Millaista on kirjoittaa omakohtaista rahablogia? Takana on nyt tasan kaksi vuotta jokamaanantaisia julkaisuja. Aloittaminen jännitti monestakin syystä, ehkä eniten pelotti yleisellä tasolla se, että mokaan ja nolaan itseni. Ehkä niin olen tehnytkin, mutten onneksi ole sitä vielä itse tajunnut. On aika tehdä väliarvio ja pohdiskella seuraavia kysymyksiä:

1. Miksi kirjoitan?
2. Mikä on ollut vaikeinta?
3. Miten kirjoittaminen vaikuttaa minuun?
4. Mikä bloggaamisessa on parasta?
5. Numerot: lukijat ja eurot
6. Onko bloggaamisessa riskejä?
7. Omat toiveeni blogitaivaalle

Blogin synnytyskertomuksen voit käydä lukemassa täältä, vuosi sitten podin blogin kanssa ankaraa huijarisyndroomaa, potilastiedot löytyvät tästä tekstistä.

1.  Miksi kirjoitan?

Kirjoittamiseni voisi tällä erää kiteyttää kahteen eri tavoitteeseen: maltillisen elämäntavan puolustamiseen ja yllytyspuheeseen. Kolmas tavoitteeni on itsekäs: kirjoittaminen on ajattelun kirkastamisen väline.

Niukkuuden puolustus

Haen edelleen sopivaa sanaa. En tiedä onko kyse nuukailusta, säästäväisyydestä, pihistelystä, askeettisuudesta vai jostain muusta. Jokaisella sanalla tuntuu olevan oma, ei niin positiivinen kaikunsa.

Vaatimaton on hyvä sana kuvaamaan sopivaa elämää, mutta toisaalta se on adjektiivina tuhoisa, kun sen liittää naisten rahapuheeseen. Kohtuullinen on ehkä lähimpänä hyvää määritelmää, en tiedä.

Haluan siis toitottaa, että vähällä rahalla voi elää mukavasti. Ymmärrän hyvin, että kun pankkitilillä ja sijoitussalkussa on euroja, on helppo huudella. Köyhäily ja köyhyys ovat kaksi ihan eri asiaa. Ensimmäinen on valinta ja toinen on vaikea, joskus epätoivoakin herättävä elämäntilanne.

Vaatimattomasta elämästä hyötyy sielu ja mieli, maapallo ja lompakko. Vaatimattomampi elämä antaa ihan tavalliselle ihmiselle tavallisin tuloin mahdollisuuksia ja vapauksia, sillä kun jokaista euroa ei käytä kuluttamiseen, voi huomioida siinä sivussa myös vaurastumisen.

Yllyttämisen ilo

Haluan yllyttää henkilökohtaisen talouden haltuunottoon: omien menojen hallintaan ja harkitsevaan kuluttamiseen. Haluan valaa uskoaa tavallisen ihmisen taloudellisiin mahdollisuuksiin.

Haluan yllyttää budjetointiin ja suunnitelmallisuuteen tavoitteena taloudellinen mielenrauha. Tarkkuus rahan kanssa auttaa tiukissa tilanteissa ja tuo turvaa elämän eri käänteisiin.

Haluan yllyttää uskaltamiseen, kehtaamiseen ja omannäköisyyteen: niin on hyvä, kun itsestä sopivalta tuntuu.

Vaurastumisesta haluan puhua välineenä, en itsetarkoituksena. Kopioin tähän raha-ajatteluni kiteytyksen, jonka voisin teippailla joka paikkaan:

Rahasta voi innostua ilman, että on materialisti.

Juuri sen, joka ei halua olla materialisti, kannattaisi kiinnostua rahasta.

Mitä enemmän rahaan kiinnittää huomiota, sitä tarkempi sen kuluttamisessa on.

Mitä tarkempi rahan kuluttamisessa on, sitä vähemmän rahaa tarvitsee.

Mitä vähemmän rahaa tarvitsee, sitä enemmän elämässä on vaihtoehtoja ja vapautta.

