Leppoistaja

Leppoistajan lokikirja

Matkalla metsänomistajaksi, osa 2

Kerron lisää kaupunkilaisummikon metsänhankintaprojektista: mitä olen jo kokenut ja mitä oppinut. Vieläkään homma ei mene maaliin, mutta toivoakseni otan askelia oikeaan suuntaan. Näin siis etenee ummikon matka omistajaksi: haparoiden ja koukeroisesti.

Olen jo vuosia halunnut omistaa metsää, mutta asia on jäänyt haaveilun asteelle. Vuodenvaihteessa päätin ihan oikeasti tehdä asialle jotain. Määrittelin tarkemmin mitä haluaisin ostaa ja otin yhteyttä pankkiin. Nyt minulla on 50 000 euron lainalupaus metsän hankintaan ja tavoitteenani on hankkia 25 hehtaaria metsää.

Miksi haluan ostaa juuri 25 hehtaaria? Se tuntui itselle sopivalta määrältä. Jos tuosta alasta tekee neliön, se on alueena puoli kilometriä kanttiinsa. Se tuntuu itselle sopivan kokoiselta alueelta, jolla saa olon siitä, että ympärillä on laajasti jotain omaa, mutta alueen ostohinta olisi omien taloudellisten resurssien rajoissa.

Ihan ekaksi: metsän omistaminen on näköjään muotia. Se on koronasuomen ja ilmastotuskaisten trenditeko: myynti-ilmoituksissa maalaillaan mahdollisuuksia ennallistamiseen, hiilinieluihin, puuhailuun ja ties vaikka mihin maailman pelastamiseen. Huono-omatuntoisille kaupunkilaisille siis myydään mahdollisuutta viherpesuun ja se näkyy hintalapuissa.

Miten tämä vaikuttaa minuun? Tyydyn tilanteeseen. Ymmärrän, että nyt metsämarkkinalla maksetaan tunteestakin, mutta kestän sen. En halua maksaa siitä liikaa, mutta ymmärrän että tunne on osa varsinkin pienempien metsäpalstojen hinnanmuodostusta. Jos näinä aikoina metsää haluaa, tämä on vaan kestettävä.

Pieni historiapläjäys

Kun rautatieliikenne käynnistyi nykyisen Suomen alueella vuonna 1862, veturien polttoaineena käytettiin puuta. Jotta junat saatiin kulkemaan, piti muodostaa organisaatio hankintoja varten. Syntyi Valtion Polttoainetoimisto, Vapo. Yhtiö huolehti aikanaan paitsi junien, myös laajemmin muun muassa  puolustusvoimien energiansaannista.

Turvetuotanto käynnistyi Suomessa 1970-luvulla ja Vapolle siirrettiin suuria osuuksia valtion maista. Turve nähtiin luotettavana vaihtoehtona öljylle, joka erityisesti öljykriisin aikaan oli riskialtis riippuvuus.

Nykytiedon varassa turpeen tuotanto energiaksi ei taida enää olla kovinkaan suositeltavaa ja Vapo onkin siirtynyt kehittämään muun muassa tuulivoimaa ja on muutenkin keskittynyt vastuullisempaan energiantuotantoon. Turvetuotannon jäljiltä Vapolla on kuitenkin paljon maa-alueita, joista se on alkanut järjestelmällisesti luopua vuodesta 2017 lähtien.

Vapo on pessyt kasvonsa ja toimii nykyisin Neova-nimellä. Puolet Neovasta omistaa Suomen valtio, puolet omistuksista on energiayhtiöllä. Neova myy vanhoja, nyttemmin tarpeettomia turvesoitaan huutokaupalla.

Vanhan turvesuon ostaminen näyttäisi ensiperehtymisten jälkeen olevan oivallinen tapa päästä kiinni maaomaisuuteen, varsinkin kun haluan lähtökohtaisesti pinta-alaa, enkä mahtavia tukkipuita.

