Eletään heinäkuun viimeisiä päiviä ja olen matkalla lähihoitajaksi Lappiin, tällä kertaa aivan itärajan tuntumaan. Kerron miten työllistyin ja miltä laskelmani näyttävät etukäteen: palkat, kulut, verovähennykset ja muut korvaukset. Haluan myös vähän pohdiskella, mitä tämä hakukokoemus minulle opetti.

Vuosibudjetti edellytti myös syystöitä

Lähtökohtaisesti olen päätoiminen työn vieroksuja. Elän mahdollisimman vähällä, jotta pääomatuloni riittävät kattamaan mahdollisimman suuren osan menoistani.

Tämän vuoden tuloja ja menoja alkuvuodesta pyöritellessäni suunnittelin itselleni kaksi työjaksoa: loppuvuodesta pitäisi tehdä vielä kaksi kuukautta töitä alkuvuoden neljän kuukauden hotellisiivouksen lisäksi. Noin puolen vuoden palkkatulot yhdistettynä muihin tulovirtoihin riittäisivät koko vuodelle, kunhan elintason pitää maltillisena.

Mutta kun itselleni asettama määräpäivä syksyn työnhakua varten lähestyi, oli pakko tunnustaa: töihin meno ei houkutellut yhtään. Availin kokeeksi joitakin hallinnollisia, omaa ”vanhaa elämää” liippavia työpaikkailmoituksiakin, mutta en innostunut oikein mistään.

Samalla kun olisin rauhassa halunnut keskittyä vain jouten oloon, rahan tarpeeni jatkoi kasvamistaan. Sovin alkukesästä itselleni kolmen kuukauden reissun loppuvuodeksi ulkomaille ja halusin reissua varten lisää matkarahaa. Palkinto oli siis jo odottamassa, mutta ensin pitäisi tienata.

Henkilökohtainen kehityskeskustelu

Työnteko ei siis huvita yhtään. No mikä sitten huvittaisi? Asiaa huolellisesti mietittyäni totesin, että kaikista eniten haluaisin reissata. Ja jos töitä on pakko tehdä, niitä on kivointa tehdä kauniissa ympäristössä. Niinpä päädyin hakemaan töitä puhtaasti maantiede edellä. Valitsin kolme kohtaa Suomesta, jonne haluaisin matkustaa ja lähdin tutkailemaan, mikä olisi kätevin ja edullisin tapa työllistyä sinne.

Huutava hoitajapula

Kesäkuun ollessa jo hyvässä vauhdissa somefiidiini alkoi ilmestyä enenevässä määrin hoitoalan rekrytointi-ilmoituksia. Houkutukset ja erilaiset koukut olivat todella moninaiset ja oli ilmiselvää, että kesän hoitajapulaa koitettiin lomakauden jo käynnistyttyä ratkaista epätoivoisesti.

Eräs hoitajia palkkaava yhtiö kutsui hoitajia ilmaiselle risteilylle kuulemaan erilaisista työllistymismahdollisuuksista.

Toinen hoiva-alan palveluita tarjoava yhtiö tarjosi kesästä 300 euron rekrytointirahaa, mutta jos lähtisi pohjoiseen vakituiseksi hoitajaksi, saisi kahden vuoden sopimuksesta 10 000 euron bonuksen. Käytännössä lähihoitaja saisi siis puolivuosittain aina ylimääräisen palkan.

Kolmas rekrytointifirma tarjosi kotihoitoon työllistyvälle lähihoitajalle 4000 euron kuukausipalkkaa, jonka päälle tulisivat vielä vuorokohtaiset lisät.

Neljäs firma lupasi arpoa heidän työnvälityssovellustaan käyttävien kesken kultaharkon, kunhan käyttäjiä olisi yli 10 000.

En ole ikinä nähnyt yhtä mielikuvitusrikasta ja epätoivoista hoitajarekrytointia kuin tänä kesänä.

Haen kolmea työpaikkaa

Juhannusta edeltävänä viikonloppuna teen kolme työhakemusta. Haen yhtä hotellisiivouksen paikkaa, yhtä kotihoidon lähihoitajan paikkaa ja kolmatta tehtävää lähihoitajana ympärivuorokautisen hoivan puolella. Valitsen työpaikat puhtaasti niiden maantieteellisen sijainnin perusteella.