2. Mikä on vaikeinta bloggaamisessa?

Kirjoittamista aloittaessani loin ehdottoman säännön: ole ystävällinen ja ratkaisukeskeinen. Jos ei ole rakentavaa sanottavaa, ei kannata sanoa mitään. Lisäksi päätin, etten halua neuvoa ketään. Kirjoitan pähkäillen omia asioitani, en antaakseni ohjeita.

Tunnustan, etten ihan aina en koko tekstin ajan ole jaksanut olla kiltti, mutta edelleen olen ehdoton: jos kirjoittaa vain kritisoidakseen, neuvoisin kirjoittamaan päiväkirjaan netin sijaan. Toki kirjoitan joskus tuohtuneenakin. Mutta odotan, että tekstin pöly laskeutuu ja koitan siivota kirjoituksen sellaiseen muotoon, että lukee sen kuka hyvänsä, hän ei siitä mieltään pahoita.

Neuvomisen suhteen olen lipsunut. Sijoittamisessa en tietenkään neuvo ketään, mutta erilaisista projekteistani kirjoitan neuvontatarkoituksessakin. Näin toimien tuotan sellaista sisältöä, jota itsekin olen hakenut netistä, kun olen harjoitellut jotain itselleni uutta.

Olen poistanut monia tekstejäni kokonaan, koska en tarkemmalla lukemisella pitänyt joko siitä sävystä, jolla kirjoitin tai tekstini ei muodostanut sellaista kaarta, joka olisin katsonut mielekkääksi. Delete-nappulan painaminen on kivuliasta. Deletoinnin opettelu on siis ollut ehdottomasti vaikein, mutta mielestäni tarpeellisin asia bloggaamisen opettelussa.

En hermostu, jos joudun purkamaan neulomis- tai ompeluprojektiani. Minulle on selvää, ettei käsityö aina ensimmäisellä kerralla onnistu. Samalla tapaa pitäisi suhtautua tekstiin.

3. Miten kirjoittaminen vaikuttaa?

Enää ei ujostuta!

Tätä tekstiä kirjoittaessani huomaan, että yksi blogini tavoitteista on kuin varkain täyttynyt ilman, että olen asiaa erityisemmin huomioinut. Olen nimittäin päässyt eroon rahaujoudesta. Sen karistamisen olen määritelly yhdeksi raha-asioista kirjottamisen tavoitteekseni. Eli mitä ikinä omassa taloudessani tapahtuukaan, en kavahda sen julkista aukikirjoittamista, ja tästä asennemuutoksesta olen tosi iloinen.

En tarkoita, että meistä jokaisen pitäisi revitellä auki jokainen rahaelämänsä yksityiskohta. Mutta mitä enemmän on olemassa erilaisia julkisia rahatarinoita, sitä enemmän meillä jokaisella on tarttumis- ja mallintamispintaa sekä mahdollisuuksia reflektoida erilaisten vaihtoehtojen välillä.

Tiekartta ja matkamuistoja

Kuka tahansa tavoitteellista blogia kirjoittava myöntää varmasti saman: blogi paitsi pitää suunnassa, mutta myös taaksepäin katsomisella on merkitystä. Kirjoittaa sitten taloprojektista, elämäntapamuutoksesta tai perheestä, asiat etenevät ja kehittyvät ajan saatossa. Taaksepäin katsomisen arvo ei kuitenkaan ole siinä, että voi taputtaa itseään olkapäälle: olenpa tullut pitkälle.

Taaksepäin katsomisen arvo on sen vaikutus tulevaan. Menneiden muistelu valaa uskoa tulevaisuuteen ja antaa rohkeutta: nuo kaikki virheet, kommellukset ja väärät arviot olen jo tehnyt ja selvinnyt eteenpäin. Onnistui näköjään tuokin, vaikka noin paljon jännitin. Joten eiköhän seuraavillakin suunnitelmilla ole onnistumisen mahdollisuus, vaikka nyt ihan sikana pelottaakin.

En olisi uskaltanut tehdä montaakaan niistä asioista, joista blogissani kirjoitan, ellen olisi kirjoittanut niistä blogiin. Teksti ei velvoita, mutta kirjoittaminen pakottaa perustelemaan ja suunnittelemaan hyvin. Sitä kautta usko omaan tekemiseen kasvaa.

