Koitin etsiä vastausta otsikon kysymykseen tänne Lappiin lähtiessäni, mutta en löytänyt sellaista sisältöä, johon olisin voinut tukeutua. Siispä tuotan sitä nyt itse. Kirjoitin ensin itselleni haastattelukysymykset ja sitten lähdin pohtimaan vastauksia tukeutuen vankkaan neljän kuukauden työkokemukseeni.

Ihan ekaksi korjataan otsikon virhe: en ole hotellisiivoaja. Olen kerroshoitaja. Tuo titteli jää kuitenkin vähän hämäräksi, joten tituleeraan itseäni vanhanaikaisesti siivoajaksi.

Miten työpäivä alkaa?

Työpäivä alkaa työlistojen tutkailulla ja työnjaolla. Työlistat ovat huonekohtainen listaus sen päivän tapahtumista: mistä huoneesta lähdetään, mihin saavutaan, kuinka monta asiakasta huoneeseen tulee jne. Hyvä päivä alkaa taktiikkapalaverilla, eli työt pitää suunnitella ja priorisoida. Koska jokaisessa päivässä on eri määrä erilaisia töitä, pitää etukäteen miettiä missä järjestyksessä ne on viisainta tehdä.

Siivottavana on mökkejä, hotellihuoneita useammassa rakennuksessa, useampi ravintola, liikunta- ja kokoustiloja sekä hoitelin vastaanotto- ja aulatilat. Joihinkin tiloihin pääsee töihin kellonajasta riippumatta. Toisiin tiloihin voi mennä vain tietyssä, ehkä hyvin rajoitetussakin aikaikkunassa. Tilanteet, varaukset ja pyynnöt vaihtelevat. Siksi työ pitää joka päivä suunnitella aina tilannekohtaisesti.

Paitsi että minä en suunnittele. Olen joukon kuopus, joten kuuntelen konkareiden pohdinnat ja muistan kiitellä: luojan kiitos minun ei tarvise pohtia fiksuinta toimintamallia. Voin odotella, että sellainen muodostetaan ja sitten lyön kättä lippaan ja laitan tossua toisen eteen. Ihanaa.

Mitä työpäivään kuuluu?

Työpäivään kuuluu ”päiväkuntoja, lähtijöitä ja vaihtajia”. Päiväkunnoilla tarkoitetaan huonesiivouksia, joissa asiakas jatkaa asumistaan hotellissa tai mökissä ja huone käydään vain siistimässä. Tuolloin pedataan peti, viedään roskat, siistitään vessa ja keittiö ja huolehditaan, että huoneen yleisilme on siisti. Lakanat vaihdetaan jos tarvis on. Jos visiitti on pitkä, lakanat vaihdetaan kerran viikossa.

Vaihtajat ovat kriittisin homma: eli samasta huoneesta lähtee ja sinne saapuu saman päivän aikana uusi asiakas. Joskus aikaikkunaa vaihdolle on vähän ja jos vaihtava ryhmä on suuri, tehdään työtä todella tiukalla tahdilla. Mikään hoitotyössä kokemani kiire ei vedä vertoja sille huiskeelle, joka ison ryhmän vaihtosiivouksissa kerroksilla on.

Lähtijät jätetään viimeiseksi. Hyvähän nekin olisi tehdä, mutta lähtijällä tarkoitetaan hotellihuonetta, joka tyhjenee mutta ei saman päivän aikana täyty. Lähtijöiden huoneiden kanssa voidaan joustaa, jos työtä on yhdelle päivälle paljon.

Jos lähtijöiden huoneita ei saman päivän aikana tehdä, muodostuu heistä ennemmin tai myöhemmin ”likaiseen tulijoita”, jolloin huoneeseen on ko. työpäivän aikana saapumassa asiakas, mutta se on jäänyt aiemmilta työpäiviltä siivoamatta. Selvää toki on, että näitä ei saisi jäädä kasautumaan suurta määrää.

Montako huonetta päivän aikana siivotaan?

Työtä tehdään yleensä pareittain. Toinen työparista vastaa varsinaisesta hotellihuoneesta ja toinen tekijä puhdistaa huoneen pesutilat. Jos yksi työpari tekee pelkkiä päiväkuntoja, ehtii työpari siivota noin 60 hotellihuonetta. Parhaimmillaan siis pääsee perehtymään kuuteenkymmeneen vessanpönttöön päivässä tai petaamaan saman verran petejä, jompikumpi.

Ihan kokonaan puhtaaksi työpari saa parisenkymmentä huonetta, vähän riippuen siitä millainen eläjä niissä on aikaansa viettänyt.

Mikä työssä on mukavinta?

