Olen kuluneen vuoden aikana oppinut kaksi asiaa, joita pidin itselleni täysin mahdottomina: opin kutomaan islantilaisia villapaitoja ja kirjoittamaan blogia. Olen havitellut kumpaakin taitoa jo pidempään, mutta olin varma, että kumpikin homma olisi minulle liian vaikea. Koska haluan opetella ja oppia kaikkea mahdollista, päätin kuitenkin aloittaa ja harjoitella kumpaakin.
Tämä teksti on kuvaus omasta polustani verkkokirjoittamiseen. Mitä etsin, mitä löysin, mitä opin ja mitä päätin siirtyessäni kirjoittamaan päiväkirjojen ja word-tiedostojen sijaan nettiin.
Postaukseni on sijoitettu blogissani samaan kategoriaan kuin käsityöjutut ja muut itse tekemisestä nauttimisen asiat. Se johtuu siitä, että minulle: keski-ikäiselle ei ict-henkiselle tyypille on ollut järjettömän riemastuttavaa huomata, että myös minä pärjään täällä digimaailmassa. Kaikki uuden oppiminen on aina yhtä siistiä.
Blogit Lisätiedon Ja Kokemusten Lähteenä
En lue blogeja. Tai en juurikaan lue blogeja. Olen vierastanut ajatusta siitä, että luen kirjoituksia toisten elämästä tai ajatuksista. Lukemisen sijaan olen ylevästi halunnut keskittyä omaan elämiseeni ja elämääni. Punnitessani omia tulevia elämänratkaisujani huomasin kuitenkin etsiytyväni blogien pariin. Mitä tästä on jo kirjoitettu ja millaisia kokemuksia ihmisillä on?
Huomaan, että erilainen down-shiftaus, sijoittamalla vaurastuminen, rohkeat elämänmuutokset ja irtiotot ovat blogien peruskauraa. Hienoa! Löydän ja luen paljon mielenkiintoisia kirjoituksia. Luen vaiheittaisia kuvauksia elämänmuutosmatkoista ja sijoittajatarinoita.
Lukemalla Huojennusta
Huomaan, etten ole tavoitteineni yksin. Moni tavoittelee tulevaa riippumattomuutta eläen hyvin säästeliäästi sijoittaen merkittävän osan tuloistaan. Löydän netistä vertaistukea ja rohkaisua: ihmisiä, jotka ovat jo tehneet sen mitä minä olen tekemässä ja kirjoittajia, jotka ovat samalla matkalla kuin minä: säästämässä ja suunnittelemassa riippumatonta tulevaisuutta.
Löydän myös rehellistä pohdintaa epäonnistumisista tai suunnanmuutoksista, kun tavoiteltu elämä tai elämäntyyli ei lopulta ollutkaan sitä, mitä haettiin. Mikään yksittäinen ratkaisu ei ole avain onneen.
Löydän vertaistukea, opittavaa ja erilaisia kokemuksia. Hienoa.
Uskaltaisinko Minäkin?
Kuin varkain blogitekstejä lukiessani huomasin päätyväni tutkimaan myös niiden rakennetta ja taittoa. Kyllähän se piti sitten itsellekin tunnustaa: houkutti kamalasti aloittaa, mutta jännitti hirveästi että osaanko, ja olisiko minulla edes mitään sanottavaa. Entä jos mokaan itseni tai saan jonkun haukkuryöpyn?
Vaikealukuisuus Pilaa Hyvänkin Asian
Huomasin tutkivani nettiä uusin silmin: selailin blogeja niitä lainkaan lukematta. En enää etsinyt hyvää sisältöä, vaan arvioin ulkoasua ja luettavuutta. Huomasin aika pian, että blogien tekninen laatu näyttää olevan melko kirjava. Ensimmäinen laadullinen seikka, johon kiinnitin huomiota, oli luettavuus. Moni blogiteksti avautuu hankalasti luettavaksi tai vaikeasti silmältäväksi. Etsin mielestäni hyvin taitettuja blogeja sisällöstä riippumatta ja löysin hyviä opinkappaleita.
Luettavuus on keski-ikäiselle sitä, että rivit eivät pompi. Eli teksti ei saa olla liian sumpussa. Näytöllä liian leveä teksti on myös hankalaa luettavaa. Silmäiltävyydellä tarkoitan sitä, että hyvä teksti vinkkailee väliotsikoin, mistä on milloinkin kyse ja mihin ollaan menossa. Tuolloin voi yleissilmäyksen perusteella tehdä lukupäätöksen tai löytää joskus myöhemmin uudestaan jonkin itselle mielenkiintoisen kohdan.