Lopulta en siis yllytäkään lukijoita, vaan itseäni. Sopiihan se näinkin.

4.  Mikä bloggaamisessa on parasta?

Vuorovaikus pitää eetteriin huutelijan tolkuissaan

Ihan parasta ovat erilaiset viestit ja kommentit. Kommentteja kirjoitetaan vähän, ja ymmärtääkseni yhä vähemmän, eli niiden määrä on blogien kulta-ajoista laskenut. Mutta kirjoittajaa voidaan lähestyä myös muuten: joko somen tai sähköpostin kautta ja ihan jokainen näistä viesteistä lämmittää ihan erityisesti.

Lämpimät terveiset ihan jokaiselle minulle tänä vuonna viestineelle. Yleensä on ollut kyse omista projekteista liittyen sijoittamiseen, budjetointiin, oman elämän uusien suuntien suunnittelun ja irtiottoihin. Kaikkea hyvää tekemiseesi, rohkeasti vaan eteenpäin, käytännön haasteet kyllä ratkeavat yksi kerrallaan.

Ja jos pohdit jonkun kirjoittajan lähestymistä tai jos sinussa herää blogien pohjalta ajatuksia, älä epäröi niiden jakamista joko viestein tai komentein. Ihan jokainen kirjoittaja varmasti lukee todella mielellään hänen tekstinsä herättämistä ajatuksista, joten rohkeasti vaan kommunikoimaan ja vaikka haastamaankin.

Häkellyttävä bonusraita

Kirjoitin jo aiemmin siitä, että olin yksi 12 haastateltavasta firetystä käsittelevässä kauppakorkeaan tehtävässä gradussa. Tuo opinnäyte on tätä kirjoitettaessa ymmärtääkseni vielä työn alla. Eilen löysin yllätyksekseni netistä kevään toisen gradun, johon olen onnistunut luikertelemaan.

Viestinnän maisteriohjelmaan tehty Vaasan yliopiston gradu Vaurastumisen diskurssit käsittelee todella mielenkiintoisella tavalla vaurastumispuhetta ja puhujien identiteetin representaatiota. Verkkoteksteistä on haettu nimenomaan vaurastumista käsitteleviä tekstejä, niitä on vuodelta 21 analysoitu yhteensä 26:n bloggaajan kirjoittamana.

Ärsyttävää on ainoastaan se, että graduun on tietenkin otettu suora lainaus kappaleesta, jossa loistaa kristallin kirkkaana kirjoittamiseni ärsyttävin maneeri, mutta menkööt.

5.  Numerot: lukijat ja eurot

Listauksia on monenlaisia

Blogit.fi on suomalaisen verkkokirjoittamisen tavaratalo ja näyteikkuna. Uskoakseni useimmat harrastelijakirjoittajat ovat ilmoittaneet sivustonsa palveluun. Jos haluaa selailla suomalaista bloggausta, tuo sivu on paras paikka aloittaa.

Blogit.fi- sivustolla on blogeille rankingsijat, joiden määräytymisen tarkoista perusteista sivusto ei kerro. Sivuilla rankataan blogit sekä kategorioittain, mutta myös yhdessä, ”kaikki blogit” listalla.

Tänään olen 55. (viime vuonna tähän aikaan 82.) lifestyleblogi ja kaikkien blogien joukossa olen sijalla 275 (420). Johtuuko kehitys siitä, että blogeja kirjoitetaan kuukausi kuukaudelta vähemmän? Ei tietenkään. Ranking-sijan parantuminen on vain kehittyvän sisältöni ja kasvavan maineeni ansiota, ihan ehdottomasti.

Lukijamäärä kasvaa hissukseen

Pohdin taannoin aloittaessani, millaista lukijamäärää tavoittelen. Blogin kirjoittajan kaksi tunnuslukua ovat kuukausittaiset kävijät ja kuukausittaisten käyntien määrä. Noiden kahden luvun avulla kerrotaan blogin koko ja kattavuus. Suosituimmissa suomalaisissa blogeissa käy kymmeniä tuhansia ihmisiä kuukaudessa.

