Millaisia vaihtoehtoja olisi päästä useammaksi kuukaudeksi ulkomaille mahdollisimman pienellä budjetilla? Taustatyöstäni erilaisten vaihtoehtojen äärellä kirjoitin viime viikolla. Löysin mielestäni aika paljon erilaisia vaihtoehtoja, joita uskoakseni aion ihan lähivuosina hyödyntää. Tämän vuoden seikkaluratkaisuni jäi vielä viime viikolla avaamatta.

Olen ”fire-elämäni” ytimessä. Moni jakaa haaveen taloudellisesti vapaammasta elämästä, mutta sen sisältö onkin sitten aina yksilöllinen. En uskoakseni itsekään tarkkaan tiennyt, miten haluaisin vapauttani käyttää. Tai jos minulla jotain ajatuksia asiasta olikin, niin arki on osoittautunut erilaiseksi, kuin etukäteen luulin.

Ainakin tässä vaiheessa elämäni on muodostunut kahtiajakoiseksi. Toisaalta haluan leppoistella kaikessa rauhassa kotona, toisaalta hingun uusiin reissuihin ja maailmalle.

”Neljä vuodenaikaa”

Kuluva vuoteni on jakautunut neljään erilaiseen vaiheeseen ja sijaintiin. Vuoden ensimmäiset kuukaudet toteutin vielä edeltävän vuoden haavettani, eli halusin elää Lapissa koko talvikauden ja kotiuduinkin hotellisiivoajan kausitöistä vasta huhtikuun loppupuolella.

Kesäkuukaudet nautin kotona löhöilystä ja omasta tutusta arjesta ilman minkäänlaisia aikatauluja. Mökkeilin, makoilin, tapasin perhettä ja ystäviä. Kolmen kuukauden leppoistelu ilman velvollisuuksia tuntui sopivalta pätkältä.

Tiesin jo vuosibudjettia laatiessani, että syksyllä minun täytyy olla palkkatöissä noin kaksi kuukautta. Sain onnekseni tienausjakson yhdistettyä uuteen reissuun ja lähdin kahdeksi kuukaudeksi lähihoitajan töihin Lappiin.

Nyt on vuoden neljännen vaiheen vuoro. Jo alkukesästä sovin itselleni tämän vuoden erityisimmän asian, eli syysmatkan Italiaan. Nyt kerron, miten asia järjestyi. Kaikki ei järjestelyvaiheessa suinkaan sujunut mutkattomasti, eli ehdin jo olla turhautunut ja vähän pettynytkin. Kunnes kaikki loksahti kohdalleen.

Kaikki tässä kirjoituksessa on vasta spekulointia. Muutaman viikon päästä pääsen kertomaan ensivaikutelmia: voiko näin kutkuttava asia olla ihan oikeasti totta?

Vapaaehtoistyö avaa eniten ovia

Erilaisia ulkomailla oleskelun toteutusvaihtoehtoja kartoittaessani päädyin aika nopeasti siihen, että vapaaehtoistyö on se matkustamisen vaihtoehto, joka avaa eniten ovia. Tietenkin olisi mukava tienatakin. Mutta palkkatyöhön liittyy paljon byrokratiaa ja paineitakin, joista olen pyrkinyt säästämällä ja sijoittamalla aktiivisesti eroon.

Digityöläisyys, jolloin voisi olla kotimaisen työnantajan palveluksessa, ei myöskään houkutellut. Haluan nauttia toiminnallisesta ja osin fyysisestäkin työstä ja ihan aidoista ihmiskontakteista. Aiemmissa töissäni aloin jo kahden peräkkäisen etäpäivän jälkeen tylsistyä. Vapaa-aikani rakkaat harrastukset: bloggaaminen ja sijoittaminen liittyvät toki ruudun äärellä vietettyyn aikaan, mutta en halua työkseni olla tietokoneella.

Minulla on muutama suosikkimaa, joissa haaveilen lähivuosina oleilevani pidempiä aikoja. Ensimmäinen valintani on Italia, josta olen erityisesti pitänyt Sisiliasta. Leppoistajaseikkailuja pohtiessani päätin jo alkuvuodesta, että haluan sinne talvea pakoon ja olenkin selvitellyt erilaisia mahdollisuuksia niin montaa väylää pitkin kuin suinkin keksin.

Paikka oli siis kirkkaana mielessä ja myös haave työtehtävien laadusta oli aika tarkka: haluaisin ulkotöihin. Sieluni silmin näin itseni lierihatussa, kauhtuneet farkkuhaalarit päällä poimimassa oliiveja. Niin sen piti mennä.