Neitsytmatka huutamaan

Osallistuin ensimmäiseen suohuutokauppaan tammikuun lopussa. Myytäviä maa-alueita oli vähän joka puolelta Suomea, minulle sopivimmalta vaikutti Riihisuo Petäjävedellä.

Se on sopivalla paikalla, sopivan kokoinen ja hyvien yhteyksien päässä. Hintakin vaikutti kohtuulliselta. Ekoina asioina olen jo oppinut, että yhtenä metsätilana voidaan myydä montaa erillistä, toisistaan irrallaan olevaa maaplänttiä, ja minä en semmoista halua.

Lisäksi maa-alue voi olla outo soiro, jossa ei omilla markeilla tallustellen pääse syntymään sellaista polleaa maanomistajan tunnetta jota tavoittelen. Eli siis niin hassu asia kuin tilan muoto on minulle tärkeä kriteeri ostopäätöstä tehdessä.

Huutokauppa on auki joko 90 tai 60 vuorokautta. Olin tutkinut kohdetta jo joitakin viikkoja. Maa-alueesta ei oltu tehty yhtäkään tarjousta ja huutokaupan viimeisenä päivänä, sunnuntaina, ajoimme Petäjävedelle. Hyvältä näytti: tie oli hyvässä kunnossa ja puustoa oli paikan päällä arvioiden netin kuvia enemmän.

Rekisteöidyin Huutokaupat.com-sivustolle huutajaksi ja tein metsätilasta tarjouksen. Asia tuntui kutkuttavalta, mutta niin jännittävä se ei kuitenkaan ollut, että olisin jaksanut hangessa tarvotun päivän jälkeen jäädä valvomaan, huutokauppa kun päättyi niinkin myöhään kuin 21:30. Tein siis tarjouksen ja menin maate. Herätessäni yöllä kylkeä kääntämään kurkkasin tulokset. Riihisuosta oli käyty kiivas tarjouskamppailu klo 21:13-21:27.

Kukaan ei ollut tarjonnut Riihisuosta mitään kolmeen kuukauteen. Sitten peli avattiinkin aivan viime minuuteilla. Jäin siis ihan jalkoihin, koska en ymmärtänyt nettihuutokaupan toimintakulttuuria. Harmitti, mutta tähän täytyy suhtautua ensimmäisenä opintokierroksena. Onnea Sinulle, Riihisuon uusi omistaja. Minäkin olisin sen halunnut mutta sinä olit rohkeampi ja taitavampi. 😊

Myytävä alue oli 33 hehtaaria ja huutokaupan lähtöhinta 31 000 euroa. Riihisuon myyntihinnaksi muodostui 41 000 euroa ja tuohon päälle tulevat vielä usean tuhannen euron lohkomiskulut, lainhuuto, kaupanvahvistuksen kulut ja 4% varainsiirtovero. Lohkomiskulut eivät ole joka palstan hintarasite, tältä tilalta lohkominen oli tekemättä.

Paljon kauppapaikkoja

Ei auttanut muu kuin jatkaa etsintöjä. Selailen eri sivustoja ja vertailen. Metsää ja maa-alueita on myynissä siellä täällä. Jokainen asuntoja metsästänyt on käynyt etuovi.comissa. On siellä tontteja ja metsätilojakin, mutta ei mitään minun koko- ja hintaluokassani. Ihan liian kallista ja suurta, tai sitten tonteiksi sopivaa, hienoa tai pientä. Tämä näyttäisi olevan minulle väärä kauppapaikka. Ei resuisia turvesoita tarjolla.

Myös tori.fi:ssä myydään metsää. Siellä on tarjolla kaikkea yhden hehtaarin pikkuplänteistä puolen miljoonan euron tiluksiin. Tuolla sivustolla maata myydään aika karvalakkiasetuksin. Eli selvitykset myytävistä alueista ovat niin monenkirjavia, ettei sivusto kauppapaikkana houkuta. Enkä ehkä lähtisi kenenkään isäntämiehen kanssa hänen omista perämettistään ilman välikäsiä neuvottelemaan.

