Leppoistaja

Leppoistajan lokikirja

Pois työelämästä? Puolison kommentit

Kaikki eivät ole yhtä tasa-arvoisia kuin toiset. Näin tapaamme kotona kommentoida tilanteita, joissa huomaamme olevan ihan ok että toinen sanoo tai pyytää jotain, joka toisen tekemänä olisi sopimatonta tai mautonta. 

Minä saan sanoa, että minua pelottaa tai yököttää joku juttu, jolloin mieheni on riennettävä hätiin. Hän ei kuitenkaan voi tehdä samaa. Minä saatan huomauttaa, ettei hänen enää kannattaisi lykätä parturireissua, vaan kuontalo olisi syytä käydä siistimässä. Auta armias, jos  puolisoni muistuttaisi minua varaamaan ajan kampaajalle, koska tukkani näyttää tarvitsevan leikkuuta. Mieti kokeeksi mitä teillä vain toisella on lupa pyytää tai sanoa? 

Joudun tunnustamaan itselleni, että jos mieheni ilmoittaisi minulle lopettavansa kuukausipalkkaiset työt ja tyytyvänsä tuhannen euron kuukausituloihin, olisin vähintäänkin hyvin mietteliäs. En välttämättä riemastuisi siitä, että hän päättäisi jatkossa vain metsästellä ja korjailla moottoripyöriä.

Miksi? Ehkä olisin kateellinen tai ajattelisin, että minä ole vetänyt lyhyemmän korren. Minun täytyy kuitenkin pystyä suomaan puolisolleni kaikki ne mahdollisuudet, joita itsekin haluan hyödyntää.  

Ajatusleikki puolison töistä poisjäännistä on myös omien suunnitelmieni oivallinen koeajo: onko ajatus pienillä tuloilla elämisestä sittenkin vain elintasorouvan harrastelua, jossa lopullinen turvaverkko ei muodostukaan omista säästöistä ja sijoituksista, vaan puolison tuloista?

Nykyinen elämämme on yhteinen aikaansaannoksemme, jossa molempien työ ja taloudellinen panostus näkyy. Siitähän kumppanuudessa lienee parhaimmillaan aina kyse: synergia-eduista. Onpa kaunis ja romanttinen tapa kuvata parisuhdetta. 

Yksin Tai Yhdessä, Samaa Päämäärää Kohti

Päädyn toteamaan, etten laske suunnitelmissani puolisoni varaaan. Lähtisin ehdottomasti tavoittelemaan riippumattomuutta ja irrottautumista myös siinä tapauksessa, ettei minulla olisi puolisoa olisi tukena ja turvana. Todennäköisesti aikaistaisin suunnitelmiani ja työskentelisin yhä määrätietoisemmin irtautumista kohti. Eronneena tai leskenä en missään tapauksessa haluaisi jäädä suorittamaan normaalia työelämää. Haluaisin entistä enemmän lähteä kulkemaan omaa polkuani.

Käymme Perhekeskustelun Suunnitelmistani

Puolisoni tietää jo suunnitelmastani irtisanoutua työstäni vuoden 2024 lopulla.  Olen kertonut viettäväni välivuoden töistä. Avaan hänelle nyt tarkemmin lasekelmiani. Kerron, laskeskelleeni, että pärjään tonnilla kuussa. Kerron miten aion hankkia tuon rahan kokoon. Saan hyväksynnän: ei huomautettavaa.

Seuraavaksi kerron haaveeni laajentuneen: että en sapattivuoteni jälkeen enää palaisikaan työelämään vaan jatkaisin elämää normaalin päivätyön ulkopuolella.

”No Mitä Sä Sit Tekisit?”

Kerron, että pääasiallinen haaveeni on olla jouten ja harrastaa. Käyn mieheni kanssa läpi laskelmani: kerron paljonko nykyisin saan osinkotuloja ja paljonko arvioni mukaan ehdin kartuttaa osakesalkkuani jatkaen säästämistäni samaan tahtiin kuin olen tehnyt viime vuodet.

Miten Elämämme Muuttuisi?

Olennaisin esittämäni kysymys miehelleni on, onko hänen puolestaan ok, että nettotuloni olisivat jatkossa noin 30% nykyisestä? Samalla lupaan kuitenkin vastata kaikista omista menoistani kuten tähänkin asti. Muistutan häntä, että työskennellessäni maisteriopintojeni ajan 60% työajalla kohtuullisen matalapalkkaisessa tehtävässä, pärjäsin tuloillani itsenäisesti. 

