako maata pitkin matkailu?

Reittivalinta ei olekaan helppo

Ihan ensiksi selvittelen lauttamatkojen hintoja. Jos matkustaisinkin maata pitkin vain Saksan rannikolle ja tulisin sieltä lautalla kotiin? Lauttamatka Saksasta Suomeen maksaa melkein 300 euroa ja on yksittäiseksi matkan vaiheeksi liian hintava varsinkin kun 31 tunnin lauttareissu ei millään tavalla houkuta.

Minun on palattava Baltian kautta yöpymisvaihtoehtoja vaihdellen tai tultava kotiin Ruotsin kautta. Tavoitteeni on käyttää matkaan neljä päivää.

Miksi juuri 4 päivää ja 3 yötä? Koska mitä hitaammin matkustaa, sitä enemmän se maksaa. Lisäksi ajattelen menomatkan kokemuksella, että neljä reissupäivää on sopiva määrä. Sen jälkeen alkaa into jo hiipua eikä viidentenä päivänä ehkä ole enää kovin halukas maisemafiilistelyyn.

Mutta aloitetaan siis nyt alusta. Ensimmäisenä päivänä pitäisi päästä Alppien yli.

1. Päivä: Vergato – München 584 km

Tutkailen Eurailin ratakarttaa ja pohdin vaihtoehtoja. Miten Pohjois-Italiasta pääsisi Alppien yli ensimmäisen legin kotiin päin ”kulkematta Münchenin kautta”, sillä tuo kortti on menomatkalla jo käytetty. Googlettelen reittejä itään, Sloveniaan päin. Matkanteko tuohon suuntaan sisältää kuitenkin monta vaihtoa ja odotteluja, enkä ensimmäisenä matkapäivänä pääsisi kovinkaan pitkälle.

Myöskään länsisuunnan tutkailu ei tuota tulosta. Voisin pyrkiä Italiasta Sveitsiin, mutta junamatkaa ei tunnu tuohonkaan suuntaan järjestyvän mukavin, päiväaikaisin vaihtoehdoin. Lisäksi Sveitsissä yöpyminen tulee koehakujen perusteella turkasen kalliiksi.

Luovutan. Päätän palata kotimatkani ensimmäisen osuuden samaa reittiä kuin tulinkin. Jotain sentään vaihdan. Olen tänne saapuessa sekä aiemmilla reissuilla kulkenut useamman kerran junalla Alppien yli. Nyt päätän tehdä saman matkaosuuden bussilla.

Junalla matka Bolognasta Müncheniin kestää 7h15min. Bussilla sama osuus kestää 8h 40min. Molemmilla kulkupeleillä on omat hyvät puolensa. Junassa voi jaloitella paremmin ja se on nopeampi. Bussilla taas pääsee näkemään kaupunkien keskustoja ja pikkukyliä paljon junaa paremmin. Bussilippu maksaa reilut neljäkymppiä, junalippu kustantaisi 80 euroa.

Aiemmin syksyllä matkustin Flixbussilla Riikasta Varsovaan ja olin pettynyt bussiyhtiön palveluihin. Ehdin jo päättää, etten heidän kyytiinsä enää nouse. Päätän sittenkin antaa Flixbussille toisen mahdollisuuden.

Vaihtoehtoisten matkapäivien tutkailu kannattaa. Päätän aloittaa kotimatkani sunnuntaina, jolloin sama bussivuoro on 30% halvempi kuin edeltävänä päivänä.

Bussimatkan plussat ja miinukset

Taas yhtä ihanaa

Ensimmäisen päivän numerot

Mistä – MinneKulkuvälineEurot
Vergato – BolognaJuna4,10€
Bologna – MünchenBussi44,90€
Yöpyminen Hotel Pension am Hautbahnhof 49€

2. Päivä: Munchen – Hampuri 778 km

Päätän jatkaa matkaa suoraan kohti pohjoista ja luontevaksi päivämatkaksi määrittyy vajaan 800 km:n junamatka Hampuriin.  Jos kehtaisin lähteä matkaan jo klo 6, maksaisi junamatka vain 17,90€. Haluan kuitenkin nukkua pidempään.

Yhdeksän jälkeen lähtevä juna on kympin kalliimpi, mutta maksan aamu-unistani kernaasti tuon hinnan. Mikä mukavinta, päivämatkaan ei sisälly vaihtoja, joten ei tarvitse vilkuilla kelloa ja jossitella. Menomatkalla kumpikin junanvaihtopäiväni meni pieleen, sillä myöhästymiset sotkivat jatkoaikataulut.

Paikkalippu tuo mielenrauhaa

Menomatkalta opin, että paikkalipussa säästäminen on turhaa nipistelyä, jossa muutama euro vie pois omaa matkustusmukavuutta. Siispä lunastan 4,90 euron paikkalipun. Haluan valita paikkani itse ja löydän vaunukartasta myös kännykkämerkinnät. Toisissa vaunuissa puhelimeen saa puhua, toisissa ei. Valitsen hiljaisen vaunun.

