Kerron keski-ikäisen musiikkilukiotytön alkutaipaleesta metsäalan ammattikoulussa. Ujostelen, mokailen, aikamatkailen ja taannun. Ja kihisen, koska tämä on niin mageeta.

Tammikuussa kirjoitin haaveestani ostaa metsää. Helmikuussa kirjoitin kohtalon eteeni kuljettamasta metsäalan opiskelupaikasta: halusin hankkia osaamista tulevan omistamiseni tueksi. Huhtikuussa kerroin opiskelun aloittamiseen liittyvistä valmisteluista ja nyt alan päästä varsinaisten opintojen äärelle.

Puolison kanssa shoppailemaan

Nämäkin opinnot alkavat ostosreissulla. Tarvitsen turvavarusteet, eli hanskat, housut, kypärän ja kengät. Olen ekaluokkalainen reppu- ja penaaliostoksilla.

Metsurivarusteiden ostaminen ujostuttaa vietävästi. Kävelen neuvottomana rautakaupassa tietämättä miten edetä. Tältä täytyy miehistä tuntua naisten alusvaateosastolla.

Jännittää. Varusteiden maailma tuntuu vieraalta, enkä kehtaa myöntää kuinka paljon ujostuttaa. Kokoluokitukset ovat oudot ja jokaisella vaatteella on oma suojauskertoimensa. Ja jokaisen vaatteen suojauskerroin on otettu jostain minulle taas uudesta ja erillisestä taulukosta, jota pitäisi ristiinvertailla tulevaisuudessa käytettävien työkoneiden kanssa…En siis ymmärrä ”kuppikokoluokituksista” mitään.

Onneksi mies on mukana. En olisi uskaltanut ja kehdannut yksin. Se mukamas itsevarma muidu joka luulen olevani, on kadonnut jonnekin. Kauppoja kiertämällä saadaan varusteet kasaan: minulla on kengät jotka sopivat, housut jotka pysyvät ylhäällä, hanskat jotka eivät pyöri kädessä ja kypärä, jossa on niin monta erilaista härpäkettä, että näytän se päässä oranssilta bionicle-ukolta. Kylläpäs on pro-meininki.

Lisähaastetta yleissivistävistä opinnoista

Olen niin innostunut uudesta amis-urastani, että haluan suorittaa koko tutkinnon, enkä vain tuleville metsänomistajille suunnattuja kursseja. Siksi minun tulee suorittaa myös ne yleissivistävät jutut, jotka istutaan hyvin samanmuotoisina jokaisen koulun penkillä.

Toisen asteen opinnoistani on aikaa 30 vuotta. Niinpä toiveeni amistutkinnosta saa lisää twistiä: numeroni ovat niin sairaan vanhoja, ettei niitä enää lasketa. Toiseksi olen musiikkilukiolaisena opiskellut kaiken maailman haihattelua, ja minulta puuttuvat fysiikan, maantiedon, biologian ja kemian numerot toisen asteen opinnoissa kokonaan. Kamarikuoro- ja musiikinhistoriaopintoni eivät juuri nyt lohduta minua lainkaan. Eli minulta puuttuu osa numeroista ja ne mitä minulla on, eivät enää ole voimassa.

Voisin saada merkinnät hyväksyttävästi suoritetuista opinnoista, jos voisin kertoa opiskelleeni noita aineita muissa opinnoissani tällä vuosituhannella, tai jos voisin kertoa käyttäneeni noihin aineisiin viittaavia tietoja ja taitoja työelämässä. Ei ja ei. Maantieto ei ilmeisesti kuittaanu google mapsilla tai turistikartoilla. Menisikö hillon keittäminen kemiaan? Vaikka kuinka puristan, en löydä perusteluja: koulun penkille siis.

Työhistorian kootut selitykset

Ne aineet, joissa opetettuja tietoja ja taitoja voin kertoa käyttäneeni työelämässä, saan merkkautettua suoraan todistukseen. Hyväksilukemisen anomus tehdään laatimalla OTU-cv. Uskoakseni OTU tarkoittaa osaamisen tunnustamista.

Pääsen kertomaan mitä osaan, aine aineelta. Aineita on paljon. Ruotsi, enkku, matikka, äikkä, ihan nämä tutut perinteiset. Mutta listauksessa on myös sellaisia perusopetuksen kursseja, joista ei minun kouluaikanani oltu kuultukaan. Koitan perustella, että minulla on riittävät taidot Kansalaisena yhteiskunnassa toimimisesta, kestävästä kehityksestä ja työelämässä toimimisesta.

Jään odottamaan opon lausuntoa valmiuksistani ja alan valmistautua kemian ja fysiikan ja maantiedon opintoihin: aineisiin joihin en millään rakkaudella löydä kytköstä työhistoriastani. Saan aloittaa ihan alusta.

