Teen laskelmia tuloista, menoista, osingoista ja veloista. Milloin uskaltaisin pois työelämästä?
Matka jonka määränpää vaihtuu
Lähtiessäni kirjoittamaan vuonna 2020 tavoitteenani oli elää vuosi ilman ansiotyötä. Suunnittelin antavani itselleni viisikymppislahjaksi joutilaan vuoden 2025. Kuten Päivi Haanpää kirjoittaa, halusin suorittaa pysähdyskokeen.
Ruokahalu kasvoi syödessä ja tein matkan jo alettua uusia laskelmia. Päätin lähteä tavoittelemaan ratkaisua, jossa palaisin sapattivuoteni jälkeen vain osin työelämään. Täydentäisin hoitajan keikkatöillä osinkotulojani ja tekisin töitä vain sen verran, kun niukasti eläen on ihan pakko. Edelleen lähtöpäivä oli suunnitelmissani sama: vuoden 2025 alku.
Alan kuitenkin käydä malttamattomaksi ja haluan tarkistaa suunnitelmiani. Omaehtoinen arki, nyt kun sitä on tarkemmin ajatellut, on liian houkutteleva mahdollisuus. Olen valmis epäonnistumaan, mutta en odottamaan.
Parempi myöhään kun ei milloinkaan
Määrittelen itseni myöhäisherännäiseksi firettäjäksi. Aloitin sijoittamisen vasta 38 – vuotiaana, tuon ikäisenä tiedostavat firettäjät ovat jo palmun alla. En aloittanut sijoittamista aikeenani erityisesti rikastua. Eikä pieneen mieleenikään tullut ajatus työelämästä vetäytymisestä. Olen aikanaan alkanut sijoittaa ihan vaan hyvän päivän varalle.
Ensimmäinen tavoitteeni vuonna 2012 oli, että haluaisin sijoitusteni tuotoilla aikanaan tarjota perheelleni vuosittain lomamatkan. Ajatukseni oli, että kun perhe toivonmukaan kasvaa kumppaneilla ja uusilla perillisillä, saisin koottua klaanin kerran vuodessa kokoon lomailemaan.
Tuo laajennettu perhematkatavoite on mahdollistunut ”siinä sivussa” muun vaurastumisen ja tulotason kasvun myötä jo jokusen vuoden. Uskoakseni aika monen projektin maali siirtyy osaamisen ja taidon karttuessa. Sijoittamiseni tavoitteena on edelleen ”lomamatka”, voihan sen vaikka niin sanoa. Vähän erilaisesta lomasta on kuitenkin nyt kyse.
Voisiko olla mahdollista…
Mitä jos aikaistaisinkin suunnitelmaani vuodella? Miten minulta onnistuisi kuukausipalkkaisesta työstä irrottautuminen vuoden 2024 alussa, juuri täytettyäni 49 vuotta? Ajallisesti tuo tuntuisi nyt sopivalta tähtäimeltä. Koska moni asia tulevaisuuden suunnitelmissani liittyy rahaan ja toimeentuloon, täytyy suunnittelussa palata Exceleiden äärelle. Pohdittavia asioita on neljä:
- elämisen kulut
- sijoittamisen tuotot
- tarvittava täydentävän työn määrä
- jäljellä olevat velat
Itselle sopiva välimallin ratkaisu
Yksinkertaisinta olisi varmaankin tehdä töitä niin kauan, kun velat on maksettu ja sijoittaa niin kauan, kunnes sijoitusten tuotot kattavat elämisen kokonaan. En halua tehdä niin. Miksi? Koska olen malttamaton. En myöskään ajattele, että täydellinen ja pysyvä työelämän ulkopuolella olo on terveellinen valinta.
Muutaman varpaan työelämäoven välissä pitäminen tekee tulevaisuudesta joustavan: jos haluan nostaa tulotasoa joskus myöhemmin, tai jos esimerkiksi haluan tehdä jonkun suuremman yksittäisen hankinnan, on paljon helpompi lisätä työtuntien määrää kuin aloittaa työnteko kokonaan alusta.
Lähden laskutoimitus kerrallaan koeponnistamaan vuodella aikaistettua exittiäni. Edetään pala palalta ja katsotaan, mihin päädyn.
1. Elämiseen tarvittavat kulut
Kaiken suunnitteluni perusta on laskelma siitä, paljonko tarvitsee rahaa elämiseen. Firemaali on sitä lähempänä, mitä vähemmällä pärjään.
