Mitä näkee, kokee ja havaitsee kun siivoilee puoli vuotta kansainvälisen asiakaskunnan hotellihuoneita tunturissa? Muistelen kirjoituksen verran kokemuksia hoitellisiivouksesta Lapissa. Miksi? Koska nyt on aika tehdä ratkaisuja, jos haluaa ensi talveksi pohjoiseen.

Millaisia erilaisia asiakastyyppejä kohtasin, entä miten asukkaan kansalaisuus vaikuttaa asioihin? Mitä salaisuuksia hotellihuoneista paljastuu? Ja mikä tärkeintä, mitä siivoaja toivoo asiakkaalta, ehkä siis juuri sinulta.

Kausityöjakson päättyessä kirjoitin hotellisiivouksesta työntekijän kokemuksena. Nyt haluan kirjoittaa muistoja asiakkaista. Ja jos hotelliasiakkaana haluat olla huomaavainen ilman yhtään lisävaivaa, kurkkaa lista kirjoituksen lopusta.

Palasin tähän aiheeseen ja vanhaan kirjoitukseeni asiasta, sillä käyn mielessäni ankaraa painiskelua: kumpi olisi mieluisempi työ seuraavalle keväälle? Haluanko olla hoitaja vai hotellityöläinen, en vielä tiedä. Pohjoiseen haluan joka tapauksessa jälleen päästä, työtehtävien laatua pitää vain vielä puntaroida. Ratkaisuja pohdiskellessa on aika verestää muistoja edelliseltä työjaksolta.

Asiakasryhmät ovat keskenään täysin erilaisia

Ammattihiihtäjän karu arki

Pitää todellakin rakastaa lajia, jotta on valmis siihen elämäntyyliin, jota hiihtomaailman huipulla oleminen tarkoittaa: hikiset täyteen ahdetut hotellihuoneet treenikamoineen, lisäravinteineen, suksineen ja eväineen olivat tuoksujen täyteisiä, sotkuisia sumppuja.

Siivoamisesta tekivät mahdotonta viimeistään lattialla olevat jumppamatot ja erilaiset lihashuoltoon tarkoitetut välineet. Usein urheilijoiden huoneisiin ei uskaltanut mennä sisälle lainkaan, niin täynnä tavaraa niiden lattia oli. Jalansija yksinkertaisesti puuttui.

Urheilijat, ihan ne olympiavoittajatkin, asuvat pienissä huoneissa pareittain. Makuuhuone toimii myös välinehuoltamona, jumppatilana, keittiönä ja kuivaushuoneena. Ja tätä arkea sitten eletään koko kausi syksystä kevääseen vain maan ja kaupungin vaihtuessa. Hiihtäjän tienestit eivät päätä huimaa ja kilpailukauden arki näyttää siivoajan näkökulmasta todella karulta.

Niin karulta, etten voi käsittää kuka tuollaiseen rumbaan haluaa mukaan. No, olihan seassa myös järjestelmällisiä ja siistejäkin huoneita. Ammattiurheilijat myös matkustavat ammatikseen, ja se näkyy: hotellielämä oli niin tuttua, että omat tavat järjestää elämä mukavaksi olivat jo ehtineet hioutua. Nuo huoneet olivat kuitenkin poikkeuksia, pääosin oli vastassa kaaosta.

Hiihtäjät olivat ainoa asiakasryhmä, jotka levittäytyivät huoletta tavaroineen myös käytävälle. Pakon sanelemina, ymmärrän, mutta jättäisitkö sinä tavarasi hotellissa näin?

Sotkun ja tavaramäärän lisäksi hiihtäjien huoneiden siivouksessa jännitti aina toinenkin asia: päiväunet. Ei saa häiritä– korttia ei muistettu laittaa ja päädyimmekin monta monituista kertaa koputtelun jälkeen menemään huoneeseen, jossa oli päiväunilla väsyneitä treenajia. Harmillinen kohtaaminen puolin ja toisin.

Kohtasin sekä siistejä ja ystävällisiä hiihtäjiä ja perusteellisen sotkuisia ja ehkä vähän ylimielisiäkin urheilijoita. Koitin painaa nimiä mieleeni: hotellihuoneensa sotkeva ja siivoushenkilökuntaan yliolkaisesti suhtautuva atleetti ei saa heijaa-huutojani jatkossa.

Ihanat autoinsinöörit

Jos saisin valita, olisinko maailmanhuipun hiihtäjä vai saksalainen autoinsinööri, olisin ehdottomasti jälkimmäinen. Työnantaja näet fasilitoi insinööreille todella paljon lokoisammat matkustusolosuhteet. Insinöörit nukkuvat paremmissa, premium-tason huoneissa, ja tietenkin aina yksin.

