Olen säästämällä ja sijoittamalla havitellut vapautta ansiotyöstä ja nyt on edessä toinen pidempi vapaajakso. Mitkä ovat fiilikset sen ensimmäisenä aamuna? Kokoilen tavaroita, olen vähän pihalla, teen suunnitelmia ja muistiinpanoja.
Hyvää nukkumisaikaa menee hukkaan
Kello on 06.11. lauantaiaamuna, enkä ole nukkunut moneen tuntiin. Ei nukuta pätkääkään, pää käy ylikierroksilla. Jos olisi työaamu, olisin vielä sikeässä unessa ja pian kello herättelisi nousemaan, vaikka ei lainkaan vielä haluttaisi. Tykkään nukkumisesta: niin aikaisin en onnistu menemään nukkumaan, että aamulla nousisin mieluiten ja energiaa täynnä. Olisi vain kiva jatkaa lekottelua vällyjen välissä.
Paitsi nyt. Kun puolen vuoden työrupeama on päättynyt ja heräilen ensimmäiseen vapaaseen aamuun. Vapaaseen aivan uudella tavalla. Tällä vapaalla nimittäin ei ole päättymispäivää eikä se sisällä mitään velvollisuuksia. Se ei ole viikonloppu, arkivapaat, vuosiloma tai virkavapaa. Se ei ole äitiys- tai opintovapaa, jolloin työstä irti oleva aika kuluu muita velvollisuuksia suorittaen.
Viime syksynä ehdin hiukan harjoitella
Irtisanouduin viime syksynä vakituisesta työstäni ja olin sen jälkeen kaksi kuukautta vapaalla. Mutta lähes koko tuon vapaajakson tiesin, että ratkaisullani on päätöspäivä. Aika pian töiden päättymisen jälkeen halusin järjestää itselleni jonkinlaisen irtioton ja kausityöreissu Lappiin oli vastaus moneen tarpeeseen yhtä aikaa.
Nyt olen lähdössä Lapista. Minulla on kaksi päivää aikaa siivota ja pakata, sitten on kotimatkan aika. Ja sitten, ehkäpä kun pääsen omaan mökkirantaan, minulle ihan aikuisten oikeasti kirkastuu, että nyt alkaa vapaa. Päätöspäivän vapaajaksolle määrittelee ainoastaan pankkitilini: passiiviset tuloni riittävät tänä vuonna noin neljän kuukauden vapaajaksoon. Syksyllä on palattava tienaamaan.
Pieni varautuminen tulevaisuuteen
Kävin täällä Lapin kohteessa jo juttelemassa henkilöstövuokrausfirman edustajien kanssa: ”Hei, olen päätoiminen työn vieroksuja, enkä nykyisen työsuhteeni jälkeen ole kiinnostunut työllistymisestä, mutta syksyllä minulta loppuvat rahat ja tarvitsisin kahdeksi kuukaudeksi töitä Tampereelta”. Tätejä nauratti, mutta nimi laitettiin muistiin.
Eli jollain lailla olen lähtenyt syksyyn varautumaan. Tai siis kahdella tavalla: olen tehnyt talouslaskelmat etukäteen koko vuodelle: tiedän, että pärjään kesän passiivisilla tuloilla. Ja toiseksi kävin yhden keskustelun syksyn työllistymisestä. Enempää en nyt meinaa tehdä ja aion ihan oikeasti keskittyä oleiluun. Palaan työllistymisajatuksiin vasta elokuun puolen välin jälkeen, niin varma työllistymismahdollisuuksistani olen.
En niuristele työnhaussa ja uskon, että henkilöstövuokrausfirma, jonka palveluksessa olen jo luotettavuuteni näyttänyt, keksii kyllä minulle jotain tekemistä: kaikki käy. Menen erittäin mielelläni vaikka margariinitehtaalle. Mutta katsotaan sitä siis sitten myöhemmin, kunhan marjasato alkaa olla pakkasessa.
Töitä pitää syksyllä tehdä noin kaksi kuukautta, jotta pääsen pimeintä talvea karkuun jollekin uudelle seikkailulle. Marras-joulukuuksi ulkomaille lähtöä alan valmistella jo toukokuun aikana, työmurheita en mieti ennen syksyä.
