Leppoistaja

Leppoistajan lokikirja

Mitä maksaa käydä töissä?

Selväähän se on: kun ei enää käy töissä, ei enää saa palkkaa. Oma talous heilahtaa siis kuukausittaisen tilipussin verran. Se ei kuitenkaan ole ihan koko totuus. Työssä käymisestä aiheutuu myös kuluja, eli työssä käyminen maksaa. Jos en käy töissä, tarvitsen vähemmän rahaa, niinkö se on?

Toisaalta olen saanut työnantajaltani paljon rahan arvoisia etuja, jotka joudun nyt maksamaan itse. Pienenevätkö omat kuluni sittenkään vakityöt lopetettuani vai kasvavatko menoni?

Lopetin tänä syksynä vakituiset kuukausipalkkaiset työt. Laskeskelen tässä kirjoituksessa miten elämänmuutokseni vaikuttaa kuukausibudjettiini.

Mitä työssä käynti minulle maksoi?

1/4 Työmatkat

Helpoin yksittäinen menoerä on tietenkin työmatkat. Tässä on uskoakseni koko laskelmani merkittävin yksittäinen tekijä. Ja luullakseni kenen tahansa muunkin laskeskelijan merkittävin menosarake: työhön kulkeminen maksaa melkein aina ja se maksaa näinä päivinä yhä enemmän.

Lasken työssäkäyntikuluikseni puolen vuoden ratikkaliput. Olen viimeiset vuodet pyöräillyt noin puolet vuodesta, vähän säistä riippuen. Talvikauden kuljen yleisillä. Työmatkakuluni jäävät tällä ratkaisulla alle verottajan omavastuuosuuden, eli en ole saanut työmatkakuluista minkäänlaisia vähennyksiä, vaan olen maksanut koko riemun itse.

Urallani vapaana harhailijana jatkan sähköfillarin käyttöä, joten sen huolto- ja varustekuluja en laske tässä työmatkakuluihin. Jos haahuilijan elämässäni käyn kaupungilla, minulla on aikaa ja voimia kävellä. Eli talvikaudeksikaan en tarvitse ratikka- tai bussilippuja.

Työmatkoissa säästetty: 480 euroa vuodessa.

2/4 Lahjakeräykset työkavereille

Työyhteisö on yhteisö. Sen jäsenet täyttävät vuosia, menevät naimisiin, saavat lapsia, valmistuvat ja eläköityvät. Tai vaihtavat työpaikkaa. Ja aina kollegaa muistetaan. Ei ehkä paljoa kerralla, mutta riittävän usein on käynnissä erilaisia keräyksiä, joihin uppoaa pikkuroponen. Hilu keräyskassaan ja nimi korttiin: onnea Sinulle, työkaveri. Laskeskelen, että noita kolehtihiluja on kertynyt vuoden aikana noin 50 euron verran.

Lahjakeräyksissä säästetty: 50 euroa vuodessa.

3/4 Töissä pitää näyttää ihmiseltä

En edusta jakkupuvussa, mutta olen ollut tehtävissä, joissa ainakin aika-ajoin pitää olla esillä ja näyttää siistiltä. Vaatehankintoihin saisi toki kulutettua aivan määrättömästi rahaa tai vaihtoehtoisesti hyvin pienelläkin summalla pärjää. Oman arkinen kotiminäni on hyvin kaukana työarkeni pukeutujasta. Vapaa-ajalla viihdyn urheiluvaatteissa tai boheemeissa kirppariretkuissa. Särmänä pitää olla vain virka-aikaan.

Tänä vuonna olen käyttänyt työpukeutumiseen alle kympin. Ostin kirpparilta mielestäni uutta vastaavan kotelomekon ja farkkujen kanssa pidettäväksi siistimmän puseron. Näin vähällä en kuitenkaan voi laskea pärjääväni pidemmän päälle. Välillä tarvitaan kaupasta siistit uudet housut, työkengät tai parempi mekko.

