Rahakeskustelu on median uusi megatrendi. Näin sattuvasti sanoo tunnettu somevaikuttaja eräässä digijulkaisun haastattelussa ja hän on varmasti oikeassa. Monella on sanottavaa säästämisestä, sijoittamisesta, vaurastumisesta ja kuluttamisesta. Kaikki eivät kuitenkaan voi vaurastua.

Tässä kirjoituksessa pohdin rahapuheen sävyjä ja riskejä sekä somessa että kasvokkain. Rahapuhe on usein vaikeaa, aika-ajoin vaarallista ja joskus se saattaa olla valheellistakin.

Don´t get me wrong. Rakastan somen rahapuhetta. Ah, se on innostavaa, voimaannuttavaa ja inspiroivaa. Yes Yes!! Mutta.

Yksi todella monella suulla somen eri kanavissa toistettu viesti on, että kaikki voivat vaurastua. Kunhan vaan aloitetaan, vähän budjetoidaan ja karsitaan suoratoistopalveluiden kuluja niin vips, kohta on rahastoissa iso summa tallessa.

Tuo väite ei pidä paikkaansa.

Valheellinen rahapuhe

Kaikki eivät voi vaurastua. On syyllistävää ja yksinkertaistavaa puhetta väittää, että se olisi kaikille mahdollista. Hyvin moni voi vaurastua. Tosi paljon useampi kuin ajatellaan. Monelle paremman taloudellisen aseman saavuttaminen on vain aloittamisesta kiinni. Mutta läheskään kaikille se ei ihan oikeasti ole mahdollista.

Vaurastumispuheessa alkaa mielestäni olla samaa sointia kuin vahingollisessa ja syyllistävässä reippauspuheessa liittyen esimerkiksi masennuksen hoitoon tai painon hallintaan. Masentuneelle on ihan turha tolkuttaa, että ”nouset nyt vaan reippaasti sieltä sohvan nurkasta ja lähdet ulos reippailemaan, niin kyllä mieliala siitä kohenee.”

Elämän oikeasti lannistavissa vaiheissa ulkopuolisen tomeruus ja reippaus ei auta yhtään. Eikä väite, että oma tilanne paranisi, jos vain itse päättäisi tehdä jotain. 

Olen voittanut lotossa 

Miksi minä olen vaurastunut ja uskoakseni vaurastun edelleen? Syynä on mielestäni joukko asioita, jotka eivät millään lailla ole omaa ansiotani. Suuhuni on tungettu sellainen määrä kultaisia lusikoita, että suupieliä särkee. Enkä tarkoita rikkautta vaan muita, täysin aineettomia positiivisia asioita, jotka mahdollistavat vaurastumisen.

Minulla on mielestäni kädessäni neljä voittaja-arpaa. Ne ovat omaa ansiotani yhtä paljon kuin arpajaisvoitto yleensä on.

1. Geenit

Ei ole millään lailla omaa ansiotani, että minulla on terävä pää. Opin helposti ja nopeasti, numeroiden ja lukujen kanssa pelaaminen on minusta vaivatonta ja olen oppinut vähällä vaivalla esimerkiksi vieraita kieliä, jotka avaavat polkuja tietoon ja sivistymiseen. Pystyn keskittymään, pystyn aloittamaan ja pystyn viemään asioita loppuun. Olen syntynyt näine ominaisuuksineni, ne olivat minulla jo kapaloissa.

2. Kasvatus

Minut on kasvatettu hyvin. Enkä tarkoita, että olisin harjoitellut tavat ja etiketin. Tarkoitan, että minut on opetettu tekemään aina parhaani, luottamaan itseeni ja tekemään itsenäisiä ja tarvittaessa rohkeitakin päätöksiä. Kasvuympäristössäni olen saanut paitsi turvan, myös uusia kokemuksia ja onnistumisen tunteita.

Hyvä kasvuympäristöni on saamani syntymälahja, ansiottani minulle annettu.