Monenlaisiin tarpeisiin on tarjolla maata metsätilat.fisivustolla. Sivusto mainostaa olevansa Suomen suosituin maan ja metsän kauppapaikka. Sivuilla myydään metsää, annetaan ohjeita metsän ostajalle ja sivuilta on myös erilaisia linkkejä muille hyödyllisille sivuille. Eli jos ihan alusta on aloittamassa kuten minä, tuo sivusto on varmaankin aika hyvä paikka aloittaa. Suosittelen.

Sivuston ainoa hankaluus on, että maa-alueita pitää hakea maakunta kerrallaan. Onnistuuhan se toki niinkin, mutta luulisi, että hakuehtona ”koko maa”, tai vaikka useampi maakunta yhdessäkin, olisi helppo toteuttaa.

Ainoastaan ”vielä ehdit” sivulle on koottu koko Suomen tarjonta. Selaan läpi piakkoin päättyvät kohteet. Sivusto toimii eri lailla kuin Huutokauppa.com- sivu. Huutokaupassa voit koko ajan seurata tarjouksia. Sivulla on näkyvissä myös tarjoushistoria, eli jokainen tarjoaja tietää, kuinka monta henkilöä on mukana: eli onko kyseessä esimerkiksi kahden kauppa vai onko pelissä useampia yrittäjiä.

Metsätilat.fi- sivustolla kaupankäynti muistuttaa enemmän asuntokauppoja. Hintapyyntöjä on kahdenlaisia. Tilat ilmoitetaan myytävän joko tarjousten perusteella ja tarjouksille asetetaan pohjahinta. Tai tiloilla on hintapyyntö, jolloin voi asuntokaupasta tutulla tavalla tarjota pyyntöä enemmän tai vähemmän.

Haittana on, ettei lainkaan tiedä, onko joku muu tarjonnut jo jotain. Myynti-ilmoituksissa on määräpäivä, johon mennessä tarjoukset pitää jättää. Lisäksi edellytetään, että vaikka tarjous olisi tehty kuukautta ennen määräpäivää, tarjouksen tulee aina olla voimassa viikko yhteisen määräpäivän päättymisen jälkeen. Myyjä siis haluaa odottaa kaikki tarjoukset nippuun niiden tekohetkestä riippumatta ja lopuksi ratkaista, kenelle myy.

Hinta voi olla mitä tahansa

Metsään pätee näköjään ihan samat ehdot kuin asuntojenkin ostoon. Location, location, location. Saman kokoinen yksiö voi arvokadulla pääkaupungissa maksaa yli puoli miljoonaa, syrjäseuduilta saman kokoisia asuntoja saa tuolla hinnalla 10 kpl. Asuntojen hinnoittelu on teoriassa kohtuullisen helppoa: osoite, rakennusvuosi ja pinta-ala: vähän hienosäätöä pintamateriaalien ja kunnon mukaan. Hintatasojen määrittely on muutaman määreen haltuunotolla verrattain yksinkertaista.

Metsän kanssa homma ei menekään niin. Arvo on paitsi sijainnissa, mutta myös saavutettavuudessa: miten kohteeseen pääsee: onko sinne tietä? Mitä kohteessa kasvaa? Mitä siellä voisi kasvaa? Onko vettä lähellä? Eli muuttujia, joiden avulla arvoa määritetään, on metsää ostaessa paljon enemmän kuin asuntoja ostaessa.

Rasitustodistus on luettava tarkkaan. Onko myytävien maiden läpi kulku jonnekin? Onko alueella voimalinjoja? Rasitustodistus on siis nimensä mukainen selvitys: onko maa-alueella joitakin velvoitteita tai sen arvoa ehkä alentavia asioita.

