Loppuvuodesta 2022 asettelin tälle vuodelle päämääriä eri elämänalueille. Nyt on aika tutkailla, mitä tavoitteilleni kuuluu. Onko kuljettu oikeaan suuntaan vai ovatko tavoitteet osoittautuneet epärealistisiksi tai hetken haaveiksi? Voiko elämää ylipäätään suunnitella näin ja tietääkö ihminen lopulta, mitä elämältään haluaa?

Elän mielestäni niin erityisen arvokkaita vuosia, että haluan saada niistä kaiken irti. Tämä on ehkä jonkun näkökulmasta ristiriidassa leppoistamisen ajattelun kanssa. Kyse ei ole siitä. Ajattelen, että nämä vuodet ovat unelmien toteuttamista varten, eivätkä ne toteudu itsekseen. Niitä pitää ajatella ja ne pitää konkretisoida. Elänkö niin, että voin tyytyväisenä kuolla? 

Olen vapaan harhailun ytimessä

Kirjoitan tätä tekstiä Italiassa. Aamulla kello oli soimassa, jotta ehtisin käyttää marraskuun vähäiset päivänvalon tunnit. Lähdin junalle aamuhämärissä ja tulin läheiseen Porrettan kaupunkiin vaellellakseni päivän verran aistimassa italialaisen pikkukaupungin tunnelmaa.

Aamukahvin seuraksi nautin kivassa kahvilassa tajunnan räjäyttävän pullan, joka osoittautui tarkemmalla puresekelulla paikalliseksi laskiaispullaksi: koko sisus oli täynnä pistaaassikreemiä. Olen siis vankassa sokerihumalassa ja nyt on aika pohtia millainen vuosi minulla on ollut.

Tämän tekstin kuvat ovat sen kirjoituspäivältä. Vaihtelin kahviloita, vaeltelin eri pikkukaupungeissa ja kuvasin luontoa. Junia odotellessa puntaroin elämääni ja koitin muotoilla blogitekstin seuraavaa kappaletta järjelliseen muotoon.

Omat prioriteetit ovat joutilaisuuden ydin

Oivalsin taannoin tavoitteita laatiessani, että niistä tulee helposti irrallista näpertelyä, ellei aluksi mieti vähän laajempia kaaria. Olen tavoitellut säästämällä ja sijoittamalla lisää aikaa. Siitä saa irti suurimman ilon, kun ymmärtää hetkisen verran miettiä, mitä asioita elämässä pitää tärkeänä. Sitten vain tuhlailemaan. Siis sitä aikaa.

Minulle arvokkainta on:

• terveys
• perhe
• mielenrauha
• joutilaisuus
• seikkailut
• hyvät hetket
• kestävä arki

Sainko sellaisen vuoden, jonka näiden näkökulmien valossa halusin?

1. Terveys

Kirjoitin jokunen viikko sitten kokonaisen postauksen siitä, miten tahdin hiljentäminen vaikuttaa mieleen, kehoon ja hyvinvointiin. Voin siis paremmin kuin aikoihin, tästä aiheesta ei nyt sen enempää.

2. Perhe

Tähän kohtaan kirjoitusta sormet pysähtyvät ja jään miettimään. Olen ollut suurimman osan vuotta pois kotoa. Lapsiani ja vanhempiani olen nähnyt vain yhden käden sormissa laskettavat kerrat. Pidänkö perhettäni itsestäänselvyytenä tai lätisenkö nettiin onttoja sanoja läheisten merkityksestä ilman, että omassa arjessani sittenkään toteutan minkäänlaisia asioita perheen hyväksi?

En osaa muotoilla tähän vastausta. Tiedän toki, että kokoonnumme yhdessä joulun viettoon, on ihanaa saada lapset kumppaneineen pyhiksi mökille löhöilemään. Ja ajattelen myös, ettei läheisyys ole fyysisestä välimatkasta kiinni. Mutta rehellisyyden nimissä ihan konkreettinen ajatus siitä, että joulun jälkeen tapaamme uskoakseni seuraavan kerran juhannuksena, kirpaisee hieman.

Kaikella on kääntöpuolensa: myös sillä, että seikkailee vapaana harhailijana. Tämänhetkinen pähkäilyni asian tiimoilta on kuitenkin se, että haluan mieluummin elää levotonta elämää kuin tavata lapsiani ja vanhempiani säännöllisesti. Asian kirjoittaminen kuulostaa kovalta ja kylmäkiskoiselta. Mutta kirjattakoon se nyt tähän. Elämä on valintoja, ja minä valitsen näin.