Parisuhteen kannalta keskeisin konkreettinen tulojen pysyvästä putoamisesta aiheutuva muutos olisi  ulkomaanmatkojen poisjäänti. Olemme matkustaneet1-3 kertaa vuodessa ja yhteisten lomamatkojen suunnittelu on ollut rakas harrastukseni: tapani irrottautua lomatunnelmiin jo hyvissä ajoin ennen varsinaista matkaa.

Monestakin syystä jatkuva ulkomaanmatkailu ei ole enää erityistä kannatusta saava asia ja mieheni toteaakin, että hän on kanssani ehtinyt jo matkailla enemmän, kuin ajatteli koskaan elämässään reissaavansa. Hän ei siis koe, että ulkomaanmatkailun lopettaminen olisi elämässämme suuri luopuminen. Sitähän olemme saaneet kaikki viimeiset kaksi vuotta harjoitella.

Mitä Muita Vaikutuksia Ratkaisustani On Parisuhteelle?

Toivon elämänmuutokseni leppoistavan paitsi elämääni, myös minua. Toivon että nukun paremmin ja että olen levollisempi ja positiivisempi ihminen. Tuolloin olen luonnolliseti myös parempi vaimo ja siedettävämpi kumppani. Uskon, että vaatimaton toimeentulo tai tulevaisuuden epävarmuus kiristää hermojani huomattavasti vähemmän kuin työpaineet.

Olen siinä erityisen onnellisessa asemassa, että minulla on puoliso, joka on tukenut minua yhteisen matkamme varrella niin uratavoitteissani, opinnoissani, työmurheissani kuin sairasvuoteenikin äärellä.

Mieheni on luottanut voimavaroihini silloinkin, kun itseltäni on usko ollut kausittain lopussa. Jos varovainen ja maltillinen mieheni uskoisi, että tämä on mahdollista, niin sitten se varmasti on. 

Lupa Myönnetty

Presentaationi lopuksi jään jännityksellä odottamaan vastausta. Lupa heltiää, mieheni pitää laskelmiani uskottavana. Uskallan siis edetä suunnitelmissani. En toki uskonutkaan, että mieheni laittaisi kapuloita rattaisiin, mutta silti elämänmuutos on meille suuri, ja toki merkittävät kurssin muutokset tulee kumppanin kanssa keskustella. Yhdessähän tätä elämää eteenpäin eletään.

Miksemme tee samaa yhdessä? Muuta yhdessä Balille elämään pienellä rahalla? Puolisoni käyttää rahaa toisin kuin minä ja harrastaa toisenlaisia asioita kuin minä. Hän on laskenut pysyvänsä työelämässä, sillä hän haluaa jatkaa harrastuksia, jotka vaativat minun näkökulmastani merkittävää taloudellista panostusta.

En missään nimessä oleta että mieheni lähtisi niukistelemaan vain siksi, että se on minun mielestäni kivaa. Toki säästäväisyyteni näkyy hänenkin lompakossaan. Elämme kuitenkin erilaisin taloudellisin tavoittein , eikä se haittaa meitä.

Olen kirjoittamalla tätä blogia saanut elämäni tulevat palikat omassa päässäni järjestykseen. Nyt olen suoriutunut suunnitelmieni selvittämisestä miehelleni ja saanut hyväksynnän. Suunnitelmissani ei vaikuta hänenkään mielestään olevan eeppistä laskuvirhettä tai jotain muuta huomioimatta jäänyttä asiaa.

Jatkan siis eteenpäin. Säästän, sijoitan, suunnittelen ja kirjoitan. Katsotaan minne matka vie.

*********************

Olen 46-vuotias hoitoalan sekatyöläinen. Kirjoitan matkastani irti työelämästä säästäväisen elämäntyylin ja sijoitusharrastuksen avulla. Pääset parhaiten kärryille lukemalla postauksiani aikajärjestyksessä. Kirjoitan täsmentyvistä suunnitelmistani, vaikeilen ja viisastelen. Yritän omavaraistella, ymmärtää esimiestyötä ja opetella ottamaan rennosti.

Jätä kommentti