Tämä on mielestäni firettämisen helpoin osuus: tykkään ja haluan elää vähällä. Koronavuosi heitti kulutuksen aika korkealle, sillä teimme kotoilubuumin vallitessa aika paljon hankintoja ja elämä oli muutenkin poikkeuksellisissa uomissa. Muutoin arvovalinta on selvä: vaatimattomalla kulutuksella säästetään rahaa ja luontoa samalla kertaa.
Alla on kurva viime vuosien keskiarvoisesta kuukausikulutuksestani. Vuoden 2022 kulutus on neljän ensimmäisen kuukauden tilanne. Olen tänä vuonna elänyt mukavasti karvan alle tonnin kuukausikulutuksella. Lapseni ovat maailmalla, minulla ei ole autoa eikä kotieläimiä ja elän kerrostalossa. Peruskuluni pysyvät siis hyvin maltillisina.
Tulevien vuosien kulutukseen olen arvioinut 5 % vuosittaisen kasvun kuitenkin niin, että vielä ensi vuosi elettäisiin samalla budjetilla ja kasvu alkaisi sen jälkeen. Miksi näin? Koska vielä tänä vuonna olen elänyt vähän löperösti ja tiedän että voin aika helpolla karsia halutessani kulutustani lisää. Eli tiedän pystyväni nipsimään pois inflaation ja hintojen nousun vaikutuksen aika helposti.
Olen mielestäni seurannut kulutustani riittävästi, jotta tiedän tonnin kuukausibudjettini olevan perusteltu laskelmani pohja. Mihin se suurin piirtein minulla kuluu, on kurkittavissa täältä.
2. Sijoittamisen tuotot
Sijoittamisen tuotoilla tarkoitan osinkotuloja. Ne ovat kasvaneet mukavasti viime vuodet. Eli kymmenen vuotta sijoittajana ovat jo tehneet korkoa korolle ilmiöstä totta: tuottoprosentti kasvaa. Toisaalta sijoitussalkku on kasvanut myös jatkuvin lisäsijoituksin, joten osinkoja antavia osakkeitakin on koko ajan enemmän. Sijoitukseni tuottavat vuonna 2022 osinkotuloja yli 8 %.
Nojaudun tulevaisuudensuunnitelmissani siihen, että salkkuni tuottaisi suurin piirten saman verran kuin tänä vuonna. Ainakin ensi vuoden konsensusennusteita silmäillen tämä arvio näyttäisi olevan realistinen. Mitä salkkuni on syönyt, sitä voit halutessasi käydä kurkkimassa täältä.
Tavoitteeni on koko fireprojektin ajan ollut elää puoliksi osinkotuloilla, puoliksi keikkatöillä. Työelämästä lähtöä uskaltaisin havitella, kun osinkovirta olisi puolet siitä summasta, jonka tarvitsen elämiseeni. Tällöin tarvittava työtuntimäärä jäisi riittävän vähäiseksi.
Alla on taulukoituna viime vuosien osinkotuloni. Vuoden 2022 lukuna käytän tällä erää omistamieni osakkeiden vahvistettuja osinkoja. Jos kaikki menee kuten olen suunnitellut, ostan vielä tänä vuonna myös vuonna 2022 osinkoja maksavia osakkeita.
Vuotta 2023 arvioidessani lasken mukaan tulevien lisäsijoitustenkin tuoton. Osana suunnitelmaani lopettaisin sijoittamisen työelämästä lähtiessäni ja siirtyisin elämään niiden tuotoilla pääomaa kuitenkaan syömättä.
Tulevien vuosien ennusteita tutkaillessani pääsen lopputulemaan, että uskallan laskea salkulleni puolen prosentin vuosittaisen osinkotuoton kasvun ilman, lisäsijoituksia.
Teen osingoilleni virtuaalisen ennakonpidätyksen myös osakesäästötilin osalta sekä jaan netto-osinkosumman 12:lla saaden kuukausituloon verrattavan luvun:
vuosi | brutto | netto | €/kk | muutos |
2019 | 3702€ | 2591€ | 216€ | |
2020 | 4662€ | 3263€ | 272€ | +26% |
2021 | 5974€ | 4182€ | 348€ | +28% |
2022 | 7924€ | 5670€ | 482€ | +38% |
2023 | 9000€* | 6435€ | 536€ | +11% |
2024 | 9500€* | 6793€ | 566€ | +6 % |
2025 | 10000€* | 7150€ | 596€ | +5% |
Yhdistellänpäs vähän käppyröitä ja tutkaillaan. Näyttäisi siltä, että jo vuonna 2023 osinkotuloni kattaisivat puolet elämiseni kuluista. Ymmärrän että skenaarioni on jonkin verran hatara ja perustuu tasaiseen kasvuun taloudessa sekä omaan maltilliseen elämäntyyliin, jossa ei tulisi isoja kupruja. Tässä vaiheessa tilanne kuitenkin näyttää ihan hyvältä.
