Leppoistajan Lokikirja

Leppoistajan Lokikirja

Vuosibudjetti 2023: tuloarvio

Aloitin viikko sitten elämäni ensimmäisen vuosibudjetin laatimisen. Asia osoittautui ennakoitua monimutkaisemmaksi ja sain kasaan vain arvion vuoden 2023 menoista. Kotiläksyksi jäi miettimistehtävä: mistä saada kokoon kululaskelmani loppusumma: 26 000 euroa.

Pieniä puroja on monta

Ihan ensimmäinen johtopäätös alkavan vuoteni tulopuolta hahmotellessa on, että tuloja kertyy mukavan monesta lähteestä. Erilaiset tulomuodot ovat yksi taloudellisen turvallisuuden peruspilareista: niin ohjeistetaan usein, kun rahataidoista puhutaan. Useat tulonlähteet, vaikka pienetkin, vähentävät epävarmuutta. Hajauttaminen on aina hyvää riskinhallintaa.

Lähden tuloerä kerrallaan hahmottelemaan kokonaisuutta. Mistä saan kokoon 26 000 euroa, jotka tarvitsen tälle vuodelle?

1. Palkka kausityöstä Lapissa

Tämä on helpoin osa tuloarviotani. Siivoilen hotellihuoneita huhtikuun loppupuolelle asti. Saan tuntipalkkaa, viikkotuntimääräni vaihtelee mutta vastaa suurin piirtein normaalia täyttä työaikaa. Jos se johonkin suuntaan joustaa, niin ylöspäin: töitä on välillä enemmän kuin työntekijöitä. Palkkani on pieni, mutta vielä pienempi on ennakonpidätykseni: minulta ei mene lainkaan tuloveroa, pelkästään pakolliset työttömyys- ja eläkevakuutusmaksut. Saan palkastani kuukausittain käteen noin 1700 euroa.

Saan palkan aina kahden viikon välein, joka toinen perjantai. Tuo järjestelmä on minusta hieman outo. Niinpä päädyin viime vuonna siihen, että kokoan edeltävän kuun palkan varatilille, josta ”nostan käyttööni” kokonaisen kuun palkan aina kalenterikuukauden alussa. Täten tammikuuta eletään joulukuun palkalla.

Tässä on ennakointini Lapin palkkatuloistani.

joulukuu1650 €
tammikuu1650 €
helmikuu1800 €
maaliskuu2400 €
huhtikuu1700 €
toukokuu800 €
Yhteensä10 000 €

Maaliskuun summa on suuri, sillä siihen mahtuu kolme ”joka toinen perjantaita”. Toukokuun palkka on työsuhteen lopussa maksettavat lomat puolen vuoden työsuhteesta.

Tuloja tässä vaiheessa: 10 000€. Tarvitaan vielä: 16 000€.

2. Vuokratulo

Toinen asuntoni tuottaa vaatimattomasti. Kyse ei ole ”puhdasoppisesta” sijoitusasunnosta, vaan vanhasta kodistamme, joka jäi omistukseeni muuttaessamme eteenpäin. Asunnon myyminen ei monestakaan syystä ollut muuttohetkellä taloudellisesti järkevää.

Vuonna 2022 asunto ei tuottanut lainkaan, päinvastoin jouduin kattamaan sen kustannuksia palkkatuloillani. Tänä vuonna tilanne on toinen. Asunnon nettotuotto on toivoakseni 1100€ eli saan asunnosta tuloja jokusen kympin kuussa yli maksetun vastikkeen.

Tuloja tässä vaiheessa: 11 100€. Tarvitaan vielä: 14 900€.

3.  Osingot

Pohdiskelin aika pitkään miten osinkojeni kanssa etenen. En ole vielä siinä pitkän tähtäimen taloudellisessa maalissani, että pääomatuloni kattaisivat puolet elinkustannuksistani. Täten minun tulee vielä kasvattaa pääomatulojani tuleville vuosille. Niinpä päädyn osinkojeni kanssa vuoden 2023 osalta kompromissiin.

