Miten kasvatetaan sieniä kotona? Helposti ja hauskasti. Tämä on intoilupostaus osterivinokkaiden kasvatuksesta kotikeittiössä. Onnistumiseni ei ole saavutus, niin helppoa se on. Aloituspakkauksen itiöt ovat kuin leipäjuuri. Eli kunhan en pilaa kasvustoani, uskon sen tuottavan pitkään.

Kirjoitus sisältää mainoslinkin. Tunnistat sen *-merkistä.

Kotona kasvatetut sienet eivät ruokabudjettia pelasta, mutta niissä on prosessina paljon hyvää:

1. Ruoka on ihan ekasta sadosta alkaen kuitannut hankintamenonsa, eli säästöä saa heti.

2. Ruoan kasvatus oman kodin biojätteissä on pallollemme kestävä valinta.

3. Sienten kotikasvatus on yksinkertaisesti hauskaa. Harmikseni minulla ei ole enää pikkulapsia, joiden kanssa tästä intoilla. Uskoakseni suihkupullovuoroista tapeltaisiin verisesti.

Mutta aloitetaan alusta. Näin se menee:

Mikä on osterivinokas?

Osterivinokas on sieni. Se on saanut nimensä siitä, että se muistuttaa ulkonäöltään meren eläviä. Mutta en siis kasvata etanoita tai simpukoita, vaan ihan samansukuista rihmastoa kuin kotoiset kanttarellimme tai suppikset. Osterivinokasta kasvaa myös Suomen luonnossa: sitä löytyy etelän lehtomaisemista.

Osterivinokkaalla on paljon erilaisia terveysvaikutuksia. Löydät lähteitä runsaasti, jos haluat aihetta googletella. THL:n sivuilta voi käydä katsomassa luvut osterivinokkaan ravintosisällöstä.

Erilaisissa terveyskaupoissa ja jopa Yliopiston apteekissa myydään osterivinokaskapseleita, joiden sanotaan toimivan luonnon antibiootteina. Antibiootit tappavat bakteereita. Tuotteiden mainoksissa kuitenkin kehutaan erityisesti sitä, että osterivinokas auttaa pääsemään eroon syylistä, joten se ilmeisesti tehoaa myös viruksiin, sellainenhan syylä ihollamme on.

Nyt on siis mahdollisuus kasvattaa todellista superfoodia.

Helsieni

Helsieni on pieni, Espoosta käsin operoiva yritys, jonka pääasiallinen tuote on osterivinokkaiden kotikasvatus: itiöt ja viljelyyn liittyvä välineistö. Ja koska tällaisen liiketoiminnan tunnusluvutkin kiinnostavat, kävin niitä kurkkimassa. Ne löytyvät täältä. Löysin Helsienen verkkosivut hahmotellessani parvekeviljelyni laajentamista ja muistelin, että sieniäkin voisi jollain lailla kasvattaa.

Mistä aloitetaan?

Alkuun pääsee monella tapaa: halvin ratkaisu on ostaa pelkkä rihmasto, *starter kit. Rihmasto myydään pahvisessa rasiassa, jossa on mukana ohjeet ja Mefixiä, kaikille terveydenhuollossa työskenteleville tuttuakin tutumpaa hengittävää ja joustavaa kuituteippiä. Sitä saa apteekistakin paloissa ja rullissa.

Maksoin omasta rihmastostani kympin. Nyt hinta näytti olevan 11,9 euroa, joka onkin ihan kohtuullinen kustannus tälle materiaalille. Juuri tässä kohtaa hinnan nostaminen on ihan varmasti perusteltua. Yritystoiminnan näkökulmasta ajattelen, että tuote on ehkä edelleenkin hinnoiteltu liian edulliseksi.

Helsienestä saa myös kasvatuslaatikon. Se näytti verkkosivuilla ihan samanlaiselta kuin missä tahansa suurtalouskeittiössä käytettävät suuret kannelliset rasiat, joten kävin pyytämässä meiltä töistä itselleni tällaisen laatikon. Veikkaisin, että tämä minun tukkupakkaukseni on noin viiden litran vetoinen. Tärkeintä on, että siinä on tiiviisti sulkeutuva kansi ja että se on materiaalia, johon saa itse tehtyä reiät. Pelti- tai lasipurkki ei siis tähän tarkoitukseen sovellu.