Yllättävä pakkausrumba
Mutta vaikka mieli siis jo liitelee jossain tulevaisuudessa, pitäisi seuraavina päivinä saada koko oma arki siirrettyä takaisin etelään. Ajatukset huitelevat missä sattuu ja ympärillä on puoliksi pakattuja kasseja ja avoinna retkottavia kaapin ovia: nykyhetki kaipaisi keskittymistä ja läsnäoloa, mutta mieli säntäilee ties minne.
Ihailemillani ihmisillä on pakkauslistoja. Nuo listat vähentävät merkittävästi erilaista vaivannäköä, turhaa pohdintaa ja hälstäystä. Ajattelukapasiteetin voi käyttää johonkin parempaan tarkoitukseen. Tänään tuskailen tavaramääräni kanssa, jota koitan saada mahtumaan mukana oleviin kasseihin, se ei tunnu onnistuvan millään.
Tarvitsin vähemmän kuin luulin
Alla on huolella kuratoimani pakkauslista puolen vuoden asumista varten. Laadin listan viime syksynä lähtöäni valmistellessani. Listani ei ole reppuun mukaan pakattava varustus, vaan ajatus ihan oikeasta muutosta puoleksi vuodeksi uuteen kotiin. Alla olevan listan 180 tavaraa ja tarviketta ajattelin tarvitsevani.
Omaa tavaramäärää listaillessani hahmottu Teemu Kunnon kirjassaan määrittelemän, omistamansa 500 tavaran niukkuus. Pärjään kyllä puoli vuotta aika vähällä tavaralla, mutta haluan omistaa enemmän: monenlaista kampetta tarvitaan aika-ajoin.
Ikävä kyllä minusta ei tällä reissulla tullut murtomaahiihdosta pitävää, jälleen kaunokirjallisuuden pariin palannutta ylevää ja tervehenkistä yksilöä. En vieläkään tykkää hiihtää enkä malta lukea, olen se toiminnallisempi tyyppi.
Laitan muistiin aiemman pakkauslistani sekä riisutun version: jos ja kun seuraavan kerran lähden asumaan väliaikaiskotia, otan mukaan vähemmän tavaraa. Tärkeintä on mahdollisuus kerrospukeutumiseen ja vapaa-ajan viettoon riittää lenkkarit, läppäri ja lankoja. Laitan muistiin myös sen, mitä EN tarvinnut, etten seuraavan kerran ala ylihuolehtia.
Vaatteita tarvitaan vain yhdet varakappaleet, olen käyttänyt puoli vuotta kotona kaksia vaatteita vuorotellen. Kodin tekstiilit saa puhtaaksi ja kuivaksi yhden päivän aikana, joten niitä ei tarvita varalle.
Pakkauslista kausityöreissua varten: ennen ja jälkeen
| Kodin tekstiilit | Luulin tarvitsevani | Oikeasti tarvitsin |
| tyyny | 1 | 0 |
| peitto | 1 | 0 |
| päiväpeitto | 1 | 0 |
| kaksi settiä lakanoita | 6 | 4 |
| pyyhe | 2 | 2 |
| sisustustyyny | 2 | 0 |
| pikkupyyhe | 2 | 1 |
| astiapyyhe | 2 | 1 |
| torkkupeitto | 1 | 1 |
| vieraspatja | 1 | 0 |
| Hygienia | ||
| shampoo ja hoitoaine | 2 | 2 |
| saippua | 1 | 1 |
| hiuslenkkejä ja -harja | 3 | 3 |
| hammasharja ja -tahna | 2 | 2 |
| kosteusvoide | 1 | 1 |
| särkylääkettä ja allergialääkettä | 2 | 2 |
| laastaria | 1 | 1 |
| ideaaliside | 1 | 1 |
| sidetaitoksia | 1 | 1 |
| haavateippi | 1 | 1 |
| vanupuikkoja | 1 | 1 |