Työkkärin sivuille en lähde seikkailemaan. Haen töitä vain somefiidin mainosten kautta. Lisäksi tutkin haluamieni kohteiden elinkeinotilanneta: mitä firmoja suosikkipaikkakunnillani operoi hoiva- ja majoituspalveluissa.

Kahdesta hoitoalan työpaikasta ollaan minuun välittömästi yhteydessä ja asiat etenevät nopeasti. Ensin vaihdetaan sähköposteja, siten soitellaan. Mielestäni minulle ei suoriteta haastattelua, kunhan keskustellaan työtaustastani ja toiveistani. Mielessäni on tarkat päivämäärät, jotka sopivat kalenteriini.

Haluan työsuhteen, joka solahtaa kesälomareissujen ja syksyn pidemmän ulkomaan matkan väliin. Tämä ratkaisee tilanteen hoivatyöpaikan eduksi, työsuhde mahdollistuu itse antamallani alku- ja loppupäivämäärällä.

Muutama sähköposti ja puhelinkeskustelu myöhemmin olen sopinut kahden kuukauden työsuhteesta pohjoisessa. Työpaikan järjestymiseen meni 3-4 päivää.

Nyt minulla on siis työpaikka, puuttuu enää kaksi asiaa: asunto ja lääkeluvat. Luvat kun ovat ehtineet mennä vanhaksi. Saan sähköiseen allekirjoitukseen työsopimuksen, jossa on ehto: en pääse töihin, ellen toimita todistusta lääkehoidon osaamisestani.

Asunto löytyi nopeasti

Heti työpaikasta sovittuani alan googletella asumisen mahdollisuuksia. Löydän erilaisia majoitusvaihtoehtoja tulevan työpaikkani läheltä, mutta ne vaikuttavat hintavilta. Tuleva esihenkilöni neuvoi olemaan yhteydessä suoraan kuntaan. Tutkin kunnan nettisivuja, mutta siellä ei näytä olevan mitään tarjolla. Päätän soittaa, josko verkkosivujen asuntotarjonta olisikin vain unohtunut päivittää?

Ilmeisesti kunnan vuokra-asuntoja ei ole suunniteltu haettavaksi puhelimessa. Kunnan sivuilta löytyy helposti sähköinen vuokra-asuntohakemus, mutta aikatauluni on tiukka, en voi jäädä odottelemaan täytetyn verkkolomakkeen tuloksia. Pengon sivuja lisää ja löydän vihdoin puhelinnumeron. Tässä vaiheessa asunnon hakeminen on ollut huomattavasti hankalampaa kuin työpaikan löytäminen.

Saan vihdoin henkilön kiinni asuntotoimistosta ja kuin ihmeen kaupalla ilmenee, että kunnan vuokrasolusta on vapautumassa huone viikkoa ennen kun minun on tarkoitus aloittaa työt. Hihkun puhelimessa ja pyydän, että asunto varataan minulle. Ei käy, kerrotaan. Minun tulee täyttää sähköinen hakemus. Tämä selvä, palaan koneen ääreen ja alan täyttää hakemusta.

Elämäni ensimmäinen vuokra-asuntohakemus hämmentää

Tajuan jälleen kerran olevani elämän lellilapsi. Hoksaan, etten ole koskaan hakenut vuokra-asuntoa. Hakemuksen kysymykset tuntuvat tungettelevilta: ammatti tai asema, nykyinen asumismuoto, nykyisen asunnon koko, puoliso, omaisuus, omaisuuslajit, työtilanne ja päättyneen verovuoden tulot, kaikki kysellään.

Vastaan vain pakollisiin, tähdellä merkittyihin kysymyksiin ja niihinkin niin yliolkaisesti kuin kehtaan. Hakemuksen mukana lähetän verotuspäätökseni ja kopion työsopimuksestani. Saan sähköisen ilmoituksen, että nyt olen virallinen asunnonhakija. Ja tunnin päästä saan päätöksen, että olen saanut hakemani asunnon.

Asuntosihteeri lähettää minulle vuokrasopimuksen, vuokranmaksulaput, asuntoyhtiön säännöt, sekä valokuvan uuden kotitaloni ulkopuolelta. Kuvasta on ympyröitynä avainboxi, josta saisin tullessani ottaa avaimet asuntoon.

