Leppoistaja

Leppoistajan lokikirja

Raha-arki ilman kuukausipalkkaa

Olen päättänyt lopettaa kuukausipalkkaiset työt vuoden 2023 lopussa, eli puolentoista vuoden päästä. Aikomukseni on poistua tavallisesta palkka-arjesta ja siirtyä kohti vapaampaa ja omaehtoisempaa elämää. Pohdin tulevaa raha-arkeani: miten se uudessa elämäntilanteessa järjestyy?

Elämä ilman säännöllisiä kuukausituloja tai ilman vakituista työpaikkaa voi tuntua pelottavalta. Keinoni sietää epävarmuutta on pala palalta tapahtuva suunnittelu. Luon siis itselleni blogipostauksen verran turvallisuudentunnetta piehtaroimalla exceleissäni.

Periaatteelliset ”firearjen” laskelmat olen tehnyt täällä. Eli tiedän pärjääväni tonnilla kuussa. Puolet kuukauden toimintatonnista pitäisi saada osinkotuloina, puolet keikkatöillä. Tällainen teoreettinen suunnitelma on helppo luoda. Mutta miten varsinainen, ihan konkreettinen raha-arki järjestetään, kun kukaan ei enää säännöllisesti maksa tililleni ennalta tiedossa olevaa könttäsummaa? Mistä tiedän riittävätkö rahat?

Olen koko aikuisen ikäni ollut kuukausipalkkalainen. Joku muu on ”annostellut” tililleni palkkaa tai etuisuuksia. Oma vastuu rahojen riittävyydestä on tuolloin aina vain joidenkin viikkojen mittainen. Firearjessa vastuuta tulee lisää.

Ratkaistavia kysymyksiä on nähdäkseni neljä:

  1. Miten ”maksan” itselleni elatusta, kun tilikausi ei luontevasti muodostu palkkapäivästä palkkapäivään?
  2. Paljonko minulla pitää olla vararahoja?
  3. Eka vuosi leppoistajana: mitä raharatkasuja tehdä?
  4. Miten järjestelen fiksusti tarvittavan osinkotuloja täydentävän ansiotyön?

Näihin kysymyksiin koitan tänään löytää vastauksen.

1.     Miten maksan itselleni elatusta?

Osinkoja tupsahtelee tilille todella vaihtelevia summia ja todella epäsäännöllisesti. En voi ajatella, että osinkopäivät olisivat palkkapäiviäni tai että eläisin aina sen mukaan, paljonko osinkorahoja on tilille kertynyt. Jos nojautuisin tuohon ratkaisuun, elelisin herroiksi huhtikuun ja loppuvuodesta olisi syötäväksi enää kynsiä. Tulojen järkevään säännöstelyyn täytyy luoda joku muu järkevä systeemi.

Vaikka en enää tule saamaan kuukausipalkkaa, ajattelen, että minun pitää leikkiä sellaista saavani. Eli minulla pitää olla jemmatili, josta siirrän käyttötilille joka kuukausi käyttörahan. Lisäksi laadin jokaiselle kuukaudelle budjetin, kuten tähänkin asti. Käytännössä olen tänä vuonna oppinut, että budjetti kannattaa tehdä noin 900 eurolle ja jättää satanen jemmaan.

Yllätyksiä tulee aina: kyläkutsu, jotain hajoaa, tarvitaan lääkekuuri tai taksireissu, mitä milloinkin. Kun budjetoi 90% kuluista etukäteen, jää 10% säätövara, joka on riittänyt ainakin tämän vuoden hyvin.

Vaikka kuluttajahinnat nousevat ja inflaatiokin laukkaa, jatkan pysyttäytymistä tonnin kuukausikulutuksen raja-arvossani, sillä tiedän että työarjen ulkopuolella myös menoni hieman putoavat: vähän joka momentilta voi nipistellä kuluja pois. Lisäksi aikomukseni on olla pitkiä aikoja mökillä ja metsän keskellä rahan kuluttaminen on melko vähäistä.

Budjetoinnin merkitys tulee firearjessa kasvamaan entisestään. En näe tässä stressin uhkaa: pienellä rahalla kikkailu on yksi lempiurheilulajeistani.

Nykyisessä arjessani olen palkkapäivänä jättänyt käyttötilille tonnin ja siirtänyt muut rahat jemmaan. Nyt vaihtuu rahaliikenteen suunta: jemmatililtä otetaan tonni käyttötilille, muu suunnitelmallisuus rahankäytössä pysyy samana.