Määritin tavoitteekseni, että olisi kiva saada 1000 uniikia kävijää kuukaudessa ja 3000 käyntiä kuukaudessa. En halua suureksi, haluan sopivaksi. Nuo tavoitteet olen saavuttanut ja lukijamäärä on kasvanut tasaisesti kahden vuoden ajan. Toistaiseksi suunta on koko ajan hissukseen ylöspäin.

Alla kuvakaappaus google analyticisin tiedoista viimeisen kuukauden ajalta. En tavoittele kasvua, tavoittelen pysyvyyttä. Eli tähän olisi ihan hyvä jäädä.

Lukijamäärän kasvu voi toki johtua myös ihan pelkästään siitä, että google alkaa hyväksyä blogini hakutuloksiinsa sitä paremmin, mitä enemmän domainillani on ikää. Alla on käppyrä kahdesta eri blogivuodesta: pylväät tarkoittavat kuukausittaisia kävijöitä, viivat käyntejä.

Mitä blogin kirjoittaminen maksaa?

Halvimmillaan bloggaamaan pääsee ilmaiseksi, eli on erilaisia alustoja, joille blogin voi luoda maksutta. Halusin oman domainin, eli ihan ikioman verkko-osoitteen ja myös vähän paremman alustan blogin kirjoittamiseen.

Vaikka minulla on syvä rakkaussuhde nuukailuun, en halua kirjoittaa ilmaisille alustoille, vaan maksan tästä ilosta noin 15 euroa kuukaudessa. Minimihinnat ovat alle kympin luokkaa, mutta koska haluan käyttää reilusti kuvia, maksaa lisätila myös euroja.

Jos yhtään mietit kirjoittamista, niin aloita ihmeessä. Mutta tämä, kuten mikä tahansa muukin harrastus kannattaa tehdä kunnon välinein. Erityisesti lukijan näkökulmasta maksulliset alustat ovat maksuttomia todella paljon parempia. Eli vaikka Sinulla olisi timanttista sanottavaa, menetät lukijoita, kun alustasi on lukijalle kömpelö tai vaikealukuinen. Ilmaiseksi ei saa hyvää, ei tässäkään asiassa.

Mitä blogin kirjoittaminen tuottaa?

Nopea vastaus: euroissa ei juuri mitään, aineettomasti sitäkin enemmän, ihan valtavasti. Jos kirjoittaa nuukailusta ja vaatimattomasta elämäntavasta, on tietenkin selvää, että mainostamiseen suhtautuu kriittisesti. Tänäänkin kieltäydyin mainosartikkelista blogiini. Vieraskynät ovat valmiiksi kirjoitettuja artikkeleita, joiden julkaisusta mainostaja maksaa bloggaajalle.

Blogeissa voi siis mainostaa sinne itse laitetulla sisällöllä tai sisällön lomassa olevilla erillisillä mainoksilla. Googlelle voin antaa ”valmiit paikat”, joihin ohjelma saa itse survaista sellaista mainosmateriaalia, joka lukijan oma selailuhistoria huomioiden olisi otollisinta. Bloggaaja siis myy mainospaikkoja googlelle ja tienaa niiden näyttökertojen mukaan. Tähänkään ratkaisuun en ole lähtenyt.

Haluan, että sivuillani on seesteinen tunnelma: mikään ei välky eikä vilku. Olen lopettanut mielenkiintoistenkin blogien lukemisen vain siksi, että ne on ovat niin täynnä mainoksia, että varsinaisen tekstin seuraaminen on hankalaa. Eli timanttinen sisältö ei pelasta tässäkään kohtaa: lukija saa olla itsekäs ja lukukokemuksen pitää olla kunnossa.

Suosittelen blogissani palveluita ja tuotteita, joista itse tykkään tai joita itse käytän. Jos noita tuotteita tilaa tai ostaa blogini linkkien kautta, saan siitä pienen provision. Jokainen verkkoon kirjoittaja tietää, että mainossivustoilta tilitetään euroja varsin hitaasti ja vasta erilaisten raja-arvojen ylittyessä. Euroja on siis roikkumassa erilaisilla tilellä ja tänä vuonna tililleni on tippunut vasta 11,99€.

