Leppoistajan Lokikirja

Leppoistajan Lokikirja

Joka kolmas viikko kauppaan

Kirjoitus sisältää mainoslinkin. Tunnistat sen * – merkistä.

Kuinka käydä ruokakaupassa mahdollisimman harvoin? Esittelen omat, nuukailevan laiskurin ruokarutiinini. Kirjoitan ruokarytmistä, suunnitelmallisuudesta ja hyvää tekevästä niukkuudesta. Kerron harjoituksistani luoda minulle sopiva kauppalista, jolta riittää tuoretta syötävää kolmeksi viikoksi.

Kausityöt Lapissa ovat opettaneet minulle monta monituista asiaa. Yksi niistä on, että kun ruokarutiinit harjoittelee oikeanlaisiksi, voi kaupassa käydä ällistyttävän harvoin. Niin harvoin, etten olisi uskonut sitä mahdolliseksi. Erityisesti siksi, että haluan syödä monipuolisesti ja tuoreesta ruoasta nauttien.

Mitä järkeä on ostaa ruokaa mahdollisimman harvoin? Sitä järkeä, että säästän aikaa, rahaa ja vaivaa. Ja patistan itseäni samalla elämään ainakin joidenkin päivien ajan hieman vaatimattomammin.

Vain joka kolmas viikko tapahtuva kaupassakäynti ei ollut tavoitteeni Lappiin lähtiessäni. Tavoittelin ostosrytmiä, jossa ostaisin ruokaa vain joka toinen viikko. Jo tuokin tavoite hermostutti ja epäilytti etukäteen. Huomasin kuitenkin, että ruokaa on vielä kahden viikon jälkeen jäljellä tuore ja monipuolinen valikoima. Siispä siirryin kolmen viikon ostosrytmiin.

Miksi ihmeessä vasta nyt?

Samalla kun olen tyytyväinen, olen myös harmissani. Pitikö sitä näin vanhaksi elää hoksatakseen, että jos ei tykkää mennä johonkin, sinne ei tarvitse mennä. Tässä tapauksessa se ”johonkin” on ruokakauppa.

Joo joo, hammaslääkärit ja gynikset ja niin edelleen, tiedetään. Eli on olemassa paikkoja, joissa ei ole kiva käydä, mutta joissa fiksu ihminen silti säännöllisesti käy. Mutta pointtini on, että meillä on myös turhia ”velvollisuuksia”, joita ei pysähdy kyseenalaistamaan, vaikka oman mielenrauhan vuoksi kannattaisi niin tehdä.

Säästökeinoja on monenlaisia

Melko usein ruokabudjetin pienentäminen  tarkoittaa ajan suurempaa kuluttamista. Niin voi tapahtua monesta syystä. Aikaa voi kulua enemmän:

keittiössä: Itse alusta tehty ruoka vie aina enemmän aikaa kuin einekset, mutta on yleensä huomattavasti halvempi vaihtoehto.

netissä: erilaisten resque- ja alennussovellusten selailu vie aikaa: kaikkea ei saa kerralla eikä samasta paikasta.

kaupassa: punalappujen metsästäminen on metsästämistä. Jokainen metsästäjä tietää, ettei saalis ole varma juttu. On myös reissuja, jolloin ei saa mitään.

liikenteessä: tarjousten perässä kulkeminen mahdollisesti useassa eri kaupassa on aikaaviepää. Ne pitää myös etukäteen etsiä, ks kohta 2.

ulkona: omavaraistelu eli erilaisten syötävien viljely, kasvatus, keräily ja metsästys on hieno harrastus mutta vie aikaa. Se kannattaa vain, jos siitä tykkää.

Rahaa voi säästää tuhlaten järjettömän määrän aikaa. Tai rahaa voi säästää yksipuolistaen ruokavaliota, jolloin tuhlaa terveyttään. Uskon, että löytyy myös hyviä yhdistelmiä, joilla onnistuu edistämään kaikkia tavoitteita samaan aikaan.

Haluan kuluttaa vähän sekä aikaa että rahaa

Olen nuukailun ja vähällä elämisen suuri ystävä. Omat keinoni rahan säästämiseen ovat omavaraistelu ja mahdollisimman pitkälle viety suunnitelmallisuus, joka toteutuu harvakseltaan tapahtuvina ruokaostoksina.

