Leppoistaja

Leppoistajan lokikirja

Parvekeviljelyn ylistys

Rentouttavaa, palkitsevaa, ekologista, halpaa ja helppoa. Sitä kaikkea on yksi rakkaimmista harrastuksistani: parvekeviljely. Alkamassa on seitsemäs parvekekevääni ja muodostumassa on mahdollisesti kaikkien aikojen suosikkipostaukseni.

Tämä blogipostaus syntyy luonnollisesti parvekkeella. On pääsiäismaanantai, 18.4. Ilta-aurinko lämmittää lasitetun keitaani, täällä on 25 astetta lämmintä. Mitä ja miten viljelen, mitä viljely minulle maksaa ja mitä siitä hyödyn? Noista teemoista kirjoitan tänään.

Haluan elää vähällä rahalla, ottaa rennosti ja kuluttaa kestävästi. Parveke passaa noihin kolmeen tavoitteeseeni oivallisesti.

Kaikkien tasa-arvoinen mahdollisuus

Jokaisen hintaluokan asunnoissa asumismuodosta riippumatta on parvekkeita ja ne voi virittää hyötykäyttöön lähes nollabudjetilla. Jos siis haluaisit itse tuottaa edes hiukan ravintoasi, huoli pois: et todellakaan tarvitse omakotitaloa tai edes siirtolapuutarhaa. Parveke on jo tosi hyvä alku.

Ilman lasituksiakin onnistuu kasvattamaan vaikka mitä, varsinkin jos omaa keväistä viitseliäisyyttä siirrellä laatikoita ja ruukkuja vähän suojaan yökylmien ajaksi. Parvekkeella on aina suojaisampaa kuin maan rajassa, joten lasittamattomallakin parvekkeella saa pidemmän kasvukauden kuin paljaalla maalla: onnistumisen ja ilon mahdollisuuksia on monia. Itse aloitin lasittamattomalla kolmannen kerroksen partsilla, nyt olen päässyt lasien suojaan. Erona on kasvukauden pidentyminen, kaikki muu sujuu ihan samaan malliin.

Lehtikaali kuvattuna 1.11.2021. Eli kasvukausi tosiaan on partsilla pitkä.

Miksi parveke on pihaa parempi

Kasvimaita, kasvihuoneita ja erilaisia pihavirityksiä minulla on ollut lukuisia, olen ehtinyt elää monta erilaista omakotitaloelämää. Pihalla kykkiminen on kuitenkin tuntunut liian työläältä ja omakotitaloasuminen muutoinkin liikaa elämää rajoittavalta. Tuntui, että lasten lisäksi oli talo, josta piti jatkuvasti pitää huolta.

Jos vertaan omalla pihalla tapahtuvaa viljelyä parvekkeeseen, löydän välittömästi pitkän listan asioita, jotka parvekkeeltani puuttuvat verrattuna omalla pihalla hommailuun. Ja nämä puuttuvat asiat ovat siis pelkästään positiivinen asia.

Parvekkeelta puuttuvat, luojan kiitos:

  • lumityöt
  • ruohonleikkuu
  • hyttyset, paarmat ja mitänäitänyt on
  • savinen tai muuten ankea maa ja sen kääntötyöt
  • rikkaruohot ja kitkeminen
  • kaikki ällötykset, eli madot, sammakot ja jatkuva ja välitön käärmeiden uhka, joka kuitenkaan ei ole keski-ikäisessä elämässäni vielä koskaan toteutunut.
  • Puput, varikset ja oravat, jotka kaivelevat tai syövät istutuksesi

No juu, onhan parvekkeella vähän hankalampi saada esimerkiksi omenasatoa, mutta siinä asiassa luotan vankasti siipeilyyn. Aina on joku kollega, sukulainen tai kaveri, jonka oksat notkuvat syksyllä ylimääräistä satoa. Käyn kernaasti ”auttamassa” ja hakemassa omani pois.

Parveke on siis minulle paras tapa viljellä, enkä missään nimessä halua lisätilaa pihan tai kasvimaan muodossa. Haluan selvitä vähällä vaivalla ja siksi partsi on minulle parhautta.

Ruohosipuli 10.4.2022.