Varmista puhdas kasvuympäristö

Mukana tulleiden käyttöohjeiden ensimmäinen ohje oli, että kasvatuslaatikko pitää desinfioida. Pitäähän sienten toki saada kasvaa puhtaalla alustalla. Keitin siis kattilallisen vettä ja huljuttelin kiehuvalla vedellä laatikkoni puhtaaksi ja kaadoin vielä kannen päälle vettä tiskialtaassa.

Tee reiät kasvamista varten

Sekä kanteen että astian ylälaitaan kehotettiin tekemään reiät. Tämä vaati hieman puukkonäppäryyttä. En halunnut teloa itseäni, joten mieheni veisteli reiät.

Ihan saksilla tämä ei luonnu: tarvitaan ainakin teräväpäinen keittiöveitsi ja hyvät keittiösakset. Ja tarkkuutta, sillä voimaa tarvitaan sen verran että haavojakin syntyy samaan hintaan näppärästi. Neuvoisin hentokätisiä naisoletettuja etsimään vahvanäppisemmän reiän tekijän.

Reikien päälle teippasin starter kitin mukana tulleet haavateipit.

Aloita kasvualustan rakentaminen

Sitten olikin aika alkaa kerätä kasvatusalustaa. Ohje on täyttää kasvatuslaatikkoon puruja parin sentin kerros parin päivän välein. Tämä varmaan onnistuisi näppärästi taloudessa, jossa monta ihmistä juo kahveja monta kertaa päivässä.

Meillä ei kotona puruja tule niin paljon, pakki ei täyttyisi meidän juomatahdillamme millään. Turvauduinkin taas työkavereihin. Tälle jaksettiin naureskella: säästäväisyyteni tiedetään jo entuudestaan ja toiveeni saada haltuuni käytetyt kahvinporot synnyttikin vitsin poikineen.

Laitoin kahvinporoja ohjeen mukaan muutaman sentin pakin pohjalle ja murustin suurimopaakun pahvipakkauksesta niiden päälle. En tiedä, mitä olin ajatellut sienipakkauksesta käteeni saavani: ehkä jotain kylmää, märkää ja limaista. Starter kitin materiaali oli kuitenkin kuivaa ja hajutonta, kädellä siistin tuntuisia. Sitten kansi kiinni ja odottamaan.

Ohje on täyttää pakkia uusilla kahvinpuruilla aina parin päivän välein. Kun laatikon avasi, siellä odotti valkoinen homeelta vaikuttava matto. Rihmasto siis levittäytyy pakkiin lisättäviin puruihin. Vaikka pakissa on valkoinen, untuvainen homekerros, se ei haise eikä sieltä tunnu mitään lentelevän. Peitin valkoisen maton aina uudella kerroksella kahvinpuruja.

No joo, myönnetään. Tuo valkoinen hähmä ei kieltämättä näytä kovin ruokailuun houkuttelevalta. Mutta kansi vaan äkisti kiinni ja odottelemaan.

Meinasin joutua pulaan kahvivarastoni kanssa: kosteat, suoraan keittimestä keräyslaatikkooni kipatut kahvinporot alkoivat homehtua. Päätin säilyttää sienilaatikkoon vasta matkalla olevia puruja avoimessa laatikossa, mutta aina ennen niiden lisäämistä sienipakkiin suihkutin purut suihkupullolla kosteiksi.

Pakki täyttyi pari senttiä kerrallaan, eli piripintaan pääsemisessä meni varmaan parisen viikkoa.

Malta odottaa

Sitten alkoikin pitkä odottaminen. Kävin malttamattomuuttani välillä availemassa pakkia ja kurkkimassa sisältöä: ehkä se oli virhe ja viivytin itse omilla toilailuillani sienten kasvuunlähtöä.