Työssä on mukavinta se, että sen tahdista vastaa itse.  Toinen, ehkä vähän sävyttynyt vastaus on, että mukavinta on kaikki se, mitä työssä ei ole. Työssä ei tarvitse istua palavereissa, joiden tarpeellisuus tai etenemistahti ei ole omassa päätäntävallassa. Työn etenemisestä vastaa itse, joten mikään ei junnaa paikallaan tai jumita.

Työ on myös ennustettavaa, siinä määrin kuin mikään työ tai asia maailmassa on. Aamulla käteen annettu työlista määrittää päivän kulun. Työssä ei ole keskeytyksiä tai harhapolkuja puheluiden, sähköpostien tai muiden yllätysvaatimusten muodossa.

Toki äkkikäänteitäkin on. Meidän työssämme niitä aiheuttaa sää. Jos lentokone ei pääsekään nousemaan, tarvitaan äkkiä paljon puhtaita petejä ja päivän pelisuunnitelma menee uusiksi.

Työssä on mukavaa myös se, että sen jäljen näkee heti. Työn tavoite on selkeä, kaikille yhteinen ja kirkas. Työ on sopivan fyysistä. Lisäksi ihan ehdoton plussa on se, ettei siihen juurikaan tarvitse keskittyä, se ei ole älyllisesti millään tavalla haastavaa.

Koko työpäivän voi jutella työparin kanssa ihan kaikesta maan ja taivaan väliltä tai jos työtä tekee yksin, voi kuunnella podeja tai äänikirjoja koko työpäivän ajan pysyttäytyen ihan omissa maailmoissa.

Mikä työssä ärsyttää eniten?

Tämä on helppo: ohi pissaavat miehet. Ja toisena se, ettei vessoja vedetä. Jos tunteilen ensin noista miehistä, niin olen asunut miesten kanssa melkein koko elämäni. Ehkä he ovat erityisen taitavia tähtääjiä, sillä tämä ohi pissaamisen ilmiö on minulle kokonaan uusi. On sangen häkellyttävää, kuinka paljon saan siivota roiskeita eri puolilta lattiaa.

Tokaksi oudoksun tapaa, että jätökset jätetään (oman hotellihuoneen) pönttöön vetämättä ja poistutaan paikalta. Tätä tapaa en käsitä ja kummastelen, eletäänkö kotonakin niin.

Kolmas joskus huonona päivänä ärsyttävä asia on se, että siivoaja muuttuu näkymättömäksi. Kun työntelee mopoauton kokoisia kärryjä pitkin käytävää, on häkellyttävää, miten sinun ohitsesi välillä katsotaan kuin sinua ei olisi olemassakaan.

Onko minulla tietämättäni työasuna näkymättömyysviitta?

Tästä häkellyttävästä näkymättömyydestä kertoo varmasti jokainen siivoustyötä tehnyt. Yleensä se ei haittaa, huvittaa vaan. Mutta kun väsyttää ja tietää siivonneensa rutkasti toisten jälkiä, olisi kiva tulla nähdyksi. En kuitenkaan tästä nyt mitenkään uhriudu, kunhan totean.

Mikä työssä kuormittaa?

Ehkä ihan eka vastaukseni on: ei juuri mikään. Tulen hoitoalalta, jonka kiireestä, paineesta ja vaatimuksista puhutaan paljon. 26 vuottani hoitotyössä eivät kuitenkaan ole koskaan pitäneet sisällään työvuoroa, josta en olisi saanut lähteä halutessani kotiin, kun työvuorolistaan merkitty työvuoron päättymishetki on käsillä.

Kyllä, on voitu kysyä jäänkö vielä tai on voitu suostutella tekemään tuplavuoro. Mutta ”ei” on aina ollut ei ja olen päässyt halutessani kotiin. Hotellisiivouksesta pääsee kotiin sitten kun huoneet ovat puhtaat. Eli työn mentaliteetti on toinen eikä työvuoron oletetun päätöshetken kohdalla voi jäädä vaikeilemaan.

Totta kai myös hotellisiivoajalla on oma elämä. Eli on päiviä, jolloin joku etukäteen sanoo, että tänään on päästävä lähtemään kun työvuorolistaan merkitty työvuoron ennakoitu päättymishetki koittaa. Se on toki koko työryhmän puolesta ok. Mutta tämän työn perusluonne on aika urakkaluonteinen.

Työtä tehdään päiväkohtaisesti niin kauan kuin tarvis on. Jos se ei sovi, ei tätä työtä voi tehdä.

Eli jos työstä pitää nimetä jokin kuormittava asia, niin se on ruuhka-aikojen pitkät päivät ilman selkeää varmuutta siitä, milloin työt saadaan siltä päivältä päätökseen ja milloin pääsee kotiin.