Työpukeutumisessa säästetty: 100 euroa vuodessa.

4/4 Muut ulkonäkökulut

Mikä kulu ulkonäössä liittyy työhön, mikä taas on puhtaasti omista lähtökohdista tapahtuvaa kaunistautumista, johon käyttäisi rahaa joka tapauksessa? Jokaisen täytyy tämä itse arvioida. Jos esimerkiksi meikkaa pelkästään työpäivinä, on uskoakseni yksinkertaista laskea ehostaminen työhön liittyväksi kuluksi. Minä en meikkaa koskaan, ulkonäkökuluni tulevat hiusten laitosta.

Olen jo aiemmin päättänyt, että vähennän kaksi kertaa vuodessa toteutuneet kampaajakäyntini yhteen vuosittaiseen reissuun. Kampaajakäynneistä en siis saa nipistettyä kuluja pois. Mutta kun nyt olen siirtynyt työelämästä oman elämäni haahuilijaksi, päätän lopettaa hiusten värjäämisen. Olen värjännyt hiukseni kotona joka toinen kuukausi ja väripurkki maksaa halvimmillaan 8 euroa.

Jos olisin värjännyt tukkani kerran kampaajalla ja loput kerroista itse, säästän kampaajalla värjäämisessä ehkä 60€ ja viisi kotivärjäystä, yhteensä 40€. Hiusväreistä säästöä tulee siis satanen. Lisäksi olen harventanut hiusten pesuväliä. Pesen nyt vapaalla ollessani tukan enää kerran viikossa kahden aiemman pesun sijaan.

Arvioin lauantain saunareissulla kourassani olevaa shampoon määrää. Konsensuksessa mieheni kanssa pääsemme siihen, että sitä on ruokalusikallinen, eli 15ml. Laskeskelen montako pesua saan 200ml shampoopullosta ja paljonko lotraan hoitoainetta päälle. Pääsen lopputulokseen, että kulutan harvemmalla hiusten pesulla 7 pulloa vähemmän hiustuotteita vuodessa. Nuo halpispulloni maksavat Prismassa 4 euroa kappale. Säästän siis tukanpesuissa 28 euroa vuodessa.

Ulkonäkökuluissa säästetty: 128 euroa vuodessa.

Mahtaisinko löytää vielä jotain muuta säästettävää? En. Olen jo vuosia tuonut aina omat eväät töihin, joten lounaskuluissa en nyt säästä. Muita työhön kulkemisen rituaaleja esimerkiksi työmatkakahvien tms. muodossa minulla ei ole.

Mitä töissä käynti minulle maksoi?

Työmatkakulut-480 €
Lahjat yms kolehdit-50 €
Vaatehankinnat-100 €
Ulkonäkö-128 €
Yhteensä, vuosi-758 €
Yhteensä, kk-63 €

Töissä käynti on siis maksanut minulle reilut 60 euroa kuukaudessa. Ei kovinkaan paljon, kun kaikki kulut tähän nyt kokosin. Hyvin monella yksittäisellä valinnalla, olosuhteiden tai etäisyyksien muutoksella työssä käynnin kustannukset ovat helposti useamman sataa euroa kuukaudessa.

Työssä käynnin lopettaminen tuo myös lisäkuluja

Ei ole pelkästään niin, että kun en käy töissä, säästän rahaa. Joudun ottamaan vastuun myös erinäisistä pienistä kulueristä, joista kuin huomaamatta on vastannut työnantajani. Seuraavassa summailuni tulos: tällä tavalla kuluni kasvavat.

1/5 Työhyvinvointietu

Työhyvinvointietuni on ollut e-passin muodossa saatu 225 euroa vuodessa. En ole käyttänyt tuota rahaa huvituksiin, vaan viime vuodet olen käynyt e-passin turvin hammashoidossa. Eli e-passin kautta saatu hyöty muuttuu jatkossa suoraan omaksi kulutuksekseni. Jatkossa joudun itse maksamaan hammastarkastukseni ja hammaskiven poistot. Omat menoni kasvavat siis isolla laskulla vuosittain.

