Leppoistajan Lokikirja

Leppoistajan Lokikirja

Sijoituspäiväkirja Q2: osinkosijoittamisen puolustus

Mitä sijoituksilleni kuuluu vuoden 2023 toisella neljänneksellä? Mihin sijoitin, miten salkku tuottaa ja mitä kuuluu firetystavoitteelleni? Omien raha-asioitteni lisäksi pauhaan vähän osinkosijoittamisen puolesta.

                          Tämä, kuten mikään muukaan blogini kirjoitus ei ole sijoitusneuvontaa. Kirjoitan vain omista raha-asioistani.

Millainen sijoittaja olen?

Olen sijoittanut suoriin pörssiosakkeisiin vuodesta 2012. En tee itse yhtiöanalyysejä, luen toisten laatimia sellaisia. Sijoitukseni perustuvat arkimatikkaan, yleissivistykseen ja sisälukutaitoon. Sijoitustiedoksi luen Nordnetin sivuja, Inderesin aamukirjettä ja Kauppalehteä.

Sijoitan pääosin suomalaisiin osinko-osakkeisiin, ostan omistaakseni pitkään. Ostan osakkeita kerran kuukaudessa ja sijoitan yhtiöihin, jotka ovat arjessani tuttuja ja turvallisia. Sijoittamiseni tavoitteena on vakaa, rauhallisesti kasvava kassavirta.

Pitkän tähtäimen tavoitteeni sijoittajana on kattaa puolet elämiseni kuluista passiivisilla tuloillani, joista tällä hetkellä noin 90% on osinkoja pörssiyhtiöistä.

Osinkotuloni eivät ole suuret, eli niiden määrä ei ole selitys sille, että ne kattavat jo nyt kivasti elämiseni kuluja. Tärkein ”firetystaitoni” ei ole sijoitusosaaminen vaan kyky elää vaatimattomasti, mutta silti ylenpalttisen tyytyväisenä elämääni.

Skenen sisällä on aina hierarkia ja nokittelua

Ihan joka skenessä on hifistelijät, kovat jätkät, taiturit, oman polkunsa kulkijat, päiväperhoset ja foliohatut. Puhutaan sitten mistä tahansa tavoitteellisesta toiminnasta, oikeassa olijoita ja tietäjiä on joka lähtöön, ja sama pätee sijoittamiseen. Ja uskoakseni aina on olemassa myös jonkinlainen hierarkia.

Vahva luottamus omaan tekemiseen ei ole haitaksi. Mutta se on ikävää, jos toisin toimijoita mitätöidään tai vähätellään. Merja Mähkä on kirjoittanut tosi hyvän tekstin väheksyvästä sijoittajapuheesta, joka on maksumuurin takana. Tekstiä referoidaan tässä Salkunrakentajan artikkelissa. Toisten arvostamisessa tai ihailussa ei siinäkään ole mitään vikaa, mutta itsensä toisten yläpuolelle asettaminen onkin sitten toinen juttu.

Ehkä dissaavaa puhetta kohdistuu myös muilla strategioilla sijoittamiseen, mutta omiin korviini särähtää eniten puhe tuulipukusijoittajista ja pappaosakkeista. Samaan syssyyn yleensä lytätään osinkosijoittaminen pinnallisena, ja lopulta myös tuottamattomana sijoitusstrategiana.

Tuulipukusijoittaja on haukkumanimi

Jos tässä ensi alkuun suorittaa pikaisen käsitteenmäärittelyn, niin tuulipukusijoittajilla viitataan tavallisiin ihmisiin, jotka sijoittavat ilman (käsitettä käyttävän henkilön määrittelemää) osaamista tai tietoa.Tuulipukusijoittamisella tarkoitetaan henkilöitä, jotka sijoittavat kuplien tai muotivirtausten perässä tehden faktoihin perehtymättömiä sijoituspäätöksiä.

Pappaosakkeet taas ovat tylsiä osakkeita, jotka eivät yrityksinä kasva tai kehity enää mitenkään dramaattisesti, kuten eivät ne papatkaan, vaan puksuttavat omalla tutulla janallaan eteenpäin, jonkun mielestä ehkä hiljaa hiipuenkin.

Tuulipukusijoittaja on pelkästään haukkumanimi, jolla mielestään asiat taitavammin osaavat määrittelevät toiset sijoittajat. Pappaosake on snadisti vähättelevä määritelmä tietynlaisille omaisuuserille. Mutta osinkosijoittaminen on ihan aikuisten oikea sijoitusstrategia, joka mielestäni ansaitsee vähän puolustusta.