Olen blogituloillani kattanut sen kulut vuoden alusta alkaen noin tammikuun kolmannelle viikolle asti.

Mitä blogistani luetaan?

Ylivoimaisesti eniten käydään lukemassa meidän autotelttaratkaisusta. Tuon tekstin suosiota lisää ehkä harvinaisemmat hakusanat. Bokashi-intoiluni on viime kuukausien lokitietojen hopeasijalla. Teen päätelmän, että nuukailunäkökulma voittaa.

Raha-asioista luetaan eniten ”Tonnilla kuussa” – projektistani, jossa koitin vähentää kuluttamista ja analysoida miten tarkempi rahankäyttö vaikuttaa elämänlaatuun. Toinen usein vierailtu teksti on paasaukseni nettovarallisuuden seuraamisen tärkeydestä.

Myös Lapin kokemuksiani käydään lukemassa aika paljon, eniten luetaan kausityön tilinpäätöstekstiä, jossa laskin tulot ja menot Lapin ajalta sekä loppusanojani kausityökokemuksesta.

Mikä on oma suosikkitekstini reilun sadan tekstin joukosta? Se on matkakertomus viime kesän ensimmäisestä viikosta omassa metsässä. Jutun merkitys on megaloikassa mukavuusalueen ulkopuolelle ja unelmien toteuttamisessa.

6. Onko bloggaamisessa riskejä?

Entä jos kelkka kääntyy?

Mikä on pahinta, mitä minulle voi bloggaajana tapahtua? Tätä kysymystä olen kotihommien lomassa miettinyt muutamat viime päivät. Voiko parisuhdebloggaaja erota? Entäpä jos rahablogin kirjoittaja sairastuukin peliriippuvuuteen ja hassaa kaiken omaisuutensa? Jos minimalisti haluaakin alkaa hamstrata?

Koska mikään ei ole elämässäni blogista kiinni, voin rauhassa halutessani ottaa töpselin pois seinästä ja poistaa sivuni, jos siltä tuntuu. Eli jos tekstini katoavat eetteristä, olen kyllästynyt koko hommaan ja palannut vakituisiin päivätöihin.

Uskallan sanoa, ettei virheiden myöntäminen tunnu vaikealta, olenhan monta kertaa joutunut tarkistamaan taloudellisia suunnitelmiani tai muita käsityksiäni. Bloggaajana en siis hirttäydy mihinkään.

Uskoakseni olen aina oikeassa, mutta en välttämättä aina kovin kauan.

Voiko palaute satuttaa..

Pelkäsin ehkä eniten etukäteen vihaista tai mitätöivää palautetta. Ounastelin moitteita, väheksyntää tai naureskelua. Olen kuitenkin saanut olla rauhassa ja olen saanut vain positiivista palautetta: rohkaisua, kiitoksia ja tsemppiviestejä.

Oma perheeni tosin valittaa, että tekstini ovat tylsiä eivätkä he jaksa niitä lukea. He saavat toki pitää mielipiteensä, perinnöstä en olisi sitten niinkään varma. Enää tässä vaiheessa en usko, että pilkallisinkaan palaute satuttaisi (liian pahasti), sillä olen saanut kirjoittana kasvaa ja voimistua rauhassa.

.. tai maine mennä?

Ei kai. Tai mitä nyt sitten maineella tarkoitetaan. Onko meillä jokaisella sellainen, mistä asioista se on rakentunut? Keiden silmissä maineemme on ja onko sillä lopulta mitään väliä? Voiko meillä olla useita maineita?

Maineella voisi olla merkitystä, jos koittaisi pyrkiä politiikkaan, pariutumismarkkinoille tai suurta vastuuta sisältäviin työtehtäviin. Vai onko sittenkin niin, että tavallisella ihmiselläkin pitää olla hyvä maine, kuten esimerkiksi opettajalla tai pikkukaupungin terveyskeskuslääkärillä. Tai pastorilla ihan millaisessa kaupungissa vaan?