Menetän 225 euroa vuodessa työhyvinvointietua.

2/5 Aamu- ja päiväkahvit

Työnantajani on tarjonnut maksuttoman työaikaisen kahvittelun. Olen viime vuonna siirtynyt siihen, etten juo kotona aamukahvia ollenkaan, sillä haen ensimmäiseksi töissä eteeni kahvikupposen. Toisen mukillisen kahvia juon iltapäivällä. Näin toimin myös kotona: juon aamu- ja iltapäiväkahvit. Nyt nuo kahvit eivät enää mene työnantajan piikkiin, vaan vastaan kahvitteluistani itse. Mitä se maksaa?

Googlettelen asiaa ja Pauligin sivuilta saan lisätietoa: Yhdestä kahvipaketista saa reilut 60 kupillista kahvia. Minä en juo kupillisia, vaan mukillisia. Pääsen lopputulokseen, että saan yhdestä kahvipaketista 40 mukillista kahvia. Eli ostan kotiin jatkossa yhden kahvipaketin kuukaudessa enemmän kuin aiemmin, jotta saan kahviteltua laskennalliset 20 kuukauden työpäivää. Mitä se maksaa?

Juon perinteistä, usein halvinta mahdollista suodatinkahvia. Paketti Juhla Mokkaa maksaa Prismassa 6,49€. Työssäolokuukausia on vuodessa 10, sillä olen jo vuosia ollut pitkälomalainen 38 vuosilomapäivällä. Kahvipakettien lisäksi tarvitaan hitunen maitoa, suodatinpusseja ja tietenkin sähköä. Koska minun aamukahvini keittyvät samalla kuin miehenikin aamukahvit, jotka hän joka tapauksessa keittää, en laske muita kahvittelukuluja nyt tähän mukaan.

Kotiin siirtyvä aamu- ja päiväkahvittelu maksaa minulle 65 euroa vuodessa.

Yhtenä arvioitavana ja ajankohtaisena asiana jäin miettimään sähkön kulutuksen muutosta. Olen enemmän kotona, joten kulutan siellä sähköä: keitän kahvia, lämmitän ruokaa, polttelen valoja ja suurruuttelen ompelukoneella. Telkkari on päällä ja kännykkä laturissa.

Kyllä, kulutan kotona enemmän sähköä ollessani vapaalla. Mutta yksittäinen suurin sähkösyöppömme: pyykkikone pyörii huomattavasti vähemmän kun ei tarvitse huolehtia siistiä ja puhdasta päälle samalla tavoin kuin työarjessa. Myös silitettävät vaatteet vähenevät murto-osaan. Joten määritän, että sähkön kulutukseni ei muutu jäädessäni pois töistä. Ja tämähän on kilovattitunnilleen tarkistettavissa aikanaan, kun seuraavat laskut tulevat.

3/5 Joululahjakin on rahan arvoinen etu

Työnantajan lahjoja on monen laisia. Olen saanut omalla urallani lahjaksi joulupulloja, kukkasia, turhakkeita ja erilaisia lahjakortteja. Viime vuosina työnantajani on muistanut minua lahjakortilla, jolla on voinut tehdä ostoksia hyvin laajasti. Korttia ei ole käytetty humputteluun tai ylimääräiseen, vaan sillä on hankittu ihan kulutustavaraa. Nuo kulutustavarat joudun jatkossa maksamaan itse.

Työt lopettaessani menetän vuosittaisen joululahjani, 40 euron lahjakortin.

4/5 Myös vapaa-aikana käytettävät työvälineet

Mihin nyt merkitsen kaikki menoni? Työnantajan vuosittain hankkima kalenteri on ollut niin olennainen osa arkeani, etten mitenkään osaa hahmottaa viikkojani ilman sitä. Ymmärrän että moni elää ihan digitaalistakin kalenteriaikaa, minä haluan silmäillä viikkoani paperisen aukeaman avulla ja tehdä kynällä erilaisia sotkuisia muistiipanojani.