Varusteillassa homma menee karille

Teamsissa viettyjen teoriailtojen jälkeen olemme vihdoin asian äärellä: ensimmäinen läsnäoloa vaativa koulutuskerta on varusteilta. Tutkailemme metsäalan liikkeessä kenkiä, kypäriä, hanskoja ja housuja. Ilmenee, että varusteiden hankkimisen onnistumisprosenttini on 25 %. Eli olen onnistunut ostamaan metsurin kypärän, mutta turvakengät, viiltosuojahousut ja hanskatkin ovat vääränlaiset. Eli Kaikki sen kaupoissa ujostelu meni ihan hukkaan. Pieleen meni: joudun uusintoihin jo ennen kuin koulu on edes alkanut.

Ajan toiveikkaana takaisin kotiin. Olisikohan mulla kuitit tallella? Voi että, löytyisipä ne lompakosta tai repun etutaskusta. No ei löydy. Olen vääränlaisten viiltohanskojen, turvakenkien ja työhousujen omistaja. Olen ostanut varusteita 150 eurolla. En voi palauttaa niitä enkä usko saavani niitä kaupaksi kuin hyvällä tuurilla, kamalalla vaivalla ja pienellä rahalla. Se tinkaaminen, soutaminen ja huopaaminen, joka tavaramyyntiin liittyy, ei kata tätä ketutusta millään.

Väitin edellisessä opintoihini liittyvässä postauksessa tietäväni, mikä saapas on. No en tiennyt näköjään sitäkään. Olin ostanut turvakengät, kuten ope sanoi. Mutta ope luonnollisesti tarkoitti METSURIN turvakenkiä, jotka on eri asia kuin turvaturvakengät. Ja kaupasta ostetut viiltosuojalla täydennetyt työhousut ovat eri asia kuin METSURIN viiltosuojahousut.

Ja niissä oikeanlaisissa viiltosuojahanskoissa ei suinkaan suojata kämmentä, vaan METSURIN viiltosuojahanskoissa suoja annetaan kämmenselälle. Ja se suoja on siis vaan toisessa kädessä: siinä, johon saha voipi vahingossa nirhaista. Olinpa taukki kun en tuotakaan tiennyt.

Ensimmäinen opintosuorite

Jotain hyvää sentään. Varusteillassa on myös opo tavattavissa. Menen jutulle ja kyselen, mitä hyväksiluvuilleni kuuluu. Opo tutkii papereitani ja sanoo, että yksi merkintä minulle jo löytyy. Olen suorittanut hyväksyttävästi yleissivistävän aineen nimeltä Taide ja luova ilmaisu. No sehän musiikkilukiolaiselle viime vuosituhannelta sopii. Tästä alkaa metsurin urani: luovasta ilmaisusta. Ensimmäinen askel on nyt otettu. Tai siis neljä: Yksi askel eteen ja kolme taakse.

Jokunen päivä myöhemmin selviää, että olen saanut hyväksiluvun kurssista Kansalaisena yhteiskunnassa toimiminen, mutta minun tulee itsenäisesti suorittaa kurssit Työelämässä toimiminen ja Kestävä kehitys. Tämä selvä: ei kun oppimaan.

Työelämässä toimiminen-kurssilla opettelen muun muassa, miten ilmoittaudutaan työttömäksi työnhakijaksi ja perehdyn kriteereihin, jotka minun tulee täyttää saadakseni työttömyyskorvausta. Merkittävä työelämätaito kai sekin. Mielestäni suoraan rinnastettavissa kamarikuoroon ja musiikin historiaan. Kurssilla pääsen myös analysoimaan vahvuuksiani ja heikkouksiani työnhakijana:

”2. Seuraaviin kysymyksiin voi työhaastattelussa olla vaikea vastata jos et ole miettinyt niitä etukäteen. Sen takia vastaa kysymyksiin nyt:

a. Kerro kolme hyvää puolta tai vahvuutta itsestäsi.

Vastaus: Tähän pitää pystyä vastaamaan haettavan työpaikan näkökulmasta. Eli vastauksella pitää osoittaa, että ymmärtää mitä taitoja tai ominaisuuksia haetaan ja mikä omista vahvuuksista tai taidoista olisi juuri tässä tehtävässä eduksi. Vastaus tähän kysymykseen siis vaihtelee aina työpaikan mukaan.

b. Kerro kolme huonoa puolta tai heikkoutta itsestäsi. (Voit ajatella huonoja puolia kehittämiskohteinasi ja peilata niitä tehtävään jota olet hakemassa.)