Aamupala kirkastaa päivän

Joulukuinen Saksa on vehreä

Toisen päivän numerot

Mistä – MinneKulkuvälineEurot
München – HampuriJuna 27,90€
 Paikkalippu4,90€
Hotel Lilienhof 49,40€

3. Päivä: Hampuri – Tukholma 976 km

Hampurin jälkeen ei enää tarvitse jossitella. On selvää, että tie vie Tukholmaan. Junalippu on tämän reissun kallein, 57 euroa, mutta matkaakin tehdään melkein 1000 km. Junaa pitää vaihtaa Kööpenhaminassa. Tanskasta Ruotsiin paikkalippu kuuluu automaattisesti halvimmankin junalipun hintaan. Ostan paikkalipun myös Hampurista Köpikseen.

Deutche Bahn myy siis minulle koko matkan kerralla yhdellä lipulla Hampurista Tukholmaan, vaikka välillä maat ja junat ehtivät vaihtua.

Jalopuulehtoja ja tasaantuvaa maisemaa

Kööpenhaminassa ohjataan sivuraiteelle

Junat huononivat vaihe vaiheelta

Ihana hotelli pelastaa

Kolmannen päivän numerot

Mistä – MinneKulkuvälineEurot
Hampuri – TukholmaJuna56,90€
 Paikkalippu4,90€
Yöpyminen Hostel Eight rooms 54,45€

4. Päivä: Tukholma – Tampere 473 km

Laivamatka länsinaapurista kotiin herättää etukäteen epäilyksiä. Joulunalusaika on pikkujoulujen ja erilaisten festiviteettien aikaa, joita vierastan monesta syystä. Ajatus omalta reppureissulta palaamisesta keskelle pikkujoulukansaa tai muutoin jo joulun viettoon virittäytyvää risteilyväkeä ei tunnu houkuttelevalta.

Harkitsin myös iltalaivaan hyppäämistä suoraan Tukholmaan saapumisen jälkeen, mutta koska aloitan aamuni tuhat kilometriä Tukholmasta, en aikaisimmallakaan junalla ehtisi iltalaivaan. Siksi jään siis yöksi Tukholmaan ja lähden kohti Suomea vasta aamutuimaan seuraavana päivänä.

Eri laivayhtiöiden reittejä ja aikatauluja on kätevä vertailla Direct Ferries:in sivuilta. Kätevimmin pääsen Tukholmasta Suomeen Viikkarin kyydissä. 11 tunnin päivälaiva maksaa 19 euroa. Nyt pitäisi vain muistaa olla innostumatta laivahurvitteluihin, niin reissun hinta pysyisi kohtuullisena.

Ehdin jo viittä vaille suorittaa varaukseni Direct Ferriesin kautta, kun viimeisessä vaiheessa laskuni päälle lätkäistään kuuden euron toimistomaksu. Tulen välittömästi katumapäälle ja menen suoraan Viikkarin sivuille, josta teen varauksen ilman mitään bonusylläreitä.

Vertailu ja ostaminen on eri asia

Eli Ferriesin sivuilta on tosi kätevä etsiä aikatauluja, koska voi katsoa kaikkia yhtiöitä yhtä aikaa. Mutta varausta varten kannattaa mennä varsinaisen laivayhtiön sivuille. Lopulta laivamatkani maksaa 18€.

En ole tiennyt, että Turun satamassa on juna-asema. Kävelemistä tulee laivalta vain sata metriä ja pääsen junan kyytiin. Aikataulutkin on rytmitetty siten, että juna lähtee 30min laivan saapumisen jälkeen. Uskoisin, että juna jopa odottaa, jos laiva ei ole ajoissa, en tiedä. Kotimatkan viimeinen lenkki menee tosi myöhäiseksi. Mutta koska olen saapumassa päivän päätteeksi kotiin, aikataulu saa venyä. Viimeinen junalippuni maksaa 12,20€.

Helpotuksen huojennus

Neljännen päivän numerot

Mistä – MinneKulkuvälineEurot
Tukholma – TurkuViking Line18€
 Turku – TampereJuna12,20€

Entä jos olisin lentänyt?

Joulukuu ei ole enää kilpailtua sesonkiaikaa, joten lennot Italiasta Suomeen maksavat joulukuussa paljon enemmän kuin lennot syksyllä Suomesta Italiaan.

Tutkin matkaviikkoni ajalta lentojen hintakalenteria ja valitsen halvimman mahdollisen lennon, joka saapuu Helsinkiin siten, että ehtisin vielä samana iltana lentoasemalta Tampereen junaan. Kovin myöhäisillä lennoilla joutuisin odottamaan aamuyön tunnit lentoasemalla junaliikenteen käynnistymistä. Sekä junia että lentoja valitessani yöunet ovat halvinta hintaa tärkeämpi tekijä.