Käytän elämiseen arvo-osuustililleni maksettavat osingot, mutta päätän vielä sijoittaa osakesäästötilille maksettavat tuotot. Konsensusennusteiden mukaan tulen saamaan osinkoja tänä vuonna noin 8300 euroa. Tuosta summasta 2600 tulee osakesäästötilille, ne päätän vielä sijoittaa pelkästään jo verohyödynkin vuoksi.

Kun laskeskelen arvo-osuustileilleni ennusteiden mukaan maksettavista osingoista pois ennakonpidätyksen, pääsen reilun 4200 euron nettosummaan.

Tuloja tässä vaiheessa: 15 300€. Tarvitaan vielä: 10 700€.

4. Syksylläkin pitää tienata

Minulla on vielä koulut kesken. Tarkemmin sanottuna metsäalan opintoni ovat vielä vaiheessa. Tämän vuoden syksyllä meillä on edessä lähiopetusta, jonka vuoksi en voi heti kesän jälkeen syöksyä johonkin kaukoseikkailuun.

Haluan metsäalan tutkinnon, jotta voin ”laillistettuna” metsäalan ammattilaisena suorittaa itse niitä metsänhoidollisia toimia, joita valtion varoista tuetaan. Lisäksi opinnot ovat toki uudelle metsänomistajalle äärimmäisen antoisat ja mielenkiintoiset.

Koska siis joka tapauksessa hengailen syksyä kotihoodeilla, voin saman tien käydä töissä, sillä opinnot eivät vie kokopäiväisesti aikaa, mutta sitovat silti viikoittain. Jos koulua ei olisi, lähtisin ruskasesonkiin Lappiin, niin hurahtanut tähän ympäristöön ja tunnelmaan nyt olen. Ruska saa nyt kuitenkin vielä odottaa.

En tiedä mitä töitä syksyllä meinaan tehdä, mutta budjetoin itselleni noin kahden kuukauden nettotulot: 3500 euroa. Käytännössä tämä tarkoittaa jotain matalapalkkatyötä.

Lapsenuskoisesti oletan, että työllistyminen on puhelinsoiton päässä. Olen nyt henkilöstövuokrausfirman listoilla ja uskon firman työllistävän minua sujuvasti myös loppupuolella vuotta. Tässä psykologinen matikka on tärkeää: Lapin kausityöni kestää tämän vuoden puolella 3kk 3vk. Jos syksyllä olen töissä kaksi kuukautta, jää työssä vietetty aikani alle puoleen vuoteen.

Jos en pääomatulojen kehityksessä tänä vuonna puolikasta saavuta, olisi hienoa saavuttaa tilanne, jossa voin olla joutilaana enemmän kuin puolet ajasta.

Tuo ”enemmän kuin puolet” olisi tänä vuonna rimaa hipoen suoritettu saavutus. Eli olisin joutilaana 6kk 1vk ja töissä 5kk 3vk. Olkoot ero kuinka pieni hyvänsä, olen tyytyväinen jos vapaa-aikaa on tänä vuonna edes sen hitusen enemmän kuin työtä. Olen matkalla oikeaan suuntaan.

Tuloja tässä vaiheessa: 18 800€. Tarvitaan vielä: 7 200€.

5.  Blogitulot

Tämä on koominen muodollisuus, mutta haluan kirjata asian silti erillisenä ”momenttina”. Sain blogituloja viime vuonna 120 euroa. Korostan: blogitulo on eri asia kuin blogin tuotto. Blogiin kului rahaa tuloja enemmän. Olen määritellyt, että blogini on rakas harrastus eikä tulonlähde. Silti saan myös hitusen verran tuloja sen kautta.

Tässä on ollut yksi miettimisen paikka tälle viikolle. Jos asiat olisivat juuri niin kuin toivoisin, mitä blogini tuottaisi? Päädyn määritelmään, että täydellisessä tilanteessa saisin ruokalaskuni maksettua kirjoittamisella. Eli käteen jäisi joka kuukausi noin 200 euroa.

Miksi tavoittelen noin matalaa lukua? Koska vähän varjoissa on parempi olla kuin ihan kamalasti esillä. Ja kuten moni verkkokirjoittaja, haluan panostaa hyvään lukukokemukseen ilman levotonta mainosvirtaa. Jätän siis tienaamisen paikkoja myös tieten tahtoen käyttämättä. Haluan, että blogini on kiva harrastus with benefits, ei muuta.