Työpäivän ollessa jo aivan viime metreillä saatetaan respasta soittaa, ettei turisteja kotiin vievä lentokone ole päässytkään lähtemään ja hotellille on matkalla bussilastillinen jostain toisesta kohteesta tänään kotimatkansa aloittaneita turisteja. Tämä tarkoittaa sitä, että petejä pitää saada kaikille valmiiksi ja työpäivää jatketaan lisävuoteita petaillen.

Onko työ fyysisesti raskasta?

Ei. Mutta fyysistä se toki on eikä siksi sovi joka kropalle. Fyysisesti raskasta ovat mielestäni taakkojen nostelut, staattiset epäluontevat työasennot, pitkä seisominen tai muu raskas ponnistelu. Kylmyys, erilaiset käryt, pölyt tai veto ovat ihan oikeasti fyysisesti raskaan työn tunnusmerkekjä. Niitä ei siivoustyössä ole. Siivoustyö on ripeätahtista ja liikkuvaa. Varsinkin vessoja ja suihkutiloja siivotessa tulee hiki.

Työ on fyysistä, mutta ei raskasta. Siinä on vissi ero.

Joudutko tekemään ällöttävyyksiä?

En. Kyllähän huoneissa on välillä juhlittu, mutta hotellihuoneet ovat kuitenkin aika siisti areena siivoustyön näkökulmasta.

Viihdytkö työssäsi?

Kyllä, viihdyn erinomaisesti.

Mitä hotellisiivoaja tienaa?

Tuntipalkkani on 12,69€. Lauantaista ei saa mitään lisiä, sunnuntaista saa tuplapalkan. Täysillä tunneilla kuukausipalkkani on suurin piirtein 2000€/kk.

Mitä työ vaatii?

Työ vaatii hyvää peruskuntoa. Se sujuu paremmin, jos ylettää helposti kaappien ylähyllyille ja pystyy esimerkiksi pesuhuoneissa pesemään suihkukaapin seinät myös sieltä korkealta. Eli pituus on tässä hommassa valtti. Lisäksi ulottuvuus on myös hyödyksi, eli jos oma keho vie paljon tilaa, on hankalaa kulkea esimerkiksi pienissä hisseissä suuren siivouskärryn tai pyykkirullakon kanssa.

Tietyt fyysiset ominaisuudet helpottavat työtä merkittävästi. Kannattaa olla pitkä, mutta myös ohut.

Fyysisten ominaisuuksien lisäksi työ vaatii ripeätahtisuutta. Viipyilevä pohdiskelija ei tässä työssä menesty, varsinkin kun työtä tehdään ryhmässä, jossa jokaisen tossu nousee aika napakkaa tahtia. Ripeätahtisuus ei tarkoita hötkyilyä, mutta tämä ei ole hajamielisen professorin hommaa, vaan suorittavaa, napakkatahtista liikkuvaa työtä, jota tehdään joskus aika tiukassakin aikataulussa. Ei aina, mutta usein.

Fyysisten ominaisuuksien ja tahtisuuden lisäksi kolmas tärkeä ominaisuus on kohtuullisen paksu nahka. Kun tehdään vauhdissa, välillä kolisee. Kun jokaista väsyttää, ei tiuskimista tai äksyilyäkään voi välttää. Kukaan ei tarkoita pahaa, mutta rapatessa vain roiskuu, sille ei voi mitään.

Jos jäät helposti miettimään toisten sanomisia tai jos muistat tältä istumalta monen monta työtilannetta, jossa joku on sanonut sinulle mielestäsi pahasti, tämä homma ei ole sinua varten. En tarkoita että jotain kamaluuksia pitäisi sietää, mutta mielensä pahoittajalle tämä työ ei sovi.

Viimeiseksi pitää olla silmää kokonaisuuksille. Eli sinä vastaat siitä, minkälaisen kokemuksen ja vaikutelman joskus isonkin rahan maksava hotelliasiakas saa. Pitää osata katsoa, että kaikki näyttää hyvältä. Ja jos ei näytä, sinun pitää itse osata tehdä jotain tai kantaa vastuuta ja viedä asioita eteenpäin. Putkinäöllä tätä hommaa ei tehdä.

Mitä työ antaa?

Työ antaa toimeentulon aika pienellä voimainponnistuksella. Eli työ on stressitöntä, vaivatonta ja helppoa. Lisäksi työ antaa yksinkertaisen ja selkeän tunteen siitä, että on tehnyt riittävästi. Kun x määrä huoneita on etukäteen määritellyssä kunnossa, työ on tehty ja voi lähteä hyvillä mielin kotiin ilman, että yhtään mikään jää vaivaamaan. Eli työn tarkkarajaisuudessa ja selkeydessä on jotain hyvin terapeuttista.