3. Tarvittava työmäärä kattamaan loput kulut
Pyöristellään varmuuden vuoksi vähän ja lasketaan, että vuonna 2024 tarvitsisin palkkatuloja käteen 600 euroa kuukaudessa. Leikitään, että kävisin töissä lähihoitajana. Hoitajien palkkataso on minulle hyvinkin tuttu asia. Määritän itselleni hyvin varovaisen 14 euron tuntipalkan. Tuo palkka sisältää ikälisät, muttei muita lisiä.
Jos määritän tarvitsevani 600 euroa palkkaa, se on nettoluku. Muutan sen bruttopalkaksi siten, että lisään nettosummaan +10%. Aion tehdä töitä niin vähän, että veroprosenttini jää nollaan. Tämän tiedän, sillä kävin tutkailemassa verotuksen rajoja verohallinnon laskureissa. Maksaisin siis pelkästään sotu- ja muut eläketurvamaksut, jotka tätä kirjoittaessa ovat hieman yli 8% bruttotuloista. Pääsen seuraavaan laskelmaan:
Osinkotuloja täydentävän palkkatulon määrä ja siihen tarvittavat hoitajan työtunnit:
tarvittava nettotulo /kk | 600 € |
tarvittava bruttotulo /kk | 660 € |
arvio tuntipalkasta | 14 € /h |
työtunteja kuukaudessa | 47 kpl |
Jos tekisin vuorotöitä, kuukausittainen työtuntimääräni vähenisi entisestään. Leikitään, että tekisin ainakin yhden viikonloppuvuoron, joka on vähintään todennäköistä. Tuolloin pääsisin laskelmaan, että minun pitäisi itseni elättääkseni tehdä lähihoitajan töitä viis työvuoroa (5 työvuoroa x 8 tuntia = 40h) kuukaudessa. Kuulostaa hyvin kohtuulliselta.
Tarvittavien työtuntien muutaminen työviikoiksi:
tarvittava nettotulo vuodessa | 7200 € |
tarvittava bruttotulo vuodessa | 7900 € |
työtunteja vuodessa | 564 h |
vuoden työtunnit viikkoina | 15 vk |
Jos vaihtoehtoisesti haluaisin puristaa koko vuoden tienestit pötkössä ja sen jälkeen vain tuijotella kokopäiväisesti sisustusohjelmia telkkarista, tulisi minun yllä olevan laskelman perusteella tehdä 15 viikkoa työtä.
Jos olisin elänyt tämän laskelmani mukaan tänä vuonna, vuoden tienestini olisivat olleet koossa 17.4. Eli minun olisi tarvinnut olla palkkatyössä 3,5kk jonka jälkeen olisin voinut lekotella loppuvuoden. Ei huono ratkaisu sekään, ehkä vähän houkuttelevampi kuin se, että joka viikko kävisi vähän töissä.
4. Jäljellä olevat velat
Ainoa asia joka ratkaisussani mietityttää on jäljellä olevan lainani määrä. Tätä kirjoittaessani minulla on lainaa ihan kokonaan omissa nimissäni 92 500 euroa. Mitenkä siis firetyssuunnitelmiin sopii lähes sadantuhannen euron velka?
Lyhennän lainojani tällä erää noin 900 euron kuukausitahtia. Vuoden 2023 loppuun mennessä ehdin pienillä lisäpanostuksilla lyhentää velkojani noin 20 000 euroa. Oletettavasti minulla on siis firetysurani alkuhetkellä velkaa noin 72 000 euroa.
Pelastusrenkaanani toimii toinen asuntoni, jonka taustasta kirjoitin metsän ostamisesta intoillessani. En ole asuntosijoittaja, mutta olosuhteet ovat kuljettaneet minut omistamaan kaksi kerrostalokotia. Olin ajatellut, että saisin entisen kotimme myymällä hieman vararahoja tai lisää osakesijoituksia metsähankintojen lisäksi.
