Leppoistajan Lokikirja

Leppoistajan Lokikirja

Rahakavereita etsimässä

Huomisen ystävänpäivän innoittamana lähdin pohtimaan ystävyyttä ja rahapuhetta. Rahasta ylipäätään ja varsinkin omista raha-asioista puhuminen voi joskus olla hankalaa sellaistenkin ystävien kesken, jotka muuten jakavat intiimeimmätkin asiat.

Yhdessä on aina parempi

kaikki on kivempaa kaverin kanssa. Ja ihan varmasti kaikki on helpompaa, jos voi jakaa yhteisen tavoitteen ja pyrkimykset sitä kohti. Onhan vertaistuki ihan tieteellisestikin tutkittu juttu. Se auttaa selviytymään, oli haaste elämässä sitten mikä hyvänsä.

Lenkille on helpompi mennä yhdessä ja tulee lähdettyä vähän koleaankin iltaan, vaikka ei liiemmin huvittaisi. Kaverille ei kehtaa sanoa ei, on se sitten karvaista sorttia tai naapurin rouva. Raskausaika ja uuteen perheenjäseneen valmistautuminen on monelle tulevalle äidille tosi tärkeä yhdistävä asia. Häitä, taloprojektia ja opiskeluita on kiva viedä yhtämatkaa eteenpäin.  

Moni pelko, epävarmuus ja vieraalta tuntuva asia pehmenee, kun se saa jakaa.  Olen käyttänyt myös määritelmää syöpäkaveri. Vain toinen sairastaja tietää ihan lopullisesti sen, miltä hoitojen kanssa kamppailu tuntuu.

Myös raha-asioissa tarvitaan vertaistukea. On kyse sitten velkataakan alta selviytymisestä, sijoittamisen aloittamisesta, uuteen rahatilanteeseen totuttautumisesta tai mistä hyvänsä, on tosi hienoa, jos asiaa voi pallotella kaverin kanssa. Vertaistuen merkitystä raha-asioissakaan ei sovi unohtaa.

Mistä jutella ja kenen kanssa?

Hyvän kaverin tunnusmerkistö on aina sama. Paras mahdollinen kaverihan on tietysti sellainen, jonka kanssa voi jakaa kaikki. Voi kertoa ihan jokaisen asian, joka vähän itseään hävettäisikin tietäen, ettei kaveri kauhistele tai tuomitse. Hyvä kaveri kuuntelee, ymmärtää ja tukee, oli tilanne mikä hyvänsä.

Jään miettimään, mikä rahakaveruudessa olisi fiksua tai realistista. Voiko rahasta ajatella juttelevansa vain sen kaverin kanssa, jolla on samanlainen rahatilanne? Etsin verrokkeja: jos olen valmistautumassa maratonille, niin keskustelenko kokemuksistani sen kaverini kanssa, joka inhoaa kaikkea fyysistä liikuntaa? Jos mietin urasuunnitelmia, työpaikanvaihtoa tai jatko-opiskelua, tukeudunko täysin eri alalla olevaan henkilöön?

Vastaus kuuluu: kyllä ja ei. Ystävät vaihtavat kuulumisia keskenään erilaisista heille tärkeistä asioista. Ja vaikka olisin absoluuttinen sohvaperuna, minusta olisi tosi mielenkiintoista kuulla miten juoksukoulua käyvä kaverini valmistautuu suureen ponnistukseensa ja miten harjoittelu etenee. Koska se on hänelle rakas asia, jonka haluan jakaa hänen kanssaan ja ehkä oppisin itsekin jotain uutta.  

Mutta kenen kanssa olen valmis valmis rahajutusteluun? Vaikea sanoa. Keskustelunavaukset tuntuvat hankalilta.

(Raha)Kaveria tarvitaan aina

Käyhän toki juokseminen ja sijoittaminen yksinäänkin, mutta helpompaa ja mukavampaa sen on yhdessä, samantasoisessa seurassa. Ja toisaalta yhteinen harrastus voi olla puheenaihe, vaikka harrastuneisuuden polulla ollaan eri vaiheissa.