Millainen parveke minulla on?

Olin aikanaan uskoakseni sangen hämmentävä ostajakandidaatti asuntonäytöillä. Tärkein varusteeni ei suinkaan ollut mittanauha, vaan minulla oli mukana kompassi. Marssin asunnon läpi suoraan parvekkeelle, jossa tutkailin ilmansuuntia, valoa ja näkymiä. Parvekkeen mieluisuus oli yksi keskeisimpiä asioita, joiden perusteella nykyinen asuntomme on valittu.

Asumme Tampereella ja asuntomme on kolmannessa kerroksessa. Parvekkeemme on lasitettu kolmesta eri suunnasta ja sinne alkaa paistaa aurinko iltapäivästä, noin kahden aikaan. Aiemmin etsin eteläparvekkeita, mutta tarkemmalla perehtymisellä ne osoittautuivat liian kuumiksi: koko päivän kestävässä läkätyksessä ei pärjää oikein mikään. Minulle hyvällä parvekkeella paistaa ilta-aurinko: partsilla on töiden jälkeen mukavaa.

Parvekkeeni on lasitettu vain vyötäröstä ylöspäin. Uudemmissa asunnoissa lasia on koko parvekkeen seinä, jolloin lisävalo antaa uusia kasvattamisen mahdollisuuksia. Tästä siis vielä haaveilen. En halua lisävaloja tai lisälämpöä. Tavoitteeni on saada satoa ilman energian lisäkulutusta.

Mitä kasvatan parvekkeella?

Mieheni mukaan minulla on parvekkeella kaikkea paitsi perunamaa. Tämän hän myös kertoi pahoitellen jokaiselle kiinteistönvälittäjälle heidän ihmetellessään välinpitämättömyyttäni muuta asuntoa kohtaan. Tämä ei ihan taida pitää paikkaansa, mutta parvekkeellani kasvaa toki useaa sortimenttia. Mukavinta on, ettei kaikkea tarvitse aloittaa joka kevät alusta.

Parvekkeellani talvehtivat:

  • mustaviinimarjapensaat
  • mansikat
  • ruohosipuli

En peittele tai mitenkään erikoiskohtele kasvejani talveksi, ne nousevat ruukuistaan suureksi riemukseni kevät kevään jälkeen. Marjoja ei parvekkeella kerry säilöttäväksi asti, ne napostellaan suoraan pensaasta. Omalta partsiltani syön mindfullness-mansikoita. Satoa on sen verran niukalti, että siihen pitää keskittyä: istun alas, huokaisen, suljen silmät ja syön päivän makupalan. Toimii.

Jokakeväisiä istutuksia:

  • lehtikaali
  • erilaiset salaatit
  • kurkut
  • yrtit: basilika, minttu ja oregano
  • paprika
  • tomaatti

Olen parvekkeellakin laiskuri: salaatti, yrtit, avomaan kurkku ja lehtikaali tuottavat jokapäiväistä satoa hyvin vähällä vaivalla, siksi panostan niihin.

Nyt huhtikuun puolessa välissä minulla on hyvällä alulla paprikan taimet, jotka ymmärrän tänä kesänä latvoa paremman sadon toivossa. Niistä pitää siis rohkaistua katkaisemaan varsi ja nyppimään ekat kukat pois, vaikka vähän kauhistuttaakin. Kasvi vankistuu ja tuottaa suuremman sadon. Myös tomaatin taimia on runsaasti ja lehtikaalikin on itänyt jo.

Ruohosipuli on jo kymmensenttistä ja mansikan taimet tunkevat mullasta. Ekaa kertaa laitoin myös auringonkukkia itämään. Toivon saavani ensin kaunistusta, mutta myös siemeniä.

Mitä hyötyä parvekeviljelystä on?