Check.

2.     Puskurirahasto: paljonko on tarpeeksi?

Paljonko sillä jemmatilillä pitäisi olla rahaa, josta kuukauden käyttöraha otetaan? Ei kai jemmatiliä voi ihan tyhjiinkään pumpata? Pohdiskelen ja laskeskelen erilaisia skenaarioita.

Koska tulopuoli on epävarma, tulee olla kasassa puskurirahasto. Tai ainahan se pitää olla, mutta erityisessä arvossa se on, jos tulot ovat epäsäännölliset. Erilaisia ohjeita puskurirahaston koolle on useita. Minusta perinteinen kolmen kuukauden menoja vastaava summa on edelleen ihan hyvä.

Eli minulla pitäisi olla erillään puskurirahasto, johon en aikoisikaan koskea muutoin kuin hätä- tai erityistilanteessa. Minun tulisi seurata menojani ja huolehtia, että puskurini täyttää joka tilanteessa tuon kolmen kuukauden kulutuksen kriteerit.

Pitäisiköhän tälle puskurille olla ihan oma tili? Jemmatili ja jemmajemmatili? Ehkä ei. Mutta minun pitää hoksata, että kun kuukausittaisen rahasiirron jälkeen jemmatilille jää kolmen tonnin rajapyykkiä lähestyvä summa, pitää tutkailla lähitulevaisuutta: onko pian tulossa osinkoja vai onko syytä ilmoittautua keikkahommiin.

Kun en ole ronkeli, uskon viikkojen sisään työllistyväni siten, että saan seuraavan kuukauden rahat kasaan, jos siihen palkkatyötä tarvitaan. Voihan toki olla, että isompikin osinkopotti tupsahtaa tiliä täydentämään jo saman kuun aikana, mene tiedä.

Tämä selvä: käyttörahojen päälle kolme tonnia jemmarahaa. Kun viimeinen toimintatonni ennen 3000 euron rajapyykkiä irtoaa jemmatililtä, pitää etsiä töitä.

Check.

Lainojen maksurahasto

Vararahoja tarvitaan kuitenkin vielä lisää toista tarkoitusta varten: töistä irrottautuessani minulla tulee olemaan velkaa jäljellä noin 70 000 euroa. Pakolliset lyhennykseni asunto- ja metsälainasta ovat yhteensä vajaat 900 euroa kuukaudessa.

Jäljellä olevat velkani aion maksaa kokonaisuudessaan pois ensimmäisen sapattivuoteni lopussa, jolloin myyn toisen asuntoni. Hieman käänteinen järjestys toimissani johtuu perhesyistä. Toivoakseni tulen myymään asunnon perhepiirissä. Se myydään virallisen hinta-arvion perusteella – 24% joka on perhepiirissä tapahtuvan kaupan verovapaan alennuksen maksimialennus. Lisäale katsottaisiin jo verotettavaksi lahjaksi.

Voin siis olla varma, että asuntoni menee kaupaksi ja tiedän suurin piirtein jo hinnankin. Mutta silti minun tulee valmistautua lyhentämään lainojani noin vuoden ajan ilman säännöllistä palkkatuloa. Tätä varten minun tulee säästää 10 000 euron lainakassa. Voisin varmaan ottaa lyhennysvapaatakin, mutta olen vanhanaikainen ja haluan lyhentää velkaani säännöllisesti.

Lainojen maksurahaston saan kasaan jo olemassa olevilla käteissäästöillä ja asunnon nykyisin tuottamalla pienellä vuokratulolla. Ja mikäli myyntisuunnitelmani menee pieleen, voinen anoa lyhennysvapaata siksi aikaa, että asunto menee kaupaksi.

Lainanlyhennyskassaa varten minun ei tarvitse erikseen palkkatuloista säästää, mutta tämä asia pitää erikseen huomioida. Lainojen lyhennyksiä varten minulla pitää olla erillinen tili, jossa lyhennysrahat ovat jemmassa ja josta lyhennykset rullaavat omia aikojaan muuta raha-arkeani hämmentämättä.

Nyt on lainatkin laskettu: leppoistaja-arkeani varten minulla pitää olla yhteensä 13 000 euron vararahasto, josta 10 000 € saa ekana vuonna sulaa pois lainojen lyhennysten muodossa.

Check.

