Leppoistaja

Leppoistajan lokikirja

Karstamylly: aloittelevan kehrääjän pelastus

Ensikokemukset Ja Pikaopas Raakavillan Käsittelyyn

Blogini tarkoitus on kertoa elämän leppoistamisesta. Jokainen meistä käyttää  velvollisuuksista vapautuvaa aikaa parhaaksi katsomallaan tavalla: minulle nautinnollisinta ovat erilaiset käsillä tekemisen projektit, joissa aika monessa on raaka-aineena villa.

Tämän postauksen kaltaisen kirjoituksen olisin halunnut itse lukea tänä keväänä. Jos olisin jostain löytänyt hieman enemmän ohjeita, olisin säästänyt sekä aikaa, rahaa, että muutaman pettymyksen. Nyt joka tapauksessa kaikki on villarintamalla hyvin ja olen päässyt vauhtiin. Haluan kertoa mitä olen oppinut jotta voin toivoakseni hieman oikoa jonkun muun oppimisen polkua. Kirjoitan tässä postauksessa vain karstaamisesta, en kehruusta vielä mitään. Kerron edempänä miksi.

Halu Osata Homma Alusta Loppuuun

Minua on jo monta vuotta kiehtonut ajatus siitä, että osaisin itse villan käsittelyn kaikki vaiheet raakavillasta valmiseen neulottuun tuotteeseen asti. Hallitsen prosessin loppupään eri variaatiot jo (kääk-) vuosikymmenien kokemuksella, mutta en ole koskaan käsitellyt villaa ennen sen päätymistä lankakerälle. Toiveeni on muhinut irrallisina puheina ilman, että asia on konkretisoitunut mitenkään tarkemmin. Kunnes.

Puolisoni sattui mökkitiellä jutulle lähitienoilla asuvan sivutoimisen maajussin kanssa joka kertoi, että hänellä on kolme lammasta, hänen ensimmäisensä. Lampaat oli juurikin keritty. Puolisoni muisti villoja haikailleet puheeni ja kertoi keskustelustaan minulle. Pyysin saman tien sopimaan villatreffit. 

Niinpä kävimme tervehtimässä kolmea vastaparturoitua kaverusta, joista kaksi on Suomen lammasta ja tämä kaveri, jonka villalla nyt olen aloitellut, Kainuun harmas. Isännällä oli myynnissä kolme minun mielestä vuodan näköistä ”villatakkia”, jotka sain lunastaa itselleni. Nyt minulla oli materiaalia, mutta ei minkäänlaista taitoa, välineitä tai kontakteja, jotta voisin viedä projektiani eteenpäin.

Täytyy tunnustaa, että ensi kertaa neulojan urallani heräsin ajattelemaan, millaisista oloista käyttämäni lanka tulee. Käsite lähiruoka on jo meille kaikille tuttu. Lähivilla voisi olla seuraava hyvä käsite. Pidän ajatuksesta, että näen nämä tyypit jokaisella mökkimatkallani laitumella ja tiedän kuka heistä pitää huolta.

Hyvin Valmisteltu On Jo Melkein Tehty

Tärkein oppini kehräämistä aloitellessani on tähän mennessä ollut, että ei se kehrääminen, vaan karstaaminen. Olin jollain lailla ajatellut, että karstaaminen on jokin pikainen, ohimenevä valmistelun vaihe ja itse kehrääminen se ydinkysymys. Ei. Kehräämistä ei kannata ajatellakaan ennen kuin on kunnolla keskittynyt karstaamiseen.

Asiaa googleteltuani totesin, että villaa voi karstata perinteisillä käsikarstoilla tai karstamyllyllä. Uudet käsikarstat maksavat noin 70 euroa ja ajattelin, että ne ovat käytettyjen sijaan viisas ostos, sillä karstoissa on hienot metalliset piikit, jotka paitsi kuluvat, myös ruostuvat niissä varastoissa, joissa vanhoja käsikarstoja olisi väistämättä vuosien varrella säilytetty.  Löysin käsikarstat suomalaiselta toimittajalta ja ne saapuivat muutamassa päivässä. Päädyin käsikarstoihin, sillä halusin tehdä kaiken ”old school”, itse ja alkuperäiseen tapaaan. 

Kokematon Kehrääjä Tarvitsee Hyvät Pohjatyöt

Käsin karstaaminen osoittautu hitaaksi, työlääksi ja lihasvoimaa vaativaksi projektiksi. Sain kyllä aikaiseksi lepereen (=karstattu ”villamytty”) ja pääsin kokeilemaan kehräämistä, mutta totesin etten millään saa käsikarstoilla tehtyä sellaisia pohjatöitä, että voisin iloita kehräämisestä tai saada aikaan sellaista jälkeä kuin haluaisin. Palasiin siis googlen ääreen.