  • Merkittävä alennusprosentti työeväisiin. Saan partsilta kyytiin salaatin, kurkun, rucolan ja yrtit. Kaupasta toki mukaan tarvitaan vähän lisuketta ja proteiinilisä, mutta iloitsen silti osin itse kasvatetuista lounaistani.
  • Aina tuoreet leivänpäälliset. Salaatti hyppää leivälle sellaisenaan, ruohosipulilevite korvaa rasvan ja juuston.
  • Pakastettu lehtikaalivaranto wokkeihin ja pastoihin. Erityisesti syksyllä lehtikaalia tulee niin paljon, ettei sitä ehdi millään syödä suoraan pois. Leikkaan lehdet suikaleiksi ja pakastan sellaisenaan.
  • Ihana itse tehty pesto basilikasta, jonka kaveriksi riittää pelkkä makaroni ja herkku on valmis. Pyrin basilikassa massatuotantoon.
  • Napostelumarjoja: luonnon tuoreet vitamiinipillerit

Tärkeintä on kuitenkin ilo ja mielenrauha: töistä tullessa pääsen suoraan viljelysteni pariin. Hoideltavaa on kahdeksaksi kuukaudeksi: Kausi alkaa maaliskuun istutuksilla ja vielä lokakuullakin voi kerätä lehtikaalien satoa. Mullassa möyriminen on terapeuttista ja työhuolet unhoittuvat tyystin.

Deluxe-viljelyä

Erityistä onnea minulle tuovat mieheni rakentamat kasvatustasot, jotka kiertävät koko parvekkeen. Hoksasin myös, että tasoja voi olla limittäin ja lomittain, jolloin kasvatusalaa pystyy entisestään lisäämään. Käytännöllisyyttä lisäävät komposti- ja multalaatikkoni, jotka ovat pyörien päällä olevilla telineillä. Niitä on näppärä käsitellä pienissä tiloissa.

Parvekkeeni ei ole kaunis, en ole sisustaja. Parvekkeeni on vehreä, optimoitu kasvatushuone ja siksi minulle mieluinen.

Murulaiseni rakentamat tarvike- ja viljelytasot optimoivat aurikoisen kasvatustilan.

Lisäksi opin jokunen vuosi sitten järjestetyllä parvekeviljelyn luennolla, että ruukkuja voi myös ladata päälletysten, jolloin voi optimoida valon ja tilan määrää entisestään.  

Mitä parvekeviljely maksaa?

Ainut tämän vuoden ostokseni on reilun kahden euron hintainen kylvömultapussi. Oma multani on aika karkeaa ja halusin kokeilla onko itämisprosenttini suurempi jos ostan ihan idättämistä varten suodatettua multaa. Ja olihan se, täytyy myöntää. Multapussini riittää hyvin seuraavienkin vuosien munakennoistutuksiin.

Tämän kevään kulut ovat siis 2 €. Tomaatit ja paprikat kylvin kaupasta ihan normi ruoaksi ostettujen vihannesten siemenkodista. Lehtikaalia ja kurkkuja kasvatan vanhasta siemenpussista, ihan hyvin itävät edelleen. Kuten sanottua, moni parvekkeeni satokasvi on monivuotinen, eli niistä ei ole vuosittaisia hankintakuluja. Toisen marjapensaan juurrutin tänä keväänä alkuun ensimmäisen puskani kevätleikkuun versoista.

Ruukkuina käytän töistä saatuja, puoliksi leikattuja kanistereita. Ne mahtuvat siististi vierekkäin, niitä on helppo siirrellä ja napata keittiöönkin sadonkorjuuta varten.

Salaattia salaatista

Ostan keväisin viikonlopuksi aina uuden, eri sorttisen ruukkusalaatin, joka syödään loppuun poislukien ruukun ihan sisimpiä pikkulehtiä. Nakkaan naatin multaan ja tuo jo kerran loppuun syöty ruukkusalaatti tuottaa uutta satoa viikko viikon perään. Näitä ”taimia” en laske parvekeviljelyn kuluiksi, sillä söisimme ruukkusalattia joka tapauksessa.

Tästä lähdetään. Järvikylän salaatit ovat hyviä, niissä ei tule mukana muoviruukkua.
Salaattiruukussa on yleensä useampi taimi, tässä oli kolme. Kasvuaihioon asti kynittynä, toisistaan eriteltynä ne näyttävät tältä. Erittelyn voi tehdä varovasti multapaakku murtaen.
Naatit laitetaan multiin ja huolehditaan kastelusta.
Naattien uusi elämä: hyvinkasvatettua salaattia kuvattuna 19.9.2021.