Omavaraistelu ja keräily kuluttavat aikaa rahan sijaan, myönnetään. Mutta ne ovat myös rakkaita harrastuksia, enkä siksi murehdi niiden parissa käytettyjä hetkiä. Päinvastoin, ne ovat yksi joutilaan elämäni tavoitteista: ulkona tapahtuvaa omatahtista puuhailua. Suunnitelmallisuus taas auttaa kummassakin tavoitteessa: sekä aikaa, että rahaa säästyy.

Aika ja raha ovat lopulta hölmöt motiivit ruokasäästöihin

Olen siis identifioinut itseni säästelääksi laiskuriksi, mutta tarkemmalla ajattelulla huomaan, ettei rahan ja vaivan säästäminen saa olla tärkeimmällä sijalla ruoka-ajattelussa. Vaikka aikaa ja raha tärkeitä asioita ovatkin, tärkeintä ruoassa on aitous ja terveellisyys.

Meidän pitää syödä niin, että voimme hyvin. Tuon tavoitteen tulee ruoan kanssa olla aina tärkein. Kun hyvinvointi on varmistettu, voi alkaa säästää aikaa ja lopulta rahaakin.

Eli vaikka saisin valmisruokia ilmaiseksi, jolloin voisin kuluttaa nolla euroa rahaa ja nähdä vaivaa vain mikroaaltouunin nappeja painellen, en halua syödä eineksiä. Valmisruoille on tässä maailmassa varmasti aikansa ja paikkansa. Ne ovat tarpeellinen ja tärkeä osa ruoantuotantoa. Mutta haluan itse syödä toisin.

Terveyden pitää ruoka-asioissa tulla aina ensimmäisenä. Säästeliäisyys ei kuitenkaan ole terveellisyyden vaihtoehto, vaan ihan hyvä kaveri.

Yksi suurista yllätyksistäni on ollut se, kuinka kauan jääsalaattikerä kestää virheettömän tuoreena jääkaapissa. Syön jääsalaattia joka aamu leivän päällä, irrotan sitä lehti kerrallaan. Ja salaatti on tosiaankin vielä reippaasti yli 2vk ostohetkestä ihan yhtä tuoreen makuista kuin vast ikään kaupasta kotiin kannettuna. Ruukut ja muut salaattipussukat jätän kauppaan.

First things first: ruokarytmi kuntoon!

Lehtiartikkeleita, somepäivityksiä, blogikirjoituksia ja erilaisten verkkosivujen neuvoja ruokakulujen leikkaamiseksi on tulvinut silmiimme ja korviimme nyt reilun vuoden ajan. Materiaalista säästövinkkien saralla meillä ei siis ole pulaa.

Juuri tästä runsauden pulasta johtuen olen hämmentynyt. Puhutaan paljon siitä, miten ostokäyttäytyminen muuttuu tukalassa tilanteessa. Minusta ei pitäisi puhua siitä mitä ostetaan. Ekaksi pitää puhua siitä, miten syödään.

Jos ruokarytmi ei ole kunnossa, on aivan mahdotonta säästää ruokakuluissa. Kun ruokarytmi ei ole kunnossa, syö kiireessä, nälän yllyttyä jo liialliseksi tai tekee harkitsemattomia ostoksia vatsan jo kurniessa. Jos ruokarytmi ei ole kunnossa, napsii turhia välipaloja, hoitaa nälkää karkilla tai muilla hintavilla matkalta mukaan poimituilla ratkaisuilla.

Jos haluat säästää ruokakuluissa, ihan ensimmäinen askel on luoda ruokarytmi ja ruokaan liittyvät rutiinit. Säännöllinen ateriarytmi on myös terveyden kannalta yksi tärkeimmistä ruokatottumuksista. Paraskaan superfood ei auta, jos sitä käy napostelemassa keskellä yötä.

Päivään pitää kuulua riittävä määrä aterioita ja niille pitää olla jonkinlaiset suunnitellut aikaikkunat. Muuten tuhlaa rahaa kiireessä hankittuihin välipaloihin, turhiin herkkuihin tai napostelee ruokabudjetin hajalle.

