Firettäjän sijoitusvuosi 2023 - Leppoistajan Lokikirja

Millaisia sijoituspäätöksiä olen tehnyt tänä vuonna? Miten salkkuni on kehittynyt, tuottaako se mitään? On aika reflektoida firettäjän pörssivuotta. Mitä opin tänä vuonna ja miltä nyt tuntuu?

Osinkotuloilla on tänä vuonna elämässäni ihan uusi merkitys. Ne eivät ole ”itsekseen salkussa pyörivää rahaa”, joka muuttuu tilille maksetuista summista uusiksi osakeostoiksi. Osinkotulot ovat ihan oikeasti elämiseen käytettyä rahaa ajanjaksoina, jotka vietän palkkatyön ulkopuolella.

Vapaan harhailijan elämäntyylini perustuu tällä hetkellä osin siihen, että salkkuni tuottaa jatkuvaa, säännöllistä kassavirtaa. En tässä elämäntilanteessa voi tuudittautua pitkän horisontin armollisuuteen. Siksi pörssin (=elinkeinoelämän) matalasuhdanteet aiheuttavat mietteliäisyyttä.

Disclaimer: tämä kirjoitus ei sisällä sijoitusneuvontaa. Kuhan pähkäilen omia raha-asioitani.

Millainen sijoittaja olen?

Olen laiska ja turvallisuushakuinen keittiösijoittaja. Aloitin sijoittamisen 38-vuotiaana, vuonna 2012. En tee itse yhtiöanalyysejä, luen toisten laatimia sellaisia. Sijoitukseni perustuvat arkimatikkaan, yleissivistykseen ja sisälukutaitoon. Sijoitustiedoksi luen Nordnetin sivuja, Inderesin aamukirjettä ja Kauppalehteä. Laadin elämäni ensimmäisen kirjallisen sijoitussuunnitelman tänä keväänä.

Sijoitan pääosin suomalaisiin osinko-osakkeisiin, ostan omistaakseni pitkään. Sijoitan yhtiöihin, jotka ovat arjessani tuttuja ja turvallisia. Ymmärrän, että sijoitusstrategiani poissulkee mahdollisuuden osakesalkkuni arvon maksimaaliseen nousuun. Siihen en pyri, vaan tavoitteenani on vakaa, rauhallisesti kasvava kassavirta.

Suorien osakeomistusten lisäksi omistan passiivisia indeksirahastoja sekä sijoitusasunnoksi jääneen entisen kotimme. Ehkäpä metsäpalstankin voisi määritellä sijoitukseksi, mutta se on hankittu viihtyminen ja vapaa-aika edellä. Tuottoa siitä korjaavat halutessaan vasta jälkipolvet. Tässä kirjoituksessa kaivelen ensisijaisesti osakesalkkuani.

Tavoitteeni sijoittajana on kattaa vähintään puolet elämiseni kuluista passiivisilla tuloilla, joista tällä hetkellä noin 90% on osinkoja. Osinkotuloni eivät ole suuret, eli niiden määrä ei ole selitys sille, että ne kattavat jo nyt aika mukavalla prosentilla elämiseni kuluja. Tärkein ”firetystaitoni” ei ole sijoitusosaaminen vaan kyky elää vaatimattomasti, mutta silti ylenpalttisen tyytyväisenä elämääni.

Koska sijoittaminen on vähän paperinmakuista, päätin värittää tekstin mahdollisimman monivärisillä kuvilla. Näin ihana on italialaisen tuoretuotteisiin erikoistuneen kaupan, ortofrutan valikoima marraskuussa.

Tänä vuonna ymmärsin hajauttamisen paremmin

Alkuperäinen sijoitustavoitteeni oli kasvattaa vuosittaisten osinkotulojeni määrää. Olen viisastunut matkan varrella ja ymmärtänyt, että myös passiivisen tulon pitää olla monikanavaisempaa kuin pelkkä osakesalkun tuotto. Tänä vuonna minulla on passiivisia tuloja osinkoina ja vuokratuloina sekä jokunen ropo myös blogin tuloja.