| kynsileikkuri | 1 | 1 |
| ladyshave | 1 | 1 |
| hammaslankaa | 1 | 1 |
| korvatulpat | 1 | 0 |
| deodorantti | 1 | 0 |
| Vapaa-aika | ||
| otsalamppu ja laturi | 2 | 2 |
| taskulamppu | 1 | 1 |
| kännykkä ja laturi | 2 | 2 |
| kuulokkeet | 2 | 2 |
| läppäri ja laturi | 2 | 2 |
| villalankoja | x | x |
| puikkoja | 20 | 20 |
| lukemista | 5 | 0 |
| allakka ja kynät | 3 | 3 |
| vyyhdinpuut | 1 | 0 |
| Keittiö | ||
| kakkuvuoka | 1 | 1 |
| sauvasekoitin | 1 | 1 |
| sähkövatkain | 1 | 1 |
| kannellinen uunivuoka | 2 | 0 |
| muovikulho | 1 | 0 |
| pakastin | 1 | 0 |
| maalarinteippi | 1 | 1 |
| tussi | 1 | 1 |
| paistinpannu | 1 | 0 |
| pikkukattila | 1 | 0 |
| keittöveitsi | 1 | 0 |
| viinilasi | 1 | 0 |
| snapsilasit | 2 | 0 |
| 5l kattila | 1 | 0 |
| Ulkovaatteet | ||
| kypärämyssy | 2 | 2 |
| sormikkaat | 1 | 1 |
| rukkaset | 1 | 1 |
| pipo | 2 | 1 |
| kaulahuivi | 3 | 1 |
| toppatakki | 1 | 1 |
| toppahousut | 1 | 1 |
| ulkoilupuku | 2 | 1 |
| lenkkarit | 1 | 1 |
| talvikengät | 1 | 1 |
| PU-saappaat | 1 | 1 |
| työkengät | 1 | 1 |
| Sisävaatteet | ||
| sukkia | 8 | 4 |
| villasukat | 2 | 2 |
| yökkärit | 2 | 2 |
| alusvaatteita | 15 + 5 | 10 + 5 |
| farkut | 1 | 1 |
| siisti paita | 1 | 0 |
| leggingssit | 2 | 1 |
| villakerrasto | 1 | 1 |
| villapaita | 2 | 2 |
| collari | 2 | 1 |
| pitkähihaisia aluspaitoja | 5 | 2 |
| t-paita | 1 | 0 |
| Muut varusteet | ||
| jalkalamppu kirkkaalla valolla | 1 | 0 |
| sähköfillari ja kypärä | 2 | 2 |
| murtsikkasukset ja monot | x | 0 |
| kynttilä | 2 | 2 |
| tulitikut | 1 | 1 |
| aurinkolasit | 1 | 1 |
| heijastimia | 2 | 2 |
| reppu | 1 | 1 |
| istuinaluset | 2 | 2 |
| uikkarit | 1 | 0 |
| Fillarin pumppu | 1 | 1 |
| Paristoja fikkariin | 4 | 4 |
| Yhteensä | 181 | 128 |
Tiedän nyt pärjääväni vähemmällä
Jätän siis jatkossa kotiin ne tavarat, jotka kuuluvat ideaaliminälleni, ei minulle. Jatkossa myös ymmärrän, että väliaikaismajoitustiloissa on valmiina aika kattava keittiövarustus, eikä sitä tarvitse tuoda itse. Mutta jos ihan oikeasti haluaa laittaa ruokaa tai leipoa, täytyy siihen mahdollisesti tarvittavat apparaatit ottaa itse mukaan myös jatkossa.
Hyvä valaistus on keski-ikäiselle käsityöihmiselle välttämättömyys. Siksi oma jalkalamppu oli muuttolistassa mukana ja ottaisin sen mieluusti mukaan jatkossakin. Mutta jos itse kantamalla pitää pärjätä, tyydyn jatkossa neulomaan otsalampun valossa, jos majapaikan omat valaisimet eivät kaamosaikana riitä. Nykyisessä asunnossani ei ole sellaista lamppua, jonka valossa pimeimpänä aikana olisi nähnyt riittävästi.
Myös sähkökatkoja oli jonkin verran, josta syystä otsalamppu on tärkeä ja tarpeellinen varuste olla ladattuna ja saapuvilla, kun pimeitä tunteja on vuorokaudessa aika paljon.