Work Away

Erilaisia vapaaehtoistöitä välittäviä sivuja pitkään selailtuani päädyin rekisteröitymään work away – sivustolle ”työnhakijaksi” ja loin itselleni profiilin. Sivuston kautta pystyy maksutta ja rekisteröitymättä selailemaan erilaisia työvaihtoehtoja, mutta jos haluaa työn tarjoajien yhteystiedot, tulee sivuille rekisteröityä ja maksaa 50 euron liittymismaksu. Liittyminen tehdään aina vuodeksi kerrallaan. Vuoden aikana voi sitten kontaktoitua ja reissata niin paljon kuin sielu sietää.

Palvelu toimii kuten mikä tahansa nettialusta, tai ehkä eniten se on lähellä airbnb-sivustoa. Entiset työnantajat kirjoittavat arvostelut heillä työskennelleistä vapaaehtoisista ja vapaaehtoiset puolestaan reittaavat työnantajat. Voit siis matkakohteita harkitessasi käydä lukemassa, mitä siellä jo vierailleet ovat tykänneet ja samoin uutta työntekijää valitessa voi isäntä tai emäntä käydä lukemassa, kuinka tyyppi on edellisillä reissuilla suoriutunut.

Palvelu vaikutti minusta selkeältä ja luotettavalta ja erilaisia työmahdollisuuksia on todella paljon. Laitoin sekalaisia kuvia itsestäni erilaisissa hommissa ja koitin kirjoittaa kuvailutekstiin positiivisen ja reippaan tarinan itsestäni.

Ihan ensimmäinen reaktioni oli kuitenkin pettymys. Hain kolmea paikkaa Sisiliasta, jossa oliivien keräys alkaa juuri niillä viikoilla, kun itse haluaisin töihin. En saanut paikoista minkäänlaista vastausta.

Turhautuminen kasvoi

Selailin paikkoja päivittäin ja pohdin pohtimistani: koska halusin niin kuumeisesti Sisiliaan, pitäisikö minun hakea sieltä jotain sellaista paikkaa, jonka profiili ei minua hakuvaiheessa vakuuttanut, sillä olin määritellyt etukäteen muutamat dealbreakerit: en menisi ainoaksi vapaaehtoiseksi yksin asuvalle miehelle, en suostu asumaan asuntovaunussa enkä halua asua teltassakaan. Ja sitten oli vaan profiileita, joiden sävy oli jollain lailla outo tai epäilyttävä tavalla, jota en osannut määritellä.

Viikot kuluivat ja ehdin jo olla pettynyt. Tähänkö seikkailijan urani katkeaakin, enkö sittenkään löydä mitään, olenko tähän hommaan yli-ikäinen?

Lisäksi olin kieltämättä hieman mietteliäs. Entä jos joudunkin tekemään ihan valtavasti töitä? Tai jos asuminen toteutuukin liian alkeellisissa olosuhteissa? Entä jos joudunkin jonnekin, josta ei omin avuin pääse halutessaan pois? Entä jos kulttuurit vain kohtaavat kolisten, ja mikään ei menekään kuten piti? Onko tämä koko homma vain haave, joka on aivan liian epärealistinen ollakseen koskaan totta?

Laajennan etsintöjä

Koska ensimmäiset hakukokemukseni olivat pettymyksiä, enkä harkintani jälkeen halunnut ”alentaa rimaa” ja hakea paikkoja, jotka eivät ilmoitusta lukiessa herättäneet 100 % luottamusta ja innostusta, päädyin laajentamaan hakualuetta. Halusin Italiaan, joten voisinhan saman tien tutkia, mitä mantereen puolella olisi tarjolla.

Onneksi tein niin, sillä oikeastaan ihan ensimmäisellä silmäyksellä silmiini sattui ilmoitus, joka tuntui välittömästi omalta. Paljon ”omemmalta” kuin yksikään Sisilian oliivinpoimintailmoitus, joita olin kuumeisesti selaillut.

Suomalais-italialainen perhe haki luokseen yleisnaisjantusta erilaisiin kodin tehtäviin sekä sisällä että ulkona. Laitoin välittömästi hakemuksen menemään ja ristin sormeni.