Pakki ei ollut meillä mitenkään pimeässä, vaan keittiön työtason nurkassa. Pelkäsin, että jos laitan sen pimeään, unohdan sen johonkin kaapin pohjalle ja sieneni ehtivät näivettyä ennen kuin muistan niiden olemassaolon. Kantta availlessa pakista paljastui karvainen, valkoinen, tasainen homeelta vaikuttava matto. Se ei edelleenkään haissut yhtään.

Tämä odotteluvaihe kesti reilun kuukauden. Mitään ei tapahtunut.

KUNNES: tulimme sunnuntai iltana viikonloppureissulta ja haavateipit olivat singahtaneet reiän päältä pois. Vain toiset tosin. En tiedä, pitäisikö sienten kasvaa kummastakin reiästä, jotka ohjattiin tekemään, vai onko kaksi reikää vain tarkoitettu ilmastointiratkaisuksi. Kannen reiästä joka tapauksessa pilkisti söpö kasvusto.

Elettiin heinäkuun yltiöhelteisiä päiviä, ilmeisesti sienillä oli hyvä kasvaa. Vinokkaani nimittäin ottivat niin järkyttävän kasvuspurtin, että vähän jo hirvitti. Ohje on suihkuttaa vinokkaita niiden kasvaessa vähintään kahdesti vuorokaudessa. Kävin ihailemassa, suihkuttamassa ja kuvaamassa sieniäni noin sata kertaa päivässä.

Ohje sanoo, että sienten pitäisi antaa olla paikallaan niin kauan kuin ne kasvavat. Kasvun neljäs päivä olikin jo hidas (!!) verrattuna kolmeen ensimmäiseen kasvuston päivään. Ehkä sieneni olisivatkin kasvaneet vielä lisää, mutta muutuin myös malttamattomaksi: torstaina, eli kasvun viidentenä päivän halusin jo korjata sadon. Samalla halusin punnita tämä klöntin: paljonko siinä on syötävää?

Helsienen sivuilla mainostetaan, että sieniä saa muutamassa päivässä kasvamaan jopa 300g. Kyllä, sienet tosiaan kasvavat ihan muutamassa päivässä. Kasvien maailmaan tottunut on kasvusta ihan ihmeissään.

Sunnuntaina pikkuruisina pakin kannesta löytyneet sienen alut painoivat torstaina melkein puoli kiloa.

Sieni on sisältä napakkaa tavaraa. Ja mikä mukavinta: kun se on kasvanut kotona, se on kaikesta ryönästä puhdas eikä matojakaan näy.

Mitä osterivinokkaat maksavat kaupassa?

Kaupassa myytävissä herkkusienirasioissa on 200g sieniä, niiden kilohinta on Prismassa tällä hetkellä reilut 14 euroa. Prisman verkkokaupassa myydään myös osterivinokkaita. Niiden kilohinta on tällä hetkellä reilut 25€. Omien, itsekasvattamieni sienten hinta olisi kaupassa siis noin 12€. Muistutan, että koko homma maksoi minulle kympin. Seuraavat satsit ovatkin sitten ”ilmaisia”.

Miltä osterivinokas maistuu?

Sienen malto on hyvin napakkaa. Tein tuosta puolen kilon mötikästä sienirisottoa, josta sain itselleni 8 annosta, eli laitoin reilut 50g sieniä jokaiseen lounasrasiaan. Ensimmäinen ruoanlaitto- ja erityisesti ruokailukokemus opetti, että osterivinokas kannattaa paloitella hyvin pieneksi, paljon pienemmäksi kuin alla olevassa kuvassa.

Voisin kokeilla myös lihamyllyn suurimpien reikien läpi jauhamista, malto on niin tiivistä että se uskoakseni onnistuisi. Osterivinokkaasta voisi saada ”sienijauhelihaa”.

Entä mikä on sienien ravintosisältö? Kannattaako niitä syödä? Linkin takaa löytyy listaus tutuimpien sienten ravintoarvoista. Tänä päivänä kätevintä on, että sienet ovat ”kaiketon” ruoka.