Silmäilen kalentereja paperikaupassa. Päädyn ostamaan ruutuvihon kalenterin sijaan. Tämä hankintani on sangen vaatimaton. Monella voi olla edessä läppärin, pädin, puhelimen tai jopa autonkin hankinta.

Töistä pois jäätyäni joudun ostamaan kalenterin itse.

5/5 Ilmainen terveydenhuolto

Työterveyshuolto on kiistanalainen osa terveydenhuollon järjestelmäämme ja sen tulevaisuus osana erilaisia uudistuksia on epäselvä. Hyvät työterveyshuollon palvelut ovat kuitenkin olleet turvanani, vaikka niitä en juurikaan ole käyttänyt. Tutkailen palveluntuottajan sivuilta menneisyyttäni. Olen käynyt lääkärissä noin kerran vuodessa. Käyn tutkimassa mitä lääkärissä käynti maksaisi terveyskeskuksessa: poliklinikkamaksu on reilut 40 euroa. Lasken siis omien kulujeni kasvavan tämän verran.

Työt lopetettuani siirryn työterveyshuollosta terveyskeskuksen asiakkaaksi. Auts.

Tunnustan. Tämä kirpaisee eniten. Ei ehkä taloudellisesti, mutta psykologisesti kuilu on valtava. Kun on koko aikuisen työikänsä tottunut yksityisen terveysjätin auliiseen palveluun, on matka terkkarin käytäville vartoilemaan aika kivinen.

Mitä rahan arvoisia etuja menetän, kun en käy töissä:

E-passi225 €
Kahvit65 €
Joululahja40 €
Kalenteri5 €
Terveydenhuolto42 €
Yhteensä, vuosi377 €
Yhteensä, kk31 €

”Kannattaako käydä töissä?”

Työssä käynti on maksanut minulle viime vuodet noin 63 euroa kuussa. Palkan lisäksi olen saanut erilaisia etuisuuksia noin 31 eurolla kuukaudessa. Eli kulutukseni sekä vähenee että kasvaa. Liikkumiseen ja ulkonäköön liittyvät menot pienenevät, terveydenhuoltomenot kasvavat. Kaikenkaikkiaan kulutukseni kuitenkin näyttäisi pienenevän. Työssä käymätön minä käyttää vähemmän rahaa kuin työssä käyvä minä.

Kuluni pienenevät työssä käynnin lopettamisen jälkeen noin 30 euroa kuukaudessa.

Erilaisten firetysblogien arkisiin väittämiin kuuluu olettamus, että kuluttamisen taso kasvaa, kun työelämän jättää taakse. Jos on enemmän vapaa-aikaa ja mahdollisuuksia, tarkoittaa se myös lisäkuluja. En itse ajattele näin.

Kaarina Davis hahmottelee kirjassaan ”Irti oravanpyörästä” elämänmuutoksen erilaisia kustannusvaikutuksia. Hän kiteyttää kulurakenteen muutoksen siten, että kaupunkilaisesta elämäntyylistä siirrytään maalaisempaan elämäntyyliin, kun työarki jää taakse.

Toki työarjen taakse jättäminen tarkoittaa meille jokaiselle hyvin yksilöllisiä asioita: eivät kaikki siirry maaseudun rauhaan. Mutta Davis on oikeassa siinä, että kun työ ei enää kuormita, ei myöskään tarvita hintavia keinoja, joilla pyritään lievittämään työkuormituksesta koitunutta rasitusta.

Kannustinloukut ovat eri juttu

Työssä kannattaa mielestäni ihan ehdottomasti aina käydä, vaikka lähes samoihin tuloihin pääsisi myös juuri sillä hetkellä erilaisten tulonsiirtojen avulla. Tulonsiirto on aina sitä: tulojen siirtoa.