Tällä kertaa minun ei tarvinnut odottaa tuskastuneena vastausta. Jo seuraavana päivänä postissani oli vastausviesti, jossa minut toivotettiin tervetulleeksi. Voi apua, miten kutkuttavaa, jännittävää, kauhistuttavaa ja ihanaa. Vaihdoimme muutamia sähköpostiviestejä ja saman tien myös puhelinnumeroita.

Jännittävä ja helpottava puhelu

Jännitti ihan kamalasti soittaa vieraaseen maahan vieraalle ihmiselle, vaikka tiesi, että vastassa on ihan kotimainen henkilö ja saa vielä suomeakin puhua. Itselleni puhelun tärkein tavoite oli vakuttaa vastaanottaja: olen kunnollinen ja luotettava henkilö, minut kannattaa ottaa vastaan.

Emäntäni kuittasi vakuutteluni aika napakasti. Hän kertoi luottavansa intuitioonsa ja se sanoi, että minut kannattaa ottaa. Mikäpä se siinä, hienoa. Minullakin oli tästä jutusta hyvä ja luottavainen ensivaikutelma.

Lisäksi halusin puhelimessa tietää tulevan syksyn säästä, vastaanottavan perheen erityisistä toiveista tai odotuksista ja vielä hieman tarkemmin työtehtävien laadusta. Vakuuttelin, että olen aktiivinen ihminen ja viihdyn lopulta kuitenkin huonosti jouten. Tuleva emäntäni vaikutti suoraviivaiselta tolkun naiselta ja löimme puhelussa päivämäärät lukkoon.

Täsmentäviä ohjeita

Olemme alkukesän kontaktoitumisen jälkeen vaihtaneet muutamat Whatsapp-viestit ja tarkentaneet saapumisen aikatauluja. Minun piti ilmoittaa tulevalle emännälleni tarkasti se juna ja junan vaunu, jolla saavun, sillä juna-asema on hänen mukaansa niin suuri ja sekava, ettei siellä löydä toisiaan. Minut siis haetaan suoraan vaunusta, jonkä ääreltä en saa poistua ennen kuin yhytän noutajani.

Sain myös ohjeet ottaa mukaan sisätossut, koska talo jossa asun on rakennettu 1800-luvulla. OMG. Ja sain kohteesta muutaman valokuvan maistiaisina. Olo on lähtiessä luottavainen, odottava ja innostunut.

Universumille jälleen kiitos, seikkailuni järjestyi mitä oivallisimmalla tavalla. Asiat eivät usein mene, niin kuin niiden haluaa menevän, vaan asiat voivat järjestyä mitä mageimmalla tavalla, jota ei olisi edes hoksannut itse ajatella.

Kuratoitua kulkurielämää

Koska haluan nyt tunkea elämäni niin täyteen uusia kokemuksia kuin suinkin pystyn, on aikatauluni hieman hengästyttävä. Lähihoitajan työni Lapissa päättyy perjantaina ja seuraavana maanantaina alkaakin jo matkani kohti Italiaa. Kotona ehdin käydä kirjaimellisesti kääntymässä.

Pidin aikaisemmin pakkauslistoja neuroottisten ihmisten keksintönä. Nyt olen sitä mieltä, että listat helpottavat elämää suunnattomasti. Olen oppinut, että onnistuneeseen reissaamiseen sisältyy kaksi vaihetta:

Ennen matkaa on pakkauslistan syytä antaa retkua pöydällä monta viikkoa. Aina kun jotain putkahtaa mieleen, se kannatta käydä lisäämässä listaan. Tuolloin voi olla lähimpänä varmuutta, ettei unohda mitään. Jos vasta lähtötäpinöissä alkaa miettiä, mitä haluaa mukaan, on peli jo menetetty.

Vähintään yhtä tärkeää kun rauhallinen ennakkovalmistautuminen on matkan aikana käydä läpi mukana olevat tavarat: mikä osoittautui turhaksi tai tarpeettomaksi, entä mitä puuttuu? Miten viisastuin tästä pakkausprosessista jatkoon?

Rinkan sisältöön pitää tehdä vain pieniä muutoksia, muutoin lähden kohti Italiaa saman kuorman kanssa, jonka toin mukanani Lappiin.

Sata tavaraa on sopiva

Lappiin lähdin valmistautuneena kerrospukeutumaan: ajanjaksolla heinäkuun lopusta syyskuulle pitää varautua helteistä pikkupakkasiin. Kun lähtee Italian syksyyn, on sääskaala sama. Olenkin mielestäni nyt koeponnistanut sopivan määrän mukaan lähtevää tavaraa.