Millainen on osinkosijoittaja?

Osinkosijoittajat kuvataan (usein?) nopeiden ja näennäisesti helppojen eurojen perässä juoksijoina, jotka eivät joko ymmärrä yhtiön kehitystoiminnan tärkeyttä tai muita taloudellisia realiteetteja. Osinkosijoittajien kuvataan myös hölmöyttään tarttuvan putoaviin puukkoihin, kun yhtiön kurssi syystä tai toisesta perustellusti laskee, ja saa näyttämään osinkotuoton menneiden lukemien valossa erityisen korkealta.

Osinkosijoittajat kuvataan sijoituskeskustelussa usein lyhytnäköisiksi, ahneiksi hölmöiksi. He havittelevat suuria tuottoja, mutta tosiasiallisesti heidän strategiansa sulkee pois mahdollisuuden niihin ihan oikeisiin kasvaviin tuottoihin. Keväisin jaettavista pennosista innostunut osinkosijoittaja jää salkkunsa kehityksessä oikeiden pörssihaiden jalkoihin.

Osinkosijoittaja ei välttämättä häviä indeksille

Ekaksi osinkosijoittajat tekevät siis vääriin lukuihin perustuvia sijoituspäätöksiä. Toinen usein toistettu väittämä on, että osinkosijoittaja keskittää varansa yhtiöihin, joiden arvo ei joka tapauksessa enää kasva. Tuolloin osinkoyhtiöt voidaan tulkita ikään kuin korkopapereiksi: ne tuottavat totutun määrän vuosittain ilman muita mullistavia muutoksia.

Muu pörssi siis jatkaa kulkuaan ylöspäin, mutta osinkosijoittajan salkku ei kehity, koska eivät kehity ne yhtiötkään, joita osinkoihin keskittyvä sijoittaja omistaa.

Alla on kuvakaappaus omasta Nordnetin salkustani, jota olen kasvattanut ihan puhtaasti osinkotuotto edellä. Kuten huomata saattaa, olen osinkopapereineni pärjännyt indeksille aika kivasti. Itse asiassa käppyrä yllätti minut itsenikin.

Sijoitan suomalaisiin osakkeisiin, joten vertaan salkkuani Helsingin pörssin OMXH25GI- indeksiin. Se on noussut kolmessa vuodessa 24%. Oma salkkuni on samassa ajassa noussut 36%. Jatkan siis hyvillä mielin tästäkin näkökulmasta oman strategiani parissa. Ja toivoisin, että jokainen saisi niin tehdä ilman leimaavia kommentteja.

Osinkotuotto lohduttaa laskumarkkinassa

Kun rahastojen arvot ja pörssi muutoinkin seilaa matalalla, kurssilasku ei haittaa, sillä nousevat kurssit ja sitä kautta kohonnut salkun arvo ei ole osinkosijoittajan tärkein tavoite.

Osinkosijoittajan salkkuun tupsahtelee roposia tasaiseen tahtiin myös hitusen huonompina aikoina, kunhan kotiläksyt on tehty kunnolla. Hyvin hajautetun, ehkä vanhanaikaiseltakin tuntuvan osakesalkun osinkovirta on eritäin vaivatonta ja vakaata tulovirtaa.

Osinkotuotto on lähimpänä ihan oikeasti passiivista tuloa, jollaista monikaan tavallisen työsuhteen ulkopuolelta hankittu tulo ei mielestäni ole.

Ei pidä olla hölmö, ei tietenkään, eli läksyt pitää tehdä ja tunnuslukuja tutkailla. Mutta osinkosijoittajalle on tarjolla todella muhkeita tuottoprosentteja verrattuna reilun vuoden takaisiin kuumentuneisiin markkinoihin. Ostettavaa on siis reilusti.

Osinkosijoittaminen on yksi aivan kelvollinen strategia

Osinkosijoittamista ei tarvitse strategiana hävetä, eikä se ole sen pöllömpi toimintatapa kuin mikään mukaan. Jos olisi olemassa yksi kiistattomasti paras tapa sijoittaa ja vaurastua pörssissä, se olisi jo moneen kertaan julistettu. Ja kun siis pörssiin sijoittaa ihan itse ihan omia rahojaan, ei ylipäätään tarvitse hävetä yhtään mitään.