En ollut oivaltanut kuinka Lappi on turistikohteen lisäksi myös monen työmaa. Pakkanen ja lumi ovat hyvä ja tarpeellinen testialusta monelle asialle: auton moottoreille ja renkaille sekä myös itseohjautuville järjestelmille. Tiukimmassa testissä lumitykit laitettiin puhaltamaan lunta ajoreitille, jossa itseohjautuvan ajoneuvon piti pystyä suoriutumaan.

Työkauteni suurin asiakasryhmä olivatkin saksalaiset työmatkalaiset. Ja voi että, saksalainen insinööri on juuri niin siisti ja täsmällinen kuin voi kuvitella. Epäilimme välillä, onko meille annettu virheellinen työlista, kun menimme siistimään huoneita: niin käyttämättömiltä ne joskus vaikuttivat. Kunnes komerosta pilkistääkin matkalaukun pyörät ja huomataan, että asutettuhan tämä huone onkin, mutta niin siistin matkalaisen toimesta, ettei jälkiä huomaa oikein mistään.

Työmatkalaisten huoneet ovat varmasti aina siivoajan helpointa kauraa, joten osin olen ehkä tällä kaudella tullut lellityksi pilalle.

Kansallisuus ratkaisee

Liian suoraviivaisia stereotypioita on turha rakentaa, tiedetään. Tuskin meistä kukaan haluaa tulla leimatuksi ”tyypilliseksi suomalaiseksi”, lieneekö sellaista olemassakaan. Silti jotain yleistyksiä liittyen kansalaisuuteen pystyy tekemään.

Oudot kiinalaiset

Meille kenellekään ei oikein avautunut, mitä kiinalaiset asiakkaat puuhailevat huoneissaan. Heillä on meille oudoilta vaikuttavia tapoja, muun muassa wc-istuin on täydellisesti vuorattu wc-paperilla, kuin muumio ikään. Erilaisia rättejä ja muuta vähän oudon puuhailun jälkiä on joka paikassa. Jos minut olisi viety kiinalaisten huoneeseen ilman esipuheita, olisin luullut palvelevani mielenterveyspotilasta, jonka lääkitys ei ole aivan kohdallaan.

Epäkohteliaisuutta rautaesiripun takaa

Kenellekään ei siivoaja ole niin ilmaa, kuin entisen itäblokin maiden asiakkaille. Erityisesti hiihtojoukkueiden mukana matkannut erilainen huoltohenkilöstö vaikutti ikävä kyllä erityisen epäkohteliaalta.

Ajattelen tuon asennoitumisen olevan itsetunto- ja historiakysymys. He tulevat valtioista, joiden varallisuustaso ja -asema ovat vuosikymmeniä olleet meitä alemmat. Nyt he ovat lännessä palveltavana ja sihen ei vielä osata suhtauduta tarvittavalla asiallisuudella.

Nöyryyttävintä on siivota pientä hotellihuonetta, jossa kaksi puolipukeista miestä makoilee kumpikin omalla sängyllään puhuen keskenään naureskellen kieltä, jota et ymmärrä. Siivous on erilaista kurkottelua ja kumartelua. Sitä on kurja tehdä kahden arvioivan silmäparin alla. Onneksi noita tilanteita oli vähän, mutta niitä oli vain vanhan rautaesiripun takaisten maiden henkilöiden kanssa.

Britit vs ranskalaiset

Joulukauden turistibussivirta keskieurooppalaisia perheitä oli hyvin intensiivinen vaihe työkautta. Jouluturisteja majoitettiin, mutta myös syötettiin matkailukeskuksen ravintoloissa sankoin joukoin. Kuka tahansa siivous- tai tarjoiluhenkilökunnasta vahvistaisi sinulle saman asian: brittilapset ovat kurittomampia ja sotkuisempia kuin ranskalaiset ikätoverinsa.

En usko, että Suomeen asti kalliille joulumatkalle johkaantuu muita kuin vähintään ylempää keskiluokkaa olevia perheitä, niin tyyris paukku 2–3 lapsisen perheen kanssa Lappiin tehty joulumatka on. Lasten huono käytös ei siis mene huono-osaisuuden tai muun elämässä vaille jäämisen piikkiin.

Vierailijaryhmän kansallisuuden pystyi kuitenkin määrittämään vain kurkistamalla ravintolan pöydän alle heidän poistuttuaan. Brittilasten jäljiltä lattia oli täynnä muussaantunutta ruokaa: sitä oli paitsi syöty aika lentävällä tyylillä, mutta myös monessa eri paikkaa, vaellellen ja kuljeskellen. Ranskalaisilla lapsilla on paremmat pöytätavat ja heidän jälkeensä ravintolan siivous sujui huomattavasti nopeammin.