Löysin ihanat sivut (http://www.villifarmilla.fi/) jossa kirjoittaja kertoo seikkaperäisesti villankäsittelykokemuksistaan ja päädyin kulkemaan hänen jalanjäljissään. Villifarmin blogin kokemusten mukaan päädyin myös ostamaan netistä karstamyllyn. Olin toki katsellut myllyjä myös suomalaisten nettikauppojen valikoimista, mutta ne olivat todella kalliita. Etsystä sain myllyn huomattavasti edullisemmin.

Myllyllä Karstaaminen Vaihe Vaiheelta

Myllyn mukana tulleessa ohjeessa sanottiin, että villa pitää ensin karstata käsin, ennen kuin sen voi laittaa myllyyn. Tätä ehdin jo hieman kauhistua ja päätin, että kokeilen nyt ainakin karstaamista suoraan myllyllä. Irrottelin villasta käsin ”suikaleen” jota aloin syöttää myllyyn.

Ensin sain myllyn aika tukevasti tukkoon, kunnes hoksasin kuinka varovasti ja vähän kerrallaan villaa kannattaa myllyyn syöttää. Huomasin myös, että kaikenlainen roska: korret ja muut nimeltämainitsemattomat kokkareet, irtoavat karstatessa villasta pois eikä sitä todellakaan tarvitse tässä vaiheessa pestä. Tämä oli ollut toinen huoleni: olin katsellut videoita ja lukenut tekstejä villan pesemisestä, joka näytti ja kuulosti todella työläältä ja hitaalta työltä. Totesin siis, että pääsen alkuun pesemättömällä villalla ja voin huolehtia sen puhdistamisesta myöhemmin. Kuvassa luonnollisesti myös karstausjuomaa.

Hissukseen villaa myllyyn syöttäen siitä muodostuu siisti matto karstamyllyn paksumman telan ympärille. Siitä se on helppo irrottaa myllyn mukana tulleen työkalun kanssa. Joskin mikä tahansa ruuvimeisseli riittäisi tähän työhön.

 

Villa irtoaa mattona, joka on kuin erään ex-presidentin lennokas takatukka, ja tällä materiaalilla pääsee kokematon kehrääjä suoraan paljon lähemmäs tasaista lopputuotetta ilman liiallisia sattumia.

Nyt minulla on korillinen karstattuja ”levyjä” joista osan kanssa varmasti jatkan suoraan prosessin harjoittelua ja osan villasta jätän jemmaan ajatuksena, että ne ovat pohjamateriaali muiden materiaalien mukaan kehräämiseen.

Eihän Tämä Halpaa Ole

Yksi perusajatukseni on elämä pienellä rahalla ja minimalistinen kulutus. Tämä projekti ei suinkaan ole vielä säästänyt euroakaan rahaa, päin vastoin:

  • 3kg raakavillaa 10 €
  • Käsikarstat, jotka osoittautuivat virheostokseksi: 70 €
  • Karstamylly: 350 €
  • Parin tunnin automatkan päästä haettu perintörukki, matkakulut : 30 €
  • Rukkiin ostetut lisäpuolat: 20 €

En ole vielä siis onnistunut saamaan aikaiseksi kuin harjoitusmyttyjä, mutta rahaa on mennyt jo lähes 500 €.  Jos saan uusilla kamppeillani aikaiseksi käyttökelpoista neulottavaa, muodostuu nykyisillä hankinnoillani 50g kerän hinnaksi 8 euroa. Eli Lettlopin ostaminen kaupasta olisi vielä tässä vaiheessa projektiani puolet halvempaa. En voi sanoa vielä tässä vaiheessa saavani taidoillani aikaan minkäänlaista säästöä, mutta onpa satumainen riemu irrotella kauniita villoja myllystä.

Harkitsemisen arvoinen mahdollisuus olisi ehdottomasti ollut myös karstamyllyn vuokraaminen, jonka saa käyttöön Kampin tilalta todella edullisesti.

Vielä muutama ehtoo myllyn parissa ja sitten rukin kimppuun.

Mitä sinä olet aina halunnut osata? Sen sijaan, että seuraavassa kahvipöytäkeskustelussa jälleen sanot, että olet aina halunnut osata jotain, ota ensimmäinen askel ja lähde hankkimaan osaamista tai tietoa. Oppimisen riemu on siitä hieno luonnonvara, ettei se kulu tai vanhene. Päin vastoin, mitä enemmän tulee ikää, sitä hienompi fiilis on oppia jotain ihan kokonaan uutta!

Jätä kommentti