Tarkistan vielä google mapsista: minulla on uudesta kodistani 600m kävelymatka uuteen työpaikkaani. Kävipä tuuri. Soluasunnossa on tarvittava peruskalustus valmiina. Mukaan pitää siis ottaa vain liinavaatteet.

Hupsista. Minulla on muutaman päivän aikana järjestynyt uusi työpaikka ja asunto. Mutta mikä mukavinta, huomaan olevani innoissani. On ihan mahtavaa päästä pohjoiseen kokemaan myös syysaika. Työllistyminen muuttuu ikävästä velvollisuudesta innostavaksi projektiksi. Ihanaa!

Enää lääkeluvat puuttuvat

Hoitoalaa vähemmän tunteville tiedoksi, että jokainen lääkehoitoa työssään toteuttava lähi- tai sairaanhoitaja joutuu suorittamaan lääkeluvat viiden vuoden välein. Se, millaiset tentit pääsee suorittamaan, perustuu tuleviin työtehtäviin. Joka tapauksessa lääkeluvat saa suoritettuaan lääkelaskut 100% oikein ja osoittamalla lääketietouden monivalintakysymyksissä.

Yleensä tentit tehdään työpaikalla tai oppilaitoksessa, mutta löysin verkosta mahdollisuuden suorittaa luvat omalla kustannuksella itsenäisesti. Tarvitsisin vain tentin valvojan ja sellainen järjestyikin vanhojen ammatillisten kontaktien kautta. Lääkelupien suorittaminen oli huomattavasti jänittävämpää kuin työnhaku tai asunnon etsintä.

Hermoilin varmuuden vuoksi tätä asiaa oikein kunnolla. Onneksi pakko on hyvä patistaja: työsopimuksessani lukee, että työntekijä toimittaa todistuksen lääkeluvista ennen työsopimuksen alkua. Ei siis kannattanut vetkutella.

Montako guttaa on millilitrassa? Entä montako milligrammaa on 625 mikrogrammaa? Jos liuos on 5-prosenttista, montako milligrammaa glukoosia on millilitrassa?

Pänttäilen varmuuden vuoksi päivän verran ja verenpaine nousee. Entä jos vain kuvittelen vielä osaavani lääkehoitoa? Onneksi pääsen puhtain suorituksin läpi. Huoh. Nyt on plakkarissa työpakka, asunto ja tarvittavat luvat. Homma on tekemistä vaille valmis.

Lähihoitajaksi Lappiin: mitä opin työnhaussa?

1/3: suhtaudun hallitusohjelmaan rauhallisesti

Hakuprosessini aikana hallitusohjelma oli juuri valmistunut ja Suomea alettiin valmistella massiivisiin säästöihin: joka paikasta leikataan ja montaa asiaa kurjistetaan. Myös työntekijöiden asemaan ennakoitiin merkittäviä huononnuksia, mukaan lukien ensimmäisen sairauspäivän palkattomuus. Suhtaudun itse kuitenkin näihin uudistuksiin hyvin maltillisesti.

Samaan aikaan kun hoitajia houkutellaan töihin kultaharkoilla sun muilla mitä kekseliäimmillä jipoilla, en usko että missään hoitoalan yksityisessä yrityksessä avataan peli ja lähdettäisiin toteuttamaan mahdollista uuden työlainsäädännön optiota ensimmäisestä palkattomasta päivästä. Työvoimasta taistellaan verissä päin. Työehtojen huononnus ei paranna omaa asemaa kilpailussa.

Hallitus on toimissaan lyhytnäköinen. Uskon, että työnantajat ovat viisaampia.

2/3: kunta-alan rekrytointi on nolottavan huonoa

En ole Riikka Purran kanssa uskoakseni monestakaan asiasta samaa mieltä. Mutta hän sanoi eräässä neuvottelunelikon useista tiedotustilaisuuksista jokseenkin niin, että meidän järjestelmissämme on havaittavissa tiettyä pöyhkeyttä, joka hankaloittaa toimintaamme. Tästä olen hakuprosessieni jälkeen 100% samaa mieltä.

Etsiessäni töitä alueilta, jonne kaikista kipeimmin kaivataan hoitotyön osaajia, törmään kuntarekryn jäykkiin, työläisiin ja monipolvisiin järjestelmiin. Kirjoitanko motivaatiokirjeitä, luonko tunnuksia, näpyttelenkö verkkoon päivämäärä kerrallaan oman työhistoriani? Vai haenko mobiilisti kännykän kautta työpaikkaa samaan aikaan kun odottelen pysäkillä ratikkaa? Mitä luulet?