No, myönnetään. Kyllä passiiviset indeksirahastot ehkä omastakin mielestäni ovat ne kaikista fiksuin ja yleispätevästi hyvä ratkaisu ihan jokaiselle. Niitä kannattaa uskoakseni olla jokaisessa salkussa, mutta kyllähän se ainoana sijoitusratkaisuna vähän tylsäksi käy, jos sijoittaminen yhtään kiinnostaa.

Indeksirahastojen rinnalle meistä jokainen varmasti löytää itselle sopivan tavan operoida pörssissä ilman, että jonkun toisen toimintatapa on millään tavalla hohdokkaampi tai parempi kuin jonkun toisen. Live and let live.

Pienetkin summat sopivat myös osakemarkkinoille

Olen siirtynyt pienten summien sijoittamisesta mikroskooppisten summien sijoittamiseen. Miksi? Koska sijoitan niin vähän. En sijoita lainkaan työtuloistani tai säästöistäni. Käytän tänä vuonna arvo-osuustileille maksettavat osinkotulot vapaakuukausiin ilman töitä. Sijoitan osakkeisiin vain noin kolmanneksen osinkotuloistani, eli OST:lle maksetavat tuotot.

Haluan pitää kiinni tavastani ostaa osakkeita kerran kuukaudessa, joten summat jäävät pieniksi. Nordean palvelussa se ei haittaa, sillä välityspalkkio on aina prosentin verran kauppasummasta, oli kauppasumma kuinka pieni tahansa.

Vain kympeilläkin voi ostaa osakkeita, kunhan valitsee oikean kauppapaikan.

Harmittelen mielessäni yleisluonteisia ohjeita, joissa määritellään minimisummia osake-erien ostoon. Neuvonantajat, jotka kertovat, ettei kulujen vuoksi kannata tehdä pieniä kauppoja, eivät tältä osin ole päivittäneet tietojaan.

Q2 sijoitukset

Osakekplhinta, €yhteensä
Fiskars2715,83427,41 €
Puuilo156,68100,20 €
MetsaBoard256,565164,13 €
Nokian Renkaat408,64345,60 €
Sampo146,2746,27 €
Kesko2017,89357,80 €
Telia602,23 133,80 €
Nordea129,60 115,20 €
Sijoitukset yhteensä  1 690,41 €  

Kuten huomata saattaa, ostoslistani on aika perinteinen. Nokian Renkaita ostin myös lopputalvesta ja mielelläni ostaisin lisääkin. Haaveissa on jälleen myös Fortum. Ja osinkosijoittaja kun olen, vuoden toinen neljännes on minulle tilipäiviä täynnä. Niinpä olen osinkojen maksupäivien jälkeen käynyt ostoksilla useammin, kun väittämäni kerran kuukaudessa tehtävistä ostoksista. Tuo tahti on totta vuoden kolmella neljänneksellä.

Miten salkkuni arvo on kehittynyt?

Kokonaisuudessaan nenäni on juuri ja juuri veden pinnalla, eli kun summailen kaikkien salkkujen arvonkehityksen tältä vuodelta, pääsen 0,3% plussan puolelle. Tätä kirjoittaessa  OMXH25GI on miinuksella vuoden alusta -7% joten huonosti on mennyt meillä kaikilla.

Entä ne osingot?

Alkuvuoden sijoituksista kirjoittaessani päätin, että minun tulee vihdoin muuttaa tapaa, jolla lasken tuottoprosenttia. Olen laskenut sitä vain niistä alkuperäisistä euroista, joita olen salkkuuni palkastani laittanut, enkä ole huomioinut osinkoeuroja, joilla olen ostanut osakkeita.

Muutin tänä vuonna laskentatapaa ja aloin laskea tuottoon mukaan ihan jokaisen euron, jolla osakkeita on vuosittain ostettu. Se tietenkin liudentaa tuottoprosenttia, mutta sen tulisi silti pysyä nousevana. Tällä erää tilanne on tämä:

VuosiSijoitettuosinkotuloTuotto%
2021107 055€5 974€5,58 %
2022118 784€8 051€6,78 %
2023121 500€8 549€7,04 %

Olen itse salkkuni tuottoon tyytyväinen, prosentit ja eurot kasvavat hissukseen. Enemmän kuin vuosikohtaisia osinkoja, tuijotan lukuna nettosummaa jaettuna kuukausituloiksi. Miltä se summa näyttää, miten se kehittyy?