3. Terveys

En sairasta riippuvuussairauksia, jotka muodossa tai toisessa veisivät kaikki säästöt ja rakenteet elämästä mukanaan. En sairasta masennusta, joka lamaisi aloitekyvyn. Tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä, jonka innokkaissa vaiheissa höyläisin luottokortin tappiin ja ottaisin tukun pikavippejä. Eikä minulla ole mitään kirjainyhdistelmää, joka hankaloittaisi keskittymistäni, oppimistani, aloitteellisuuttani tai johdonmukaisuuttani. 

Kukaan ei noita tauteja valitse, eikä elämäänsä kutsu, vaikka joku tietäjä voi niitä heikkouksiksi väittää. Se, etten ole sairastunut ei kerro mistään muusta kuin siitä, että joku on jakanut minulle elämässä tosi hyvät kortit. 

4. Hyvät olosuhteet

Olen saanut kasvaa maassa, jossa luonto ei mullistele, miekat eivät kalise ja valtaa pitävät henkilöt ovat suhteellisen tolkullista porukkaa. Olen saanut kasvaa perheessä, joka on suurin piirtein normaali. En ole joutunut kohtaamaan onnettomuuksia, kuolemaa, kiusaamista, kriisejä, traumoja tai mitään oikein kauhean pelottavaa.

Olen saanut olla suojassa ja turvassa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ihan pelkästään siksi, että mulla on käynyt posketon munkki. 

Mikko Kekäläistä lainaten voin sanoa, että olen voittanut vaimolotossa. Paitsi että minun vaimollani on parta. Jokainen rakastuu vilpittömin mielin ja kauniita unelmia vaalien. Elämässä eteenpäin kannustavan puoliso on voittaja-arpa vaimolotossa ja aika suuri tekijä vaurastumisen polulla. Pelkästään kahdet tulot auttavat kummasti.

Se toinen vaihtoehto

Voi kuitenkin olla, että elämän arpajaisissa on käynyt toisella tavalla: 

1. Jos oppiminen on hankalaa, numerot ei pysy järjestyksessä ja keskittyminen mahdotonta, se ei ole oma vika.
2. Jos kukaan ei ole ollut kasvattamassa, tai jos kasvattaminen on ollut erilaista moitetta, uhkailua ja syyllistämistä, on vaikeaa esimerkiksi unelmoida ja asettaa tavoitteita.
3. Jos mieli on maassa, niin se vaan on. 
4. Jos rattijuoppo ruttaa sinut tai autosi tai lapsi on kroonisesti sairas, et voi niille asioille mitään. Koitat kestää ja hienoa, kun selviydyt.

Onko mitään tehtävissä?

Huomaan tekstini heilahtavan siihen suuntaan, että jätän ihmiset kohtalonsa huomaan. Kukaan ei näköjään voi oikeasti juurikaan vaikuttaa siihen, mitä hänelle elämässä tapahtuu. Ei, sitä en tarkoita. Tarkoitan, että ennen kuin menestyjä yhtään hehkuttaa omilla saavutuksillaan, kannattaa pohtia ovatko saavutukset sittenkään ihan omia.

Kannattaisiko omien onnistumisten sijaan hehkuttaa planeettojen asentoa?  Minä olen ainakin ollut suurimmaksi osaksi vain hyvällä onnella varustettu, ja mikäs siitä sitten on ponnistaessa.

Se tyyppi, joka ei jaksa lähteä lenkille, laihduttaa yhtään tai huolehtia raha-asioistaan ei ole yhtään heikompi tai huonompi ihminen. Eikä se tyyppi kaipaa yhtään lisäohjeita tai neuvoja.  Se tyyppi tarvitsee samaa kuin me kaikki: läheisiä, jotka kulkevat rinnalla moittimatta ja arvostelematta. 

Ei osoita hyvää tilannetajua, jos on toisten puolesta varma, mikä on heille mahdollista. Aina on ihanaa jos rohkaistaan ja kannustetaan. Niinhän itsekin haluan tehdä. Mutta ei prässätä, jooko? Ja nähdään elämä kaikkine sävyineen ja olosuhteineen, ollaan lähimmäisiä enemmän kuin neuvonantajia.