Julkisen sektorin kyky houkutella liikkuvaa, suorittavan työn välttämätöntä työvoimaa on todella huono. Koko järjestelmä on rakennettu akateemisia hakijoita varten.

3/3 Ketteryyttä ja nopeutta kaivataan

Jos sijoitusasuntosi olisi tyhjenemässä kuukauden kuluttua, kuinka toimit? Uskoisin, että olisit aktiivinen monella tapaa: tiedottaisit vapautuvasta asunnosta somessa ja asianmukaisilla saiteilla. Haluaisithan varmistaa, että tulovirtasi ko. asunnosta on katkeamaton, eikö niin? Sillä tavallahan jokainen omaa talouttaan vastuullisesti hoitava toimii: ennakointi on raha-asioissakin usein paras toimintatapa.

Mutta jos kunnan vuokra-asunto on tyhjenemässä, siitä ei ole tietoa missään. Verkossa lukee, että kaikki asunnot ovat vuokrattu. Kyllä, niinhän ne ovatkin, juuri tänään. Onneksi epäilin, ettei tietoja päivitetä ja halusin selvittää asiaa lisää. Onneksi kehtasin soittaa ainoalle ihmiselle, joka kunnan vuokra-asuntoja välittävän yhtiön yhteystietona kunnan sivuilta löytyi, eli toimitusjohtajalle.

Toimitusjohtaja auttoi, eli kertoi että asunto olisi tarjolla. Mutta hän palautti minut verkkoon tekemään virallisen hakemuksen.

Ymmärrän, että kunnan vuokra-asuntojen saamiseen on omat prosessinsa, jotka on luotu suojelemaan haavoittuvimmassa asemassa olevia. Mutta ihan pieni myyntihenkisyyskään ei olisi kunnan taloudelle pahaksi. Vai onko siellä pohjoisessa tosiaan näin paljon liikaa täältä etelästä sinne kuljetettua rahaa?

No, järjestelmä on varmaankin yhtä jäyhä ihan joka paikassa, ei etelässä ole sen jouhevampaa. Mutta julkisella puolella on yksityisiltä toimijoilta todella paljon opittavaa.

Millä tavalla Suomen julkista sektoria voisi opettaa ketteryyteen, ja kuinka tolkuttoman paljon sillä tavalla voisikaan säästää ilman, että kenenkään etuuksiin tai turvaan puututaan?

Tulo- ja menobudjetti

Nyt kun kaikki on sovittu ja selvitelty, pitää vielä laskea, mitä reissuni tarkoittaa minulle taloudellisesti. Sen lisäksi, että minun pitää pystyä kattamaan kaikki työreissuni aikaiset menot etelässä ja pohjoisessa, minun pitäisi saada säästöön loppuvuotta varten tuhat euroa. Onnistuuko se? Lappiin lähtö tai siellä asuminen ei ole ilmaista. Työllistyminen kauaksi maksaa.

Ennakoin edelliseen reissuuni valmistautuessa menojani ja jaottelin ne tuolloin etukäteen eri kategorioihin. Pystyn nyt ottamaan käyttöön saman jaottelun ja laskelmani.

Menokategorioita on kuusi. Koska olen nyt reissussa kolmen eri kuukauden aikana, mutta yhteensä kaksi kuukautta, päätän laskea menot yhtenä könttänä, en kuukausikuluina.

Lähihoitajan kesätyö Lapissa, menoarvio

Menoerä	Kulut, 2kk
Tampereen kodin pysyvät kulut	790€
Paikasta riippumattomat vakiokulut	80€
Väliaikaisasuminen	646€
Muuttuva arkikulut (ruoka, yms)	600€
Lainojen lyhennykset	2000€
Muuttokulut ja lähtövalmistelut	324€
Menoja työreissun aikana yhteensä	4440€

Lähden matkaan yleisillä kulkuvälineillä, edestakainen matka kohteeseen (Juna + bussi) maksaa 200 euroa. Lääkelupa maksoi minulle 124 euroa. Kun noihin kuluihin lisään vielä reilut 600 euron vuokrakulut, totean, että haluni tehdä töitä nimenomaan kaukana kotoa aiheuttaa kahden kuukauden palkkaani tuhat euroa lisäkuluja.