Koen silti, että minulla on lämpimät ja läheiset välit sukupolvien ketjussa kumpaankin suuntaan. Nyt kuitenkin jostain syystä minua kiinnostaa elämä ja ympäristöt, joissa olen paljon yksin. Tämä toive ei ole mielessäni ristiriidaton ja osoittaa, ettei kaikki ole aina selvää. Ihminen voi havitella keskenään ristiriitaisia tai vastakohtaisiakin asioita.

3. Mielenrauha

Mistä mielenrauha koostuu? Mistä minä tiedän, onko mieleni rauhallinen? Mielenrauha on minulle sitä, etten ole huolissani mistään. Yksi huolettomuuden keskeinen elementti on taloudellinen turvallisuus ja vakaa oma talous.

Taloudellisen mielenrauhan näkökulmasta minulle keskeisin tunnusluku on nettovarallisuuden kehitys. Nettovarallisuuteni on tänä vuonna kehittynyt maltillisesti positiiviseen suuntaan. Ei toivottua tahtia, mutta riittävästi kuitenkin, jotta huolettomuuden tavoite täyttyy.

Moni pohtii vakituisen palkkatyön jättämistä ja sen jälkeistä elämää: mikä rahamäärä riittää, tulenko toimeen, entä mitä tapahtuu, jos jotain tapahtuu? Etukäteisiä huolia voi olla paljon. Olin vuoden alussa varma, etten pysty olemaan rauhassa asuntovelallinen ilman säännöllisiä tuloja. Siksi olin varma, että keskeisin taloudellinen tavoitteeni tälle vuodelle tulisi olla muuttaminen halvempaan asuntoon.

Vuoden lopussa voin sanoa, että elän täysin ilman rahahuolia, vaikka minulla on velkaa noin 80 000 euroa eikä minkäänlaisia vakituisia tuloja.

Ei raha, vaan ajatukset

Huolettomuuden lisäksi mielenrauha on mielestäni vapautta negatiivisista tunteista. Suru kuuluu aika-ajoin elämään, kuten pettymyksetkin. Eli kenenkään on aivan turha tavoitella minkäänlaista hattaraelämää, johon ei kuulu mitään negatiivista. Mutta kukaan ei tarvitse elämäänsä katkeruutta, kateutta tai vihaa.

Mitä elämässä onkin tapahtunut tai meneillään, haluaisin osata suhtautua asioihin hyväksyvästi ja maltillisesti. En voi valita elämäntapahtumiani. Mutta voin aina valita oman asenteeni. Tässä on mielestäni ihan oikeasti vapaan elämän ydin, eikä siis todellakaan siinä, minkä kokoinen osakesalkku ihmisellä on. Katkera tai kaunainen ihminen on upporikkaanakin kahleissa.

Vuoteni on ollut seesteinen, mutta suurimmalta osin kyse on ollut onnellisista tähdistä, eikä omista ansioistani.

4. Joutilaisuus

Mitä enemmän minulla on passiivisia tuloja, sitä enemmän minulla on joutoaikaa. Toisaalta mitä vähemmän kulutan, sitä pidempiin vapaajaksoihin vaatimattomat pääomatuloni ja pätkähommieni palkat riittävät.  

Olen aiemmin määritellyt tavoitteekseni, että osinkotulot kattaisivat puolet menoistani. Sittemmin olen paremmin ymmärtänyt hajauttamisen tärkeyden myös eri omaisuuserien välillä. Osinkotulot ovatkin tavoitteessani vaihtuneet passiivisen tulon määritelmään.

Minun passiiviset tuloni ovat tällä erää osinkoja, vuokratuloja ja blogin tuottoja. Rahastojen tuottoihin aion kajota neljän prosentin säännöllä seuraavan sijoitusvuosikymmenen tultua päätökseen. Ehkäpä minulla on joskus myös metsätuloja, ei tiedä.

Blogin ”tuotot” ovat koominen muodollisuus, sillä blogi maksaa enemmän kuin se tuottaa. Mutta niinhän harrastukset tekevät. Kirjoittaminen on pääasiallisesti yksi joutilaan elämäni suuri nautinto, tulot ovat vain mukana tuleva pikkiriikkinen lisäilo. Tällä erää näyttäisi siltä, että tämän vuoden passiiviset tulot kattaisivat kulutuksestani hitusen yli 50%.

Mihin joutilaisuutta käytetään?

Tässähän onkin kaikenlaisen firettämisen ja taloudellisen vapauden tavoittelun ydin. Kun aikaa ei enää käytä työvelvollisuuksiin, mitä sitä itse asiassa oikeastaan haluaa?