Alla olen laskenut yhteen arvo-osuustileille maksetut netto-osingot ja olen tehnyt osakesäästötilille maksetuille osingoille kuvitteellisen ennakonpidätyksen ja laskenut ne myös mukaan. Kuukausitulojeni kehitys näyttää tältä:

vuosibrutto-osingot, €netto-osinko, €/kkmuutos edelliseen vuoteen
20204662,13271,96
20215974,71348,5228,15 %
20228050,77499,9534,75 %
20238548,85519,216,19 %

Toki olisin tällekin vuodelle toivonut osinkotulojen kaksinumeroista prosentuaalista kasvua. Mutta koska sijoitan enää hyvin vähäisesti ja strategiani on muutoin maltillinen, on tuollaiset kasvutoiveet hylättävä. Yksinumeroinen prosenttiluku harmittaa erityisesti tässä inflaatiotilanteessa. Salkkuni on tänä vuonna tuottanut reaalisesti vähemmän kuin viime vuonna.

En ole vielä uskaltanut laskea osinkotuloihin mukaan Nokian Renkaiden mahdollisesti joulukuussa maksettavaa lisäosinkoa. Tuon arvion aika on myöhemmin, ja jos lisäosinko maksetaan, saan minäkin siitä parin viikon ruokabudjetin verran.

Mitä firetystavoitteelleni kuuluu?

Lopullinen pitkän tähtäimen tavoitteeni on kattaa puolet elämiseni kuluista passiivisilla tuloilla. Suurin osa passiivisista tuloistani on tällä erää osinkotuloja. Vuoden ekalla neljänneksellä näytti vielä siltä, että tämän vuoden osinkotuloni kattaisivat yli puolet elämiseni kuluista, elinhän tuolloin Lapin lintukodossa hyvin vaatimattomin menoin.

Kun vuotta ollaan eletty puoleen väliin asti, on osinkotulojeni prosenttiosuus arkikulutuksestani laskenut alle 50%. Tämä ei yllätä, vaan olin tämän jo laskenut tapahtuvaksi.

Olen kuitenkin oikeassa suunnassa: vaikka olen tänä vuonna kuluttanut enemmän rahaa kuin viime vuonna ja vaikka osinkotuloni ovat kasvaneet hyvin vaatimattomasti, on osinkotulojen prosentuaalinen osuus arkikulutuksestani edelleen tässä hetkessä suurempi kuin viime vuonna.

Kasvu on pikkiriikkistä ja ero viime vuoteen on mitätön, myönnetään. Mutta haluan pysyä positiivisena ja siksi ajattelen, että kunhan suunta pysyy oikeana, saavat askelet olla pieniäkin.

Sijoittamiseni tärkein onnistumisen mittari on: montako prosenttia osingot muutettuna kuukausittaisiksi nettotuloiksi kattavat arkeni kuluista?

Miltä salkkuni tulevaisuus näyttää?

Heh. Sanalla sanoen salkkuni tulevaisuus näyttää tylsältä. Koska sijoitan nykyisin niin pieniä summia, taitavat uudet avaukset olla jatkossa harvassa. Jos minulla olisi käytössäni isomp, nelinumeroinen summa sijoitusrahaa, siirtyisin Ruotsiin ja ostaisin palan karkkitehdasta: Cloetta kiinnostelee defensiivisenä kohteena.

Enemmän kuin uusista avauksista pörssissä, haaveilen tällä erää sijoitusasunnosta, ihan ekasta ”kunnollisesta” sellaisesta. Lisäksi nykyhetkeni pienistä sijoitussummista prosentuaalisesti aiempaa suurempi osa siirtyy indeksirahastoihin, joista rakennan itselleni ”neljän prosentin” kuukausituloa, jota alan nostaa luultavasti täytetyäni 60.

Mutta jatkan siis tyytyväisenä osinkosijoittajana myös jatkossa ja rahastojen puolella toteutan suunnitelmaani viiden prosentin kuukausittaisista rahastosijoituksista suhteessa kuukausikulutukseen.

Sijoittaja ei sijoita koko ajan

Jos sijoittajien kesken on olemassa vähättelevää puhetta, on sitä toki sijoittamisen ulkopuolellakin. Ehkä eniten siltä saralta ärsyttää väite, että sijoittaja jollain lailla eläisi vähemmän aitoa tai merkityksellistä elämää kuin muut, sillä jos ihminen sijoittaa, hänen oletetaan käyttävän merkittävän osan ajastaan ”pörssikurssien tuijotteluun”.

Varsinkin näinä matalalentoisina aikoina kannattaa kaksi asiaa: sijoittaa säännöllisesti, mutta samaan aikaan olla juurikaan ajattelematta sijoittamista.

Nyt tuulipuku päälle ja pihalle!

*****************

Olen 48-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.

Jätä kommentti