Tuo summa ei mairittele, myönnetään. Lähdetään laskemaan tulopuoli.

Lähihoitajan kesätyö Lapissa, tuloarvio

Palkkaluokkani on yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen luokka 19C yhdentoista vuoden ikälisillä. Lasken mukaan myös lomakorvauksen ja rekrytointibonuksen. Kuukausipalkkani tulee nousemaan työehtosopimuksen mukaisen korotuksen verran kesken työpestin. Saan siis kahta erillistä palkkaa.

kk-palkka x2	4 771€
lomakorvaus	429€
rekrytointipalkkio	300€
Pyhäkorvaukset	288€
yht brutto	5 488€

Tiedän lähtövaiheessa kolmen viikon työvuorolistani, jonka perusteella voin laskea tulevat lisät. Uskoakseni saan niitä myös jatkossa, mutta en tässä vaiheessa laske mitään niiden varaan.

Ennakonpidätysprosentin kanssa kannattaa olla huolellinen

Käyn verotoimiston sivuilla ja päivitän veroprosenttini. Ilmoitan tienaavani loppuvuodesta 6000 euroa. Pelaan varman päälle, jotta veroprosentti kattaa lisät ja mahdolliset ylityöt. Samalla kirjaan jo kaikki mahdolliset vähennykset, joita tältäkin reissulta saan.

Pelkästään työntekoa varten vuokratun asunnon kulut saa vähentää verotuksessa kokonaan, kunhan asunto ja työpaikka ovat riittävän kaukana vakituisesta kodista. Kirjaan verotietoihin vakituisen kodin ja uuden työpaikan välimatkan. Melkein tuhat kilometriä. Se riittänee.

Työmatkakuluihin merkitsen edestakaisen matkan uudelle työpaikkakunnalle. Työmatkojen verovähennyksissä on suurehko omavastuu, joten nämä kulut eivät ole kokonaisuudessaan vähennyskelpoisia.

Koska olen naimisissa, saan vähentää matkakuluina myös viikonloppumatkat puolison luokse yhteiseen kotiin. En tokikaan käy joka viikonloppu kotona. Merkitsen laskelmaan, että kävisin kotona kerran kuussa. Yhdensuuntainen matka maksaa yleisillä vajaan satasen.

Kirjaan tulonhankkimiskuluiksi myös lääketentin osallistumismaksun, sillä tuo suoritus on työllistymisessäni kynnyskysymys.

Saan loppuvuodelle laskelman, että minun tulee maksaa ennakonpidätystä 1,5%. Kun tuohon summaan yhdistää pakolliset sotu-maksut, otetaan palkastani loppuvuonna pois melko tarkkaan 10%.

Kauas töihin lähtemistä helpotetaan verovähennyksillä merkittävästi. Niin merkittävästi, että pieni veroprosentti kuittaa mielestäni hyvin lähtemisestä aiheutuvat kulut.

Miltä laskelma näyttää?

Työjakson aikaiset menot	4440€
Työjakson nettotulot (vähintään)	4940€
Jää säästöön	500€

Reissutöihin lähteminen on pieni taloudellinen riski, myönnetään. Tässä vaiheessa näyttäisi siltä, että reissuni ei tuota palkkatuloja niin paljon kuin loppuvuodesta tarvitsisin rahaa.

Tulolaskelmani korjautuu vielä tulevilla ilta- ja viikonloppulisillä, jotka kaikki kerryttävät myös työsuhteen lopussa maksettavan lomakorvauksen määrää. Lisäksi laskin itselleni aika leveän ruokabudjetin. Laskelmani menee tiukaksi, mutta uskon silti palaavani kotiin tarvittavat säästöt mukanani.

”Mikään ei työmaailmassa huvita” -asenne muuttui kertaheitolla kutkuttavaksi odotukseksi. ”Haluaisitko tehdä myös sairaanhoitajan tehtäviä? Entä oletko kiinnostunut johtajan paikasta?” Noihin kysymyksiin vastasin toki kauhunsekaisin huudahduksin. En todellakaan. Näin on nyt hyvä.

Palaan tähän työpestiasiaan muutaman viikon päästä väliarvion merkeissä ja lopuksi pitää tietenkin kirjoittaa tilinpäätös: Pärjäsinkö, osasinko ja tienasinko? Wish me luck!

******************

Olen 48-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.