Lentolippuni Bolognasta Helsinkiin olisi maksanut 261 euroa. Minulla on kolmen kuukauden tavarat mukanani, eli tarvitsen myös ruumaan menevälle laukulle ”lipun”. Tutkin eri lippujen vaihtoehtoja ruumaan meneville matkatavaroille ja huomaan, että niistä todellakin nykyään rokotetaan. Rinkkani paluu Suomeen olisi maksanut turkasen paljon, 67 euroa. Koko ketju olisi ollut seuraava:

Juna Vergato – Bologna4,10€
Juna Bologna – Lentoasema7,00€
Lento Bologna – Helsinki261,04€
Ruumaan menevä matkatavara67€
Juna Seutula – Tampere21€
Lentomatkan kustannukset yhteensä360,14
Pintamatkan kustannukset yhteensä326,65

Tukholman päärautatieaseman aula muistuttaa enemmän hienostohotellia kuin steissiä.

Kannattaako maata pitkin matkailu?

En ollut ajatellut säästäväni rahaa eikä se ollut tavoitteeni, ei todellakaan. Palaan tarkistamaan matkakuluni: laskinko todella oikein? Mutta totta se on: pintamatkani maksoi vähemmän kuin samalla viikolla toteutettu lentomatkani olisi maksanut. Tietenkin myös syömiset maksavat. Ne maksavat sekä matkalla ollessa, mutta myös kotona.

Neljä matkapäivää elin ihan omasta valinnastani käytännössä myslipatukoilla, mandariineillä ja valkoviinillä, sillä istuminen ei todellakaan kuluta kaloreita. Istuminen on mukavampaa, kun malttaa syödä kevyesti.

Pintamatkalle ei todellakaan kannata lähteä kuvitellen säästävänsä rahaa. Mutta on myös kestämätön argumentti, ettei halua pintamatkailla, koska se on kallista. Sitä se ei ole.

Ruotsin vai Viron kautta Eurooppaan?

Jos ja kun lähden seuraavan kerran kohti etelää, lähdenkö Baltian vai Ruotsin kautta? Näin jälkikäteen ajatellen tekisin uskoakseni asiat juuri samalla tavalla, eli menisin yhteen suuntaan yhtä, toiseen suuntaan toista kautta. Ehkäpä vielä juuri näin päin kuin nyt tein.

Kun paluumatkalla on jo tiettyä matkaväsymystä, ajattelen että läntisten naapuriemme käytännöt ja hitusen verran modernimmat puitteet tulevat tarpeeseen. Alkumatkan innostuksessa itäisen reitin haudanvakava asiakaspalvelu ja hieman karummat olosuhteet jaksavat vielä vaikuttaa eksoottisilta.

Nyt olen tehnyt pintamatkan kahdesti ja kahta eri kautta. Miten aion toimia jatkossa? Aionko edes pintamatkailla enää? Kyllä. Tämä on yksi vapaan harhailijan elämäni ehdottomista etuoikeuksista: minulla on aikaa. Aion ilman muuta jatkossakin matkustaa näin.

Jos jotain näistä kahdesta reissusta opin, niin sen, että haluaisin hidastaa tahtia edelleen ja viettää reissussa jatkossa myös yhden tai kaksi välipäivää. Ruokahalu kasvaa tässäkin asiassa syödessä.

Pintamatkailu ei ole pinnistelyä tai elämän hankalaksi tekemistä, ei todellakaan. Se on mahdollisuus rauhallisiin siirtymisiin omiin ajatuksiin täydellisesti uppoutuen. Suosittelen erittäin lämpimästi.

*********

**********

Pintamatka Tampereelta Italiaan

Nuuka lähimatkailee

Autolla teltan kanssa Gotlantiin

Halpa yöpyminen kesäreissuille: autoteltta

2 kommenttia artikkeliin ”Pintamatka Italiasta Tampereelle”

  1. Oli mukava lukea matkakuvausta. Sana ”pintamatka” oli mulle outo, mutta nyt selkis. Odotan seuraavaa postausta mielenkiinnolla! Mukavaa loppuvuotta. 😊

    Vastaa
    • Sain toisessa yhteydessä palautetta, että lukija oletti pintamatkan tarkoittavan bile- ja shoppailulomaa Ibizalle! 🙂 Luullakseni olen napannut pintamatka-termin somesta, ja se on mielestäni yksinkertaisin termi kuvaamaan ilman lentämistä tapahtuvaa matkustamista. Kaikkea hyvää Sinulle, sinullakin on ollut blogisi perusteella aikamoinen matka tänä vuonna.

      Vastaa

Jätä kommentti