3.     Ensimmäinen ”vapaavuosi”: miten sen rahoitan?

Olen aikanaan kirjoittamista aloittaessani tehnyt laskelmia siitä, miten rahoittaisin vuoden ilman palkkaa. Noita laskelmia tehdessäni luulin suunnittelevani välivuotta työelämästä. Ruokahalu on kasvanut: nyt haluankin kokonaan irti kuukausipalkkaisesta elämästä. Näin jälkikäteen arvioiden nuo olivat vähän hapuilevia laskelmia, mutta oikeilla jäljillä toki olin. Nyt on aika tarkentaa.

Ihan konkreettinen raha-arkeni pyörii kuukausibudjetti kerrallaan, kuten yllä laskeskelin. Mutta samalla pitää tehdä vähän pidempikestoisia suunnitelmia. Koska passiiviset tuloni ovat osinkotuloja, joissa saadaan yleensä ”vuoden palkka” kerralla, hahmotan muitakin suunnitelmiani vuodeksi kerrallaan.

Ymmärrän, että leppoistamissuunnitelmissa hahmotellaan yleensä pysyviä, loppuelämän ratkaisuja. Vuoden aikajänteellä tarkoitan tässä konkreettisia raha-arjen kuvioita. Nyt siis pitäisi saada nippuun se, miten meinaan pärjätä vuoden 2024.

Viimeinen kuukausipalkka

Minulla on palkkapäivä aina kuun lopussa. Eli toukokuun lopussa saadulla palkalla eletään kesäkuu, kesäkuun palkalla heinäkuu, ja niin edelleen. Eli kun lopetan työni vuoden vaihteessa, minulla on kourassani joulukuun kuukausipalkka. Nettopalkkani on tätä kirjoittaessa 2976 euroa. Työ viimeinen, työvuoden lopussa saatu nettopalkka elättää minua sapattini ensimmäiset kolme kuukautta.

Lopputili

Tutkailin tänään perusteellisesti työehtosopimuksemme. Olen pitkälomalainen, mutta kaikkia pitkiä lomia ei saakaan mukaansa rahana, kun työsuhde päättyy. Tutkin lomanmääräytymis- ja korvaustaulukot huolellisesti ja lasken itselleni kuvitteellisen lopputilin, joka sisältää kaikki erilaatuiset korvaukset pitämättömistä ja jo ansaituista lomista. Laskelmani tuottavat tuloksen: lopputilini tulee olemaan bruttona noin 8200 euroa.

Verosuunnittelua

Tuntuu jollain lailla sopimattomalta kirjoittaa verosuunnittelusta. Vaikka kuinka arvostaisi hyvinvointivaltiota, niin kyllä ainakin minä järjestelen asiani siten, että veroja tarvitsee maksaa mahdollisimman vähän. Ei meistä kukaan verotoimistolle soita, että päivää vaan, haluaisin täältä antaa ylimääräisen lähetyksen.

Verosuunnitteluun liittyvä ahaa-elämykseni on, että työsuhteen lopputili kannattaa ajoittaa tammikuulle. Kun lopputili maksetaan tammikuulla, eikä aikeissani ole enää samana vuonna juurikaan tehdä töitä, kannattaa vuoden vaihteessa hakea muutosverokortti. Tuohon muutosverokorttiin kannattaa ennakonpidätysrajaksi määrittää lopputilin summa: Veroprosentti jää tuolla laskelmalla hyvin pieneksi.

Alle 10 000 euron vuosiansioista ei tarvitse maksaa ennakonpidätystä lainkaan ja senkin jälkeen ennakonpidätysprosentti on hyvin maltillinen. Eli pienellä suunnittelulla saa tammikuussa sellaisen lopputilin, jolla nuukailija elää todella pitkään.  Toki liikaa maksetut verot saisi takaisin puolentoista vuoden jälkeen palautuksenakin, mutta mieluummin otan nuo omat rahani etupeltoon.

Ensimmäinen vuosi irti vakitöistä: rahoitussuunnitelma:

Tulonlähdenettosumma
Viimeinen kuukausipalkka3000 €
Lopputili: lomakorvaukset ja lomarahat*7500 €
Tarvitaan täydentäviä tuloja tai säästöjä1500 €
Rahaa elämistä varten yhteensä12000 €
*0 % ennakonpidätyksellä, vähennetty sotu-maksut

Summia silmäillessäni päädyn ensimmäistä vapaaavuotta suunnitellessani siihen, etten ekavuonna koske osinkotuloihin ollenkaan, vaan sijoitan ne vielä täysimääräisenä. Ehdin siis vielä hitusen kasvattaa osinkotulojeni tulevaa osuutta kuukausibudjetistani ja tarvittavan täydentävän ansiotyön määrä vähenee. Pystyn kokoamaan kasaan tuon tarvittavan 1500 euroa käteistä, jotta pärjään ekavuoden hyvin.