Suorien osakeostojen lisäksi siirrän joka kuukausi budjetin laatiessani 5% kuukausikulutuksestani passiivisiin indeksirahastoihin. Tässä on alkaneen, toisen ”kymmenvuotiskauteni” ydin. Aluksi sijoitin vain suoriin pörssiosakkeisiin, jota toki jatkan vieläkin. Tällä erää käytän jo osinkoja myös elämiseen. Indeksirahastojen tuottoon aion alkaa kajota seuraavan 10 vuoden jälkeen 4 prosentin säännöllä.

Indeksirahastoihin sijoittaminen on mukavaa erityisesti siksi, että se on laiskurin paras tapa sijoittaa. Jos mielenkiinto on joinakin kausina muualla, riittää sijoituksiin käytetyksi ajaksi vain joitakin minuutteja kuukaudessa, jonka jälkeen on taasen huolehtinut siitä, että omalla varallisuudella on mahdollisuus kehittyä suotuisaan suuntaan.

Lisäksi haen indeksirahastoilla enenevässä määrin kansainvälistä hajautusta, joka on edelleen salkkuni yksi heikko lenkki.

Liikaa rahaa seinissä

Elämisen lisäksi rahaa kuluu myös lainojen lyhennyksiin. Minulla on vielä jäljellä asunto- ja metsälainaa. Yksi lähiaikojen keskeisimmistä sijoitustavoitteistani onkin pienempään asuntoon muuttaminen. Tavoitteeni on puolittaa omaan kotiini kiinnitetty pääoma.

Sitä en vielä tiedä, mitä asunnon myynnin jälkeen on järkevää tehdä: maksanko lainat pois, eli pienennänkö kulujani vai ostanko pienemmän kodin lisäksi sijoitusasunnon eli kasvatanko tulojani. Tarkemmat laskelmat ovat vielä tekemättä. Houkutus sijoitusasunnon ostoon on suuri jo pelkästään siksi, etten uskoakseni tule enää koskaan saamaan lainaa. Satunnaisia pätkätöitä tekevä päätoiminen vapaa harhailija ei ole pankin ihanneasiakas.

Asunnon myynnin keskeisin este olen minä itse: en ole malttanut olla kotona niin pitkään, että olisin saanut myyntiprosessin kunnolla käynnistymään. Tälläkin hetkellä huomaan suunnittelevani innokkaammin erämaareissuja kauas kotoa kuin sitä, että keskittyisin muokkaamaan kodin myyntikuvauskuntoon.

Kiinnostaako enää ketään?

Oikeastaan ei ole enää mitään järkeä kirjoittaa sijoittamisesta, sillä se ei tunnu tällä hetkellä kiinnostavan ketään. Tai sitten kirjoitan siitä tylsästi tai tyhmästi, mene tiedä. Joka tapauksessa sijoitusaiheisten tekstien(i) suosio on romahtanut kahdessa vuodessa.

Vuoden 2021 lopulla sijoittaminen oli vielä mukavaa ja maailma oli ihan toisenlaisessa asennossa kuin nyt. Mihin hyvänsä rahansa laittoi kasvamaan, kehitys vaikutti inspiroivalta ja innosti sijoittamaan lisää. Meillä kaikilla oli kaksi vuotta sitten paljon enemmän rahaa ja varaa kuin nyt.

Haluan silti kirjoittaa auki sitä, millaisella salkulla ja millaisilla tuloilla voi ajatella elävänsä vakituisen palkkatyön ulkopuolella. Näinkin tämän voi tehdä. Ja pitkin matkaa sekä minä että lukija pääsevät arvioimaan, millaisia seuraamuksia ratkaisuistani on.

Lisäksi haluan jahkailla ja pähkäillä. Kirjoittaminen on tapa selkeyttää ajatuksia ja arvioida omaa toimintaa. Vaihdan mielipidettä, huomaan olleeni väärässä ja tarkistan suuntaa. Ärsyynnyn mielestäni aika-ajoin vallalla olevasta yli-itsevarmasta sijoituspuheesta. Sijoittaminen on kuten mikä tahansa muu asia elämässä: aika kiharainen polku yrityksiä ja erehdyksiä.