Minä kuvittelin tänä vuonna olevani mökillä työpajallani riittävän pitkiä jaksoja, että oppisin kehräämään. Tämä tavoite on kuitenkin jäänyt vain hajanaisiksi kokeiluiksi ilman merkittäviä tuloksia. Mitä enemmän minulla on joutilaisuutta takana, sitä enemmän kirkastuu se, että haluan viettää liikkuvaa elämää.

Työntekoa en kavahda, kavahdan paikallaan oloa. En tiedä miksi. Olen joka tapauksessa tänä vuonna saanut huidella Suomea ja Eurooppaakin ristiin rastiin antaumuksella ja tästä asiasta olen vuodessani oikein erityisen tyytyväinen.

Vuosi alkoi Muoniosta (4kk), jatkui kotona Tampereella (3kk), poikkesi Gottlannissa ja Reisjärvellä ja jatkoi matkaansa Sallaan (2kk). Sallasta matka jatkui pintamatkaillen Italiaan Grizzaanaan (3kk), josta käsin olen saanut tehdä muutaman yön pistoja läheisiin pienempiin ja suurempiin kaupunkeihin. Edessä on vielä pintamatka Saksan ja Ruotsin kautta kotiin. I love this life.

Töissä olin vuodesta alle puolet: viisi kuukautta ja jokusen viikon. Minulle tämä on oikein sopiva suhde työtä ja vapaa-aikaa. Huomaan, etten kaipaa arkea, josta ansiotyö olisi kokonaan pois.

5. Seikkailut

Haluan joka vuosi tehdä yhden perinteistä lomamatkaa pidemmän ulkomaanreissun. Minun ei tarvitse kadota Intian viidakoihin tai tehdä mitään muutakaan super eksoottista. Tälle vuodelle kolme kuukautta Italian maaseudulla riitti hyvin.

Toitotin Italiahaaveistani jokaisessa mahdollisessa keskustelussa jo alkuvuodesta ihan vain siksi, etten tulisi haudanneeksi suunnitelmaani. Pelkäsin, että jään mukavuusalueelleni kotoilemaan enkä jostain syystä saisikaan aikaiseksi lähteä.

Kirjoittelen muutaman viikon päästä nippuun tämän reissuni kokemukset. Selvää on jo nyt, että olen saanut kokea monta ainutkertaista asiaa.

6. Nautinnolliset hetket

Kuulostaako sairaan narsistiselta todeta, että ehkäpä tämän vuoden parhaat hetket olen viettänyt yksinäni? Ajatus tämän tavoitteen takana nimittäin oli se, että osaisin ja muistaisin pysähtyä nauttimaan ajastani läheisteni kanssa.

Alkuvuodesta konkretisoin hyvien hetkien korostamisen uuden terassin rakentamiseksi mökille ja makuusuojan pystyttämiseksi metsäpalstalle. Kumpikin näistä projekteista on (mieheni ansiosta) toteutunut. Mutta levoton mieleni on vienyt maailmalle siten, että sekä mökki-iltoja että metsäpalstareissuja on ollut tänä vuonna vähän.

Huomaan tämän yksinäisyys-asian painavan minua ja palaan jankkaamaan samaa asiaa: jollain lailla koen huonoa omaatuntoa siitä, että kaipaan jopa kuukausia omaa aikaa.

Tältä osin suunta on tämän vuoden aikana muuttunut. Luulin alkuvuodesta tietäväni, mitä haluan ja tarvitsen. Ajattelin, että paremmin levänneenä haluan olla enemmän läsnä perheelleni ja kaipaisin heitä enemmän lähelleni. Ehkä senkin aika tulee, mutta nyt on näin. Tämä on hyvä esimerkki siitä, ettei se kuuluisa vapaarouvan elämä ole koskaan sitä, mitä sen kuvittelee etukäteen olevan. Me yllätämme itse itsemme.

7. Kestävä arki

Olisiko hiilijalanjäljessäni vielä pienennettävää? Olisi todellakin. Oma kulutukseni on kaukana siitä tasosta, joka olisi pallomme sietokyvyn mukaista. Hahmottelin tavoitteekseni, että haluan tänä vuonna kuluttaa harkiten ja omistaa vähemmän.

Määrittelin vuoden alussa, että koko vuonna saisi varsinaiseen kuluttamiseen mennä vain 11 000 euroa, eli arjen pitäisi mahtua noin 920 euroon kuukaudessa. Vuotta on vielä joitakin viikkoja jäljellä ja tammikuussa on aika laskea varsinainen tilinpäätös. Selvää on kuitenkin jo se, että euromääräiset rajani ovat paukkuneet heittämällä yli.