Hotellihuoneiden hassuja pieniä salaisuuksia

Karvaiset unikaverit

Jos aikuinen miesoletettu tuo pehmoleluja unikavereikseen Saksasta asti Suomeen, niillä täytyy olla suuri merkitys. Pehmoleluja löytyi sekä naisten että miesten huoneista itselleni yllättävän paljon.

Pehmolelujen asettelu olikin kerroshoidon päivittäinen huumorin aihe. Tutumpien, pidempään olleiden asiakkaiden huoneissa pehmolelut saatettiin laittaa katsomaan televisiota, saunomaan tai vaikkapa leikisti ruokailemaan. Joka tapauksessa ne aseteltiin aina kauniisti.

Kesken jääneet palikkaleikit

Jos pehmoleluja ja sotkua oli sekä miesten että naisten huoneissa, tämä ilmiö oli puhtaasti miehinen. Kumman yleinen, mutta itselle täysin uusi asia olivat erilaiset tornit ja rakennelmat, joita tehdään juoduista kaljatölkeistä. Pahimmillaan juoduista viinoista rakennetaan erilaisia pyramideja, joita saa pelätä huonetta siivotessaan.

Jos pullopyramideja varoo, ei voi tehdä työtään. Oudointa ehkä kuitenkin on, että jos ne korjaa pois, saa moitteita. Juodut, tyhjät pullot ja tölkit halutaan siis pitää huoneessa ja jatkaa päivä päivältä tapahtuvaa rakennustyötä uusin, tyhjennetyin tölkein.

En tiedä tehdäänkö tätä myös kotona: eli onko kaljatölkkirakentelu vain hotellihuoneisiin ja reissuihin painottuva ilmiö vai yleisempikin kodin sisustusmuoto. Joka tapauksessa se on huoneessa hääriville, sen puhtaudesta vastuussa oleville työntekijöille harmillinen sisustuselementti.

Rakkaita kaivataan

Monella työmatkalaisella on huoneessaan muistoja perheestä: puoliso tai lapset kulkevat matkalla jollain tavalla mukana. Muistamisen tavat voivat tuntua kauniilta tai siirappisilta, ihan miten ne haluaa nähdä. Mutta toisaalta eihän se muille kuulu, vaan on puhtaasti parin tai perheen yksityisasia.

Huoneissa on valokuvia, printtityynyjä, kortteja ja kalentereita. Joskus yöpöydällä kulki mukana myös ihan perinteinen, kortille kirjoitettu rakkausviesti.

Matkustaminen, erityisesti työmatkat eivät aina ole iloa pullollaan vaan niihin voi sisältyä myös kaipausta ja toive saada sittenkin olla vain kotona.

Siisteystasossa on eroja

Hotellihuoneessa asuminen muistuttaa jonkinlaista ihmiskoetta. Ihmisiä asutetaan suurin piirtein vakioidun tavaramäärän kanssa täysin vakioituun tilaan vakioiduksi ajaksi. Mitä tapahtuu?

Toiset elävät niin arjalaisesti, että me siivoajat luulemme huoneen olevan koskematon. Peti on kuin meidän jäljiltämme, wc tahraton. Huoneen perimmäisestä kaapista löytyy matkalaukku ja siististi viikatut vaatteet. Ei, kyllä täällä sittenkin joku asuu.

Toisen asukkaan kengät tulevat eriparisina jo ovella vastaan, huoneen ovea ei ehkä saa kunnolla auki. Hammastahnaa, parransänkeä, leivänmuruja ja nenäliinanyttyjä on ympäri huonetta, kaikki on levällään.

Uskoisin että siisteys on tapoja ja tottumusta, mutta se on myös luonteessa ja geeneissä, eli osa meistä elää elämäänsä hujan hajan, niin kotona kuin hotellissakin. Ihmisten erilaisuus korostuu, kun pääsee päivittäin tutkailemaan tismalleen samanlaisten hotellihuoneiden toisistaan täysin poikkeavia siisteys- ja järjestystasoja.

Tämän kokemuksen perusteella ajattelen, ettei siisteystaso ole valinta vaan ominaisuus. Jotkut vain aiheuttavat ympärilleen alkuräjähdyksen, toiset eivät. Sotku ei ole piittaamattomuutta, se on jotain jota sen aiheuttaja ei edes huomaa tai tiedosta.