Pukeutumiselle tuo haastetta myös se, että minun tulee samoilla varusteilla selvitä joulukuussa pintamatkaillen Euroopan halki kotiin Tampereelle. Talvivaatteita en ota, mutta otan varusteita, joita sopii monta kerrosta päällekäin.

Paitsi lämpötilojen vaihteluihin, pitää jollain lailla osata varautua erilaisiin tilanteisiin. Ja samalla siis pitää vaatevarasto sellaisena, että sen vaivatta itse kantaa. Päädyn ottamaan yhdet ”kaupunkifarkut” ja paremman paidan, jotta olen tarvittaessa ihmisen näköinen. Muutoin jatkan maalaisjunttilinjalla lähinnä varmistaen vaatteilla sen, että on mukava olla.

Pakkauslista pohjoiseen ja etelään

Kotiasiat
tyynyliina	2
pikkupyyhe	1
pyyhe	1
kestokassi	1
torkkupeitto	1
otsalamppu	1
lämpömittari	1
minttuteetä	1
Hygienia
shampoo	1
hoitoaine	1
hiuslenkkejä	3
hiusharja	1
hammasharja	1
kosteusvoide	1
särkylääke	1
laastari	1
vanupuikkoja	1
kynsileikkuri	1
ladyshave	1
hammaslanka	1
hammasväliharja	1
Vapaa-aika
kännykkä	1
kuulokkeet	2
läppäri	1
laturi	2
lankoja	1
puikkoja	10
allakka	1
kyniä	2
vihko	1
vararillit	1
reppu	1
Vaatteet
pipo	1
huivi	1
sormikkaat	1
ulkohousut	1
tuulitakki	1
juoksutakki	1
työhousut	1
trikoot	1
sukkia	5
villasukat	1
pyjamahousut	1
pyjamapaita	2
alusvaatteet	10+5
villakerrasto	1
villapaita	2
collari	1
t-paita	3
pitkähihaiset	3
kotihousut	1
kaupunkifarkut	1
kauluspaita	1
Kengät
släbärit	1
lenkkarit	1
vaelluskengät	1
yhteensä	95

Lapin reissulta opin, että haluan pitää aina mukanani otsalamppua, ulkolämpömittaria ja torkkupeittoa. Ne ovat kätevät, tarpeelliset ja mukavat varusteet monessa tilanteessa.

Minusta ei tule minimalistia, joka matkaa maailmalla vain kevyet kantamukset mukanaan. Minun varustukseni painaa 17kg. Mutta olen ylpeä siitä, että minulle on hahmottunut sopiva määrä tavaraa, jonka turvin elän, olen, liikun ja harrastan, missä sitten olenkin. Jaksan vaivatta kantaa itse tavarani ja saan näillä kamoilla mukavan ja itseni näköisen elämän ympärilleni.

Mitä odotan reissulta?

Odotan ulkoilua uudenlaisessa luonnossa, odotan mahdollisuutta parantaa muinaista, jo lähes kokonaan unohtunutta lukion D-italiaani astetta paremmaksi. Odotan pittoreskeja kaupunkimaisemia. Odotan tajunnan räjäyttäviä makuelämyksiä ja kauniiden maisemien tuijottelua. Ja teen mielelläni erilaista ja monipuolista uutta työtä, josta saan palkaksi ateriat ja makuusijan omassa huoneessa.

Nämä kaikki toiveet ovat vasta toiveita ja kaikki tässä kirjoitettu vasta mielikuvia. Katsotaan, miten muidun käy. Tähän asti universumi on paitsi kannatellut, mutta myös hellinyt ja availlut aika monenlaisia ovia. Luotan elämään ja sen mahdollisuuksiin, kunnes perustavasti toisin todistetaan.

Pintamatkaillen perille

En halua lentää ilmastosyistä ja toisaalta olen jo tosi pitkään halunnut pintamatkailla kauemmas, mutta lomapäivät eivät ole antaneet myöten. Nyt minulla ei ole kiire ja haluan nauttia siirtymästä uuteen seikkailuun kaikessa rauhassa.

Ensi viikolla kirjoitan vaihe vaiheelta pintamatkani Tampereelta Bolognaan, tietenkin eurojen kanssa. Mitä kautta päätin matkustaa, paljonko hommaan kului rahaa ja paljonko katsoin parhaaksi käyttää aikaa?  Ja miten meni 3000 kilometrin matka yksinään eri kulkuvälineissä seikkaillen? Palataan.

********************

Olen 48-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.