Minulle on käynyt kuten firettäjille kerrotaan käyvän: lisääntynyt vapaa-aika, vireys ja erilaiset mahdollisuudet ovat houkutelleet ja rahaa on kulunut erityisesti matkailuun suunnittelemaani enemmän.

Omistanko vähemmän tavaraa kuin alkuvuodesta?

En usko. En ole suorittanut minkäälaista karsimiskierrosta. Toisaalta en ole mitään ostanutkaan. Elän mielestäni vaatimattomasti, mutta ymmärrän, että vielä sittenkin aivan liian yltäkylläisesti. Seuraavien askelten ottaminen on kuitenkin ikävän epämukavaa ja tulee vaatimaan vielä hieman aivovoimistelua.

8. Tee hyvää

Olen pohtinut hyviä tapoja käyttää aikaa ja osaamistani johonkin yhteiseen hyvään, mutta en ole saanut asiassa oikein mitään konkreettista aikaiseksi. Koska kuten sanottua, mieli halajaa reissuun, on ollut vähän hankalaa sitoutua mihinkään pysyvään hyväntekeväisyyteen. Olenkin päätynyt siihen, että keräilen roskia. Olen sitten missä hyvänsä, nappaan kyytiin, mitä tienpenkoilla lojuu.

Tämän tasoinen hyväntekeväisyys ei ole käänteentekevää, tiedän. Mutta se on enemmän kuin olen aiemmin tehnyt.

On pistelaskun aika

On Excel-ihmisen totuuden hetki, lätinät on nyt lätisty ja on aika laskea pisteitä. Vuoden 2022 osalta sain itseltäni 9 +, eli merkittävä osa tavoitteista toteutui, mutta ei kaikki. Mikä mahtaa olla tilanne vuoden 2023 osalta?

Arvo	To do:	Tulos
terveys	syö, nuku ja liiku	10 /10
perhe	järjestä yhteisiä hetkiä	3/10
mielenrauha	nettovarallisuus +10%	4/5
	asunnon vaihto	0/10
joutilaisuus	passiiviset tulot 50% menoista	5/5
	osinkotuotto 8,5%	5/5
	opettele kehräämään	0/10
seikkailut	järjestä itsesi uudelle reissulle	10/10
hyvät hetket	uusi terassi mökille	10/10
	majapaikka metsäpalstalle	9/10
kestävä arki	kuukausikulutus max 920€	0/5
	vähemmän tavaraa	1/5
hyvän tekeminen	etsi tapa olla hyödyksi	1/5
	Yhteensä	58/100

Hahaa, pisteiden perusteella saan vuoden 2023 tavoitteiden toteuttamisen osalta kouluarvosanaksi 6-. Tämä kympin tyttö ei ole moisiin arvosanoihin tottunut. Ehdin jo murehtiakin: näinkö pieleen tämä vuosi tosiaankin meni?

Palaan tekstin alussa esittämiini kysymyksiin

Voiko elämää ylipäätään suunnitella näin? Toteutuvatko tavoitteet ja tietääkö ihminen lopulta, mitä elämältään haluaa?

Tjaah. Elämää voi varmasti suunnitella loppumattomiin, sitä ei estä mikään. Mutta kannattaako elämää suunnitella? Ja jos kannattaa, niin kuinka paljon? Päädyn siihen, että haluan jatkaa suunnitelmiani, sillä on jollain lailla positiivisen ahdistavaa perusteellisesti pohtia, mitä elämältään haluaa. Ensi vuoden tavoitteet ovat alkaneet tätä kirjoitusta laatiessa jo pyöriä mielessä.

Entä toteutuvatko tavoitteet? Minun kokemukseni kahden vuoden jälkeen on, että joskus vuositavoitteet toteutuvat hyvin, joskus taas vain kohtalaisesti. Ja lopuksi: tietääkö ihminen lopulta, mitä elämältään haluaa? No ei varmasti tiedä!

Useampi keskeinen toivomani asia ei tänä vuonna toteutunut. Ja silti, minulla on uskoakseni ollut yksi parhaimmista vuosistani ikinä.

Eli ei: ihmisellä, tai siis ainakin minulla on usein ihan väärä käsitys siitä, mitä joltain tietyltä ajanjaksolta haluaa, tarvitsee tai toivoo. Jatkan levollisin mielin harhailuani, vaikka myös ensi vuotta varten laadinkin suuntaviivoja. Niistä kirjoittelen tammikuulla enemmän.

Baarin ulkopuolella on ehtinyt tulla pimeää ja tämän istunnon toinenkin viinilasi on lopuillaan. On aika palata kotiin.

**********

Olen 49-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.

**********