Pahin takaiskuni sijoittajana

Tänä vuonna minua on harmittanut sijoittamisessa vain yksi asia. Se, etten ole voinut sijoittaa. Ehdottomasti kallein takaiskuni koko sijoittajaurani aikana on ollut se, että olin (oman elämäni) kovatuloisin ja sijoitin sekä euroissa että prosenteissa suurimman osan tuloistani juuri niinä vuosina, kun pörssi oli kuumimmillaan. Ostin siis salkkuni kokoon nähden paljon osakkeita niiden huippuhinnalla.

Ajallinen hajautus on salkussani mennyt viime vuosina eeppisesti pieleen.

Sijoitusvuoteni suurin riski

En määrittele sijoittamiseni riskitekijäksi sitä, että salkkuni arvo laskee. Vaikka niinhän on tietenkin tänä vuonna tapahtunut. Päätökset sijoittamisen lopettamisesta arvopettymysten seurauksena ovat sijoituskeskustelun surullisinta luettavaa.

Sijoittaminen kannattaa käsitykseni mukaan tauottaa kolmesta syystä. Ylikuumassa markkinassa kannattaa odotella. Lisäksi on selvää, ettei voi sijoittaa jos rahat eivät riitä. On myös hyvä pitää taukoa, jos haluaa hankkia lisää osaamista tai tietoa. Sen sijaan laskevien pörssikurssien aiheuttama innon lopahtaminen on perin juurin harmillista ja kansan kapitalismille tuhoisa ilmiö.

Vapaan harhailijan elämässäni tärkeä turva on kunnollinen varanto käteistä, jonka varassa elän ja lyhentelen lainoja reilut puoli vuotta, jos ihan kaikki tulonlähteet yllättäen sakkaisivat. Houkutus siirtää tällä hetkellä reiluhkoa käteispuskuria osakkeisiin on kuluneena syksynä ollut aika-ajoin polttava, niin edulliselta Helsingin pörssi on kuumien vuosien jälkeen vaikuttanut.

Ihan ehdottomasti suurin riskini sijoittajana onkin tänä syksynä ollut suuri hinku sännätä pörssiostoksille halvassa markkinassa. Välillä on saanut oikein todella istua käsien päällä. Onneksi olen tässä asiassa jo oppirahani maksanut ja käteiskassa on saanut olla rauhassa.

En ole kajonnut puskuriin, mutta myönnetään. En sittenkään ole pysynyt tänä vuonna aiemmin laatimassani sijoitussuunnitelmassa. Seireenien laulu on ollut niin houkuttelevaa, että vaikka päätin tänä vuonna elää arvo-osuustilin osingoilla ja sijoittaa vain osakesäästötilin osingot, olen johkaantunut sijoittamaan myös AOT:lle maksettuja osinkoja.

Rahatilanteeni on tänä vuonna ollut ennakoimaani parempi. Rahaa jäi vajaan puolen vuoden palkkatöistä hyvin säästöön, joten sijoitettavaa on ollut ennakoitua enemmän.

Paljonko olen tänä vuonna sijoittanut?

Harmittelen jatkuvasti vielä edelleen aika yleisiä ohjeistuksia siitä, millä summalla osakkeita tulisi tai kannattaisi ostaa. Itse en näe osakeostoissa minkäänlaista alarajaa. Sellaisella summalla pitää ostaa, joka itselle tuntuu sopivalta. Toivoakseni sijoittaminen aloitetaan tilanteessa, jossa rahaa on ylipäätään niukasti. Tuolloin usean satasen panostus johonkin tuntemattomaan voi tuntua mahdottomalta esteeltä ylittää.

Ostan osakkeita vain Nordeassa, jossa kaupankäyntikulu pienessäkin osakekaupassa on prosentin verran. Pienimmillään ostin muistaakseni jollain maksetulla osinkoerällä yhden (!!) Sammon osakkeen vain reilun 40 euron hintaan.

Miksi ostan osakkeita niin pienillä summilla? Koska sijoitan pelkästään osinkorahaa, jota saan pieniä summia kerrallaan. En halua jäädä kerryttämään suurempaa ostopottia vaan siirrän maksetut osingot osakesäästötililtä suoraan uusiin osakkeisiin. Tämä on minulle sopiva ja hyvä tapa sijoittaa.