Ruokarytmi mahdollistaa suunnitelmallisuuden

Ruokarytmi ja suunnitelmallisuus ei tarkoita sitä, että joka päivä syö orjallisesti samaan aikaan samoja asioita. Mutta se on jotain sinne päin. Syön aamulla marjasmootien, muutaman leivän ja kupillisen kahvia. Sekä smootien sisältö että leivän tyyppi ja tykötarpeet vaihtelevat.

Vain koska tiedän, mitä syön aamiaiseksi, pystyn suunnittelemaan. Tiedän montako maitorahkaa ja kauramaitolitraa tarvitsen, paljonko marjoja pitää yhteensä olla, leipienkin määrän pystyn arvioimaan.

Omia käytäntöjäni hioessa tein ensin ison erän lounasruokaa valmiiksi vain kerran viikossa. Pakastin valmiita lounasrasioita, joita poimin sitten syötäväksi siten, ettei peräkkäisille päiville tullut samaa ruokaa. Luovuin tästä käytännöstä, sillä pakastaminen ei sovi kaikille ruokalajeille.

Nyt teen ruokaa kaksi kertaa viikossa ja vaikka lounastarpeet saatankin ottaa pakkasesta, en enää pakasta valmiita ruokia. Kauppalistaa laatiessani minun tulee siis päättää noin viisi ruokalajia ja listata niihin tarvitsemani aineet. Kuudes kolmessa viikossa tarvittava lounasruoka syntyy aina jostain ylijäämätarvikkeista yhdistelemällä.

Myös välipaloilla ja iltapaloilla tarvittavat ruokamäärät on mahdollista arvioida etukäteen kun on ensin päättänyt nauttia moiset ateriat ja muodostanut jonkinlaisen rungon tai kiertävän paletin niistä ruoka-aineista, joita iltasella päättää syödä. Ja toki ostan kaupasta myös herkkuja.

Suunnitelmallisuus ei tarkoita, etteikö herkuttelisi. Suunnitelmallisuus tarkoittaa, että päättää etukäteen itselle sopivan määrän hyväskää.

Niukkuus tekee meille kaikille välillä hyvää

Ihan kaikkea minulla ei välttämättä viimeisellä viikolla ennen uutta ruokatoimitusta kaapissani enää ole. Ja ihan hyvä niin. En tarkoita sitä, että pitäisi kärvistellä ilman ruokaa tai olla nälässä. Tarkoitan, että arkemme on niin järkyttävän täynnä yltäkylläisyyttä, että pieni vaatimattomuuskuuri aika ajoin on erittäin terveellinen asia.

Jokainen ateriani toteutuu oikeaan aikaan ja suurinpiirtein ennalta suunnitellun kaltaisena, eli järkevä ruokarytmi säilyttää paikkansa tärkeimpänä asiana. Mutta jokainen ateria saattaa viimeisinä päivinä ennen uutta kauppatoimitusta olla vähän kokoon kursittua sorttia.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan yli 30 vuotiaista suomalaisista 63% naisista ja 72% miehistä on ylipainoisia. Nuo prosenttiosuudet ovat jäätäviä. Aika hyvät tapa säästää rahaa olisi myös se, että me söisimme edes aika-ajoin hieman vähemmän. Hieman vähempi syöminen toisi meille lisää aikaa hyvin monella tavalla määriteltynä.

Kolmen viikon ruokatilaus mahtuu yhteen boksiin. Aluksi hätäilin ja ylivarauduin. Kerta kerran jälkeen tilaan aina vähemmän.

Pitkä kaupassakäyntiväli edellyttää harkintaa

Kaikki tuotteet eivät säily pitkään. Siksi jokaisen aterian perustarpeistoa pitää miettiä säilyvyys edellä. Aamupalan tuoreita asioita ovat pakastemarjat. Suosikkismootiemarjani puolukka on ison kaupan pakastealtaassa todella halpa.

Oma ”lounassalaattini” on yleensä omena ja porkkana napostelutikuiksi valmisteltuna. Kummankin olen oppinut säilyvän jääkaapissa ihan tikissä kolmen viikon ajan. Perinteisempiin salaattiaineksiin tulee aika nopeasti jääkaapin maku eivätkä ne muutenkaan kestä pitkään.