Kuinka monessa työssä saa joka päivä jotain päätökseen ja valmiiksi?

Työ antaa valmiin paketin: työnantaja tarjoaa valmiiksi varustellun edullisen asunnon ja työyhteisön jäsenenä pääsee luikertelemaan osaksi uutta alaa ja paikkakunnan arkea. Matkailu- ja ravintola-alan työssä myös työsuhde-edut ovat palkan euroihin nähden huomattavat. Harmiton ja kevyt työ on oivallinen mahdollisuus käyttää vapaa-aikaa vaikka mihin.

Jos olisin lähtenyt Lappiin vain leppoistelemaan, olisin jäänyt todella monesta asiasta paitsi. Tämä on todellinen working-holiday joka mahdollisuutena avartaa ja mahdollistaa paljon. Olen samaan aikaan myös kulttuurimatkalla.

Kenelle työ sopii?

Ihan eka vastaukseni on, että työ ei todellakaan sovi kaikille. Ehkä eniten minua harmittaa lausahdus ”ainahan sitä voi mennä siivoamaan”. Työ sopii ripeätahtisesta, fyysisestä työstä pitävälle ihmiselle. Työssä ollaan tiiviisti myös asiakasrajapinnassa, joten pelkkä fyysisyys ja tahtisuus ei riitä: työ edellyttää asiakaspalveluasennetta ja kielitaitoa.

Työtä tehdään välillä aika kaukana esihenkilöistä ja yksinkin, joten pitää löytyä vastuullisuutta, oma-aloitteisuutta ja kokonaisuuksien hallintataitoja. Huoltomiehet ja respan rouvat täytyy pitää ajan tasalla.

Lisäksi työssä ei saa kavahtaa sitä, että on välillä tekemisissä ihmisruumiin erilaisten eritteiden kanssa. Hoitajataustaisuus antaa tähän hyvän siedätyksen. Hajuherkkä arastelija ei pärjää tässä työssä.

Onko työ vastannut odotuksiani?

En oikein tiedä, mitä odotin. Ehkä pelkäsin, että saisin esimerkiksi ihoni rikki pesuaineista tai että työ rasittaisi selkää. Mitään vaivoja en ole onnistunut itselleni kuitenkaan hankkimaan.

Ehkä siksi olenkin viihtynyt, sillä lähdin tosi avoimin mielin matkaan. Soitellen sotaan, sanoisi joku.

Millaista on työskennellä hotellisiivoajana?

Minun vastaukseni otsikon kysymykseen on: rentoa, vaivatonta ja paineetonta. Työ sopii minulle, sillä pidän fyysisyydestä ja jatkuvasta liikkeestä. Työssä ei ole sekuntiakaan tylsää tai pysähtynyttä.

Jään pohtimaan edellä antamaani vastausta. Saako työstä sanoa, että se on rentoa? Tätähän kauhistelin reilu vuosi sitten ja pidin työn määrittelemistä rennoksi jollain lailla moraalisesti kyseenalaisena asiana. Meillä on paljon tiedostamattomiakin arvoja joita lataamme työhön. Niitä on mukavasti pohdittu tässä Duunitorin artikkelissa, johon on koottu sumalaisia työhön liittyviä sananlaskuja.

Vasta sitten suomalainen on kunniallinen, jos hän määrittää työnsä haastavaksi, vaativaksi tai vaikeaksi. Raskastakin sen tulee olla vähintään aika-ajoin. Rento ei kuitenkaan omassa kielenkäytössäni tarkoita laiskottelua tai jollain lailla vasemmalla kädellä tekemistä. Se tarkoittaa sitä, että lillun hotellisiivoajan työssä vahvasti mukavuusalueellani, siellä ihminen voi olla rento. Uskoakseni se ei ole väärin.

Toiseksi ajattelen, että hotellisiivoustyö on pääsylippuni maailmalle. Se on työtä, jota voi tehdä mitä erilaisimmissa paikoissa mielestäni hyvin kohtuullisilla voimainponnistuksilla, jos se vaan omaan mentaliteettiin sopii. Mitään lupia, lisenssejä tai kielitestejä ei tarvita: moppi käteen ja sekaan vaan. Myös sitoutumisen aste jää kevyeksi, joka sopii minulle hyvin.

Jäikö jokin kysymys vastaamatta? Laita kommentteihin, vastaan mielelläni. Ja mikä olisi vielä hienompaa, jaa kokemuksesi alle jos olet joskus tehnyt samaa työtä.

Työn iloa, olet sitten minkälaisen sorvin ääressä hyvänsä!

**************

Olen 48-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.