Lisäksi vertailumahdollisuuksia on vähän. Jokainen metsäpalstansa on oma kokonaisuutensa: jos esimerkiksi haluaa vertailla 3h+k asuntojen hintoja Tampereella, on ne aika helppo laittaa riviin. Metsäpalstojen kanssa näin ei voi tehdä.

Pitäisi olla lukutaitoa

Minä en osaa lukea metsää. Siksi metsätilat.fi ja huutokauppa.comissa myytävät valtionyhtiön alueet tuntuvat turvallisilta kohteilta. Niissä metsän arvo on selkeästi ja yhteismitallisesti määritelty mukana olevin taulukoin. Niitä oppii aika nopeasti ainakin jonkin verran ymmärtämään. Ihan yksin en tätä selvitystyötä uskalla tehdä, vaan konsultoin lähipiirin metsäosaajia.

Tästä alkaa muodostua perheprojekti. Minä etsin minusta kiinnostavia kohteita: etäisyys kotoa, maakunta, maa-alueen yhtenäisyys ja muoto, hinta ja koko. Ne minä jo osaan. Eli pystyn mittailemaan asiaa kaksiulotteisesti kartalla. Sitten kotikonsulttini tutkailevat puun ja maan arvoa, tiestöä ja pohtivat käypää hintaa.

Toinen yritys

Vietämme viikonlopun sivustoja kampaillen. Neova tuo näköjään soitaan ostettavaksi nipuissa. Uusi erä soita on huutamista vailla. Niitä on edellistä satsia vähemmän, alle kymmenen. Ne ovat kooltaan aika pieniä eikä mikään näistä oikein vakuuta. Tajoussaikaa näissä kohteissa on pitkälle kevääseen.

Plaraan Metsätilat.fi-sivuston ”vielä ehdit”- osiota läpi ja löydän kaksi mahdollista metsätilaa. Toinen on kooltaan 31 hehtaaria ja hintapyyntö on 50 000 euroa. Toinen on kooltaan 26ha ja pyyntö on 35 000 €. Tutkailemme puolisoni kanssa molemmat kohteita ja päädymme jälkimmäiseen. Puusto ja maa-alueen arvoksi on määritelty 28 800 €.

Tilalle johtaa tie, se sijaitsee kohtuullisen ajomatkan päässä ja mikä tärkeintä, tila on ”mukavan muotoinen”. Eli tila on yhtenäinen ja suorakaiteen muotoinen alue. Tila ei ole suuren tien varressa, vaan sopivasti syrjässä, mutta kuitenkin hyvin saavutettavissa.

Tutkailemme satelliittikuvia: ilokseni kuvista näkyy, että tilalla on pieniä korkeuseroja: se on virkistyskäyttöön ostettavalle tilalle mukava yksityiskohta: en haluaisi ihan lättänää maa-aluetta, jota on toki hankala välttää, jos meinaa suota ostaa. Jokainen palanen näyttää loksahtavan kohdalleen.

Rohkeus kasvaa

En olisi uskaltanut tehdä monen kymmenentuhannen euron tarjousta ensimmäisestä metsätilasta ilman, että kävin paikan päällä. Muu olisi tuntunut vastuuttomalta. Tarjouksen tähdäksemme vietimme yhden sunnuntain autoillen ja hangessa tarpoen. Tällä toisella kerralla olen rohkeampi. Uskallan luottaa satelliittikuviin, emmekä lähde ajamaan yli 300 km yhteen suuntaan.

Tilan houkuttavuutta lisää, että sen rajana on yhdessä kulmassa muutaman kymmenen metrin matkalla pieni joen ja puron välimuoto. Ja eteläkulman lähellä on lampi. Ei omalla maalla, mutta aivan liki. Vesi on kiva elementti olla puuhailupalstalla saapuvilla.

Paljonko tarjotaan?