Vastaus: Ärsyynnyn mielestäni vähän tyhmistä kysymyksistä ja alan viisastella. Yst. ks edellinen vastaus.

c. Millainen työntekijä olet?  

Vastaus: Ahkera, rohkea ja oma-aloitteinen.

d. Miksi meidän tulisi valita juuri sinut?

Vastaus: Minä vastaisin tähän, ettei teidän välttämättä kannata valita minua. Uskoakseni kannattaa valita se henkilö, jolla rekrytoijat uskovat olevan parhaat mahdollisuudet tehtävän menestykselliseen suorittamiseen. Toivon sen olevan minä, näillä xx. xx. perusteilla.

Eli viisastellen väitän, ettei tällaisiaa kysymyksiä enää kysytä. Työhaastattelut muuttuvat jatkuvasti keskustelevammiksi tilaisuuksiksi, jossa ei enää vastailla vanhojen kysymyspatteristojen tenttikysymyksiin, vaan neuvotellaan puolin ja toisin työn sisällöstä ja sen ehdoista. Työntekijä voi yhtä hyvin kysyä: miksi minun pitäisi tulla töihin juuri tänne?”

Vastauksistani paistaa eräs v-alkuinen tunne aika vahvasti läpi. Kuin ihmeen kaupalla saan viitosen, eli parhaan mahdollisen arvosanan, vaikka en malttanut olla nokittelematta opettajalle vastauksissani. Olen siis taantunut murkkuikäiseksi. OMG.

Paluu budjettia muokkaamaan

Palataan vähän laskeskelemaan. Paljonko varustetöppäilyni minulle maksaa? Tähän mennessä olen käyttänyt varusteisiin noin 200 euroa. Paljonko tulee lisäkuluja? No ainakin 250 euroa. Tarvitsen kalliit housut, kalliit kengät ja kalliit hanskat. Olen päättänyt tänä vuonna harjoitella elämistä tonnilla kuussa. Palaan titrailemaan tämän ja ensi kuun budjettia ja laskeskelen menojani. Kulutukseni keskiarvo näyttäisi vuoden ensimmäisen kolmen kuukauden aikana nousevan heittämällä yli tonnin. Siihen en suostu.

Vuoden tärkein tavoitteeni on edelleen eteneminen firetyssuunnitelmassani  ja sitä varten minun on osattava elää tonnilla ilman mitään tekosyitä. Ensimmäiseksi höylään tämän kuun budjetista pois suunnittelemani kampaajareissun. Ostan maitokaupasta hiusvärin ja vähän itse fiskarsseilla siistin, se saa nyt riittää. Kodin vihersisustuksen uusimisen laitan myös tauolle. Nyt ei ostella muuta kuin metsurin varusteita. Ja sitten vähän lisää METSURIN varusteita.

Myös kesän matkabudjetti saa hittiä. Olisin halunnut kevään aikana uusia silmälasit, mutta se jää toiveeksi. En ole pulassa, en ahdistu, vaan opettelen luopumaan lisää ja priorisoimaan. Sitä haluan oppia nyt eniten: taidon pysyä rajoissa ja mukautua.

Elämä on valintoja ja minun valintani on ensisijaisesti opetella elämään pienellä rahalla ja toissijaisesti saada amistutkinto. Saan excelini tasapainoon ja budjettini näyttää olevan kunnossa. Tarvittavien lisähankintojenkin jälkeen arki näyttää sujuvan talouden puolesta ok.

Oli kiva tavata uusia ihmisiä

Vääränlaisten varusteiden ja semiturhauttavien oppimistehtävien lisäksi kolmas uusi asia on opiskeluryhmä. Joukko samasta asiasta kiinnostuneita, fiksulta tuntuvia aikuisia ihmisiä. Hienoja tutustumisen paikkoja. Ehdin ekassa läsnäillassa jonkin verran jutella ja jää hyvä mieli: innokkaita ja innostuneita tyyppejä. Osa ihan noviiseja, osa metsäalan konkareita. Naisoletettuja on vajaa puolet ryhmästä.

Hahmotan olevani virkistävän, jännittävän ja innostavan prosessin äärellä. Kyllä, elämä on arvaamatonta: milloin tahansa voi tapahtua jotain ihanaa. Saan mahdollisuuden oppia ja näköjään tehdä harmillisen kalliita virheitäkin. Kiitos, elämä.

*******************

Olen 47v hoitoalan esimies ja metsäalan perustutkinnon tuore opiskelija. Kirjoitan matkastani irti työelämästä säästäväisen elämäntyylin ja sijoitusharrastuksen avulla. Kirjoitan täsmentyvistä suunnitelmistani, vaikeilen, viisastelen ja omavaraistelen. Pohdin työelämää ja yritän opetella ottamaan rennosti.