Nyt jo tiedän että sen asian nimi on skaalautuvuus. Eli opin, että hyvä toteutus avaa tekstin kännykällä eri muodossa kuin isolla tietokoneen näytöllä. Hyvä ohjelma muokkaa tuotokset käyttäjäystävälliseen muotoon, eri laitteisiin vähän eri tavalla. Huomaan, ettei se kaikissa blogeissa toteudu.
Havaitsen, että lukukokemuksessa tekniikka vie voiton sisällöstä. Harmi, mutta niin se vaan on.
Ylenpalttinen Perusteellisuus Hukuttaa Sisällön
Monella elämäntapamuutosbloggarilla on paljon asiaa. He reflektoivat ansiokkaan perinpohjaisesti erilaisia päätöksiään, suorittavat laskelmia ja suunnittelevat. Tekstiä on usein yhdessä bloggauksessa aika paljon ja silloin tekstin keskeisin viesti hämärtyy. Postauksia ei jaksa lukea loppuun tai punainen lanka katoaa.
Joskus punainen lanka ei katoa, vaan tuntuu, ettei sitä ole ollutkaan. Jään tekstin luettuani pohtimaan, mitäköhän tässä oikeastaan haluttiin sanoa? Tunnen oloni huijatuksi: minut houkuteltiin lukemaan ajatusten virtaa, aikaani kulutettiin lukijana hukkaan. Ylipolveileva ja syrjähtelevä teksti on varma tae sille, ettei blogivierailuni enää toistu.
Opin, että kirjoitan omiin teksteihini aina muutaman lauseen tiivistelmän ihan alkuun. ”Jos käytät tähän aikaasi, niin tulet lukemaan näistä ja näistä jutuista. Kiinnostaako?”
Mainonnalla Tuloja?
Taloudellisen riippumattomuuden tavoitteluun kuuluu olennaisena osana pasiivisen tulovirran kasvattaminen. Yksi tulojen lähde on blogin kautta saatavat mainostulot. Huomaan kuitenkin ärtyväni joidenkin blogien sivuilla virtaavista ja välkkyvistä mainoksista ja jään lukemaan blogeja, joiden ulkoasu on seesteinen ja rauhallinen.
Karkein esimerkki on blogiteksti, joka varoittaa pikavippien vaaroista. Blogipostauksen lähes jokaisen tekstikappaleen välissä välkkyy pikavippifirman mainos.
Nimellä Vai Anonyymisti?
Blogin perustamista harkitessani pohdin paljon, kirjoittaisinko nimelläni vai ilman. Ymmärrän perustelut kumpaankin ratkaisuun: anonymiteetti tuo rohkeutta ja suojan esimerkiksi läheisille. Rohkeudella en tarkoita sitä että uskaltaisi huudella mitä vaan ilman vastuuta omasta tekstistä.
Rohkeudella tarkoitan avoimuutta. Henkilökohtaisemmistakin asioista uskaltaa kirjoittaa helpommin, kun ei tarvitse miettiä, että se jo valmiiksi hankala työkaveri lukee tämänkin tekstin jossa kerron olevani heikoilla tai väsynyt.
En allekirjoita väitettä, että anonyymin blogin kautta ”huudeltaisiin” kuten joku omalla nimellä kirjoittava blogissaan määritteli. Ei nimettömyys tarkoita, että olisi epäkohtelias tai ettei perustelisi asiallisesti ajatuksiaan. Nimettömyys tarkoittaa halua pysyä (ainakin toistaiseksi) piilossa. Lupaan tuoda naamani näkyviin sitten, kun en enää edusta ketään muuta kuin itseäni.
Huomaan lukevani blogeja niiden luettavuuden, ulkoasun, kirjoitustyylin ja sisällön perusteella, en siksi että tietäisin, minkä niminen henkilö ne on varsinaisesti kirjoittanut.
Koska minulle ei kirjoittajan henkilöllisyydellä ole merkitystä, ajattelen että se lukija, jonka haluan tavoittaa, ajattelee samoin.
Leppoistajan Someriskit
Huomaan, että riippumattomuuden sudenkuoppana on sen muodostuminen työksi. Omasta elämästä muodostuu tuote, jonka vaiheista tulee kertoa sanoin ja kuvin ja jonka avulla tulee mainostaa erilaisia asioita. Haluan välttää tämän ja kirjoittaa kirjoittamisen ilosta. Surkeimmillaanhan vapaasta elämästä kirjoittava on koneen ääressä hiomassa tekstiä ja kuvia vapaasta elämästä, eikä elämässä sitä.