Eksyin ehkä aiheesta, mutta koitan nyt päästä tämän maine-asian ytimeen. Päädyn siihen, että kun en kirjoita hyvän tavan tai moraalin kyseenalaistavista asioista, en näe mainehaittoja blogini merkittävänä riskinä. Riskejä ja sitä kautta mainehaittoja myös vähentää se, että muistaa kirjoittaa positiivisesti ja rakentavasti.

Tai no, jollekin omista raha-asioista avoimesti kirjoittaminen voi olla merkittävä hyvien tapojen vastainen ratkaisu. Ja firettäminenhän on monen mielestä moraalisesti erittäin kyseenalaista, joten otan takaisin: kirjoittaa miten vaan ja mistä vaan, niin maine voi kärsiä ja palautetta tulla.

Voinko jäädä blogin vangiksi?

Parin päivän miettimisen jälkeen tämä on ehkä blogin suurin riski. Se, että alkaa elää blogille ja tehdä valintoja ajatellen sitä, miltä ne kirjoitettuna näyttävät.

Tässä asiassa turvaverkkoni ovat suorasanainen puoliso, tarkkasilmäiset aikuiset lapset sekä jäätävän fiksut ystävät. Jos harhaudun kirjoittamisen ja elämän kanssa jollain lailla kieroon, ei palautetta tarvitse kauaa odotella.

7.  Omat toiveeni blogitaivaalle

Pysyisipä kirjoittaminen arvossa

Blogit ovat tänä päivänä hidas alusta ja niiden suosion kerrotaan hiipuvan. Moni takavuosien suosittu bloggaaja on kertonut lukijamäärien laskusta: ihmiset siirtyvät nopeatempoisemmille alustoille liikkuvan kuvan ja äänen perässä.

Kun alustoja tulee lisää, käyttäjäkunta pirstaloituu, se on selvä. Liputan kuitenkin puhtaan tekstisisällön puolesta, olenhan itse sen kuluttaja ja tuottaja. Eniten olen huolissani siitä, että ne kirjoittajat, joiden sisältöjä tykkään lukea, laittavat pillit pussiin.

Toisaalta on uumoiltu, että hidas sisältö tekisi paluuta. Tuon asian ounastelu saattaa toki olla vain sisällöntuottajien toiveajattelua. Ehkäpä paras tulevaisuus on eri alustojen taitavalla yhdistelyllä. Ainoa varma asia digimaailmassa on jatkuva muutos.

Mielestäni bloggaajat ovat osin itse rapauttaneet formaattinsa. Kun jokainen teksti on erilainen kaupallinen yhteistyö, muodostuu blogista myyntikatalogi. Kehystarina, jolle lukijan mielenkiinto on alunperin rakennettu, katoaa kauas.

Aloita rohkeasti!

Jos olet harkinnut blogin aloittamista, älä harkitse enää vaan aloita. Sinun ei tarvitse olla mestari aiheessa, josta kirjoitat. Elämänmakuisia kehityskertomuksia on ehkä mukavampikin lukea kuin maailmanmestareiden hehkutusta. Ja jos et halua kehittyä, mutta olet vaan tolkuttoman innostunut jostain, niin jaa innostuksesi, se tarttuu.

Innostuksesta on paljon hienoja esimerkkejä, kuten vaikka tämä kuninkaallisista kirjoittava, ihan mahtava Timanttisalonki-blogi. Skene ei ole yhtään omani, mutta ihailen kirjoittajan antaumusta asiaansa valtavasti.

Oma päämääräni

Ultimaattinen tavoitteeni on olla vapaan harhailun, nuukailun ja verkkaisen vaurastumisen kokemusasiantuntija sekä omavaraisteluprojektien innostava toteuttaja. Haluan kirjoittaa näistä teemoista omakohtaisesti, elämänmakuisesti ja viihdyttävästi.

Haluan saada lukijan miettimään, kokeilemaan ja välillä ehkä nauramaan. Ja jos joku avaa blogini luettuaan uuden excel-tiedoston, saavutan täydellisen täyttymyksen.

**********

Olen 48-vuotias tekstiviisastelun erityisasiantuntija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.