Otan rehvakkaaksi tavoitteekseni, että saisin blogituloa (nettona) vuonna 2023 yhteensä 200 euroa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että minun pitäisi hyväksyä yksi vieraskynäpostaus tai saada hitusen linkkituloja joka kuukausi. Tavoitteeni on varovainen ja hyvin realistinen.

Tuloja tässä vaiheessa: 19 000€. Tarvitaan vielä: 7 000€.

6. Muut tulot

Tämä on sekalainen kaatoluokka monenlaiselle sekalaiselle pikkutulolle. Saan pieniä tuloja tilatuista käsitöistä ja eräästä kirjoitustyöstä. Lisäksi hotellityön yksi tulonlähde on palautuspullot, niitä kertyy työryhmällemme useita jätesäkillisiä viikossa. Töissä on myös juomarahakassa. Ruokakuntamme isot ostoksemme teemme S-ryhmästä, joten bonuksiakin kertyy.

Summailen tämäkin erän varovaisesti alakanttiin. Arvioin, että näitä sekalaisia pikkutuloja saan tänä vuonna 500€, eli joitakin kymppejä kuukaudessa.

Tuloja tässä vaiheessa: 19 500€. Tarvitaan vielä: 6 500€.

Tähän asti päästiin helposti

Tähän asti summailu on ollut kivutonta. Pääsisin tuloillani luontevasti 19 500 euroon, eli kattaisin 75% arvioiduista menoistani. Ihanteellisessa maailmassa minun ei tarvitsisi pidemmälle päästäkään. Jos onnistuisin heti keväällä myymään asuntoni, keventyisi vuosibudjettini merkittävästi sillä maksaisin heti molemmat lainani pois.

Täydellisessä tilanteessa asuisimme mökillä koko kesän ja ostaisimme asunnon vasta syksyllä. Tuolloin väliin mahtuisi asumiskustannuksettomia kuukausia ja sen jälkeen loppuvuosi menisi pienemmin kustannuksin.

Tätä voin toivoa ja sitä kohti toimia, mutta en voi laskea sen varaan. Ikävä kyllä edellisen kerran asuntojen hintatasoa tarkistaessani kerrostalokolmiotamme muistuttavien asuntojen hinnat olivat laskeneet, mutta jo etukäteen silmäilemieni kaksioiden hinnat eivät olleet toivealueellani laskeneet. Tästä näkökulmasta asuntokauppani lipuvat  kauemmas tulevaisuuteen.

Vielä tarvitaan siis lisätuloja, joten edetään kohti kivuliaampia sarakkeita.

6. Kassalla on käytävä

Säästin aggressiivisesti vuoden 2022 lopulla vapausrahastoon. Minulla on jemmatilillä 3000 euron hätävarapuskuri niitä hajoavia pesukoneita varten ja vapausrahasto, jossa on vuoden alussa 7500 euroa. Vapausrahasto on säästetty elämistä varten niihin jaksoihin, kun en halua käydä töissä. Pidemmän tähtäimen vara- ja vaurastumisrahoja säästän indeksirahastoihin.

Jossain vaiheessa alan uskoakseni toteuttaa rahastojeni kanssa 4% sääntöä, eli alan nostaa niitä neljä prosenttia vuosittain. Firetyksen nyrkkisääntöjen mukaan tuolla nostotahdilla pääoma ei ehdi kutistua. Rahastot saavat kuitenkin vielä olla rauhassa ja karttuakin pikku hiljaa. Tänä vuonna tarvitsen käyttööni ”vain” jo likvidinä olevia varoja.

Nyt kun vapausrahaston käyttö aktualisoituu, se tuntuu ärsyttävän hankalalta. Sitä ei kuitenkaan ole säästetty siksi, että raha makaisi tilillä maailman loppuun.