Muutamia lukuja tältä vuodelta:

Sijoitukset	vuodessa	kuukaudessa
Osakkeisiin	4328€	360€
Rahastoihin	700€	58€
Osakeostot	24kpl	2 kpl

Tämän vuoden sijoitustoimeni tuntuvat vähäisiltä. Vaikka toisaalta muistan vielä hyvin ne vuodet, jolloin kuukausittainen noin 400 euroa sijoituksiin käytettyä rahaa olisi ollut kaukainen, tai jopa saavuttamaton päämäärä. Kun välillä ehti tottua isompiin sijoitussummiin, tuntuu nykyinen toimintani vaatimattomalta.

Toisaalta monen näkökulmasta myös ne itselle isot summat ovat varmasti olleet pikkupuuhailua. Jokaisella meistä on oma käsityksemme suuresta ja pienestä määrästä rahaa, eikä vertailu tässäkään asiassa ole järkevää. Vuonna 2021 sijoitin ansiotuloistani 10 000 euroa ja kaikki saamani osingot, eli ostin uusia osakkeita pörssin kuumana vuonna nelinkertaisella summalla kuluneeseen vuoteen verrattuna.

Mitä myin vuonna 2023?

Vuoden aikana olen ehtinyt luopua neljästä omistuksesta:

Konecranes
Kemira
Fiskars
Nokian Renkaat

Missään näistä yrityksistä ei ole mitään vikaa. Itse asiassa Nokian renkaita möin ihan vuoden alussa ja loppuvuodesta olen palannut takaisin ostolaidalle. Luopumisissani korostuu hyvin se, ettei ole olemassa hyviä tai ”oikeita” osakkeita, joita tulisi omistaa. Aina on kyse lopulta siitä, mikä oman sijoittamisen strategia ja sen hetkinen tarve on.

Minä tarvitsen kassavirtaa. Siksi luovun sijoituksista, jotka ovat kasvattaneet merkittävästi arvoaan, mutta tuottavat osinkovirtaa sijoitettuun pääomaan nähden vaatimattomasti. Realisoin kohonneen arvonnousun ostamalla luovutusvoitolla matalamman PE-luvun yhtiöitä, joita on löytynyt tänä vuonna Helsingin pörssistä runsaasti.

Tämä on mahdollista ja kannattavaa erityisesti osakesäästötilin kautta operoidessa, jossa myyntivoiton saa käyttöönsä verottomana.

Ainoa suomalainen pörssiyhtiö joka on näkyvästi läsnä italialaisessa maalaiskylässä on Fiskars. Sen tuotteita saa useammastakin kaupasta. Tästä näkökulmasta virittelin näin joulukuulla jo vähän ostohousujakin jalkaan. Katsotaan.

Ainoa suorittamani joulusiivous

Lupasi sijoitussuunnitelmassani itselleni, että hyvien oppien mukaisesti siivoan salkkuni kerran vuodessa. Tätä kirjoitusta aloitellessa päätän laittaa rastin ruutuun: olen katselmoinut salkkuni.

Pidän hyvänä sijoittamiseen liittyvänä neuvona sitä, että omistamisen takana tulisi olla joitakin marginaalisia sijoituksia lukuunottamatta joko-tai-ajattelu. Yhtiöön kannattaa sijoittaa, jos olisi valmis omistamaan yhtiön kokonaisuudessaan. Tästä näkökulmasta päätän joulusiivouksessa luopua Puuilon omistamisesta. Haluan mieluummin omistaa vakaampia ja suurempia yhtiöitä ja päätän siirtää halpakauppayhtiöissä kiinni olevat pelimerkkini kokonaan Tokmanniin.

Kesälomareissullamme kävimme puolisoni kanssa Dollar Storessa (Tokmannin tänä vuonna ostama ketju) puhtaasti sijoittajalasit päässä. Yksi kauppareissu ei tietenkään ole sijoituspäätösten perusta, mutta visiitti vakuutti silti: siistiä, asiallista, fiksua ja vilkasta. Hyvähyvä.