Hotellisiivoajan toiveet Sinulle, hyvä asiakas

Anna työrauha

Kun siivoaja koputtaa oveesi ja tarjoaa siivousta, poistu huoneesta ja anna siivoajalle työrauha. Kukaan ei halua tehdä töitään toisen tuijottaessa vieressä.

Ota tai jätä

Kun sinulle tarjotaan siivousta, ota tai älä ota sitä vastaan. Älä kuitenkaan pyydä, että huoneeseesi tullaan puolen tunnin, tunnin tai kahden tunnin päästä uudelleen. Siivoajan työpäivä on tiukasti aikataulutettu siten, ettei hän pysty jonkin huoneen tai kerroksen jätettyään palaamaan enää takaisin: hänen kuuluu seuraavana hetkenä jo olla muualla.

Kurjinta on, jos suutut siivoajalle siitä, ettei hän suostu palaamaan myöhemmin. Siivoajan työaikataulu ei ole hänen itse laatimansa eikä hän voi valita sitä tahtia, jota noudattaen työ täytyy tehdä.

Ota askel eteenpäin

Otsikon pyyntö on kohdistettu isovatsaisille miehille, jotka seisovat wc-pöntön äärellä. Se ei yletä niin pitkälle kuin luulet, toivot tai muistat.

Tervehdi ja kiitä

Jokainen siivoustyötä tehnyt kertoo sinulle varmasti kokemuksestaan, että muuttuu paitsi näkymättömäksi, myös henkilöksi jota voi komennella tai käskyttää miten vaan. Hyvät tavat, tai erityisesti niiden puute korostuvat, kun kohdataan nk. alempiarvoista työtä tekevä henkilö.

Tarkista vielä kerran

Pliis tarkista lähtiessäsi vielä jokainen kaappi. Hotellihuoneisiin jää ihan joka päivä ihan järkyttävästi tavaraa. Ja jos sinulla on lapsia mukana, tarkista sängynalunen. Aikuisilta sinne jää tavaraa, jota ei kehtaa pyydellä takaisin, lapsilta sinne voi jäädä rakkaitakin asioita.

Jätä pyramidileikit kotiin

Jos haluat juopotella hotellihuoneessasi, juo vain. Sen jälkeen jätä tyhjät tölkit vaikka tiskipöydälle, josta ne voi viedä pois. Erilaisten rakennelmien, jotka rikkoutuvat, sotkevat tai joita täytyy erityisesti varoa, aika on kotona.

Älä haaskaa

Älä heitä hyvää, avaamatonta ruokaa roskikseen. Jätä se jääkaappiin tai pöydälle. Se löytää kyllä syöjän: joko se menee kotieläimille, riistan ruokintaan tai siistijöiden omaan jääkaappiin liian pitkien päivien hätävaraksi.

Älä syytä

Tämä on aivan varmasti alentavin asia hotellisiivouksessa Kuinka monessa työssä syytetään varkaaksi? Ehkä muitakin ammatteja löytyy, en tiedä. Syytökset siitä, että siivoaja on vienyt, kadottanut tai ottanut jotain hotellihuoneesta ovat todella alhaisia ja hämmentävän yleisiä.

Jos jotain on kadoksissa, se on helposti siivoajan vika. Ja kukaan siivoaja ei ole niin pölvästi, että viesi huoneesta mitään tai ”epähuomiossa” laittaisi jotain roskiin. Syyllinen kadoksissa oleviin tavaroihin löytyy 100 % varmuudella katsomalla vessan peiliin.

Olenko tämän kokemuksen jälkeen erilainen asiakas?

”Kun sä tulet hotellihuoneeseen, katsotko sä sängyn alle”, kysyi kollega. En katso. Olen siivoajan positiosta käsin ollut hotellien maksavana asiakkaana työkauteni ajan noin kerran kuussa. En ala tarkistelemaan, miten työt on tehty.

Tarkistan lähtiessäni jatkossa vielä varmemmin ihan jokaisen kaapin ja kurkkaan sängyn alle. Sillä koskaan, toistan: KOSKAAN ei voi olla liian varma, ettei mitään jäänyt, sen olen oppinut. Kiinnitän myös enemmän huomiota kohtaamiseen: tervehdin hotellin käytävällä ihan kaikkia.

Jos talvi Lapissa kiehtoo, nyt on aika alkaa katsella rekrytointi-ilmoituksia, henkilökuntaa aletaan haeskella näillä näppäimillä. Jos yhtään kiinnostelee, lähde kokeilemaan. Voidaan vaikka päätyä työkavereiksi.

ps. Kausityö Lapissa – tunnisteen takaa pääset lukemaan muut kirjoitukseni viime vuodelta, muun muassa tulo- ja menolaskelmat ja muut kokemukset.

****************

Olen 48-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.