Päätän, että käytän vapausrahastostani tänä vuonna 2500 euroa. Loput jäävät vielä hautumaan. Ymmärrän, että vapausrahasto ei kartu itsekseen, eli jos rahaa sieltä nyt käyttää, on ehkä ensi vuonna jälleen aika kartuttaa säästöjä.

Tilanne: Tuloja yhteensä: 22 800€. Tarvitaan vielä: 4 000€.

7. Kiusallinen loppuosuus

Tätä osaa budjetistani pähkäilin ehkä eniten. Miten ihmeessä tämä tehdään reilusti, läpinäkyvästi ja siten, että itselle jää hyvä mieli. Tarkoitan tällä hankalalla osuudella osinkotuloja perheeni sijoitusyhtiöstä, josta kirjoitin rahahäpeää käsittelevässä postauksessa jokunen viikko sitten.

Käänteisesti asia on selkeä. Jos ja kun säästän lapsilleni rahastoihin on selvää, että he saavat aikanaan rahoja käyttöönsä. Ihan vaan saavat. Ja silloin olen iloinen siitä, jos he saavat säästöistäni lisää iloa tai mahdollisuuksia elämäänsä. Minun säästöni eivät tee heistä jotenkin vähemmän aikuisia tai kyvykkäitä kansalaisia. Olisin perin juurin surullinen, jos he eivät säästöjäni hyödyntäisi. Sitähän varten ne on kerätty: hyödyksi.

Miksi sitten omien vanhempien sijoitustoiminnan ansiosta saadun pääoman hyödyntäminen omassa elämässä tuntuu niin mahdottoman vaikealta? En tiedä. Tuntuu, että näillä osingoilla vesitän kaikki omat suunnitelmani. Minäkö muka olisin osannut säästää, sijoittaa, elää vähällä ja luoda itselleni näin uuden vapaamman elämäntyylin. Paskat. Vanhempiensa rahoilla se lokkeilee.

No ei ehkä kuitenkaan. Laskin itseäni tyynnytelläkseni prosentit: vuoden 2023 tuloista 15% tulee yhtiöstä, jonka osakkuus on syntymäoikeuteni eikä lainkaan omaa ansiotani. Asia tuntuu silti vaikealta, mutta haluan päästä yli tästä ihan turhasta vaivautumisen tunteesta. Sillä myönnetään: tarvitaan aika paljon muita taitoja, jotta osaa ja uskaltaa elää siten kuin elän: se ei mahdollistu vain 4000 ”lahjaeurolla” vuodessa.

Uskoakseni saan ”perheosinkoja” mainitsemaani summaa enemmän. Tuon ”ylimääräisen” siirrän lasteni nimissä oleviin rahastoihin joihin olen itsekin aikanaan jo säästänyt. Siirrän siis sujuvasti omaa häpeääni lapsilleni.

Kasassa on!

Olin varma, että hahmottelemani kulubudjetin loppusumma olisi liian suuri. Että minun pitäisi tulolaskelmien jälkeen palata uudelleen arvioimaan menopuolta. Ei tarvitse. Tuntuu, että sain rakennettua varovaisen ja realistisen laskelman siitä, miten tuloni ja menoni ovat tänä vuonna tasapainossa. Huh.

Taloudelliset tavoitteeni

Entä miltä tämä vuosi näyttää pidemmän tähtäimen firemaalini näkökulmasta? Määrittelin vuoden 2023 tavoitteita hahmotellessani, että tavoitteeni olisi aiemman osinkotuloiksi määritellyn summan sijaan kasvattaa passiivisia tuloja. Passiivisia tuloja minulla on yllä olevan laskelman mukaan kolmenlaisia: osingot, vuokrat ja blogitulot.

Leikitään, että käyttäisin elämiseen kaikki osinkoni. Ja lasketaan tähän summaan vielä mukaan tämän vuoden vuokratuloni ja arvio blogituloista. Jään pohtimaan, onko tämä nk. lassipalloa, eli muutanko pelin sääntöjä sen mukaan, mikä itselleni on edullisinta. Olenhan aiemmin kirjannut, että tavoitteeni on elää puoliksi osingoilla ja nyt alan ympätä laskelmiini muitakin tuloja.