Viljelmäni perustamiskulut

Vuosittaisia kuluja on siis vain jokunen euro. Perustamiskuluja minulla on kertynyt alla listatun taulukon verran. Olen tehnyt hankintoja pikkuhiljaa, uskoakseni nyt alkaa kaikki olla toivomallani tolalla, mutta hyllyjä saatan tarvita vielä lisää, katsotaan.

Hifistelyparvekeviljelmän perustamiskulut:

Puutavara hyllyjä varten200€
Multaa joskus aikojen alussa20€
Bokashivälineet90€
Lomakastelija (ihan luksus, tosi kätevä)100€
Kylmälaukku kompostiprosessiin10€
Ikean kannellinen laatikko multaa varten20€
Yhteensä440€

Minulla on meneillään seitsemäs parvekeviljelykevät, joten perustamiskuluja voi vuositasolle laskea tällä erää reilut 60 euroa. Et kuitenkaan tarvitse juuri mitään päästäksesi alkuun. Ihan välttämättä tarvitset kympin multapussin. Muu hoituu kaikesta kodin ja arjen jäämistöstä, oli kotisi tai keittiösi millainen tahansa.

Voit kasvattaa pakasterasioissa, maito- tai mehutölkeissä, puoliksi leikatuissa juomapulloissa, vanhoissa ämpäreissä tai pesuvadeissa, melkein kaikki käy. Kasvutasoksi käy mikä tahansa roskalavaryhmästä kotiin maksutta haettu telkkaritaso tai hylly.

Mitä parvekeviljely tuottaa?

Uskallan laskeskella saavani partsilta ruokaa kympillä viikossa satokauden ajan. Kauanko satokauden voisi ajatella kestävän? Kasvukausi alkaa jo huhtikuussa, mutta tehdään varovainen laskelma ja aloitetaan sadon saanti vasta kesäkuusta. Satoa tulee ihan varmasti vielä koko syyskuu, joten neljä kuukautta = 17 viikkoa, sadon arvo noin 170 euroa.

Tämä on äärimmäisen varovainen laskelma, sillä säilön myös pussitolkulla lehtikaalia, jolle ostettuna tulisi aika paljon hintaa. Voin mielestäni määritellä, että saan partsiltani vuodessa safkaa noin 200 euron edestä, sillä marjojakin tulee joitakin litroja.

Se, mitä parvekeviljely ei tuota, on myös olennaista. Ruokani kasvaa kotonani ilman lentoja, rekkaralleja tai muuta hiilijalanjälkeäni raskauttavaa.

Multaomavaraisuus bokashin avulla

Mistä mullat parvekkeelle? Eikö se ole kauhea vaiva? Intoilen jokusen viikon päästä erillisen kirjoituksen zerowaste-systeemistäni: olen multaomavarainen. En ole ostanut multaa tai lannoitteita moneen vuoteen: keittiöjätteeni kulkee bokashin kautta partsille ja pärjään sillä. Nyt jään nautiskelemaan alkuillan hetkistä viljelmieni keskellä.

”Sä siis haluat maata siellä ja katsoa kun sun kasvit kasvaa, niinkö”, kysyy lapsukainen. Kyllä, juuri niin. Ensin vähän suihkupuollottelua ja sitten pienet powernapit alkuillan auringossa. Täydellistä.

Jälkikirjoitus: olen haaveillut laajentavani plantaasiani kasveista sieniin. Eilen löysin Helsienen kotisivut ja parvekeviljelyni pomppasi suoraan nextille levelille. Ruohonjuuresta saa kympillä osterivinokkaiden viljelyyn soveltuvan aloituspakkauksen, kunhan itse löytää viljelyastian. Huomenna säntäänkin rihmasto-ostoksille: penkkieni aluset puskevat pian vinokasta!

***************

Olen 47-vuotias terveydenhuollon sekatyöläinen. Kirjoitan matkastani pois kokopäivätyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen avulla. Viisastelen, vaikelen ja ylianalysoin. Kirjoitan hyvästejäni työelämälle, omavaraistelen, nuukailen ja opettelen ottamaan rennosti.

Jätä kommentti