Mitä ostin vuonna 2023?

Kun nyt tutkailen vuoden 2023 ostoksiani kokonaisuutena, piirtyy eteeni suomalaisen karvalakkisijoittajan perikuva. Tekoäly, pelifirmat ja moni muu trendikäs asia loistaa salkussani poissaolollaan. Ostoslistani voisi hyvin olla suoraan 80-luvulta. Monihan meistä jämähtää nuoruutensa päiviin. Minä elän sijoituksineni näköjään vahvasti menneisyydessä.

Vuoden 2023 osakeostokset

yhtiö	kpl	á-hinta	yhteensä
Fortum	320	12,46€	3 987,20€
MetsaBoard	250	8,09€	1 984,38€
Nokian Renkaat	210	8,12€	1 673,62€
SSAB	220	5,87€	1 291,40€
Tokmanni	98	12,46€	1 209,64€
Kesko	40	17,95€	717,80€
Mandatum	160	3,97€	635,20€
Cibus	32	14,30€	457,60€
Fiskars	27	15,83€	427,41€
Nordea	32	9,60€	342,60€
Generali	15	19,46€	291,90€
Tieto	9	21,55€	193,95€
Telia	60	2,23€	133,80€
Puuilo	15	6,68€	100,20€
Citycon	16	5,65€	90,40€
Sampo	1	46,27€	46,27€
Yhteensä			13 537,10€

Yhdistelin edeltävään listaukseen pienet toimeksiantoni yhtiökohtaisiksi nipuiksi. Olenko ostoslistaani näin jälkikäteen arvioiden tyytyväinen tai kaduttaako jokin hankinta? Ei. Sentään 15% ostoksistani oli ruotsalaisia yhtiöitä ja mahtuuhan mukaan ”matkamuisto-ostokseni”, eli siivu italialaista vakuutusyhtiötä.

Miten salkkuni arvo kehittyi?

Surullinen vuosihan tämä on salkun arvonkehityksen kannalta ollut. Kun kaikki on tuntunut olevan pohjamudissa, on laskua tapahtunut vielä vaan lisää. Kohtuullisista lisäsijoituksista huolimatta olen vielä perässä kahden vuoden takaisia lukemia aika lailla.

Mutta kuten sanottua, suhtaudun salkun arvon heilahteluun tai tässä tapauksessa laskuun toisarvoisena asiana. Uskon omistamiini yhtiöihin ja ymmärrän että ajat ovat nyt huonot. Vuoden 2023 viimeisinä viikkoina salkkuni kiri tasoihin vuoden 2022 lopun lukemiin.

Vuoden 2023 yli 4000 euron uudet osakeostot eivät näy salkun kohonneena arvona, vaan salkku on lisäostoista huolimatta polkenut paikallaan.

Joulukuun puolessa välissä salkkuni YTD kehitys on tältä vuodelta +1,13%. Samaan aikaan OMXH25GI on -6,04%. Eli voin ehkä kuitenkin olla omiin lukemiini edes jollain lailla tyytyväinen. Defensiivinen junani puksuttaa rauhassa eteenpäin.

Paljonko sain osinkoja?

Muutama roponen on tältä vuodelta vielä maksamatta. Mutta kokonaisuudessaan osinkotulojeni kehitys näyttää tältä:

Vuosi	Brutto-osingot	tuotto%	netto-osingot/kk	muutos
2020	4662,13€	4,95%	271,96€
2021	5974,71€	5,36%	348,52€	+28,15%
2022	8050,77€	6,78%	499,95€	+34,75%
2023	8694,12€	7,06%	528,63€	+7,99%

Tuottoprosenttia lasken ynnäten mukaan sijoitussummaan myös maksetut osingot, eli arvioin tuottoa jokaiselle eurolle, jolla vuosien saatossa olen ostanut osakkeita. Minulle tärkein luku on (laskennalliseksi) kuukausittaiseksi nettotuloksi muutetut eurot.

Olenko sijoitusvuoteeni tyytyväinen? Olen. Se ei ole sisältänyt veret seisauttavia yllätyksiä mihinkään suuntaan. Osinkotuloni ovat kehittyneet ennakoidusti ja taloudellinen tilanteeni tuntuu tasaiselta ja turvalliselta.