Sienet ovat niitä harvoja ruoka-aineita, joista voi tehdä yhteisen ruoan kaikille: ne soveltuvat laktoosittomille, vegaaneille ja gluteenittomille ruokailijoille. Nirsoilijoillekin ne ovat hyvä harjoite.

Helsienen sivuilta löytyy myös osterivinokasreseptejä, joista voi kokeilemalla löytää oman suosikkinsa. Kesällä varmasti marinoisimme ja grillaisimme sadon.

Entä mitä seuraavaksi? Ohje kehottaa odottamaan seuraavaa satoa. Eli malttamattomana tiirailen jälleen teippejä: milloin ne irtoavat.

…. ja sain muuten odottaa aika kauan. Blogipostaus retkui yli puoli vuotta julkaisemattomana ja mietin, miten kirjoituksen lopetan: kerronko että starter kitin lupaus kahdesta sadosta samoilla puruilla on paikkansa pitämätön? Vai voisinko sittenkin päästä kirjoittamaan samaan postaukseen jo uudestakin sadosta?

Ihmeiden ihme

”Mitä mä tälle teen?”, kuuluu puolisoni whatsapp-viesti kuvalla varustettuna. Heinäkuun ensimmäisestä sadosta on edetty melkein helmikuulle, eli olin ehtinyt jo luovuttaa. Pakkiin en ollut koskenut, se on saanut uudelleen kiinni teipattuna lojua kodinhoitohuoneen nurkassa. Sieltä puolisoni bongasi tällä viikolla uuden kasvuston.

Ehkä tätä varten kasvatuslaatikossa pitää olla kaksi reikää, en tiedä. Ensimmäinen satsi kasvoi joka tapauksessa kannen reiästä, toinen tuli esiin laatikon sivuun tehdystä aukosta.

Vaikka ensimmäinen satsi kasvoi hurjaa vauhtia, ei tämä sittenkään taida olla hätäisen hommaa. Toista sienisatoa saatiin siis odottaa 7kk. Kasvutahti on edelleen ihan käsittämätön. Sieni kasvaa lähes silmissä, mutta nyt ihan eri näköisenä kuin viime kesänä. Alla olevassa kuvassa on helmikuinen, sunnuntaina alkunsa saanut sieni kuvattuna keskiviikkona, eli neljän kasvupäivän jälkeen.

En ole kotona seuraamassa tämän toisen satsin kasvamista, mutta muistuttelen joka päivä, että mies ottaa minulle uudet kuvat sienistä töiden jälkeen.

Tokalla kasvatuskerralla vauhti oli vielä ekaa kertaa vauhdikkaampaa. Sunnuntaina esiin pumpsahtanut sieni painoi torstaina poimittuna 666g. (Vaaka nollattu leikkuulaudan kanssa ensin.) Nyt on nimensä mukainen Helsieni!

Seuraavaksi tarvitaan uutta potkua

Ohjeissa kehotetaan seuraavaksi poistamaan suurin osa kahvinpuruista kasvatuslaatikosta, niiden voima on jo käytetty. Pakkiin pitää kuitenkin jättää ”juuri” vanhaa rihmastoa ja aloittaa uuden kasvualustan kokoaminen. Näin aion ilman muuta tehdä. Sillä käytettyjen kahvinporojen kippaaminen sieniboxiin on paljon helpompaa kuin niiden kuskaaminen biojätteeseen. Eli oivallista laiskurin hommaa tämä on.

Kokeile ihmeessä!

Suosittelen ihan älyttömän lämpimästi sienten kotikasvatusta. Kätevimmin pääset alkuun kun tilaat aloituspakkauksen *Ruohonjuuren verkkokaupasta. Tästä tuli heittämällä osa meidän omavaraistelua ja ruokarutiineja. Ja onhan se nyt ihan huippujuttu: tyhjentää kahvinporot laatikkoon ja saada reiästä sieniä tilalle. Ja vaikka aina tappaisitkin ne viherkasvit ja taimesi: niin unohda ne ja siirry sieniin!

***********

Olen 48-vuotias fiilispohjainen omavaraistelija. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.