Päätän olla se aidosti maanläheinen tyyppi joka on netissä vain yhden supersyvällisen tekstipyrähdyksen verran viikossa. Lopun ajan olen vain ylemmyydentuntoisesti henkevä.
Tein leppoistamispäätöksen lokakuussa 2020. Eli asetin tuolloin itselleni konkreettisen tavoitteen. Heti tuolloin kirjoitin asiasta ensimmäiset tekstini. Kirjoitan aina, kun elämässäni tapahtuu jotain suurta. Ensimmäiset 8 kuukautta kirjoitin vain itselleni. Täsmensin suunnitelmia, laskeskelin ja pohdin ratkaisujeni eri puolia.
Kesään 2021 tultaessa päätin uskaltaa aloittaa blogin. Jännitti aivan hirveästi sekä sisältö että tekninen toteutus.
Päädyin kiteyttämään kirjoittamisen ohjeet itselleni seuraavasti:
Kirjoita. Se jäsentää ajatuksia ja auttaa hahmottamaan olennaisen. Vaikka et aloittaessasi tietäisi, mihin olet päätymässä tai mikä on tekstin lopullinen pointti, kirjoita jos joku asia mietityttää. Kirjoittamisen kautta pointti kirkastuu kyllä ennemmin tai myöhemmin.
Jaa kirjoittamasi. Se voi hyödyttää tai herättää muitakin. Jaa jakamisen ilosta, ei tienaamisen.
Kiteytä. Kirjoita yhdestä asiasta kerralla, huolehdi että jutulla on alku ja loppu.
Älä anna yleispäteviä ratkaisuja. Toisten ihmisten neuvominen on tosi vaarallista ja usein aika tyhmää.
Älä brassaile. Se ei kiinnosta eikä innosta ketään.
Ennen kaikkea älä valita. En tarkoita sitä, etteikö saisi ja pitäisi kirjoittaa raskaista aiheista ja negatiivisistakin asioista. Mutta älä negistele. Jos et keksi jotain positiivista tai rakentavaa kulmaa, älä kirjota.
On ollut riemastuttavaa aloittaa. Hioa tekstejä, miettiä kuvia ja harjoitella kirjoittamista. Eniten olen yllättynyt siitä, miten omaa tekstiä pitää korjata kerta kerran jälkeen ennen kuin se on riittävän napakkaa ja selkeää. Tai siis ainakin omille silmille riittävän hyvä. Ja jos viikkojen jälkeen erehtyy avaamaan jonkun aikanaan huolellakin tehdyn tekstin, niin heti löytää lisää korjattavaa.
Mikä Auttoi Minut Alkuun?
Tiia Konttisen ohjeet netissä ovat selkeät ja auttavat tosi hyvin alkuun. Hänen eri kanavissaan jakamista sisällöistä sain tosi paljon apua sekä teknisiin asioihin että erityisesti varsinaiseen kirjoittamiseen. Hänen sisällöissään on apua kaiken tasoisille tekijöille ja sävy on lempeä, ulosanti selkeä ja kaikki hyvin perusteltua. Hänet löytää kevyellä googletuksella eri foorumeilta helposti.
Oman verkkosivun sain tilattua muutamalla napautuksella Zonerin kautta, eikä tilaus todellakaan maksanut paljon.
Ja kato: opin mä sen toisenkin asian: ne islantilaiset.
Vielä On Paljon Tekemistä
Minulla on varmasti vielä tosi paljon opeteltavaa bloggaamisessa ja moni asia on vielä kirkastumatta. Päädyin bloggaamisen kanssa samaan kuin aikanaan sijoittamisen: kannattaa aloittaa, ja myöhemmin matkalla minulle varmasti selviää, minne olen menossa. En tiedä kirjottamiseni päämäärää, mutta matkalla on jo nyt mukavaa ja moni asia selkiää varmasti ajan tullen.
Ihan loppuun asti en pärjännyt itse, vaan tarvitsin teknistä apua. Teknisiin ongelmiin löytyy tukea ja siitä kannattaa maksaa mieluummin kuin takuta itse, jos ei tolkuttomasti siitä takkuamisesta pidä. Tämä on yksi harrastus muiden joukossa, johon voi panostaa myös vähän pääomaa.