Mikä on riittävä firettäjän salkku?

Olin saada sydänkohtauksen joitakin viikkoja sitten, kun blogini ylläpidon sivuilta huomasin, että muutama tekstini oli linkitetty Inderesin keskustelupalstalle. Ensimmäinen ajatukseni oli kauhukuva: kaikki tuumailuni ja laskelmani on varmasti raadeltu naureskellen palasiksi.

Sijoituskeskustelu(kin) on verkossa ihan järkyttävän rumaa. Pisteliäisyys, pilkallisuus, päteminen ja ihan vaan rumasti sanominen erityisesti silloin jos joku ei tiedä tai jos kertoo virheistään, saa pahalle mielelle ihan turhaan.

Vaikka toitotan rohkeuden ja avoimuuden perään, liittyy omista sijoituksista kirjoittamiseen edelleen epävarmuutta, se on pakko myöntää. Ilmiö on outo: kerronhan vain siitä, miten omia rahojani käytän, enkä pysty näillä päätöksilläni tekemään pahaa kenellekään. Epävarmuutta voi nujertaa vain jatkamalla kirjoittamista, vaikka houkutus perääntymiseenkin valtaa aika-ajoin.

Haluan kirjoittaa myös siitä, etten todellakaan aina tunne oloani sijoittajana varmaksi. Jos ”varmoja päiviä” jää odottamaan, ei sijoittamista aloita koskaan.

Inderesin palstan keskusteluun siitä, riittääkö vapaarouvan elämään kahden vai sittenkin kolmen miljoonan euron sijoitussalkku, tupsahdan outona kummajaisena. Minulle oma salkkuni riittää hyvin, sillä olen edelleen sitä mieltä, että ihminen voi parhaiten, kun herätyskello aika-ajoin patistelee työmaalle.

Tänä vuonna tein töitä kahdessa erillisessä jaksossa 5 kuukautta ja 2 viikkoa. Työkuukausien määrä oli mielestäni optimaalinen.

Miltä ensi vuosi näyttää juuri nyt?

Tuottaako salkkuni ensi vuonna enemmän osinkoeuroja? Kyllä.
Kasvaako salkkuni tuottoprosentti ensi vuonna? Kyllä.
Kasvaako salkkuni tuotto euroissa toivomaani tahtia? Ei.

Osinkotuloni kasvoivat tänä vuonna huomattavasti vähemmän kuin edeltävinä vuosina, mutta kasvu oli kuitenkin riittävällä tasolla. Ensi vuonna se ei sitä ole.

Arvioni osinkotulojen kehityksestä:

Vuosi	Brutto-osingot	Tuotto %	Kasvu vrt. edellinen vuosi
2023	8 689€	7,07 %	+ 7,99%
2024	9 050€	7,35 %	+ 4,09%

Tarkistan myös edellisten vuosieni etukäteisarviot ja toteutuneet lukemat. Huomaan taulukoideni pitävän kutinsa hyvin ja pystyn luottamaan ensi vuotta koskevaan arviooni.

Ensi vuonna ei siis ainakaan osinkotulojen näkökulmasta hurvitella, jos toki mitään hätääkään ei näyttäisi olevan. Täsmentelen tammikuun alussa jälleen vuosibudjettini, jonka yksi osanen osinkotuloni ovat. Tavoitteita ja muita lukuja pitää vielä jokunen viikko pyöritellä mielessä.

Toiveeni joulupukille

Jos tililläni olisi muutama ylimääräinen tuhatlappunen kävisin ehdottomasti ostoksilla Tukholmassa. Kuten sanottua, ostan arjessani tuttuja asioita. Tästä näkökulmasta haluaisin jatkossa omistaa sekä Husqvarnaa että Cloettaa.

Husqvarna on luottomerkki kahdella minulle tärkeällä saralla: ompelukoneissa ja moottorisahoissa. Ja olisihan oma palanen karkkitehdasta aika makea juttu. Toivottavasti voin ensi vuonna kirjoittaa iloiten uusista ostoksistani, katsotaan.

**********

Olen 49-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.