Lenkkeily on kivointa seurassa, jossa askellus sujuu luontevasti samaan tahtiin. Ensimmäisiä askeliaan urheilun polulla ottava masentuu liian kovakuntoisesta lenkkiseurasta, ja himojuoksija turhautuu, jos kirittäjä ei pysy mukana. Lenkkipolkujen realiteetit pätevät myös rahakaveriudessa. Jokainen tarvitsee ja ansaitsee samoja asioita mielessään pyörittelevän rahakaverin.

Vaikka siis väitin edellä, että olisin sohvaperunan ominaisuudessa kiinnostunut myös kaverini juoksuharrastuksesta, niin päädyn silti raha-asioita pohtiessani siihen, että samanlaisia asioita samanlaisin realiteetein pohtivan kaverin kanssa raha-asioiden jakaminen on sittenkin luontevinta. Lika barn leka bäst.

Toisaalta on aika vaarallista, jos kokemuksia ja ajatuksia vaihtaa vain sellaisten henkilöiden kanssa, joiden elämässä vallitsevat samat realiteetit kuin omassa arjessa. Katsantokannat ja ymmärrys elämän erilaisista todellisuuksista kapenee tuolloin vääjäämättä ja se ei ole koskaan hyvä.

Olisi helppoa jakaa asiat vain samoin elävien ja kokevien kanssa. Mutta tämä on meille kaikille lopulta todella haitallinen toimintamalli. Tarvitaan tulo- ja yhteiskuntaluokkien välistä vuoropuhelua myös arjen raha-asioista. Miten se toteutetaan ilman, että kukaan tuskastuu, kiusaantuu tai häpeää?

Mistä rahakavereita saa?

Yksinkertaisin vastaus varmaan on, että avaamalla keskustelun. Kertomalla kahvipöydässä, että on kiinnostunut rahataitojensa kehittämisestä, oman talouden haltuunotosta, sijoittamisesta, vaurastumisesta, mistä lieneekään. Tai oman velan vähentämisestä. Uskoisin, että aika monelle löytyy rahakaveri ihan vaan sillä tavalla, että uskaltautuu itse puhumaan.

Näinhän tapahtuu monesti: joku uskaltaa sanoa jostain jotain ja perässä tulee aalto: hei, mulle on käynyt ihan sama. Raha-asiat eivät välttämättä ole kiusallinen tunnustus, mutta ne ovat silti vielä aika monessa kaveripiirissä avaus aika tuntemattomalle alueelle.

Kuka tahansa kaveri on myös potentiaalinen rahakaveri.

Ihanintahan olisi, jos jo olemassa olevaan ystävyyteen löytyy täydentäväksi asiaksi uusi yhteinen kiinnostuksen kohde. Voivathan ystävät ryhtyä laihduttamaan, remontoimaan tai sisustamaan yhdessä. Joskus samaan aikaan tapahtuva raskauskin tuo jo ystävyksiä aiempaan lähemmin yhteen. Myös raha-asioiden jakaminen voi lähentää.

Toinen hyvä vaihtoehto ovat erilaiset seurat tai tapahtumat. Pörssisäätiö, sijoittajatapahtumat, osakesäästäjät, veronmaksajat, yms. yms. Etsi vaihtoehtoja. Löydät paikkakunnaltasi varmasti tilaisuuksia, joissa on samanhenkisiä ihmisiä.

Rahakaveri ei tule luoksesi kotiin. Mutta niitä löytyy varmasti, kun hakeudut mestoille.

Somesta tukea omaan raha-ajatteluun

IG ja blogimaailma ovat loistava paikka saada vertaistukea raha -ja talousasioihin. Netistä saa neuvoja, voi lukea kokemuksia ja erilaisia sijoittajatarinoita tai ulosoton kanssa kamppailevien kertomuksia. Kaikkea on jaettavaksi.

On todella tärkeää saada kokemus siitä, että on mukana jossain: joko ottamassa ensi askelia oman talouden haltuun otossa tai sijoittamisessa tai ehkä vasta myöntämässä itselleen, että oma rahatilanne on liukunut pahasti vinoon.

Verkossa asioista puhuminen on myös hyvä tapa avata asioita, joista ei ehkä kehtaisi omilla kasvoillaan todellisessa elämässä puhua: voi kertoa avoimesti esimerkiksi velkaantumisesta ja siihen ajaneista syistä ilman pelkoa siitä, että tulee omassa elämässään tuomituksi tai leimatuksi. Lisäksi voi olla avoin ilman, että päättää asioiden julkisuudesta myös perheenjäsenten puolesta.