Se Makein Juttu On Jo Tapahtunut
Mikä on verkkokirjoittamiseni suurin hyöty? No ehdottomasti se, että kirjoittaessa nielaisee oman koukkunsa. Olen nyt julkisesti kertonut tavoitteeni ja aikatauluni. Kun tavoitteensa on kirjoittanut blogiin, on ihan oikeasti paljon lähempänä sitä, että haaveista tulee suunnitelmien kautta todellisuutta.
Sitä paitsi olen järjestelmällisen kirjoittamisen aloittamisen jälkeen tosi paljon paremmalla tuulella. Harmittaa tai mietityttää minua sitten mikä hyvänsä, avaan word-tiedoston ja alan kirjoittaa. Jollain lailla siitä ketutuksesta aina pullahtaa ulos blogipostaus. Enkä tarkoita sitä, että kirjoittaisin kenetkään haukkuakseni, vaan kirjoitan tavoittaakseni ilmiön tai tunteen tapahtuman takana.
Omat suunnitelmansa huomaa niistä kirjoittaessaan ottavansa vakavasti: niistä muodostuu projekti, joka etenee. Lisäksi tavoite pysyy kirkkaana mielessä. Jos siis yhtään olet haaveillut kirjoittamisesta, niin suosittelen. Jos haluat jakaa polkusi tai ajatuksiasi, niin rohkeasti sekaan vaan!
********************
Olen kirjoittava hoitoalan esihenkilö. Kirjoitan matkastani irti työelämästä säästäväisen elämäntyylin ja sijoitusharrastuksen avulla. Leppoistajamatkastani pääset parhaiten kärryille lukemalla postauksiani aikajärjestyksessä. Kirjoitan täsmentyvistä suunnitelmistani, omavaraistelen, pohdin työelämää ja opettelen ottamaan rennosti.
Hei,
Löysin blogisi blogit.fi:stä ja tämä vaikuttaa yhdeltä harvoista, jota voisin jäädä seuraamaan! Olet onnistunut tosi hyvin selkeyden kanssa. Millä alustalla/teemalla olet blogisi toteuttanut?
Olen niin samaa mieltä, että kirjoituksessa pitää olla punainen lanka, sellaiset tajunnanvirtapostaukset on rasittavia!
Minäkin olen vähän samanlaisessa tilanteessa, mutta kuitenkin ihan erilaisessa: olen palaamassa pitkältä, uupumuksen aiheuttamalta sairaslomalta takaisin työkykyiseksi. Eli joutilaisuutta on viime aikoina ollut rutkasti (valitettavasti myös unta ja energiaa) ja nyt olen elämänmuutoksen kynnyksellä, opettelemassa miten elää sellaista arkea, etten uuvu uudestaan.
Minäkin aloitin hiljattain blogin, jossa käsittelen menneisyyttäni ja nykyistä elämääni, mutta se on vähän erilainen, sillä tekniikkani on autofiktio. Julkaisen siis pseudonyymin turvin ja välillä tekstit menevät enemmän fiktion puolelle, välillä ne ovat lähes suoraan vanhoista päiväkirjoistani. Kirjoittaminen todellakin selkiyttää ajatuksia ja auttaa päästämään vatvomisesta irti!
Nuo sun säännöt on tosi hyvät. Minäkin kirjoitin sellaiset itselleni ja lisäksi kirjoitin itselleni vastaukset kysymyksiin ”Miksi haluan kirjoittaa blogia ja mikä sen tavoite on?” ja ”Mitä haluan blogillani sanoa?”
Ja kun mietin blogin ulkoasua ja asettelua otin vähän vinkkiä käytettävyystutkimuksesta ja keksin kolme kuvitteellista henkilöä, jotka tupsahtaisivat blogiini. Mitä he etsivät, mitä näkevät, mitä klikkaavat, mitä kaipaavat? Tämä auttoi tosi paljon hahmottamaan, mitä sivulla pitäisi olla. Sinunkin sivullasi voisi olla kätevää olla arkisto, sitten kun postauksia alkaa kertymään enemmän.
Kirjoittamisen iloa!
Hei, kiitos kommenteistasi. Tein sivut Zonerin kotisivukoneen jollain vakioteemalla, joka löytyi teemakirjastosta. Sinun asettamasi kysymykset ovat myös tosi hyviä ja itse niitä vielä omalla kohdallani hion, tai siis hapuilen. Kyllä, kirjoittamiselle pitää olla selkeä kohde ja tarkoitus. Olet oikeassa, arkisto avainsanojen kautta toimivaksi olisi tosi tarpeellinen, sen aika on ehkä seuraavassa vuosihuollossa. 😉