Eka vuosi lekotellaan viimeisen kuukausipalkan, lopputilinä maksettavien lomakorvausten ja pienen säästöpotin turvin. Voin jatkaa sijoittamista vielä vuoden verran.

Chekc.

4.     Osinkotulojen täydentäminen palkkatyöllä

Jos aikomus on tulla toimeen osinkotuloilla, on vuoden vaihde leppoistelijalle hyvä hetki pysähtyä tekemään suunnitelmia. Tuolloin analyytikkojen konsensusennusteet kertovat jo aika tarkkaan, paljonko osinkoja on seuraavana vuonna tilille kilahtamassa. Tuolloin pystyy jo myös arvioimaan tarvittavan täydentävän palkkatyön määrän.

Ei voi olla terveellistä olla kovin pitkään suhteellisen nuorena (heh) työmaailman ulkopuolella. Niinpä päätän suunnitella itselleni työelämäkurkistuksen aina vuoden alkuun: palaan täydentämään vuoden osinkotuloni palkkatöillä.

Jokusen viikon takaisessa laskelmassani arvioin, että minun pitäisi olla kokopäiväisissä hoitajan töissä noin 15 viikkoa vuodesta, jotta saisin kasaan vuoden palkkarahat. Toinen vaihtoehto olisi pistäytyä hoitajan hommissa joka kuukausi noin viikon verran. Asiaa harkittuani ajatus yhteen pötköön tehdystä osinkotulojen täydennyksestä tuntuu minusta paremmalta.

Osinkoja aletaan maksaa maaliskuun lopulla ja pääosa niistä tulee huhtikuulla. Tähänkin rytmiin alkuvuoden töissäolo sopii: aiempi osinkolaari on jo tyhjä eikä uusi satokausi ole vielä alkanut. Pimeimmät ja kylmimmät kuukaudet kannattaakin olla töissä, puutarhatöitä on tuolloin melko vähän.

Joulukuussa lasketaan arvio tulevan vuoden osingoista ja sen jälkeen arvio tarvittavasta palkkatyöstä. Sorvin ääreen hakeudutaan tammikuussa ja tehdään töitä siihen asti, kunnes vuoden tilipussi on täysi.

Chekc.

Taas on olo vähän turvallisempi

Etenen suunnitelmassani kohti epävarmoja aikoja. Olen jännittynyt, utelias ja malttamaton. Tulevaisuus on aina täynnä epävarmuutta ja moni asia voi muuttua äkistikin. Tällainen umpikonkreettinen ja perinpohjainen suunnittelu tuo turvaa, ja osin toki myös uskottavuutta.

Ei tämä edelleenkään mahdottomalta näytä. Tämä näyttää suunnitelmalta, joka etenee vaihe vaiheelta, ja jossa asia kerrallaan konkretisoidaan, pohditaan ja ratkaistaan. Tiedän toki, että elämä yllättää. Hyvin moni asia voi mennä uusiin puihin, mutta yllätysten mahdollisuus ei saa estää suunnitelmia. Katsotaan sitten uusiksi, jos tarvis on. Nyt näyttäisi, että näin on hyvä.

Jos elämä ilman palkkatuloa ilmiönä kiinnostelee, niin suosittelen lukemaan Fiksukuluttaja.fi sivuston erittäin perusteellisen tekstin taloudellisesta riippumattomuudesta. Tuossa blogitekstissäkin on viitattu Suvi Jäppisen opinnäytetyöhön, joka on mielenkiintoista, suomalaista luettavaa aiheen ympäriltä.

Opparin tulokset kuulostavat itselle tutulta. Ja ihan varmasti, jos aihe yhtään kiehtoo, päädyt laskeskelemaan omaa kriittistä massaasi, enkä nyt meinaa elopainoa. Menestystä laskelmiin!

****************

Olen 47v hoitoalan esimies. Kirjoitan matkastani irti työelämästä säästäväisen elämäntyylin ja sijoitusharrastuksen avulla. Kirjoitan täsmentyvistä suunnitelmistani, vaikeilen, viisastelen ja omavaraistelen. Pohdin työelämää ja opetelen ottamaan rennosti.

Jätä kommentti