Ja kyllä, myös ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha on tulonsiirto. Ammattiliitot, jonne olet maksanut jäsenmaksusi, kustantavat ansiosidonnaisesta päivärahastasi 5,5 %. Loput tuosta korvauksesta maksamme me kaikki veronmaksajat yhdessä. Eli ansiosidonnainen työttömyyspäivärahakausi ei ole mikään itse maksettu työloma.

Onneksi meillä on turvaverkot ja tulonsiirrot. Olen ollut itsekin niiden varassa monesti: äitiyslomalla, hoitovapaalla, opintovapaalla ja jopa työkyvyttömyyseläkkeellä. Olen saanut opintorahaa, lapsilisiä, elatustukea, asumistukea ja sairauspäivärahaa.

Tulonsiirrot vai ansiotyöt – laskeskelu on kuitenkin ihan pöllöä. Erilaiset tuet ovat olemassa niitä tarvitseville. Jos laskeskelee kannattaisiko töihin meno vai tulonsiirtojen hyödyntäminen, vaikuttaisi siltä, ettei laskeskelija ehkä enää ole tulonsiirtojen tarvitsijoiden joukossa. Laskeskelija voisi vuorostaan siirtyä niiden joukkoon, jotka omalla työllään mahdollistavat etuudet jollekin toiselle.

Jos haluat laskea omat yhtälösi:

Näihin saatat kuluttaa osana työarkeasi

  • työmatkakulut: auton kulut tai matkaliput
  • pysäköinti: autopaikan tai lämmitystolpan kuukausikulut
  • päivähoitomaksut
  • iltapäiväkerho- tms kulut
  • työpaikkaruokailut
  • kahvi- tai muut päivittäiset ruokakulut lounaiden lisäksi
  • työpukeutumiseen tai ulkonäköön käytetty raha
  • työelämän sosiaaliset tilanteet ja velvoitteet joissa kuluu rahaa

Nämä rahan arvoiset edut saatat menettää jos et käy töissä

  • työvälineet, joita käytät myös vapaa-ajalla: puhelin, kalenteri, läppäri
  • e-passi tai muut työhyvinvointiedut
  • maksuton, usein monipuolinen työterveyshuolto
  • työnantajan tarjoamat edut päiväkahveista lomamökkeihin
  • lahjat ja muut työnantajan tarjoamat muistamiset
  • työpaikalla tai työnantajan tunnuksin luetut lehdet

Mikään päätös ei ole pelkästään positiivinen

Taloudellinen hyöty on aika varmasti huonoimpien perusteiden joukossa elämänvalintojen motivaattorina: rahan ei pidä antaa ratkaista. Mutta kun ratkaisuja tekee, niiden seurauksia kannattaa arvioida myös oman raha-arjen näkökulmasta. Minun iltajumppana tekemäni laskemien tulos on aika vaatimaton: raha-arkeni muuttuu vain jokusen prosentin, elämäni ihan kokonaan.

En vielä tiedä millaisia ajatuksia päässäni liikkuu, kun koitan saada itselleni ensimmäistä aikaa terveyskeskukseen. Sen näkee sitten. Täytyy vain muistutella itseään, että kaikilla valinnoilla on etunsa ja haittansa.

Hyvää työpäivää sinulle!

************************

Olen 47-vuotias vapaa harhailija. Luovuin säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen turvin vakituisesta työstä syksyllä 2022. Kirjoitan harjoituksistani elää levollisemmin, vaikeilen ja viisastelen. Kerron sentin tarkasti omat raha-asiani ja lavertelen kaikesta muusta, mitä matkallani opin.

6 kommenttia artikkeliin ”Mitä maksaa käydä töissä?”