Käytän arjessani sekä kauramaitoa että lehmän maitoa. Ostan nuo kummatkin tuotteina, joita voi avaamattomana säilyttää huoneen lämmössä. Nuo tuotteet säilyvät kaapissa jopa kuukausia eivätkä vie arvokasta jääkaappitilaa.

Kävin tätä kirjoitusta varten tarkistamassa jääkaapissani olevien maitorahkojen päiväykset. Ne on toimitettu minulle 20.pv ja niissä on päiväystä ensi kuun 17. päivään. Eli rahkojenkaan puolesta ei kauppaan tarvitse lähteä aiemmin.

Totta kai harvoin kaupassa käyvän arvokkain keittiövaruste on pakastin. Leivästä menee suurin osa pakkaseen heti ruokatoimituksen saapuessa. Käytössä oleva leipäpussi säilyy parhaiten jääkaapissa homehtumatta.


Tässä on viimeisin kolmen viikon ruokatoimitukseni. Koska olen aiemmin ylivarautunut ja pakkasessa on kaikkea vähän liikaakin, pärjään tällä satsilla hyvin. Karkkia on kahdeksi viikonlopuksi. Kolmas viikonloppu on suunnitellusti karkiton.

Omilla valinnoilla huolehditaan, ettei mikään ehdi vanheta

Totta kai voi ostaa myös ruokaa joka pilaantuu tai nahistuu nopeasti. Nuo tuotteet ovat ruokailujärjestyksessä ensimmäisenä. Järjestyksen merkitys korostuu muutenkin.

Jos käy kaupassa harvoin, jääkaapista ei joka kerta voi ottaa sitä, mitä tekee eniten mieli. Sieltä pitää syödä sitä, mikä on menossa ekana vanhaksi.

Tämä ei tarkoita, että pitäisi väen vängällä syödä jotain itselle epämieluista. Itsehän kaikki hankinnat on tehnyt, joten oletus on, että jääkaapista löytyy vain mieluista ja toivottua syötävää.

Silti harvoin kaupassa käynti pakottaa tarkemmaksi ruokailujärjestyksen kanssa. Hävikkihän on menetys sekä luonnolle että lompakolle, mutta on vältettävissä aika pienellä määrällä harkintaa.

Kuinka paljon minulla menee rahaa ruokaan?

Kolmen viikon tilaukseni maksaa noin 70 euroa. Tämä ei ole kulujen koko totuus: minulla on pakkasessa itse poimitut marjat koko vuodelle. Lisäksi siellä on sieniä ja lehtikaalia erilaisiin wokkeihin ja hieman riistaa proteiinin lähteeksi. Herkkuna syön pannaria itse keitetyllä hillolla.

Tavoitteeni ei ole pienin mahdollinen ruokabudjetti. Tavoitteeni on pieni ruokabudjetti. Ostanhan kaupasta karkkia, suklaata ja suolaistakin naposteltavaa. Olennaista on se, että pystyn jättämään kauppa-ajattelun sivuun ja keskittymään vapaa-aikaan, jossa velvollisuuksien vaatima aika ja energia on minimoitu.

Eli voisin säästää lisää rahaa esimerkiksi leipomalla itse leivät ja jättämällä herkut kokonaan pois. Niin en halua tehdä. Leivon kyllä joka viikonloppu, mutta leivon jotain makeaa, josta riittää välipalaherkku seuraavaksi viikoksi.

Kolmen viikon kauppalista

Koitin etsiä tätä postausta varten ihan oikeaa toimituslistaa, josta näkisi mitä kolmeksi viikoksi tilaan, mutta kuvakaappauksen saaminen blogin lisukkeeksi osoittautui hankalaksi hommaksi. Niinpä laadin tähän alle peruslistani taulukon muotoon. Tällä ruokamäärällä pärjään kolme viikkoa.

maitorahka7 prk
kauramaito3 litraa
maito1 litra
juusto1 kg
levite1 rasia
ruispalat2 pss
porkkana2 kg
omena2 kg
sipuli1 kg
kahvi1 pkt
pasta1 pss
mehu1 litra
pavut, linssit tms1 pkt
pesto1 prk
ohrasuurimot1 prk
tomaattimurska1 prk
perunaa1 kg
lihaa jossain muodossa400g
munia15kpl
riisikakkuja1 pkt
suklaata2 levyä
tortilla chips1 pss