Myös kotona odottaa pakkaushommia
Kun alusvaatteet laskee pois, olen pärjännyt puoli vuotta alle kymmenellä vaatekappaleella. Olen kirjoittanut omasta vaatearjestani muutaman blogikirjoituksen, haluan kerran vuodessa kirjoittaa vaatteistani osin siksi, että kirjoittaminen on hyvä tapa pitää itsensä silläkin saralla kurissa.
Ekassa, vaateasioitani pohtineessa kirjoituksessani tein häpeällisen tunnustuksen vaatemäärästäni. Jos siis pärjään näin vähällä, mihin mahdan tarvita niitä loppuja, noin 250 vaatetta?
Ymmärrän, kotona ei ole koko ajan talvi. Jos olisin niin cool kun haluaisin, olisin tarkka kapselipukeutuja, joka päivittäisi huolellisesti valitun puvustonsa neljännesvuosittain. Noin kurinalainen henkilö en ole. Mutta kirjoitan nyt kuitenkin tähän muistiin itselleni antamani velvoituksen, että
kun tulen kotiin, pakkaan puolet, toistan: PUOLET vaatteistani pois.
En myy niitä, sillä niillä on paras käyttöarvo minulle. Mutta teen niistä itselleni vaatekaupan. Mukavampaa kuin käyttää koko garderobia hiljalleen pois päiviltä on käyttää pienempää valikoimaa vaatteita, joita voi sitten täydentää ”uusilla” hankinnoilla vinttikomerosta vanhojen ihan oikeasti kuluessa loppuun.
Ruokatalouden voi järjestää monella tapaa
Ratkaisuja on monia: yksi menneen jakson kämppiksistäni eleli monta kuukautta varusteenaan ainoastaan seuraavan aamun jogurttipurkki ja tulevan lounaan mikroateria. Eli hyvin vaatimattomasti ja pienestikin pärjää. Mutta jos haluaa tehdä ruokaa itse, tarvitsee raivostuttavan määrän erilaisia aineksia, vaikka ei gourmet-kokiksi rupeaisikaan.
Saan kuskata täältä kotiin tolkuttoman määrän ruoka-aineita, joista ei saa ruokaa mutta joita tarvitaan ruoanlaittoon: korppujauhoja, etikkaa, leivinjauhetta, soijaa, kuivahiivaa, mausteita, mitänäitänyton. Hetken aikaa kotikeittiössämme tulee olemaan kaikkea kaksin kappalein.
En silti haluaisi turvautua valmisruokiin, vaikka tämä väliaikaiskeittiön kotiinkuljetus työläältä tuntuukin. Vapaapäivinä on ollut kiva laittaa ajan kanssa ruokaa ja leipoa, ja onhan itsetehty ruoka taloudellinenkin kysymys, mutta kuitenkin vain toissijaisesti.
Mietin, teenkö itselleni myös matkakeittiön perustamista varten oman ostoslistan, nyt kun kaikki hankintani retkuvat keittiön pöydällä pakkausta vailla. Sen jätän tekemättä, koska tavoitteeni ei jatkossakaan ole hankkiutua mihinkään pohjoisnavalle: kyllä kauppaan sitten ehtii varastoa täydentämään, jos jotain unohtuu.
Miltä nyt tuntuu?
Mutta jos arkisista asioista palaa jälleen vähän fiilistelemään, niin olo on levottomuudesta huolimatta tosi hyvä. Oli ihan mahtavaa laittaa herätys pois puhelimesta eilen illalla. On ihan mahtavaa ajatella, kuinka paljon edessä on omaa aikaa. Sillä sehän se ihmiselämässä arvokkainta ja korvaamattominta on, aika. Se ei kasva korkoa korolle.
Olo on kepeä. Siis ihan fyysisesti kevyt. On ihanaa ajatella, että elämäntahtina on koko pitkän kesän viivähtelevä verkkaisuus: ei kiirettä mihinkään.
Haluan kirjoittaa muistiin tämän vähän hiprakkaiseltakin tuntuvan, leijuvan olotilan. Tältä tuntui, kun kesä oli alkamaisillaan.