Kiusallisia tilanteita sympatialypsyllä

Entä sitten, kun kutsu käy voivottelemaan? Joskus kehno tilanne hahmotetaan vain olosuhteiden syyksi, olotilaksi jonka helpottaminen on omien vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Mitä pitää tehdä, kun ratkaisuja ja mahdollisuuksia näyttäisi roikkuvan käden ulottuvilla posketon määrä, mutta henkilö näkee ympärillään pelkkiä syyllisiä, jotka ovat kuljettaneet hänet kehnoon (taloudelliseen) tilanteeseen?

Miten ollaan nätisti keskustelussa, jossa puhuja ei näe omalla toiminnallaan tai ajattelullaan olevan pienintäkään osuutta omiin olosuhteisiinsa tai vaikeuksiinsa? Miten kieltäytyä kohteliaasti, kun kutsu käy voivottelemaan tilanteessa, jossa omaan silmään voivoteltavaa on aika vähän?

Minä en osaa noissa tilanteissa olla. Koen, että minua painostetaan tuntemaan tai ilmaisemaan jotain, joka on jo pedattu kertojan puheeseen.

Ymmärrän, että oma joskus erittäinkin tiukka taloudellinen tilanne masentaa ja masentuneena ihminen on näköalaton ja keinoton. Se on yksi vaikean tilanteen aiheuttama oire: mieli lamaantuu eikä ratkaisukeinoja tunnu löytyvän.

Näissä tilanteissa ollaan lähellä lähimmäisyyden ja ystävyyden vedenjakajaa. Voi tapahtua ratkaisuja kahteen suuntaan. Ystävyydessä voi jotain rikkoutua tai ystävyys voi näyttää syvimmän merkityksensä.

Nuoralla taitelua

Muistan itse sanasta sanaan hetkiä, jolloin ystävä on sanonut minulle suoraan jotain, jota en olisi halunnut kuulla tai itselleni myöntää. Olen tullut rakkaudella tönäistyksi. En suoranaisesti riemastunut, ehkä hetkeksi loukkaannuinkin. Mutta muistan lämmöllä vuosienkin jälkeen.

Aika harva ratkaisu omassa elämässäni on omaa keksintöäni. Usein asian minulle osoittaa paljon minua selkeäkatseisempi vierellä kulkija. Kiitän lähimmäisistä, jotka osaavat kysyä oikeat kysymykset tai sanoa, miltä tilanne ulkopuolelta näyttää.

Toisaalta muistan vaienneeni kiusaantuneena, kun toinen on ollut elämästäni varma. Niin varma, etten ole lähtenyt edes yrittämään niiden seikkojen selventämistä, jotka vyöryllään romuttaisivat tuon kaukalon laidalta huutelijan ”faktat”.

Menipäs hankalaksi, näköjään aika vaikeaa tämä ihmisenä ihmiselle oleminen. En millään löydä tähän hyvää tasapainoa tai jonkinlaista ohjesääntöä. Jos Sinulla on jotain viisasta jaettavaa aiheesta, niin nyt kommentit ovat erityisesti tarpeen.

Summaan päätelmäni:

*Aika harva omista saavutuksistani on omaa ansiotani. Ennen kuin kerrot vaurastumisesi tai elämäsi muiden saavutusten olevan vain oman sitkeän työsi tuloksia, suosittelen pientä geenipankin ja olosuhteiden inventaariota myös sinulle.

*Painostavaa puhetta on kahdenlaista: sen tuputtaminen, että onni on jokaiselle tarjolla tai sen inttäminen, ettei mitään ole tehtävissä.

ps. Aiheesta lisää ja lainauksen tästäkin tekstistä löydät Anna Katriina Tikkalan gradusta Vaurastumisen diskurssit – Sijoitusaiheisten verkkotekstien sekä niiden kommentoijien näkemykset vaurastumisesta (Vaasan yliopisto, 2023). Mielenkiintoista luettavaa.

Sävyjä ja kompromisseja päivääsi.

********************

Olen 47-vuotias terveydenhuollon sekatyöläinen. Kirjoitan matkastani pois kokopäivätyöstä säästäväisen elämäntavan ja sijoitusharrastuksen avulla. Viisastelen, vaikelen ja ylianalysoin. Kirjoitan hyvästejäni työelämälle, omavaraistelen, nuukailen ja opettelen ottamaan rennosti.