Ei, kyse ei ole lassipallosta. Kyse on siitä, että reagoin siihen mitä maailmalla tapahtuu ja ymmärrän nyt paremmin, että kun en käy töissä, minun pitää huolehtia, että tulovirtani on monikanavainen. En voi ripustautua pelkän pörssin varaan.

Laskin viime viikolla, että tarvitsen elämiseen tänä vuonna 14200 euroa. Se koostuu perusarjen vaatimattomista menoista, kahdesta pienestä rakennusprojektista, elämysrahastosta ja matkarahoista seuraavalle seikkailulle. Kuukausikuluiksi jaoteltuna tarvitsen laskelmieni mukaan 1183 euroa kuussa.

Passiivisia tuloja näyttäisi kertyvän noin 7500 euroa, jos kaikki menee kuten suotavaa olisi. Seuraavassa käppyrässä on laskettu mennen ja tulevan kulutukseni suhdetta passiivisiin tuloihin. Summat ovat euroja kuukaudessa.

Vuoden 2023 luvut ovat sekä tulojen että kulutuksen osalta tammikuun valistuneet arvaukset. Tosin ainakin aiemmin olen osannut haarukoida menoni aika tarkkaan, viime vuonna ne heittivät arvioidusta alle 3%.

Aika kuumottavaa. Mikäli

  • osinkokevät on ennusteiden kaltainen
  • asunnossani pysyy vuokralainen koko vuoden
  • vuokra-asuntoon liittyviä yllätyksiä ei tule
  • blogin tuotto kasvaisi samaan tahtiin kuin lukijamäärä
  • osaan kuluttaa maltillisesti

…pääsisin vuonna 2023 tavoitteeseen, jossa passiiviset tuloni kattaisivat yli 50% elämiseni kuluista. Joo, yhtälössä on viisi jos-sanaa. Mutta pitkän tähtäimen taloudellinen tavoitteeni on ihan mahdollista saavuttaa jo tänä vuonna. Kaikki voi mennä myös hyvin. Mitään superonnistumisia ei tarvita, hyvä tasainen arki ja kehitys riittää. Katsotaan.

Viimeistään tässä vaiheessa voin siis todeta, ettei minun tarvitse murehtia nousevia kulujani. Näyttää siltä, että pystyn etenemään kohti tavoitettani ihan suunnitellusti.

Elämistä vaille valmis

Nyt se on tehty. Mietin kuinka nopeasti palaan arvioimaan suunnitelmiani. Osaanko ennakoida raha-asioitani realistisesti tässä uudessa elämäntilanteessa? Päätän palata antamaan itselleni välitodistuksen, kun ollaan puolimatkassa. Eli heinäkuun alussa laskeskelen, mitä tulo- ja menopuoli näyttävät. Onko menoja enemmän vai vähemmän kuin ajattelin ja mitä tulopuolelle kuuluu? Osinkojuttuja kirjoittelen toki kevään mittaan kunhan tuloskausi käynnistyy.

Olen monta kertaa kirjoittanut, että suunnittelen ja budjetoin itselleni mielenrauhaa. Tämäkin laskelma on väline: nyt tiedän, että pystyn elämään melko vapaan vuoden ja talouteni on silti turvattu. Elämä ei ole budjetteja varten, vaan budjetit ovat sitä varten, että rahan voi suunnitelmien laatimisen jälkeen unohtaa ja keskittyä elämästä nauttimiseen.

Tämä suunnitelma syntyi bussimatkalla. Kohta bussi on perillä ja pääsen ensimmäistä kertaa kuukausiin ”sivistyksen pariin” lappilaisesta lintukodostani. Tapaamme puolisoni kanssa puolimatkassa, eli tiemme kohtaavat Oulussa.

Luvassa on pubeissa retkumista, ravintolaruokaa, elokuvia ja kolme rauhallista aamua hotellin notkuvan aamiaispöydän äärellä. Lisäksi ostan elämäni ekan museokortin, joka mahdollistaa nautinnollista haahuilua taiteiden kammioissa koko loppuvuodeksi. Ihanaa.

***********

Olen 48-vuotias vapaa harhailija. Olen luopunut vakituisesta ansiotyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.

Jätä kommentti