  1. Hei! Kiitos inspiroivasta pohdiskelusta! Haluan itsekin siirtyä vapaamman ajankäytön myötä harkitumpaan kuluttamiseen. Olen huomannut, että joustavampi ajankäyttö mahdollistaa erilaisten tarjousten hyödyntämisen, eikä pelkästään materiassa. Esimerkkinä konserttien kenraaliharjoitukset arkiaamuisin.
    Pieni yksityiskohta kirjoituksessasi sai minut hyvälle mielelle. Ostin monta vuotta sitten laatusampoota 500ml pullon tarjouksesta ja kun sain halvalla, ostin toisenkin. Sitten sain käyttää tuota riittoisaa hiustenpesuainetta yli kaksi vuotta, vaikka pesen pitkät hiukseni kahdesti viikossa. Kun sain nuo pullot loppuun, olen ostanut yhden pullon yli vuoden välein. Tulee vähemmän pakkausjätettä ja vähemmän ostovaivaa. Laskelmistasi huomasin, että säästän myös rahallisesti.
    Mielenkiinnolla odotan, miten terveyskulusi tulevat muuttumaan. Olettaisin, että tulet voimaan paremmin ja sairastat vähemmän, koska sinulla on mielenrauhaa ja enemmän aikaa huolehtia itsestäsi.

    Vastaa
    • Kiitos palautteesta. Olen juuri suunnitellut, kuinka hyödynnän ilmaiset tai lähes maksuttomat kenraaliharkat! Menen ekoihin sellaisiin ensi viikolla. En ole koskaan ollut, mutta ajattelen että niistä saa musiikillisesti saman ilon mutta voi ottaa itse rennommin: mennä vaikka kutimen kanssa ja verkkareissa, en tiedä. Mitä hyvinvointiin tulee, olen satavarma että voin paremmin vakitöiden ulkopuolella, mutta ikäväkseni en usko sen näkyvän terveyskuluissa. Rillit pitää joka tapauksessa ostaa ja ikävä kyllä iän myötä aina vain monimutkaisemmat. Ja hammashoito on aina kallista. Muita kuluja minulla ei viime vuosina ole terveysmenoina juurikaan ollut. Onnea ja rohkeutta omien tavoitteidesi edistämiseen.

      Vastaa
  2. Söitkö töissä päivittäin omia eväitä, kun et laskenut vaikutusta ruokakuluihin? Itsellä tuntuu, että ruokakuluissa näkyy melkeinpä se suurin ero. Kun ei tarvitse käydä lounaalla tai hakea hädissään jotakin valmista, tai työpäivän jälkeen väsyneenä mennä kauppaan. Tarjousten hyödyntäminen ja suunnitelmallisuus on lisääntynyt valtavasti!

    Vastaa
    • Olen vannoutunut mealpreppaaja, eli söin aina töissä omia eväitä. Teen isompia satseja keittoja ja pataruokia pakkaseen, pakastan oman annokseni kokoisena ja nappasin aina valmiin rasian pakastimesta töihin mukaan. Kesällä tein omista viljelyksistä lounassalaatit. Olen nyt kotielämässä jatkanut samaan malliin: haluan tehdä muita juttuja enkä viitsi joka päivä tehdä erikseen lounasta vain itselleni. Joten ruokarutiinit säilyivät minulla ihan samanlaisina sekä kotona että työelämässä. Mutta olet oikeassa, hätäiset kaupassa käynnit ja varsinkin työpaikan lounasruokailut voivat olla iso kuluerä.

      Vastaa
  3. Moni on lopettanut työskentelyn tänä vuonna kun polttoaine kulut ovat kohtuuttomat, kuitenkin kannattaa muistaa jos sinulle jää kulujen jälkeen yli 36€ päivässä rahaa kannattaa työssäkäynti. Muutama kaverini on valitellut tänä vuonna kun käytiin 2,4€/l pumppu hinnoissa että onko mitään järkeä käydä töissä jos puolet päivän palkasta menee suoraan tankkiin ja joutuu ottamaan lainaan rahaa jotta edes pääsee töihin..

    Vastaa
    • Olet oikeassa. On varmasti paljon matalapalkkaisia, pitkätyömatkalaisia henkilöitä, joiden tilanne on tänä vuonna ollut aivan kohtuuton.

      Vastaa

Jätä kommentti