IRL –kaverit ovat mielestäni kuitenkin aina parempi vaihtoehto kuin virtuaalikaverit. Mutta virtuaalikaverit ovat kivoja myös, ja jaksan ihailla erityisesti IG:n rohkaisevaa ja innostavaa rahapuhetta naisten kesken. Sekaan mahtuu, jos ei muuta niin lueskelemaan toisten kommentteja ja postauksia, tai sitten omia avauksia antamaan. Ilmapiiri on mielestäni salliva, kannustava ja positiivinen.

Omat kaverit

Miten raha-asioihin suhtaudutaan omassa ystäväpiirissäni? Vastaus kuulunee, että sekalaisesti. Kuulun kavereitteni tulo- ja omaisuustasolla uskoakseni keskelle. Ystävissäni on minua enemmän tienaavia ja vaurastuneempia henkilöitä ja toisaalta vakavienkin talousvaikeuksien kanssa pitkään kamppailleita pienituloisia läheisiä.

Rehellisyyden nimissä rahasta puhutaan useimmiten silloin, kun siihen liittyy jokin ongelma: tulojen äkillinen pieneneminen, työttömyyden uhka, äkilliset ja yllättävät menoerät tai jokin muu taloudellinen epävarmuus.

Oman taloudellisen tilanteen systemaattisesta kehittämisestä en juttele juuri kenenkään kanssa. Harmi.

Kiitos, Krista, oman elämäni IRL rahakaveri. En ihan tiedä mistä rahakaveruutemme on alkanut, tai en siis muista. Rahakaveruus on vain muodostunut osaksi ystävyyttämme. Vaihdamme muut elämämme kuulumiset ja sitten jossain vaiheessa käydään läpi, mitä sijoituksille kuuluu. Asia on luonteva puheenaihe ilman kilpailua tai vertailua. Sijoitamme osin eri tavalla, mutta kummatkin pyrimme vaurastumaan pitkällä tähtäimellä.

Ja kiitos kaikki IG:n rahakeskustelijat rohkeudesta ja avoimuudesta ja innosta edetä omalla polulla.

Äidit: tehkää tyttäristänne rahakavereitanne!

Puhun tyttäreni kanssa säännöllisesti myös rahasta. Ja näin väitän, että jokaisen äidin pitäisi tyttärensä kanssa tehdä. Tytär on aina äitinsä paras haastaja ja kriitikko: kukaan ei katso sinua tarkemmin silmin. Arvostan tyttäreni kysymyksiä, joihin en aina osaa suoralta kädeltä vastata. Joudun miettimään ja etsimään perusteluja. Tai toteamaan, ettei minulla ole niitä. Myös tähän tarvitaan ystäviä: tuen lisäksi he esittävät oikeita kysymyksiä.

Kerro tyttärellesi mitä tienaat. Kerro palkoista, lainoista, kulurakenteestasi ja taloudellisista tavoitteistasi. Ja mikä tärkeintä, anna sijoittajan mallia, jos suinkin voimavaroja riittää. Yhtäkään syytä minkään yksityiskohdan piilotteluun ei äidin ja tyttären kesken pitäisi raha-asioissa olla.

Tai siis korjaan: tyttäreni raha-asiat eivät kuulu minulle. Mutta minun tulee pystyä avaamaan kaikki raha-arjestani hänelle. Mitä hän minulta niistä kysyykään, rehellisen, ikätasoisen vastauksen pitää tulla viipymättä.

Aiemmat sukupolvet ovat murtaneet tabuja koskien montaa sellaista äidin ja tyttären välistä keskustelun aihetta, jota ei aiemmin olisi pidetty sopivana. Viimeistään nyt on aika avata sukupolvien välinen avoin rahapuhe naisten kesken. Jos jonkin raha-arkesi avaaminen tyttärellesi tuntuu kiusalliselta, se lienee merkki siitä että jokin asia on korjaamista vaille.

Toivottavasti sinulla on sitä varten (raha)kaveri, jonka kanssa aloittaa pohdinta.

Hyviä keskusteluja!

******************

Olen 48-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.

Jätä kommentti