Tämä on se hankala paikka. Ensimmäisessä kokemuksessani lopullinen ostohinta nousi 30 % lähtöhintaa korkeammaksi. Tajuan, että tämä on kovaa peliä ja jos metsää haluan, ei auta nössöillä. Mutta tyhmäkään ei tarttisi olla, en halua tulla höynäytetyksi.

Päädyn tarjoamaan tonnin yli hintapyynnön: 36 000 €. Sen verran jännittää, että tarjousta tehdessäni alan kirjoittaa osoitekenttään postiosoitetta, jossa olen asunut viimeksi melkein 10 vuotta sitten. Nyt siis toinen tarjous on voimassa ja odotellaan. Tarjouksen voi tehdä vain, jos sitoutuu siihen, että tarjous on voimassa 7 vrk yli tarjousten jättämisen aikarajan. Odottelua on edessä joitakin viikkoja.

Mitä ajatella?

Ensimmäisen maa-alueen osalta luulin, että minulla olisi hyvätkin mahdollisuudet, sillä huutokaupan lopun lähestyessä tarjouksia ei ollut lainkaan. Olin eeppisesti väärässä. Nyt en uskalla olla toiveikas, olen lähtenyt toiselle kierrokselle oppimaan ja seuraamaan, mihin tämän kohteen hinta asettuu. En tiedä miten prosessi etenee: kysytäänkö minulta esimerkiksi vastatarjousta, vai saanko vain tyssit ilman lisätietoja, jos joku on tarjonnut enemmän. Se jää nähtäväksi.

Osaisinko tämän yksin?

En. Jos minulla ei olisi omia kotikonsultteja, tekisin varmaankin toimeksiannon jollekin asiantuntijalle. Kertoisin hänelle tarkkaan mitä etsin ja olisin valmis maksamaan välirahaa siitä, että asiantuntija suorittaa arviointia puolestani.

Luulen myös, että jos tämäkin kohde karkaa kauas, voisin olla seuraavaksi yhteydessä suoraan metsää välittäviin myyjiin ja jättää tietoni. Kertoisin mitä etsin, sillä minulla on aika tarkat speksit siitä mitä haluan. Valttinani voisi olla nopeat kaupat: myyjän ei tarvitsisi jäädä odottelemaan tarjouksia, vaan voisimme edetä nopeastikin.

Olen ihan hirveän malttamaton. Pelkään kahta asiaa yhtä aikaa: että nössöilen onneni ohi tai että intoilen itseni konkurssiin. Koitan pysyä järkevällä tasolla ja palaan raportoimaan.

Lisätietoa metsäsijoittamisesta voit käydä lukemassa sijoittaja.fi  – sivustolta, jossa voi myös kuunnella oivalliset esitykset metsän omistamisesta.

Jälkikirjoitus:

Tarjousten jättämisen määräaika päättyy. Kolme päivää päättymisen jälkeen saan välittäjältä sähköpostin: ”myyjä on hylännyt kaikki palstasta annetut tarjoukset. Kohde laitetaan uudelleen myyntiin myyntihinnalla.”  Aha. En tiedä, mitä tuo tarkoittaa. Tarjosin yli lähtöhinnan, mutta en ilmeisesti myyjälle tarpeeksi. Ärsyttää: jos haluaa yli enemmän, kannattaisiko pyytää enemmän?

Toisellakin kerralla jäi luu käteen. Palaan tutkimaan myynti-ilmoituksia ja samaan aikaan lähden etsimään itselleni välittäjää, joka voisi minua tässä auttaa. Tämä ei näköjään olekaan mikään nopea juttu. Jään miettimään seuraavaa askelta.

****************

Olen 47v hoitoalan esimies. Kirjoitan matkastani irti työelämästä säästäväisen elämäntyylin ja sijoitusharrastuksen avulla. Kirjoitan täsmentyvistä suunnitelmistani, vaikeilen, viisastelen ja omavaraistelen. Pohdin työelämää ja yritän opetella ottamaan rennosti.

Jätä kommentti