Nyt näyttääkin siltä, että olen omilla ratkaisuillani päättänyt, että asunnon myyntihinta menee suoraan jäljellä olevien velkojeni takaisinmaksuun. Hyvin varovaisellakin laskelmalla asunnon myyntihinta kuittaa tuolloin jäljellä olevat velkani.
Summa summarum
Tämä ei ole mahdoton rasti. Tämä ei ole kristallin kirkas, eikä suinkaan pommin varma suunnitelma, mutta ihan pakkohan tätä on yrittää. Mikään ei laskelmissani tunnu olevan ihan mahdotonta. Mikään ei toki ole varmaakaan. Mutta uskon, että elämä kantaa.
Nyt se on ulkona
Vasta jälkikäteen tajusin, mitä oikein tulin tehneeksi. Tapasin nimittäin tulevan uuden esimieheni ensimmäistä kertaa ja juttelimme pitkään työtilanteestani ja työyhteisöni tulevaisuudesta. Ja sitten ihan vaan muina muiduina sanoin, että meinaan olla töissä vielä kaksi vuotta. Vuoden 2023 loppuun. Selvä, sanoi uusi esimies ja kirjoitti asian muistiin.
Keskustelu käytiin oikein hyvässä hengessä ja vaikutelmani uudesta esihenkilöstäni on erinomainen. Kyse ei siis missään nimessä ole siitä, että kokisin minua tuupattavan mihinkään suuntaan. Avasin hänelle vähän omaa prosessiani ja hän vaikutti kunnioittavan valintojani.
Peruuttelu on nyt mahdotonta. En ikipäivänä kehtaa lähteä soittelemaan, että ”heivaanhei, vaikka silloin alkukeskustelussa sanoinkin, että olisin lähdössä, niin olenkin nyt muuttanut mieleni ja haluaisinkin vielä jatkaa”. Ei, siihen ei ylpeys taivu. Eli vähän puolivahingossa tulin niitanneeksi lopullisen firesuunnitelmani nippuun. Se on nyt tässä.
Lähimmät työkaverini tietävät hankkeestani myös. Heidän kanssaan olen kehdannut enemmän soutaa ja huovata. Nyt viimeisin tarjous on ilmoitettu heillekin: lähtö on vuoden 2023 lopussa.
Taas jännittää
Minulla on siis jäljellä puolitoista vuotta nykyisessä tehtävässäni. Psykologisesti voin hitusen verran alkaa jättää jäähyväisiäni samaan aikaan työstä perusteellisesti nauttien.
Kirjoitan näköjään postaus postauksen jälkeen lopputeksteiksi, että onpas innostavaa. Mutta niin tämä näköjään on. Olen asettanut kalkkiviivan sellaiselle etäisyydelle, että se on jo vahvasti näkyvissä ja jännitys vaan kasvaa. Mutta samalla kasvaa rohkeus: kaikkea ei tarvitse tietää etukäteen. Asioilla on taipumus järjestyä.
Mitä seuraavaksi?
Kalkkiviivan lähestyessä minun tulee tehdä tarkemmat säästö- ja sijoitussuunnitelmat. Minulla on tehokasta peliaikaa 19 kuukautta. Niiden peliliikkeet on laskettava tarkkaan. Ne ovat lähiviikkoina oma kirjoituksensa. Koukuttaisi jo nyt uppoutua Exceleihin, mutta ulkona on liian hyvä ilma, nyt täytyy mennä pihalle.
Erilaisten skenaarioiden pohdinta on oma kirjoituksen aiheensa, sillä moni asia voi toki mennä pieleenkin. Olen tehnyt arvioita ja varasuunnitelmia mahdollisista pettymyksistä ja myös niistä kirjoitan erikseen myöhemmin. Ja tokihan minua helpottaa myös ammattikoulun työelämäkurssilla saadut taidot: osaan nyt itsenäisesti ilmoittautua työkkäriin, jos kaikki menee pieleen.
Mutta haluan luottaa sekä itseeni että tulevaisuuteen. Nuollaan sitten haavat, jos tarvetta on, ja palataan nikotellen tienaamaan. Se ei haittaa, jos tämä menee pieleen. Se haittaa ihan sikana, jos en uskalla kokeilla.
***********
Olen 47v hoitoalan esimies. Kirjoitan matkastani irti työelämästä säästäväisen elämäntyylin ja sijoitusharrastuksen avulla. Kirjoitan täsmentyvistä suunnitelmistani, vaikeilen, viisastelen ja omavaraistelen, pohdin työelämää ja yritän opetella ottamaan rennosti.