Vielä olen täällä keskellä hankia. Eilen sain etelästä kuvia valkovuokoista. Tupsahdan siis tällä viikolla vielä vahvasti lumisesta maisemasta keskelle jo lähes T-paitakelejä, kuten viesteissä lupailtiin. ”Eilen +19.” Ja minulla oli vielä päälläni toppatakki ja villapaita.
Viime viikonloppuna kävin Kilpisjärvellä ja häikäistyin huhtikuisen kevään kauneudesta siellä. Tähän postaukseen liittelen viimeiset talvikuvani tältä kaudelta. Seuraavaksi jo sitten kohti mullassa möyrimistä. Ah, kompostikin on jo varmaan herännyt ja pääsen ihan kohta sitä kääntelemään. Täydellistä.
Millaista on ”fire-elämä”?
En osaa sanoa miten eletään elämää, jossa ei virallisesti tarvitse tehdä mitään. En tiedä, mikä määrä asioita on minulle sopiva määrä suunniteltuja menoja, tapaamisia, projekteja ja tekemistä. Tuo elämä on pitkäaikainen haaveeni, mutta minun pitää vielä harjoitella sitä.
Ymmärsin mahdollisuuteni firettäjänä taannoin pelkästään blogimaailman avulla. En olisi hoksannut lähteä laskeskelemaan oman talouteni faktoja uusin silmin ilman muiden valaisevia esimerkkejä. Erilaisia taloudellista riippumattomuutta tavoittelevia blogeja on paljon.
Mutta edelleen toistan jo aiemmin kirjoittamani: blogeja, joissa eletään jo saavutettua taloudellisesti riippumatonta elämää on hyvin niukasti. Tai jos on, niissä keskitytään talouteen, ei elämään. Tästä syystä koen olevani vähän hataralla pohjalla ja tutkailen tietäni eteenpäin uteliaan tietämättömänä.
Kalenteri auttaa arjen rytmittämisessä
Tunnustetaan. Vaikka tässä hehkuttelen joutilasta vapaa-aikaa, on kalenterini toukokuulle aika täynnä. Osin se johtuu siitä, että olen malttamaton. Olen ollut puoli vuotta poissa kotoa ja haluan tavata paljon ihmisiä. Myös hoidettavia asioita on jonkin verran, nyt kun olen taas palveluiden äärellä.
Toisaalta kalenteri on tapa saada asioita hoidettua ja pitää arki järjestyksessä. Toisaalta se on tapa säännöstellä asioita ja varmistaa, että arjessa säilyy väljyyttä. Eli kalenterin avulla voi myös varmistaa, ettei samaan viikkoon tule liiaksi kuormitusta, jos ja kun sitä nyt haluaa välttää.
Olen vieläkin aivan järkyttävän allerginen kiireelle. Vältän sitä vimmaisesti ja huomaan ahdistuvani pelkästä sen mahdollisuudestakin. Jotain on ehkä siis vielä kesken.
Outoa. Ahdistun kiireen ajatuksesta tehtyäni puoli vuotta erittäin, erittäin tiivistahtista työtä. Mutta se on jollain lailla eri juttu. En tiedä miksi.
Eli kalenteri jää aivan varmasti osaksi arkeani jatkossakin. Se on myös suunnittelukirjani ihan positiivisessa mielessä: en tyydy ”olisi kiva joskus kesällä”- ajatuksiin, vaan jos jotain haluan tehdä, katson sille ajan ja merkitsen sen muistiin. Haluan tarttua tilaisuuksiin ja ajatuksiin enkä jättää niitä roikkumaan.
Ylös, ulos ja töihin
Nyt kehtaa jo mennä laittamaan päivän ensimmäisen pyykkikoneen pyörimään. Sitten pitää pyyhkiä makuuhuoneen vaatekaappien hyllyt ja mahdollisesti itkeä vähän. Asia kerrallaan saanen itseni jollain tavalla täältä matkalle kohti kotia. Ihmeellinen siirtymävaihe tämä on: mieli jo ihan muualla ja arki levällään tässä jaloissa.
***************
Olen 48-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.