Kävin tekemässä nämä leikkiostokseni S-ryhmän verkkokaupassa. Yllä olevan listan ostokset maksavat hieman yli 60 euroa. Tätä listaa pitää aina täydentää jollain: tarvitaan ruokaöljyä, jauhoja, mausteita, sokeria tai jotain muuta harvemmin ostettavaa. Loppusumma on lopulta kuitenkin aina aika tarkkaan samalla tasolla noin 70 eurossa.

Kun ruokabudjettiin lisää vielä kuljetusmaksun osuuden, pääsen yhden hengen ruokataloudessani reilun satasen keskiarvoisiin ruokakuluihin kuukaudessa.

Työsuhde-edut tuovat lisäsäästöjä

Työskentely hotellisiivoajana tuo lisäsäästöä ruokakuluihin kahdella tavalla. Hotellihuoneista löytyy paljon syömättömiä eväitä, joiden avulla voi pidentää ruokaostosten väliä entisestään. Lisäksi hotellin ravintolasta voi tarttua mukaan mitä erikoisimpia satseja tavaraa, kuten vaikka pussillinen liian nahistuneita herkkusieniä.

Hävikkiruoan varaan omia ruokatilauksia ei voi perustaa. Ostokset on aina mitoitettava kolmeksi viikoksi, mutta hyvällä tuurilla kauppaväliä voi pidentää, jos ”löydökset” sattuvat sopivalla tavalla täydentämään jo olemassa olevaa ruokakaapin sisältöä. Pisimmillään olen onnistunut venyttämään tilausväliä viideksi viikoksi.

Käynnissä on jokaviikkoinen leikki: mitä näistä hävikkisafkoista saisi luotua?

Hävikkileikistä vaihtelua

Pian puoli vuotta kestänyt hävikkileikkini on osoittautunut virkistäväksi asiaksi ruokavaliolle. On paljon mukavampaa pohtia keittiössä, mitä kaapeista eteen ilmestyvistä aineksista saisi aikaiseksi kuin pähkiä kynä kädessä, mitä ruokaa haluaisi tehdä ja mitä aineksia niitä varten pitäisi kaupasta hankkia.

Punalaput eivä minua edelleenkään inspiroi, eikä erilaisten tarjousten metsästäminen, tuon kaltaisiin voimanponnistuksiin olen edelleen liian laiska. Mutta kun hotelliravintolan ja -huoneiden löydökset eivät enää rikastuta jääkaappiani aion siirtyä *Matsmartin asiakkaaksi.

Eri sovelluksia ja tilausmahdollisuuksia tutkittuani Matsmart on vakuuttanut minut, sillä sieltä saa tavallisia, arkisia ruoan perusaineksia mielestäni eniten. Hävikkiruokaa myyvät sivut eivät tietenkään ole kokonaisvaltainen ratkaisu perheen ruokatalouteen, mutta esimerkiksi kerran kuussa tapahtuva kotivaran tankkaaminen kannattaa uskoakseni hyvin sekä ajan että rahan säästämisen näkökulmasta.

Projektini on vielä kesken

Olen nyt onnistunut hiomaan yhden hengen ruokatalouteni käytännöt sellaisiksi, että voin nauttia arjestani ilman, että minun täytyy juurikaan uhrata ajatusta kaupassa käymiselle. Tilaan perussettini kaupasta sopivan harvoin lisättynä kulloisinkin, aika vaatimattomin mieliteoin. Tämä sujuu nyt hyvin.

Seuraava haaste on vakuuttaa puolisoni uuden käytäntöni oivallisuudesta. Otan uskoakseni askelen taaksepäin ja palaan kahden viikon ostosrytmiin, sen myötä on helpompaa aloittaa toisen vakuuttelu kätevistä käytännöistä.

Minulla on pitkä kesä aikaa hioa kahden hengen ruokakunnan ostosrytmiä sellaiseksi, että mökin rauhasta tarvitsee poistua mahdollisimman harvoin.

*****************

Olen 48-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.

Jätä kommentti